tiistai 31. tammikuuta 2017

Markus Nummi: Karkkipäivä

Markus Nummi: Karkkipäivä
Otava 2010
382 sivua
Kotimainen romaani

--
Tämä blogiteksti on osa kirjabloggaajien ja YLE Kirjojen Suomi -hankkeen yhteistyötä. Suomen jokainen itsenäisyysvuosi saa osakseen kirjan, joista kaikista julkaistaan myös juttu jossain kirjablogissa. Vuoden 2010 kirja on Markus Nummen Karkkipäivä. YLE:n sivulta löydätte lisää tietoa kirjasta, sekä Karkkipäivää käsittelevät tv- ja radiohaastattelut.



--

Ovi oli raollaan.
Ari tunsi epämääräistä kiitollisuutta. Elämälle kiitos… Se tästä olisi enää puuttunut. Lähteä eripariset kengät jalassa naapuriin lainaamaan puhelinta, jolla olisi yrittänyt soittaa huoltomiehen. Lastensuojelun täti odottamassa vieressä, eikä pojasta tietoakaan.
Voi tätä vitun nöyryytystä, ajatteli Ari. Niin hän kirjoittaisi romaanissaan.

Jossain on pieni poika, joka harhailee yksin lähiössä ja kaupungilla, ja lyöttäytyy kauppareissun aikana Ari-nimisen kirjailijan seuraan. Toisaalla, ihan lähellä, on pieni tyttö, jonka äiti Paula on jättänyt yksin työstämään itsekseen asioita, jotka ovat äidin mielestä menneet pieleen. Työstäminen jatkuu kauan, kukaan ei kuule tyttöä. Sosiaalityöntekijä Katrin kohdalle osuvat niin tytön kuin pojan, Tomin, tapaukset, mutta kuka tarvitsee apua eniten ja keneltä?

Nähdä. Näkyvät lapset… ja näkymättömät.

Markus Nummen Karkkipäivä on romaani, jonka ajankohtaisuutta on hirvittävää ajatella. Aina on lapsia, jotka tarvitsevat apua ja joiden hätää ei osata tulkita. Aina on myös hukassa olevia aikuisia, kuten myös niitä jotka haluavat auttaa, mutta joilla ei syystä tai toisesta ole keinoja siihen.

Tämän vuoksi Nummen teosta lukee väistämättä tunne edellä. Mutta Karkkipäivä on enemmän kuin sosiaalifiktiota. Se on taidolla kirjoitettua, selvästi mietittyä kaunokirjallisuutta, jossa tarina ja kieli, rakenne ja tunteet kulkevat käsikkäin.

Nummi luo henkilöhahmonsa taidolla: miten Ari ei tiedä, kuinka toimia, ja tekee silti ihan oikein. Miten raivostuttava Paula on, miten tuota hirviöäitiä tekisi mieli ravistella, vaikkei väkivalta ole koskaan ratkaisu. Miten Katri toimii eri rooleissaan: virkanaisena, äitinä, läheisenä. Entä kaikkein koskettavimmat, Tomi ja Mira, joista Tomi saa äänensä kuuluviin, pienenä, mustelmilla olevana poikana, oman mielikuvituksensa supersankarina.

Karkkipäivä onkin moniääninen romaani. Moniäänisyyttä lisäävät tajunnanvirtaisuus etenkin Tomin ja Paulan osuuksissa sekä kirjoittamalla kertominen: Katri ja Ari kumpikin osaltaan kirjoittavat Miran ja Tomin kokemuksista, toinen raporteissaan, toinen romaanikäsikirjoitusta pohtiessaan. Kumpikin editoi omaa tekstiään, miettii mitä voi ja mitä haluaa kertoa. Tästä tulee vittumainen romaani.

Vaihtelevista näkökulmistaan ja kirjoitustavoistaan huolimatta Karkkipäivä on jännityskirjamaisen vetävää, intensiivistä luettavaa. Se on hetkittäin sadunomainen ja osin absurdi realistinen romaani. Yhdistelmä tekee romaanista mielenkiintoisen ja jännitteisen. Realistista on eniten: lasten hätä, pienet ja isot teot, piilotetut ja näkyvät teot. Myös puitteet ovat arkiset: lähiö, kauppa, metsikkö, luistelurata. Tomin mielikuvitusmaailma on samalla kertaa realistinen ja satumainen: hän elää todellisuutta, jossa noita on vanginnut Mirabella-prinsessan – miten tosi se maailma onkaan. Sitte Super. Super vastaan Koopraämmä. [--] Fiu… ilo vaan. Absurdia ovat muun muassa ne kohtaukset, joihin Ari joutuu. 


Lukiessaan ei tiedä, pitäisi nauraa vai itkeä, mutta jälkimmäinen voittaa, yhtä monitahoisista syistä kuin koko teos.

Ilmestymisvuonnaan 2010 Karkkipäivä oli aikalaisromaani, mutta se olisi ollut sellainen varmasti kymmenen vuotta aikaisemmin, ja on edelleen. Nummen teos on monitasoinen ja vankka kaunokirjallinen kokonaisuus. Se paitsi pysyy kasassa, myös koukuttaa, pakahduttaa ja puhuttelee. Harvaa romaania lukee näin sydän karrella.

21 kommenttia:

  1. Voi Katja miten osaatkin tiivistää olennaisimman!! Varaukseen lähtee heti tämäkin kirja, jonka olen aikonut jo usein lukea, mutta nyt viimein! Tämä Ylen prokkis on kyllä tajuton - miten hienoja ja kiinnostavia kirjoja saa eteensä ilmaiseksi! Ja kiitos upeasta arviosta; Nummi olisi varmasti ylpeä ja otettu. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tani, voi kiitos. ♥ Tämä Nummen kirja on hieno, suosittelen sitä lämpimästi.

      Ja samaa mieltä Ylen projektista. Listalta voi poimia monenlaisia lukuvinkkejä. Minulla on vielä toinekin bloggaus tulossa, mutta silloin mennään jo 1930-luvun kirjallisuudessa...

      Poista
  2. Luin Karkkipäivän vuosia sitten ja päällimmäiseksi on jäänyt mieleen se, miten paljon tunteita romaani herätti. Aika ajoin olen kirjaa hyllyssäni vilkuillut ja miettinyt, josko ottaisin sen uusintalukuun, sillä muistot ovat paljolti haalistuneet, vaikka romaani vaikutuksen tekikin. Arviosi myötä alkoi kutkuttaa lisää, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, Karkkipäivä kestää varmasti uudelleenluennankin. Romaani menee kyllä tunteisiin, mutta onhan siinä paljon valoakin. Pidin tästä paljon.

      Poista
  3. Kiitos Katja! Markus julkaisee harvakseltaan, minä odotan jo seuraavaa. Rakastan hänen koko tuotantoaan samoin kuin isänsä runoja. Hienoa että Karkkipäivä on päässyt tähän YLEn projektiin mukaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämän krestomatia, minäkin pidän Lassi Nummen tuotannosta. Ja nyt mietin, että haluaisin lukea Kiinalaisen puutarhan. Yksi ystäväni oli kirjasta niin innoissaan sen ilmestyttyä. Kirjojen Suomi on kiinnostava projekti.

      Poista
  4. Karkkipäivä pelottaa - onkohan se liian ahdistava? Kirjoituksesi rohkaisee lukemaan sen. Ehkä selviäisin siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, ei ole liian ahdistava. Kirjassa on paljon ahdistavaa ja rankkaa, mutta myös iloa ja vapauttavia asioita. Selviät kyllä! ♥

      Poista
  5. Pitkään harasin vastaan enkä uskaltanut lukea tätä; pelkäsin liian rajuksi. Mutta pakkohan se oli lukea, Nummi sentään. Ja kaikesta karmeudestaan huolimatta hieno kirja ja lukukokemus. Olisi pitänyt luottaa kirjailijaan heti alkuunsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, minulla oli vähän samat ajatukset. Olenkin iloinen, että kirja osui kohdalleni näissä 101 kirjan arpajaisissa. Hieno romaani, kauhea ja ihanakin.

      Poista
  6. Luin tämän itse vajaa vuosi sitten, petyin hieman, mutta se taisi johtua enemmän Nummelta aiemmin lukeneestani Kiinalaisesta puutarhasta kuin tästä nimenomaisesta kirjasta. Tuo toinen lukemani kun oli yksi lemppareimpia, niin kaunis ja vahva, sen varjoon jäi tämä Karkkipäivä mennen tullen, ei saavuttanut sitä samaa tasoa ainakaan omassa mielessäni. Hieman minua häiritsi myös tässä Karkkipäivässä se lapsikertoja epäuskottavuuksineen, mutta ihan keskivertomukava lukukokemus noin lopulta, eli plussan puolelle jäätiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, jos pohjalla on ihan huikea kirja, voi saman kirjailijan toinen teos tosiaan olla pettymys, silloinkin kun kyse on hyvästä kirjasta. Minulle Karkkipäivä oli ensimmäinen lukemani Markus Nummen kirja ja suunnittelen jo, että luen Kiinalaisen puutarhan. Epäuskottavuudet tässä ovat sitä, minkä koin absurdiksi, toimi etäännyttämiskeinona.

      Poista
  7. Karkkipäivä on kirja, jonka lukemista harkitsisin varmaan moneen kertaan - sen verran synkissä vesissä tunnutaan kuljettavan. Ja kuitenkin tiedän, että kyllä tähän tarttua pitäisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, tartu ihmeessä! Tässä on synkkää, mutta niin paljon muutakin. Vaikuttava romaani!

      Poista
  8. Tämä paljon tapetilla ollut kirja ei ole saanut minua vielä kiinnostumaan. Lasten hätä on aina kuin 'in' ja siitä on tullut luettua paljon. Tässä oli kaksi asiaa, jotka heti jäivät vaivaamaan: Lukea kirjaa kirjoittamisesta on minulle boring ja sitten taas mitä on tuo "Sitte Super. Super vastaan Koopraämmä. [--] Fiu… ilo vaan." Ja niitä taitaa olla useitakin, koska ne ovat kohtauksia, joihin Ari joutuu. Sanoilla kikkailua? Fantasiaa? Farssia? Vain mitä tahansa absurdia?

    Sinun juttusi kirjasta on hyvin kattava eli huomaan kirjan plussat ja miinukset itselleni kirkkaasti: Kiitos!

    Hyvä kuva<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, tämä on hieno romaani, etenkin kaunokirjallisuutena, mitä lasten hätää käsittelevät kirjat eivät aina ole. Eikä tämä ole kirja kirjoittamisesta, ne kohtaukset tulevat vain osina, toimivat hyvin. Tajunnanvirtainen "Fiu... ilo vaan" -kerronta taas on pienen Tomin sisäistä puhetta, ne ovat lyhyitä kohtauksia moniäänisessä kirjassa.

      Minulle tässä romaanissa ei ollut miinuksia, vaikutuin - ja itkin, mitä en yleensä lukiessani tee.

      Kiitos. J otti, olin flunssassa, mutta onneksi jääkaapissa on se Clarins. ;) ♥

      Poista
    2. Suosittelisin tätä psykologista kirjaa juuri Leenalle. Tässä ei ollut yhtään kikkailua eikä fantasiaa eikä farssia.

      Poista
  9. Hei kaima!

    Blogissani on haaste sinulle. Olisi ihanaa, jos innostuisit siitä.

    VastaaPoista
  10. En ole lukenut yhtään Markus Nummen kirjaa. Karkkipäivä vaikuttaa kovin rankalta, sinun suosituksestasi huolimatta. Mutta ehkä, täytyy harkita.

    VastaaPoista
  11. Karkkipäivän nimi voi johtaa harhaan, sillä kirja on niin voimakkaasti lasten hädän puolestapuhuja. Ilmiönä lasten kaltoinkohtelu on lisääntynyt koko ajan. Vuosi 2010 on kauhea vuosi, kun esille nostetaan yksi tabuistamme, omien lasten julma kohtelu ja huostaanotot.

    VastaaPoista
  12. Minä luin tämän heti ilmestymisen aikoihin, koska Markus Nummi on lempikirjailijoitani, jonka uutta kirjaa odotan aina kovasti. <3 Hieno kirja, joka itketti ja ahdisti ja meni vahvasti ihon alle.

    VastaaPoista