perjantai 21. lokakuuta 2016

Syyselämyksiä


Syysloma tuli tänä vuonna tervetulleempana kuin ehkä koskaan. Vaikka loma on vain muutaman päivän mittainen, on tässä kirjamessujen, aika kiireisen työtilanteen ja monen muun asian keskellä niin hyvä hengähtää. Nyt nautin ulkoilusta, sukulaisten näkemisestä ja – jos aikaa riittää – kolmesta kotimaisesta romaanista, joista ensimmäisen, Anna-Kaari Hakkaraisen Kristallipalatsin, sain jo luettua. Nautin romaanista ja sain siitä paljon ajateltavaa, mutta palaan siihen ja pariin muuhun hienoon romaaniin myöhemmin.

Syksy on ehkä suosikkivuodenaikani. Rakastan toki kaikkia vuodenaikoja ja luonnehdin itseäni vuodenaikamalttamattomaksi: kesällä haluan hellettä, keväällä varhaiset valkovuokot, talvella pakkasia ja lumikinoksia – syksyllä niin kuulaat ja kirkkaat kuin myös sumuiset, jopa sateiset hetket viehättävät. Kunhan vuodenajat vaihtuvat nopeasti!


Kirjojen ja sää(tiedotukse)n lomassa haluan vielä erikseen nostaa muutaman nyt lokakuussa sykähdyttäneen elämyksen.


Liisa ihmemaassa
Kansallisbaletti 15.10.2016
Koreografia Jorma Elo
Musiikinjohto Philippe Béran
Rooleissa mm. Linda Haakana, Samuli Poutanen, Nikolas Koskivirta ja Frans Valkama

On aina elämys käydä Kansallisoopperassa. Viime lauantaina pääsin nauttimaan baletissa muutaman ystäväni sekä kahden alakouluikäisen tytön, joista toinen omani, kanssa.

Balettina Liisa ihmemaassa oli lavastukseltaan sadunomainen. Tanssi oli myös upeaa, Liisana tanssinut Linda Haakana teki suuren vaikutuksen: millainen suoritus – taiteellisesti ja fyysisesti – on olla lavalla noin paljon ja noin taitavasti! Balettia joitakin vuosia harrastanut (sittemmin jazztanssiin vaihtanut) viitosluokkalaiseni ei voinut olla pohtimatta tanssijoiden jalkoja. 

Tarinallisesti Liisa ihmemaassa on jokseenkin sekava, mutta äärettömän kiehtova. Koska baletissa ei ollut kertojaa, oli hyvä tuntea Lewis Carrollin kirjoittama tarina etukäteen. Itselleni Liisa ihmemaassa on tullut tutuksi paitsi Carrollin kirjasta, myös 1980-lukulaisesta tv-sarjasta (muistaako kukaan?), sekä Disneyn animaatiosta ja yhden suosikkiohjaajani Tim Burtonin filmatisoinnista. Täten balettia oli melko helppo seurata, mutta irrallisen oloisia tanssia tanssin vuoksi -kohtauksiakin oli. Onneksi niitäkin kohtauksia seurasi mielellään, sillä tanssi, musiikkiklassikot ja lavasteet kaikki olivat kohdallaan.



Alec Soth: Gathered Leaves
Suomen valokuvataiteen museo
Kirjallisuuden jälkeen minulle rakkain taidemuoto on visuaalinen taide, etenkin maalaus- ja valokuvaustaide. Syysloman alun kunniaksi käväisin Valokuvataiteen museossa katsomassa amerikkalaisen Alec Sothin näyttelyn Gathered Leaves, joka kuljettaa Yhdysvaltain syrjäseuduille. Eri osista – Sleeping by the Mississippi, NIAGARA, Broken Manual ja Songbook – koottu näyttely koskettaa ja hetkittäin hymyilyttääkin. 
Sothin kuvat katsovat ihmistä ja ihmisten kautta myös Amerikkaa. Kuvaaja itse on sanonut esimerkiksi Helsingin Sanomien haastattelussa, ettei kuvaa Amerikkaa, vaan erilaisia, persoonallisia ihmisiä, mutta mielestäni kuvat välittävät jonkinlaisen läpileikkauksen niin sanotusta takapajuisesta Yhdysvalloista (joka on ainakin jossain suhteessa lähellä Suomen tai minkä tahansa maan syrjäisempiä alueita: Gathered Leavesin voisi hyvin kuvitella Pohjois-Karjalaan tai Satakuntaan), ainakin joistakin osavaltioista. Toki Sothin kuvat ovat hyvin henkilökohtaisia ja kiehtovalla tavalla tarinallisia: ketkä ovat (jokseenkin huorahtavat) äiti ja tytär, kuka on Viimeinen lumisadepallojen korjaaja, miten ja miksi blondattu cheerleader ja kasvoiltaan ahavoitunut pullojenkerääjä on aseteltu peräkkäisiin kuviin, mistä puna(hipsteri)partainen mies unelmoi – vai unelmoiko ollenkaan? Paljon kysymyksiä - Gathered Leaves antaa ajatuksia, avaa monenlaisia maisemia ja tunteita.

Gathered Leaves ei kuitenkaan tarjoa vain ajatuksia antavaa, osin sosiologisestikin tulkittavaa aineistoa, vaan on myös vankasti taiteellinen, komea näyttely. Mikä valon taju, valojen ja varjojen leikki, värien ja mustavalkoisuuden vuoropuhelu Sothin kuvissa onkaan. Selasin myös Sothin Songbook-kirjaa, mutta olen nyt pienellä säästökuurilla ja kirja jäi vielä toistaiseksi museon kauppaan. Vaikutuin Gathered Leavesta niin, että aion käydä katsomassa näyttelyn uudestaankin. Sothin kuvia on nähtäväillä Kaapelitehtaalla 15.1.2017 saakka. Ja kun seuraavan kerran menen, tulen varmasti ostamaan Songbook-kirjankin.


Sting: Songs from the Labyrinth
Deutsche Grammophon 2016

Kymmenen vuotta sitten ostin levyn, johon ihastuin oitis ja josta on tullut niin sanottu kaikkien aikojen syyslevyni. Stingin ja bosnialaisen luutunsoittajan Edin Karamazovin Songs from the Labyrinth sisältää englantilais-irlantilaisen renessanssisäveltäjä John Dowlandin musiikkia. Dowlandin synnyinpaikasta ei ole varmuutta, mutta oli paikka sitten Lontoo tai Dalkey, niin sen suhteen paikka on minulle hyvin rakas.

Dowlandin musiikkia en osaa tulkita, mutta Come Againin ja Can she excuse my wrongsin kaltaiset kappaleet johdattavat ajatukset suoraan tuulisiin päiviin, sumuisille lehtien kattamille poluille ja illaksi kotiin kynttilöiden lempeään valoon. Stingin ja Karamazovin tulkintaan kaltaiseni romantikko ei kyllästy koskaan.

Songs from the Labyrinthin rinnalla syyslevyjäni ovat Loreena McKennittin
The Visit (oi, Lady of Shalott) sekä Kate Bushing Sensual World (etenkin niin kirjallinen nimikappale), joissa niissäkin liikutaan vahvasti brittiläisissä mielikuvissa.



Syyskävelyt
Neljänneksi syyselämykseksi on nostettava syyskävelyt ja aamuiset hölkkälenkit, joista kuvatkin toivottavasti jotain kertovat. Toivon hyviä kirjoja, rakastan kiehtovia näyttelyitä, kaipaan hyvää musiikkia, mutta ulkoilusta saan ihan erityistä voimaa. Toivottavasti te muutkin!

Mikä on sykähdyttänyt teidän syksyänne? Onko se ollut kirja, joku muu kulttuurielämys, joku pieni teko tai tietty maisema? Olisi kiva kuulla, vinkiksi itselleni ja kaikille teille Lumiompun lukijoille.

13 kommenttia:

  1. Mukavia juttuja, mutta erityisesti yhdyn näkemykseesi syyskävelyjen ihanuudesta (juoksemaan tai edes hölkkäämään mua ei saa). Kävelyjen lisäksi olen nauttinut muun muassa Prosak-klubin hienosta tunnelmasta Kansallisteatterin Lavaklubilla. Viimeksi lavalla olleet Jukka Viikilä ja Anna Kortelainen olivat molemmat erinomaisia esiintyjiä. samaa voi sanoa haastattelija Marko Gustaffsonista Tänä syksynä on tulossa vielä kaksi Prosakia, joita suosittelen.

    VastaaPoista
  2. Ihania elämyksiä❤️ Liisa Ihmemaassa oli aivan huikea: näin sen viime vuonna ystävän kanssa. Ymmärrän tytärtäsi sillä itsekin tanssia harrastaneena ei voi kuin ihailla tanssijoiden jalkoja...Aina yhtä sykähdyttävää on myös Kansallisbaletin upea visualisointi vaatteineen ja lavasteineen.

    Kiitos muuten vinkistä valokuvataiteen museon osalta, tuon näyttelyn voisi käydä katsomassa! Mutta sykähdyttävintä ovat ehkä aamukävelyä joille pääsen koiran seurassa. Tänään on harmaa aamu, mutta parina viime aamuna on ollut mielettömän kaunista!

    Nyt on aikaa myös lämmittää glögiä, ja kaivautua kirjan kanssa viltin alle. Meneillään on Peter Sandströmin Valkea kuulas (tosin ruotsiksi...), Oneiron odottaa vuoroaan. Kristallipalatsi kuulostaa mielenkiintoiselta, odotan mielenkiinnolla bloggaustasi.

    Ihanaa syysloman jatkoa❤️

    VastaaPoista
  3. Halusin vain tulla sanomaan, että kiitos muistutuksesta: Alec Sothin näyttely täytyy tosiaan käydä katsomassa! Ja totta, syyslenkit ovat ehkä parhaita :)

    VastaaPoista
  4. Kyllä minäkin kallistun syyslenkkeihin tuolla luontopoluilla. Koiran kanssa tulee käveltyä joka päivä metsässä. Todella kauniita näkyjä, kun keltainen vaahtera on pudottanut maan täyteen lehtiä, mutta puu on vielä täynnä, kaunista. Ihailen myös rautatieomenapuuta, joka on ihan täynnä punaisia pikkuomenoita, mutta puussa ei ole yhtään lehteä. Puu on kuin koru.
    Olen syntynyt lokakuussa, mutta rakastan kevättä. Haluaisin jatkaa kesän lämpöä jossakin lämpimässä maassa ja aika monen syksynä matkasuunta on ollut lämpimään.

    VastaaPoista
  5. Hei sinä :) Paljon ihanaa ollut sulla! Tuo baletti kiehtoisi kovasti ja Sothin näyttelyyn aion totisesti ehtiä, onneksi on vielä aikaa.

    Minua on myös sykähdyttäneet kulttuurielämykset, Turun Schjerfbeck ja Helsingin Kusama (vaikkakin ristiriitaisin tunnelmin), sekä ehdottomasti ystävien kohtaamiset ja tämän hetken syysmaisema, jossa puut alkavat olla paljaita ja värit jo painuneita. Kuiva, lämmin lokakuu on ollut onni.

    VastaaPoista
  6. Kivoja syysjuttuja. Baletissa on mukava käydä,en ole pitkään aikaan ollut. Ja syksy on kaunista ;täällä on vielä hellettä ja rantasäät;hieman kaipaan syksyn vilpoisuutta.

    VastaaPoista
  7. Halosenniemessä on näyttely nimeltä Hyvä hiljaisuus. Sen haluaisin nähdä. Samoin kuvittajien näyttelyn Erkkolassa.

    VastaaPoista
  8. Oi miten ihastuttavia elämyksiä! Ja aivan upea tuo viimeinen kuva, se saa kaipaamaan kirpeitä mutta auringonpaisteisia syysaamuja.
    Täytyy todeta, että täälläkin syysloma tuli todella tarpeeseen. Onneksi lomaan on mahtunut paljon rentoutumista ja ulkoilua. Pimenevien iltojen hölkkälenkit ovat nyt tuntuneet erityisen hyviltä.

    VastaaPoista
  9. Jätänpäs minäkin merkin vierailustani. :) Jollakin tapaa samaistun tuohon vuodenaika ajatteluun: jokaisesta vuodenajasta löydän jotain hyvää, vaikka pohjimmiltani se kesäihminen olenkin. Tässä syksyssä on ollut paljon sykähdyttäviä hetkiä. Paljon mukavia lukuhetkiä,upeita syksyisiä maisemia ja väriloistoa lenkkipoluilla.

    VastaaPoista
  10. Syksy on vain niin ihanaa aikaa! Pitäisin mielelläni kesälomankin vasta lokakuussa, jos se olisi mahdollista. Tänäänkin on ollut aivan täydellinen syyssää: kylmä, melkein myrskyisä tuuli, maa täynnä lehtiä ja hämäryydestä huolimatta vahvoina hohtavat ruskan värit. <3 Tein pitkän kävelylenkin, jonka jälkeen olikin hyvä kaivautua sohvalle kissan ja kirjan kanssa.

    Kulttuurin saralla ovat ilahduttaneet esimerkiksi hyvät suomalaiset elokuvat. Koskettava ja raikas Tyttö nimeltä Varpu ja itkettävän ihana Hymyilevä mies.

    Nautinnollisia loppusyksyn päiviä ja suloista talven (ja joulun!) odotusta!

    VastaaPoista
  11. Syksy on kyllä mukava vuodenaika, vaikka sellaisti pitkistä, sateisenharmaista kausista en välitä. Minäkin pidän kauniissa syyssäässä tehdyistä ulkoiluista, mutta tänä syksynä ne ovat vauvan epäsäännöllisen rytmin ja suuren syli/imemistarpeen takia osaltani jääneet vähälle. Takkatuli ja kynttilät myös sykähdyttävät syksyssä.

    VastaaPoista
  12. Katja, minut syksy herättää kuolleistakin henkiin:) Siis: Tuo oli nyt tällä kertaa mustaa huumoria, mutta sattumalta paljon lokakuun totuutta.

    Sting♥

    Syyskävelyt♥

    Syyspuutarhailu♥

    Syystakkaillat jännittävien tv-sarjojen parissa♥ Miksi Nousuvedestä on puuhuttu ja kirjoitettu niin vähän...Me katsomme nyt sitä sekä edelleen vain Syrjäistä maata.

    Syyssykulonnit♥ Tulevalla viikolla kirjamessut ja tietty silloin Meri&co, seuraavalla viikolla länsirannikolle eli mun syysloma on silloin.

    Syysvalot♥ Eilen R. ripusti ensimmäiset ulkoledit ja tästä vähitellen jatketaan.

    Syysonni♥ Kaikki se muu syksyssä, mikä ei tässä nyt ole mukana.

    Bis bald♥

    VastaaPoista
  13. Lauantaina tulee Liisa Ihmemaassa suorana Yle Areenassa.

    VastaaPoista