keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Karl Ove Knausgård: Syksy


Karl Ove Knausgård: Syksy
Like 2016
Om h
østen 2015
Suomentanut Jonna Joskitt-Pöyry
217 sivua
Norjalainen kertomuskokoelma

Haluan näyttää sinulle tämän maailman sellaisena kuin se on tällä hetkellä: oven, lattian, hanan ja pesualtaan, puutarhatuolin tiiliseinän vieressä keittiön ikkunan alla, auringon, veden, puut. Koska sinä näet sen omalla tavallasi, hankit omia kokemuksia ja elät omaa elämääsi, teen tämän tietysti ennen muuta itseni vuoksi: maailman näyttäminen sinulle, pikkuinen, tekee minun elämästäni elämisen arvoista.

Kenelläpä ei olisi mielikuvaa ruotsalaistuneen norjalaisen Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-sarjasta. Toisille Knausgårdin tuotannon kuuluisin osa, tai pääteos, on aikamme klassikko, jonkinlaista autofiktiivistä avainkirjallisuutta, toisille taas tylsää omanapaista jaarittelua. Moni ei ole ”Knasua” lukenut, mutta on ehkä kiinnostunut ilmiöstä. Mielipiteitä moneen lähtöön. Olen itse lukenut Taisteluni-sarjan neljä ensimmäistä osaa ja pitänyt teossarjan tavasta sekoittaa autenttisuuden tunnetta fiktioon. Aion lukea sarjan kaksi viimeistäkin kirjaa, mutta vasta myöhemmin.

Jos oikein muistan, Knausgårdin ei pitänyt enää kirjoittaa (mitään?). Toisin kävi, viime vuonna norjaksi ilmestyneen ”vuodenaika-sarjan” ensimmäinen teos Syksy on ilmestynyt hiljattain suomeksi. Syksy on kokoelma pieniä havaintoja maailmasta ja se on alaotsikoitu "Kirjeeksi syntymättömälle tyttärelle".
Syksyn, ja koko vuodenaikasarjan, eräs idea on sisällyttää lyhyt tarina vuoden jokaiselle päivälle. Pikemminkin kuin tarinoita, Knausgård tallentaa hetkiä. Hän kulkee kuulaan syysilman ja omenapuiden alla syömisen ihanuudesta täiden aiheuttamaan häpeään ja anteeksiannon merkityksestä yksinäisyyden eri ulottuvuuksiin. Osa teksteistä on pohdiskelevuudessaan onnistuneita miniesseitä, toiset aiheuttavat myötähäpeää; häpyhuulia ja oksennusta käsittelevät luvut myönnän lukeneeni silmäillen. Häpyhuuli-luvun yhteydessä linkitän Helsingin Sanomien kritiikin*, jossa Sanna Kangasniemi kokee että teoksen suuntaaminen omalle lapselle on epäuskottavaa. Kieltämättä.
Onkin selvää, että Knausgård kirjoittaa taas osin itselleen sekä tietenkin aikuiselle lukijayleisölleen. Syksyssä on kyllä muutama alaotsikon lisäksi vielä erikseen Kirjeeksi syntymättömälle tyttärelle nimetty osio, joissa kirjailija-isä puhuttelee vielä vaimonsa kohdussa kasvavaa vauvaa hellästi, mutta etäisesti. Jos unohtaa, että kirjan eräs fokus on suunnata pienet kirjoitukset lapselle ja lukee niitä niin sanotusti muuten vain, pääsee paremmin sisälle kokonaisuuteen, joka on osin kaunis ja syvä, paikoin kuulas ja hetkittäin niljakas, osin pinnallinen ja tyhjänpäiväinenkin – kuten elämä itsessään.
Koska halusin tuoda Syksyn blogiini vuodenaikakirjallisuutena, luin sen nopeasti muutaman bussimatkan aikana. Talven aion myös lukea, koska Knausgårdin teksteissä on parhaimmillaan paljasta viehätystä, arkisten asioiden katsomista uusin silmin, hetkittäin melakolista romantiikkaakin. Myöhemmin tänä vuonna ilmestyvän Talven kanssa en aio pitää kiirettä, vaan lukea siitä tekstin päivässä. Sellaisena Knausgårdin vuodenaika saattaa toimia parhaiten, pieninä annoksina, vain itselle luettuna.
 *Kangasniemi ei vaikuttunut teossarjan ulkoasusta, koska katsoo kansien visuaalisen ilmeen muistuttavan liikaa Taisteluni-kirjojen ulkoasua. Omasta mielestäni Syksy on ulkoasultaan erinomaisen onnistunut: Sen oranssi hehkuu ruskaa ja Taisteluni-kirjoista tuttu fontti taas muistuttaa kirjailijasta, siitä että käsissä on uusi Knasu.

23 kommenttia:

  1. Hitsi Katja, missä minä olen ollut, sillä olisin voinut olla varma, että et ole lukenut 'Knasua':) Minä en tiedä mikä siinä on, mutta ei ole vain kiinnostanut edes yrittää. Koska olen vuodenaika- ja etenkin syys- ja talvi-ihminen, bongasin tämän heti kiinnostuneena, mutta luovutin lähemmän tarkastelun jälkeen. Pidän siitä, että kirjat on nimetty vuodenaikojen mukaan. Ja olen samaa mieltä: Kansi on enemmänkin kuin sopiva. Se on kuin itse syksy, vahva ja voimakas, tuntuva ja elvyttävä.

    Sun kuvakulma on nyt kyllä ihan ylittämätön eli tekee Syksylle kunniaa<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kaikkea voi muistaa. :) Knasus on yksi suosikeistani kyllä, sellaista miehistä norjalaista angstia, kaunista ja rumaa samalla kertaa. Syksykin on hieno, mutta toki erilainen. Ihanaa, että kansi on sinunkin mielestäsi hieno.

      Kiitos paljon ♥

      Poista
  2. Taistelin puolitoista osaa, sitten luovutin. Ei ole minun juttuni nämä Knasut :). Hänen vuodenaikojaan en aio edes yrittää, ainakaan nyt heti, kun on niin paljon muuta mielenkiintoista luettavaa. Mukavia, aurinkoisia syyskuun päiviä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämän krestomatia, Taisteluni tosiaankin jakaa lukijansa! Toiset ihastuvat, toiset eivät välitä. Onneksi hyvää luettavaa riittää. Samoin, kauniita syyspäiviä!

      Poista
  3. Ihana kirjakuva sinulle!

    Minulla oli tämä varauksessa, mutta nappasin sen sitten pois. Luin jostain, että tämä on vähän kuin jatkoa Taisteluni -sarjalle, ja ehkä haluan kuitenkin lukea sen ensin loppuun. Mutta kiinnostaa ehdottomasti. Knasu on aikamme ilmiö ja ainakin itse pidän hänen tyylistään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, kiitos! Minun mielestäni tämä ei ole jatkoa Taisteluni-sarjalle, joten ihan hyvin voi lukea vaikka välipalana. Niin itse teen. Knasusta olen samaa mieltä: hän kirjoittaa hyvin ja jotenkin paljaasti, omana itsenään. Mitä se sitten tarkoittaakin. :)

      Poista
  4. Miten kaunis kuva! Aion hankkia tämän itselleni, yhtä suurta elämystä en odota kuin Taisteluni-sarja on, mutta jotakin ainutlaatuista kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marile, kiitos! Syksy on erilainen kuin Taisteluni, joka on syvä ja niin perusteellinen. Tämä on kepeämpää, mutta lukemisen arvoista totta kai. :)

      Poista
  5. Inhorealismi taitaa jättää minut lukijapiirin ulkopuolelle. Mutta maailmassa kirjoja riittää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, intorealistiseksi en Knasua sanoisi, vaikka hän kirjoittaakin monenlaista. Hänen maailmansa on rumanakin kauniisti nähty. Kokeile joskus! ;)

      Poista
  6. Hieno kuva hienosta kannesta! Ostin kirjan heti julkaisupäivänä 1.9. (tietysti...), mutta olen lukenut vasta 150 sivua, enimmäkseen tykkäillen. Mielestäni olisi epäreilua ruveta vertailemaan vuodenaikakirjoja Taisteluni-sarjaan. Tietenkään näillä pienillä teksteillä ei voi olla samanlaista "lekalla päähän" -vaikutusta, mutta varmasti kelpaavat faneille, minulle nyt ainakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pekka, kiitos! Olen kanssasi ihan samaa mieltä siitä, että vuodenaikasarjaa kannata verrata Taisteluuni. Kirjat ovat ihan erilaisia. En kauheasti muutenkaan perustanut tuosta Hesarin kritiikistä tässä, vaikka yleensä annan HS:n kirjajutuille paljon painoa. Minä pidin Syksystä ja Talven aion sitten aikanaan lukea juttu päivässä -periaatteella.

      Poista
  7. Olen yrittänyt aloittaa Karl Oven autofiktiokuusikkoa pariin otteeseen ja kesken on jäänyt joka kerralla hautauduttuani Knausgårdin esseemäisten vyörytysten alle - toisaalta olen nauttinut miehen kyvystä kuvata arkielämän edesottamuksia realistisesti mutta silti älyttömän mielenkiintoisesti ja monitasoisesti. Törmäsin vasta tänään Syksyyn ja ylipäätään sen olemassaoloon ja kuta enemmän olen siitä lukenut, sitä enemmän alan lämmetä lyhyemmän Knausgårdin kokeilemiselle. Sain hiljaittain Haruki Murakamin mainion Miehiä ilman naisia -novellikokoelman luettua ja olen lyhytproosan kanssa jatkamista ajatellen hyvässä mielentilassa. Saa nähdä miten Syksyn kanssa käy! -Petter

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opus eka, Petteri, kokeile ihmeessä Syksyä. Voihan olla, että innostut ja palaat sen jälkeen Taisteluni-sarjan pariin. Minusta Knasu tarjoaa nautittavaa luettavaa, mutta luen häntä mieluusti pienehköinä annoksina.

      Murakamin uuden aion lukea. Mietin, että ostan kirjan ehkä syyslomalukemiseksi.

      Kiitos kommentistasi! :)

      Poista
  8. Knasut olen koukussa lukenut, totta kai, kutonen kesken. Ehkä tätä ei kannata lukea ihan heti noiden jälkeen? Miten niin ei pitänyt kirjoittaa enää mitään? Onhan hänen identiteettinsä kirjailija. (Tosin se tuntu ei aina tarkoita kirjan kirjoittamista, saati julkaisua.) Olen utelias tämän suhteen, vaikka kieltämättä aika varautunut. Aiemmatkin olen lukenut vain itselle, en postannut mitään. Liian henkilökohtaista.

    VastaaPoista
  9. Knasut olen koukussa lukenut, totta kai, kutonen kesken. Ehkä tätä ei kannata lukea ihan heti noiden jälkeen? Miten niin ei pitänyt kirjoittaa enää mitään? Onhan hänen identiteettinsä kirjailija. (Tosin se tuntu ei aina tarkoita kirjan kirjoittamista, saati julkaisua.) Olen utelias tämän suhteen, vaikka kieltämättä aika varautunut. Aiemmatkin olen lukenut vain itselle, en postannut mitään. Liian henkilökohtaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, Syksy on niin toisenlainen kuin Taisteluni, että sen voi hyvin lukea perään tai siinä välissä.

      Muistelen, että Knasu olisi Taisteluni-sarjan jälkeen jossain haastattelussa sanonut, ettei aio enää kirjoittaa. Onneksi kirjailijana ei voi olla kirjoittamatta. Syksy ei ole ihan niin henkilökohtainen kuin Taisteluni, vaan pikemminkin sarja nopeita valotuksia kirjailijan elämään ja mieleen, pieniin kohtiin maailmassa. Aika suloinenkin kirja.

      Poista
    2. Joo, kyllä minäkin näin haastattelun, jossa hän sanoi, että on sanonut kaiken, mitä on sanottavaa ja kirjoitukset on nyt kirjoitettu. Vähän levättyään hän sanoi eräässä toisessa haatattelussa, että häntä on alkanut kiinnostaa kirjoittaa esseitä kansallisuudesta. Jospa sellaistakin vielä olisi tulossa. Vuodenaikasarja kuulostaa jotenkin välityöltä, ehkä Taisteluista ylijääneestä materiaalista kootulta. Aion lukea.
      Viimeinen osa Taisteluja on minulla lukematta vielä. Odotan sopivaa hetkeä.

      Poista
  10. Knasu on mulla vieläkin täysin korkkaamatta! Kun kuulin tästä uudesta vuodenaikasarjasta, ajattelin että pitäisikö hypätä Knausgårdin tuotantoon tästä, mutta jokin vielä estää. ehkä sittenkin Taisteluni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, kokeile lukea Taisteluni-sarjan ehkä kirja. Knausgård kirjoittaa kauniisti ja syvästi. Toiset pitävät, toiset eivät ja vain kokeilemalla tietää... :)

      Poista
  11. Huomaa kyllä että olen melko noviisi näissä kirjajutuissa :D En ole mitenkään rekisteröinyt tällaista kirjailijaa olevan. Toki mun genre nyt pyörii aika paljon fantasia/scifi/kauhu/jännitysosastoissa.

    Taidan silti uskaltautua kirjastossa tai kirjakaupassa hipelöimään kirjaa.. varovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marko, et varmasti noviisi, mutta useinhan sitä tulee luettua sellaista josta eniten pitää. Minä usein mietin, että pitäisi lukea enemmän fantasiaa tai kauhua. Luen niitä harvoin, mutta usein virkistyn lukukokemuksesta.

      Knasun Taisteluani kannattaa kokeilla ainakin sen ensimmäisen kirjan verran.

      Poista
  12. Etsin linkkiä tähän kirjaan aiemmin tänään, mutta en löytänyt. Tulin uudestaan etsimään toista kirjaa ja nyt löysin Syksysi. Minun ei ollut tarkoitus lukea tätä näin vauhdilla, mutta näin kävi. Ehkä viivyttelen Talven kanssa...

    VastaaPoista