perjantai 12. elokuuta 2016

Ina Westman: Syliin

Ina Westman: Syliin
Kosmos 2016
Kansi Emmi Kyytsönen
208 sivua
Kotimainen romaani

Niinpä hän löysi itsensä tyhjästä, hiljaisesta hotellihuoneesta, jonka keskellä oli valtava, valkoinen parisänky, hän avasi päiväpeiton, siellä oli puhdas tyyny, valkeat hennosti kukalta tuoksuvat lakanat, ei yhtään puklua, räkää, kuolaa, maitoa, pissaa tai kakkaa missään ja hän kiipesi varovasti keskelle sänkyä lakanoiden väliin, käpertyi sikiöasentoon ja nukkui unia näkemättä, liikahtamatta koko yön aamuun asti.
Raskaus, lapsivuodeaika, parisuhde, perhe. Itsestä ja ulkoa päin syntyvät odotukset, elämän ristiriitaisuudet, tuskat ja onnenhetket. Ina Westmanin esikoisromaani Syliin tuo lukijansa eteen laajan äitiyteen ja vanhemmuuteen liittyvän kipuisuuden kirjon. Teoksen nimen mukaisesti jokainen haluaa jollakin tapaa syliin: pitää sylissään vauvaa, olla jonkun sylissä, syleilyssä.
Miten samaa kirjaa voikin lukea sekä itsensä kaikesta etäännyttäen että antaen monen yksityiskohdan tulla ihan liki? Syy tähän kaksijakoiseen lukutapaan on tietenkin omakohtaisuus enkä tätä naputellessani ole ihan varma, miten selvitä tästä bloggauksesta tyylikkäästi. Ehkä näin: olen käynyt läpi todella vaikean synnytyksen, josta on jäänyt pysyviä seurauksia ja tiedän hyvin, että elämä – niin lapsen kuin äidin – on ihme. Enempää en sano, mutta minulla on ollut syyni vältellä synnytyskirjallisuutta. Toisaalta aihe vetää puoleensa magneetin lailla. Niinpä kiertelin Westmaninkin kirjaa kuin kissa kuumaa puuroa ja lopulta tällä viikolla luin sen.
Onneksi luin, sillä Syliin on niin paljon muutakin kuin synnytys- tai vauva-aikakirjallisuutta. Toki sitäkin on: synnytyssairaalan osasto 42 tulee tutuksi, teemat kiertyvät raskauteen, vauva-aikaan, parisuhteeseen. Hetkittäin tulee sellainen olo, että käsissä on terapiakirjallisuutta, mistä Westman itsekin tässä haastattelussa puhuu. Toisaalta Westmanin onnistuu kirjoittaa yksityinen yleiseksi, suurta osaa naisista koskettavaksi. Toki mukana on myös miehisiä näkökulmia, mutta kyllä Syliin vahvasti naisten kirja on.
Kustannusalalla työskentelevä Westman on taitava kirjoittaja. Hän kirjoittaa kauniita lauseita ja luo teksuaalisesti ja rakenteellisesti onnistuneen episodiromaanin, jossa monenlaiset, ristiriitaisetkin, ajatukset pääsevät valloilleen. Näitä mietteitä on enemmän kuin henkilöitä, joita niitäkin on paljon, sillä jokainen kokee epävarmuutta, iloa, surua, tyhjyyttä ja täyteläisyyttä – eri tavoin, hetkellisesti tai lopullisesti.

Romaanin motoksi on nostettu tämä: On kahdenlaisia äitejä: niitä, joiden lapset nukkuvat ja niitä, joiden eivät nuku. Totta varmasti, mutta äitiyden kirjo on tätä laajempi, minkä Westmankin onnistuneesti osoittaa. Ääniä ja teemoja on turhankin paljon ja kokonaisuus väistämättä pirstaloituu – kunnes se kasvaa uudelleen kokoon. Monet näkökulmat osaltaan myös keventävät kokonaisuutta, joka voisi muuten käydä miltei liiankin painavaksi, ainakin kaltaiselleni lukijalle. Tietyt hetket Westmanin romaanissa nostavat itsensä etäännyttäneelläkin lukijalla tunteet esiin.

Äitiydellä on monet kasvot. Syliin on erilaisista kohtaloista punottu romaani, jossa kaikki ei mene odotusten mukaisesti. Se on täynnä varjoja ja valoa, suurta ja pientä, ja sellaisenaan se muistuttaa elämän arvaamattomuudesta sekä siitä, mitä juuri nyt on.

15 kommenttia:

  1. Tässä on kirja, jota olen jo monen viikon ajan etsinyt kirjastosta. Se kiinnostaa aiheensa puolesta valtavasti, mutta samalla pelkään minäkin, että kirja tulee liian liki. Tuo valitsemasi lainaus on aika vavahduttava, ja voi olla, että oman tilanteeni (tai tilani) takia lukisin tämän kirjan tällä hetkellä ennen kaikkea kertomuksena vauva-ajasta. Silti, pakko tämä on nyt saada käsiini!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kia, toivottavasti tämä kirja osuu kohdallesi kirjastossa. Mietin kyllä, missä vaiheessa kenenkin on tätä hyvä lukea... Tässä on niin monenlaista vauva-aikaa ja myös aikaa ennen sitä, järkyttäviäkin asioita, mutta toki ihania ja kauniitakin. Eli pieni varoituksen sana. :)

      Poista
    2. Varoituksen sana vastaanotettu. Toivottavasti löydän kirjan pian ja sitten voin makustella sitä harkiten!

      Poista
  2. Olen tätä katsellut kirjastossa tulisiko vastaan. Hyvä bloggaus sinulta Katja. Saa nähdä tapasiko tämän kirjan kanssa joskus ja miten sen koen. Hyvä asia, että avoimia, rehellisiä kirjoja kirjoitetaan. Toki pirstaleisuus mietityttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, toivottavasti tapaatte tämän kanssa. Tässä on paljon sisältöä, sellaista todentuntuista fiktiota. En lue tämän aihepiirin kirjoja kovinkaan paljon sattuneista syistä, mutta olen iloinen että satuin lukemaan tämän. :)

      Poista
  3. Katja ❤️
    Minuakin tämä kirja yhtä aikaa vetää puoleensa, toisaalta tyrkkii kauemmaksi. Vauva-aikana aihepiiriin kuuluvaa kirjallisuutta tuli luettua jonkin verran, mutta nyt asia tuntuu vähän sellaiselta puoliksi unohdetulta Pandoran lippaalta, että mietin, haluanko sitä edes enää aikaista.
    Kirjoituksesi sai kuitenkin kiinnostumaan lisää, katsotaan siis, miten käy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, ♥ itsellesi. Tässä Inan romaanissa on paljon kaikenlaista, myös vanhemmuudesta ja parisuhteesta, elämästä ylipäätään. Jos kirja tulee vastaan, kannattaa lukea, mutta jos ei, niin - no, vaikea sanoa!

      Poista
  4. Tämä on tainnut hyllyssäni toukokuusta asti odottaa lukuvuoroaan, mutta se on jäänyt ihan samoista syistä kuin muillakin - pelkään että tulee liian iholle. Se on jo ajatuksena omien kokemusten ynnä muiden takia sen verran rankka, etten ole tiennyt pystyykö sitä lukemaan, mutta ehkä sille voisi tosiaan antaa mahdollisuuden. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, tässä on tosiaan sellaisia teemoja, että jos on rajuja kokemuksia itsellä tai lähipiirissä, voi olla hyvä ottaa etäisyyttä etenkin, jos kokemukset ovat kovin tuoreita. Jos aikaa on kulunut tai jos muuten haluaa, niin toki tämän voi lukea hetikin. Westman kirjoittaa hyvin.

      Poista
  5. Luin tämän kirjan naistenviikolla. Itkin, mutta hymyilinkin. Vaikka sivuja on vain parisataa, niihin mahtuu paljon. Kirja ei tosiaan kerro vain synnytyksestä ja vauva-ajasta, vaan myös esimerkiksi itsensä löytämisestä sen jälkeen, kun vauva-aika ja yövalvomiset ovat ohi, sekä vanhenemisesta. Minusta tällä kirjalla on siis annettavaa monille naisille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, tämä kyllä itkettää ja vähän naurattaakin. Samalla kertaa raskas ja kepeä kirja. Totta on, että tässä on paljon muutakin kuin raskauteen tai synnytykseen liittyviä teemoja ja varmasti melkein kaikki naiset voivat peilata osia tästä itseensä.

      Poista
  6. En tiedä, saako kirjoittaja itse osallistua keskusteluun, mutta pidin Katjan postauksesta niin paljon (ja liikutuinkin), että jos tämän kerran osallistun? ;) Itse en ole suositellut kirjaa esikoista odottaville tai kovin rankkoja kokemuksia vähän aikaa sitten läpikäyneille naisille, lisäksi riippuu tietysti lukijan herkkyydestä. Toisaalta yritin itse ottaa myös huumoria ja ja tietenkin paljon toivoa mukaan, olen väistämättä optimisti ja ehkä se näkyy, jos kirjan lukee loppuun. Vauvateemat ovat kirjan lähtölaukaus, mutta itse koen, että halusin kirjoittaa kirjan ennen kaikkea naisen identiteetistä ja koko elämänkaaresta: olen ollut jopa yllättynyt, että vauva- ja synnytysteemat ovat nousseet niin vahvasti esiin, kun luulin tehneeni feministisen kirjan myös parisuhteista ja miehen ja naisen rooliristiriidoista! Näin kirja alkaa elää omaa elämäänsä ja yllättää joskus tekijänsäkin, hyvä niin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ina, saa osallistua ja onkin hurjan kivaa, että kommentoit. :) Olen samaa mieltä siitä, että lukijan herkkyydestä on kiinni se, miten Syliin-kirjasi kokee. Tavoitat hienosti rankimmat hetket, mutta mukana on tosiaan huumoria ja kauneutta. Mielestäni kirjasi antaa jotain kaikille naisille ja sopisi muuten loistavasti vaikka lukupiirikirjaksi.

      Kiitos vielä tästä!

      Poista
  7. Huh huh huh <3! Luin kirjan eilen. Ahmin. Miten joku voikin osata pukea sanoiksi ajatuksiani ja tunteitani. Ahdistusta mutta aina löytyy valo ja elämä jatkuu. Kiitos Ina! T. Hannele Haavisto

    VastaaPoista