sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Volter Kilpi: Alastalon salissa


Kirjabloggaajien klassikkohaaste
Volter Kilpi: Alastalon salissa
Otava 1933 (vuoden 2015 painos)
Esiluku Kirkkomaa 16 s., I osa 421 s., II osa 405 s.
Kotimainen romaani

Onkos ihmisen mieli paljoakaan viisaampi kuin pesän porosta kiertyvä savun sininen rihma? Savu kallistelee, kuinka ilmanveto sitä kantaa ja kuljettaa, ja ihmisen mieli kulkee omilla teillänsä, kuinka sillä on juoni! Minäkin, partainen mies, tuumin sinisiä sinisiin, ja naitan tytärtä, vaikka oma vaimokaan ei ole vielä tullut valituksi! Me rakentelemme laivoja ja olemme vakavia miehiä vakavissamme, vakava minäkin olen olevinani partoineni, mutta paljonkos sumun löysää mahtuu pääkuoren sisäpuolella liikkumaan, ja pitääkös ajatus määriänsä sen piukemmin kuin savun polveilema rihma ilman keveissä piipun pesäpuun yläpuolilla?

Kuusi tuntia varsinaissuomalaista tajunnanvirtaa. Se kuuluisa piipunvalintakohtaus, neuvottelua parkkilaivaan sijoittamisesta, kahvitarjoilua ja sisäisiä kertomuksia. Volter Kilven klassikkoromaanin Alastalon salissa kehyksen tiivistäminen muutamaan lauseeseen ei tee oikeutta lavealle teokselle.

Keväällä 1994 osallistuin silloisessa Joensuun (nyk. Itä-Suomen) yliopistossa kirjallisuuden proseminaariin. Viimeisellä kokoontumiskerrallamme apulaisprofessori Dietrich Assmann tarjoili meille kakkua, näytti jonkun Dickens-filmatisoinnin ja puhui hieman lempikirjoistaan. Hän oli jo aiemmin luennoillaan osoittautunut Volter Kilpi -faniksi ja kertoi haltioituneesti muun muassa Kustavista. Sittemmin Assmann perusti Volter Kilven seuran. Alastalon salilla hän hieman pelotteli meitä opiskelijoita ja sen vuoksi liki 20 vuoden ajan koin Kilven romaanin liian vaikeaksi, raskaaksi, ehkä suorastaan mahdottomaksi lukea. Muutama vuosi sitten aloin kypsyä ajatukselle tarttua tuohon klassikkojärkäleeseen. Aikaa ehti kuitenkin virrata ennen kuin viime syksynä Turun kirjamessuilla jokaiselle kävijälle lahjoitettiin oma kappale Alastalon salista.

Ajan kuluminen oli omassa lukumielessäni tehnyt tehtävänsä sikälikin, ettei Kilven klassikon lukeminen pelottanut ennakkoon. Olin kuullut sieltä täältä, että kirja olisi peräti hauska. Ja se oli! Alastalon salissa on hauska kielenkäänteidensä, henkilöidensä kuin Kilven hallitseman omintakeisen huumorinkin ansiosta.

Huumori paikoin piikikästä, hetkittäin hyväntahtoista ja koko ajan kohteensa löytävää. On tunnettua, että Kivi heittäytyy myös itseironiseksi, kuten luvun kuusi tiedoissa: Luku, jonka mukavasti voi jättää lukemattakin, koska siinä ei tapahdu enempää kuin muissakaan. Periaatteessa kyllä, mutta eikö tuollainen luvun sisällön tiivistys suorastaan houkuttele lukemaan ainakin kyseisen kirjan kontekstissa! Oma lukunsa (!) on tietenkin ensimmäisen osan alkupuolelle sijoittuva, jo mainitsemani piipunvalintakohtaus. Siinä Malakias Afrodite Härkäniemi pohtii, miksi tietty piippu sopii Alastalolle ja toinen Pukkilalle. Pohdinnoista muodostuu itse asiassa melkoinen yhteiskunnallinen katsaus. Erilaiset piiput edustavat erilaisia yhteiskuntaluokkia, se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. 

En voi kieltää, etteikö lukeminen olisi hetkittäin ollut työlästä. Kilven kieli on runsasta ja eläväistä. Teksti polveilee, kaartelee, unohtuu pitkäksi aikaa jonkun henkilön ajatuksiin ja saa maistelemaan kielenkäänteitä. Kieli useimmiten menee tarinan edelle, kuten tämän klassikkon kohdalla kuuluukin mennä. Sanasto on tietenkin osin vanhanaikaista ja murresanoiltaan varsinaissuomalaista, minkä vuoksi kaltaiseni savolaissyntyinen lukija sai paitsi hetkittäin pinnistellä, myös käyttää mielikuvitustaan tulkitessaan sanakuuron lailla sopisevia kielenkäänteitä. Merenkulkuun liittyvä sanasto on sekin pääosin tuntematonta. Sinnikäs lukeminen kuitenkin palkintaan ja tekstin parissa voi suorastaan viihtyä. Satiiri tai ironia (näiden eroa en nyt osaa tehdä) läpäisee koko teoksen ja romaani suorastaan tempaisee mukaansa.

Mukaansatempaisevuutta lisäävät Kilven luomat hahmot, jotka ovat herkullisia, sopivan karikatyyrimäisiä ja täysin omanlaisiaan. Kuka ymmärtää laivoja, kuka ihmistä. On tietenkin Alastalo itse, pitojen ja kokouksen järkipäinen isäntä. Hänen vastavoimanaan toimii Pukkila, viekas, riidanhaluinen ja pahansuopa mies, jolla Härkäniemen mukaan silmä nappaa ennen kuin järki . Muita keskeishenkilöitä ovat muun muassa jo mainitsemani Härkäniemi, yksinkertainen, mutta iloinen Lahdenperä ja vauras Langholma. He kaikki, kuten lukuisat sivuhenkilöt, ovat rikkaita, täysinäisiä hahmoja.  [--] Vanhakin ja kapteenimieskin hiemasen herkistyy känsäisen mielennahkansa alla, kun on neidon helma niin lähellä liepimässä: Naiset jäävät yksioikoisesti taustalle, ja enimmäkseen katseen kohteeksi, joskin heilläkin on omat vahvat persoonansa, joita olisi voinut hyödyntää enemmänkin. Eevastiina-emäntää on Härkäniemikin aikoinaan katsellut, nyt leivonnaisia tarjoileva Siviä-tytär riiaa talon Janne-rengin kanssa, mikä valottaa hieman nuorten seurustelua ja heidän omaa tahtoaan.

Alastalon salissa pitää sisällään pitkälti yli 800 sivua, mutta kirjan sisäinen aika kattaa joitakin tunteja saman päivän sisällä. Tosiasiassa romaanin aikajänne on pitempi, sillä sisäiset tarinat, monet pohdinnat ja viittaukset henkilöiden välisiin suhteisiin palaavat menneeseen, joka on läsnä nykyhetkessäkin: nuoruuteen, onnistumisiin ja epäonneen, vaurauden ja katkeruudenkin lähteisiin.

Piipunpolttamista, parkkikirjoista keskustelua, kahvin ja muiden juomien nauttimista - ja paljon muuta. Laajaan ja jossain määrin vaativaan romaaniin syventyminen rauhoitti ja kesälomapuuhien välissä sain pieniä hengähdyshetkiä Kilven teosta lukiessani. Parisen viikkoa tuo lukeminen otti. Harmin räkä lähti väistämättäkin pois nokasta, kun kirjaa luin. Toisinaan, automatkoilla, innostuin lukemaan mehevimpiä kielenkäänteitä ääneen miehelleni. En voi sanoa nauttineeni jokaisesta lukutuokiostani, mutta kokonaisuus veti puoleensa. Ja miksei olisi vetänyt, sillä se on rakenteeltaan moderni, kieleltään rikas ja eläväinen sekä, sittenkin, kaikessa tajunnanvirtaisuudessaankin, juonelliselta kaareltaan komea. 

Klassikkohaasteen koontipostaus 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä -blogissa.

P.S. Ai niin, nyt olisin oikeutettu pitämään tätä t-paitaa. En ole paitaa tilannut, koska en tiedä missä sitä pitäisin. Tähän postaukseen se olisi ollut mukava kuvituksellinen lisä.

--
Alastalon salista ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi Jokke, Jenni, Margit ja Arja.

42 kommenttia:

  1. On muuten jännä, kun monista klassikoista tulee ajatelleeksi (siis ainakin minä, ei ehkä muut), että ovat kuivakkaita ylipitkiä tekeleitä. :D Kuitenkin kun niitä on tullut luettua, on saanut kääntää takkiansa kerran jos toisenkin.

    Volter Kilpi on ollut (on se kyllä yhä) suorastaan pelkoklassikko minulle, mutta ehkä vielä repäisen ja luen senkin jonakin päivänä. Nauratti tuo kuudennen luvun alustus. Pelkästään sen takia kai voisi kirjan lukaista. :D

    Hieno kirjoitus, kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, joskus kieltämättä tulee ajateltua noin, muttei kaikkien kirjojen kohdalla. :) Ja sekin on tuttua, että klassikoista saa useimmiten ennakkokuvaa antoisamman lukukokemuksen.

      Kilven teos oli minullekin pelkoklassikko, osin opiskeluajoista johtuen. Onhan tämä nytkin hetkittäin uuvuttava, mutta kokonaisuudessaan hauska ja omaperäinen.

      Kiitos sinulle!

      Poista
  2. Onneksi olkoon. Tämä kirja taitaa jäädä lukematta minulta. Volter Kilpi oli muuten Turussa kirjastonhoitaja, joten yliopiston kirjasto on saanut hänen mukaansa nimensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, kiitos. Rohkaisen kokeilemaan joskus, sillä tämä on mainettaan helppolukuisempi. Luinkin Kilvestä ja hänen suvustaan tässä taannoin, melkoisia virkoja ollut monella!

      Poista
  3. Minusta tämä oli hyvä kirja ja erilainen kun luulin. Osallistuin Turun kirjamessuilla teoksen ääneen lukuunkin keinutuolissa, vapaaehtoisia oli harvakseltaan, ja tuli hankala murteellinen kohta, mutta sujui kyllä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, tämä oli ehdottomasti hyvä. Minulle sisältö ei sinänsä tarjonnut yllätyksiä, ei enää hauskuutensakaan osalta, koska olin kuullut siitä ennakkoon niin paljon. Ehkä tämä oli vielä vetävämpi kuin ajattelin, vaikka toki hetkittäin hidaskin. Juuri oikeanlainen. Turussa huomasinkin ääneenluvun, mutta koska olin messuilla osin töissä, ehdin vain pikaisesti vilkaista. Hauskaa, että olit lukemassa!

      Poista
  4. Sinä teit sen! Minä vain suunnittelin. Koska valitsin kesäni tiiliskiveksi Susipaltasin (klassikkoainesta kyllä), tämä jäänee seuraavaan kesään. Kokemuksesi rohkaisee. Kiitos vivahteikkaasta jutustasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, niin tein! Ja oli ilo. Suosittelen luettavaksi vaikka ensi kesänä. Minä mietin, että olisiko Susipalatsista syysloma- tai joulukirjakseni.

      Poista
  5. Meinasin just kirjoittaa kuten Tuija, että "Sinä teit sen." Kyllä tämä sinun kuvaamanasi on kiinnostava, vaan lienenkö vieläkäkään tarpeeksi kypsä saliin. Mahtaisiko sentään minua "tempaista mukaansa?" Kokeilemalla selviäisi, mutta huh. Tyydyn nyt toistaiseksi nauttimaan kuvauksestasi.

    Ajatteles, jos Joyce olisi kirjoittanut Alastalon salin, niin olisikohan se nyt yhtä kuuluisa kuin Odysseus?

    Dietrick Assmann - hyvänen aika, minäkin olen häntä ollut kuuntelemassa tai hän piti jonkun kurssin tai oli jonains sijaisena tai jotain Helsingissä. En nyt millään muista, mutta hän palautui mieleeni, kun mainitsit.

    Se vielä, että tuo Malakias Afrodite Härkäniemi on kyllä harvinaisen komea nimi.

    Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, hih, tiesin jo ennakkoon että kirja on mainettaan hauskempi, mutta että se oli näin metka. Myönnän kyllä, että hetkittäin pitkistyin ja aloin kaivata toisenlaisia kirjoja. Ensimmäisen osan jälkeen lukaisinkin yhden välipalateoksen.

      Hmm, Joycen kirjoittama olisi kyllä, koska Joyce oli Joyce ja hän olisi sijoittanut romaaninsa toisenlaisiin maisemiin.

      Assmannin luennot olivat todella hyviä: eläväisiä ja sivistäviä.

      Ja eikö vaan, nykyisten romaanihenkilöiden nimet alkavat tuntua kerrassaan tylsiltä. :D

      Eipä kestä!

      Poista
  6. Onneksi olkoon! Ja kiitos upeasti kirjoitetusta tekstistä. Minä olen haaveillut lukemisesta osin ihan siitä syystä, että saisin rinta polleana pitää tuota T-paitaa :) Itse asiassa olen joskus aloittanut ja ehkä reilu sata sivua (?) lukenut teosta, mutta siihen se tyssäsi. Se oli silloin tosin pakkopullaa erästä kurssia varten ja tämä on varmasti teos, joka ei toimi pakkopullana kiireiden keskellä. Ja myönnän, että siinäkin osassa, jonka luin, oli kyllä huikeita hetkiä. Kieli ja tunnelmahan ovat upeita. Varsin mahtava on myös tuo sinun alkuun siteeraamasi katkelma. Kiitokset tästä tekstistä - tämä kannusti minuakin yrittämään joskus uudestaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna J., kyllähän tuo t-paitakin olisi yksi hyvä syy lukea tämä klassikko. Nyt mietin, että pitäisikö sittenkin tilata se paita... Tai tilaisinkin, jos keksisin missä pitää sitä. :) Kannattaa joskus lukea tämä ja luulen, että sinulle varsinaissuomalainen murrekaan ei olisi yhtä vierasta. Rikasta kieltä tässä on.

      Poista
  7. Mahtavaa Katja! Vaikka olen nyt alkanut tutustua klassikoihin pikku hiljaa, ihastunut jo useampaan, niin Alastalon salissa taitaa olla sellainen johon en ihan heti tartu. Kunnioitettava suoritus, ja olet kirjoittanut houkuttelevan bloggauksen - siitä huolimatta en ihan lähiaikoina kirjaa aio lukea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krista, kiitos! Tämä ehtii kyllä odottaa ja monet muutkin klassikot odottavat lukemistaan. Lue tämä sitten myöhemmin. :)

      Poista
  8. Kiva kun olit mukana klassikkohaasteessa! Ja nostan sinulle kuvitteellista hattuani hyvin korkealle, teit sen mistä monet vain haaveilevat. Minulla on tuo samainen nide hyllyssäni ja kun sen kirjamessuilta nappasin, päätin että joskushan se on luettava. Se joskus ei tosin taida olla ihan heti. Tekstisi on kuitenkin rohkaiseva, uskon että saattaisin pitää kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marile, kiitos sinulle haasteen emännöinnistä. Turun kirjamessujen ja Otavan yhteislahja viime syksynä oli kyllä hieno. Vaikkei sinulla joskus ole ihan heti, niin ehkä tosiaan sitten aikanaan. Toivottavasti pidät lukemastasi! :)

      Poista
  9. Onnittelut saavutuksesta! :)

    Täytyy myöntää, että Alastalon salissa tuntuu minustakin melkoisen pelottavalta. Minulle asenteen iskosti päähän lukion äidinkielen opettaja, mutta ehkä siitä pitäisi vähitellen oppia eroon. Eihän mikään kirja nyt lopulta kovin pelottava voi olla. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taina, heh, kiitos. Ei tätä voi saavutuksena pitää, mutta hyvän lukukokemuksen sain. :)

      Teillä olikin ollut aika kiinnostava äidinkielen opettaja, kun oli puhunut Kilvestä noinkin nuorille. Toisaalta me luimme lukiossa Rikoksen ja rangaistuksen. Minä pidin kirjasta, mutta jotkut nimesivät kirjailijan Roskajevskiksi.

      Ja totta: mikään kirja ei ole lopulta niin pelottava. Suosittelen!

      Poista
  10. Alastalon salissa on hirmuisen hauska teos, myönnän minäkin. Erityisen hyvin mieleen jäi kampelavertaukset, joiden kohdalla suorastaan hytkyin naurusta. Haluaisin lukeakin teoksen joskus uudestaan. Ainoastaan vaivaamaan on jäänyt se, että mikä on pantteriväärä. Googlekin löytää vain yhden linkin ja sielläkin pohditaan mitä sana tarkoittaa. Paita on kuitenkin vielä hankkimatta, koska olen jääräpäisesti päättänyt, että se täytyy ostaa suoraan Volter Kilpi-viikolta Kustavista.

    En tiedä onko muilla samaa ongelmaa, mutta jostain syystä Explorerilla ei voi kommentoida blogiisi vaan laatikon tilalla on tyhjä paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukumato, hirmuisen hauska - totta! Tässä romaanissa on niin paljon mainioita kielenkäänteitä, haukkumisia, tarinoita ja vertauksia, että ainakin joitakin pätkiä voisi lukea uudestaan ja uudestaan.

      Onpa harmi kuulla, että sinulla on ollut ongelmaa blogiini kommentoisen suhteen. Siihen asiaan en osaa auttaa, koska kommenttilaatikko ym. ovat Bloggerin valmiisiin pohjiin perustuvia.

      Poista
  11. Hienoa, että luit tämän, olin varma että ihastuisit! Sanasto on haastavaa juuri noista syistä mitä sanot, mutta aika monet sanat ovat niin mainioita, että asiayhteydestä sen sisällön voi arvata. Ja yksi iso bonus vielä lukemisesta, nyt ymmärtää paljon kirjallisia viittauksia, jotka aiemmin ovat olleet vieraita. Kaiken viihtymisen lisäksi tietysti. Kurjasti tehty, tuo opiskelijoiden pelottelu, juuri tuollaista salaliittoa, jonka tarkoitus on pitää kirjan vaikeaa mainetta yllä, turhaan, kuten huomattiin :) Laitetaan paidat kirjamessuille... moni käyttää myös yöpaitana, jos julkisuus tuntuu liian rehentelevältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, olen ihan samaa mieltä siitä, että vaikka sanat ovat haastavia, ovat ne kerrassaan mainioita. Minusta tuntuu, että nyt pitäisi lukea Hurmeen Nyljetyt ajatukset.

      Opiskelijoiden pelottelu saattoi olla myös kiinnostuksen juurruttamista... Assmannin luennot olivat todella hyviä.

      Paidat... Hmm, ehkä!

      Poista
  12. Onnittelut urakan loppuunsaattamisen johdosta! Niin innostavasti kirjasta kirjoitat, että asetan ajatuksen Kilven järkäleeseen tarttumisesta mieleen muhimaan. Ehkä joskus uskaltaudun ainakin kokeilemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, kiitos. Tämä kannattaa tosiaankin laittaa ainakin muhimaan. Ja sitten joskus luet tämän. :)

      Poista
  13. Aivan ihana tuo valitsemasi sitaatti - olen melkein yhtä rakastunut Malakias Härkäniemeen kuin Linnan vänrikki Koskelaan. Oih sentään! <3

    Ymmärrän hyvin tuon apulaisprofessorisi Kilpi-faniuden ja haltioitumisen. Minäkin olin Alastalon saliin koko laila ihastuksissani jo ensimmäisellä kierroksella, mutta arki ja opiskelun aloitus viime syksynä pilasi hyvän lukuvireen: tätä kirjaa ei todellakaan sovi lukea sivua tai kahta päivässä. Tänä kesänä uusi yritys tuotti tulosta, ja lukukokemus oli niin lumoava, että uskon kesästä jäävän yhtenä päällimmäisistä mieleen Alastalon salin. Aivan loistava kirja kaiken kaikkiaan. <3

    Ja haa, minä sinkkuihminen olen ajatellut pitää t-paitaani joskus tulevaisuudessa treffeillä. Jos mies ymmärtää t-paitani arvon, hän saattaa olla Se Oikea. :D

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, Härkäniemi on kyllä ihana! Ja apua, minä en ole lukenut Tuntematonta. Ihan uskomatonta, kun pidin niin paljon Täällä pohjantähden allasta. Tässä voisi ollakin ryhdistäytymisen paikka viimeistään seuraavassa klassikkohaasteessa.

      Apulaisprofessori Assmann oli ihan Kilven pauloissa ja hän perustikin Volter Kilven seuran.

      Se on niin totta, että Alastalon salia on vaikea lukea muutaman sivun pätkissä. Mutta kun tälle varaa aikaa, niin lukukokemuksesta tulee kerrassaan antoisa. Huikea kirja! <3

      Hihii, niin oikein nuo treffimietteet! :D

      <3

      Poista
  14. Voi että, kaikki nämä teidän "tuttujen" Alastalo-tekstit houkuttavat kirjan pariin entistä enemmän. Ei tässä muuten mitään, mutta sovimme miehen kanssa että luemme sen yhdessä ääneen eli saa nähdä milloin aloitamme ja miten etenemme. Odotan joka tapauksessa tätä kovasti, kaikkea sitä piipunvalintaa ja kahvinjuontia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, teillä onkin aika hurja suunnitelma: lukea kirja ääneen! Huuh. Aika huippua kyllä. <3

      Poista
  15. Hienoa, Katja! <3 Täytyyhän tähän nyt yrittää tarttua, kun vakuutat, että se on hauska. Samaa vannoo Juha Hurmekin. Nuo otteet lupaavat jo pientä kieliverryttelyä, mutta sehän on vain iloista mielen jumppaa.

    Aika nopeastihan tuo lopulta sujui. Parissa viikossa. Huh! Taidanpa ruveta lehteilemään omaa kappalettani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, kyllä, sinun täytyy lukea tämä! Minun taas pitää lukea Hurmeen kirja, jonka ostin itselleni jo viime syksynä kirjamessuilta.

      Lukeminen otti pari viikkoa loma-aikana, mutta työarjen keskellä aikaa olisi mennyt kyllä paljon enemmän. :)

      Poista
  16. Ihana postauksesi Alastalosta saa kirjaan tarttumisen (joskus, joskus tulevaisuudessa) tuntumaan jopa houkuttelevalta! Työläiden teosten lukemisessa on ihan oma taikansa...

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, toivon että tämä kirja houkuttelee monia! Olen samaa mieltä työläiden teosten lukemisen taiasta. Jotain palkitsevaa, ihan oma maailmansa.

      <3

      Poista
  17. Oih, kirja löytyi sähköisenä klassikkoversionakin. Taidan klikata teoksen lukulaitteelle ja aloittaa etanan vauhdilla - etenen vaikka 10 sivua päivässä! :D

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että löytyi! Pikkuhiljaa tai isoja kokonaisuuksia ahmien: hyvä!

      <3

      Poista
  18. Minäkin haluan lukea Alastalon jossain vaiheessa. Uskon, että pitäisin tästä, eikä ajoittainen pitkästyminenkään pelota. :) Tämä ei tosin ehkä ole sellainen kirja, johon tulee vain ohimennen tarttuneeksi, joten pitäisi ehkä tehdä tietoinen päätös tai haastaa itsensä lukemaan kirja. Ehkä vielä jonkun klassikkohaasteen aikana...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, minäkin uskon että sinä pitäisit tästä. Tälle kannattaa varata kohtalaisen yhtämittainen lukuaika, loma sopii hyvin. Seuraava klassikkohaaste? Tai sitä seuraava, ensi kesänä?

      Poista
  19. Onnittelut urakasta! Itselleni Alastalon salissa littyy lukion aloittamiseen: äidinkielen opettajamme vakuutti meidät (sillä, että olimme Turussa saattoi olla osuutta asiaan :) ), että Alastalon salissa suurempaa lukukokemusta emme voisi löytää. Tosin hän jotakuinkin samaan hengenvetoon totesi meidän vielä olemaan kykenemättömiä lukemaan kirjaa suurella ymmärryksellä. Taisin hakea kirjan kirjastosta samantien, mutta kovin pitkälle en ensimmäisellä kerralla päässyt :D Yritin aloittaa kirjaa myöhemmin opiskeluaikana uudelleen, mutta en edelleenkään päässyt eteenpäin. Saa nähdä pääsenkö vielä, ehkä minun pitää vielä jonain päivänä haastaa itseni...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoisia hiutaleita, olipa teillä valveutunut äikänope! Hyvä! Luulen, että suurempiakin lukukokemuksia on, mutta onhan tämä huikea kirja. Joskus joistakin kirjoista tosin tulee sellaisia ikuisesti kesken olevia, kuten mulla Econ Ruusun nimi. Ehkä haastan joskus itseni sen pariin, haasta sinä itsesi tähän Alastaloon! :)

      Poista
  20. En ole tullut koskaan tutustuneeksi tähän kirjaan. Nyt kun luin siteeraaamasi kohdan, ajattelin, että mitä ihmettä - tämähän on kivaa tekstiä! Vähän kuin Mikko Rimmistä! :D

    Tuo pituus ei houkuttele, yhteensä yli 800 sivua, mutta joskus voisin lukea osan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, onpa jännä huomio! Volter Kilpi on varmasti vaikuttanut moneen jollakin tasolla.

      Kannattaa ainakin kokeilla lukea!

      Poista
  21. Katja, minä käytän tuota t-paitaa yöpaitana (on minulle muuten liian suuri)!

    VastaaPoista
  22. Rimminen on selvästi Kilpensä lukenut :) Ja moni muukin kirjailija. Hurmeen Nyljetyt ajatukset kannattaa myös lukea, vaikkei ihan samaa euforiaa tuota kuin tämä; siinä on paljon muutakin. En edes osannut blogata siitä, on niin paljon!

    VastaaPoista