torstai 28. heinäkuuta 2016

Soili Pohjalainen: Käyttövehkeitä


Soili Pohjalainen: Käyttövehkeitä
Atena 2016
Kansi Jussi Karjalainen
208 sivua
Arvostelukappale
Kotimainen romaani

Suljen Velin huoneen oven huolellisesti. Tarkistan, että se pysyy kiinni. Otan oman huoneeni yläkaapista makuupussin ja -alustan. Sullon vaatteista ja makuupussin suojapussista muhkuraisen tyynyn. Minä en ole oikeasti täällä. Minä olen retkellä.

Saanan isän kuolema on vedenjakaja. Isä, paikallinen autokauppias ja vuoden yrittäjä, menestyvä mies, juoppo. Käytännössä autokaupan takahuoneessa kasvanut Saana joutuu käymään läpi muistojaan ja kurottaa kohti uutta. Kaikkea määrittää hajonnut perhe: kuollut isä, erkaantunut äiti, kadonnut isoveli Veli.

Vantaalaisen Soili Pohjalaisen esikoisromaani Käyttövehkeitä itkettää ja naurattaa, kuten todetaan Kirjasieppo-blogissa. Myös romaanissa itku ja nauru ovat yhtä, kun Saana muistelee isän sanontaa mökkireissujen jälkeen: Mukavampi se on posliinille paskantaa. Ehdottomasti.

Isän alkoholismi ja kuolema, Veli-veljen katoaminen, oma aikuistuminen... Käyttövehkeissä riittää teemoja. Voisin, kuten usein ja joskus epäoikeudenmukaisesti teenkin, valittaa tästä runsaudesta, mutta Pohjalaisen romaanin kohdalla ei ole mitään syytä olla kokonaisuuteen tyytymätön. Kyllä, teemoja, tapahtumia ja dialogiakin on paljon, mutta Pohjalaisen romaani on napakka ja ehjä. Se ei hajoa, vaan kulkee samaan tapaan kuin vanha Volvo: rämisten, mutta vakaasti.

Pohjalaisen teksti kulkee hauskuuden ja traagisuuden rajapinnoilla, ja hyvin kulkeekin. On hulluja humalaisia kohtauksia, mieleenpainuvia mökkivierailuja, roiseja sanailuja, laattalattialle rikki rysähtäviä muusilautasia. On myös lämpimiä hetkiä, lastenhuoneeseen tuotu oma pieni joulukuusi tai tulitikkumökkien rakentaminen, joka tosin saa omanlaisensa päätöksen sekin. Hyvä ja paha, kumpi vain: ihmisten reagointi tekee asioista oikeita. Mutta kun Veli ei keskeytä Saanan laulua tai sano mitään muutakaan, on maailma nyrjähtänyt erilaiselle raiteelle.

Jokainen 1980-luvun muistava löytää kirjasta paljon tuttua. On Ultima Thulet, Mirja Pyykön ohjelmat, Camping-makkara, tietenkin luonnehdinnat siitä, millaisia ovat Lada- tai Corolla-kuskit, ja Sabrinan Bois, bois, bois, luukking foor, luukking foor. Näille muistoille, sillä nyt voi todellakin puhua vähintäänkin puolta suomalaisista yhdistävistä muistoista, tulee pakostakin hymyiltyä hellästi. Paitsi kuljettaa nostalgista ajankuvaa, Pohjalainen myös rakentaa romaaninsa ajallisesti. Isän kuolema on eräänlainen aikakausien raja: aika ennen ja aika jälkeen. Nykyisyys ja mennyt ovat Saanassa läsnä.

Kun kirjoitan tätä, mietin että Pohjalainen hallitsee sen, mistä Kaisa Neimala ja edesmennyt Jarmo Papinniemi tekivät kirjan joitakin vuosia sitten: aloittamisen taidon. Lause Se käveli vessan kynnykselle ja kuoli on tyrmäävän tehokas aloituslause - ja yhtä tehokkaalla tavalla koskettavan tyrmäävä on koko Käyttövehkeitä, onnistunut esikoinen, kehitysromaani menetyksistä ja samanaikaisesta menneeseen ja uuteen kurottumisesta.

-
Myös Arja ja Tuija ovat lukeneet Käyttövehkeitä.

10 kommenttia:

  1. Pidin kovasti Käyttövehkeistä; hyvin käytettävää kirjallisuutta. Hienosti kuten aina kuvaat kirjaa, "hauskuuden ja traagisen rajapinnoilla" - elämä on. Tästä ei voi tulla muuta kuin hyvä mieli, haikeudesta ja nostalgiasta huolimatta, tai niiden ansiosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, minäkin pidin. Sellainen kirja, josta saa hyvin kiinni. Ja on jotenkin hauska kokea samalla kertaa surua tai haikeutta ja nauraa. Pohjalainen on taitava kirjoittaja.

      Poista
  2. Ihana kuva. Meillä on aina jokin remppa käynnissä, joko kotona tai sitten saaressa ja pääsen aina apuriksi, ainakin maalaamaan.
    Kirjakin kiinnostaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, kiitos, meidän autotallista. :) Remontoiminen on hyödyllistä ja sekin voi koukuttaa. Tämä kirja kannattaa lukea!

      Poista
  3. Hipaisin vahingossa jotain kuvaketta postauksesi lopussa ja samalla välähti teksi "annoit tälle +1". En antanut, annan paljon enemmän, asteikon yläpäähän, on asteikko mikä vain. Sinulle ja Käyttövehkeille :)

    Käyttövehkeitä on alkukesäni ilahduttajalukemistoa - ja syyt kerrot mainiossa tekstissäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, kyllä tälle kirjalle antaisi tosiaan enemmän kuin ykkösen. ;) Hyvä esikoinen! Pohjalainen saavuttaa tekstillään paljon, kertoo asioita rivien väleissä ja riveilläkin. :)

      Poista
  4. Voi Katja! Tällaista palautetta on hienoa saada. Kiitos! Hyrisen täällä tyytyväisenä :) En tiedä muistatko, mutta tapasimme joskus haastatellessani sinua Vantaan Lauriin. Ehkä törmäämme joskus jossain uudelleen.

    Mainostaminen on minulle vähän hankalaa, mutta teen sen silti. Kas näin. Olen pistänyt pystyyn Facebook-sivun, jonne linkitän kirjasta kirjoitettuja blogitekstejä, kirja-arvioita ja omaa blogiani. Ja on sivulla jotain muutakin. Lämpimästi tervetuloa tykkäämään sivusta! https://www.facebook.com/pohjalainensoili/

    Terveisin
    Soili Pohjalainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Soili! Kiitos hienosta romaanista, oli ilo lukea tämä. Muistan sinut hyvin ja olen vähän ihmetellytkin, kun emme ole sattuneet törmäämään missään. Luulen, että ainakin joskus liikumme samoilla kulmilla.

      Kiitos FB-linkistä. Liityinkin heti tykkäämään sivusta.

      Ihanaa loppukesää!

      Poista
  5. Ihanaa kun kävit kommentoimassa "vanhaa" blogiani :) Ihana palata pikkuhiljaa takaisin <3 Vastasinkin sinulle blogini puolella mutta piti tulla tännekin puumerkki jättämään. Kauniita kuvia ja kiva saada sinulle kauniit kasvot ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mirka, oli niin ihana löytää takaisin "luoksesi" ja kiva, että tulit vastavierailulle - niin mukava blogitavata pitkästä aikaa. :)

      Poista