sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Unpopular Bookish Opinions



Viime viikkojen ihastuttava lämpö taitaa olla hetkellisesti ohi, mutta koululaiset kirmasivat kuitenkin eilen kesälaitumille. Itselläni lomaan on vielä tovi aikaa, mutta toki omien lasten kesäriemu tarttuu ja näin viikonloppuisin voi kuvitella olevansa ainakin puolittain lomalainen.

Lomatunnelmiin kuuluu muun muassa ulkoilu lähimaisemissa. Kuvatkin napsin vähän jotenkuten puhelimella hölkkälenkillä. Ne saavat kuvittaa Unpopular bookish opinions -haastetta, jonka Leenalta sain. Kiitos!

Ja samalla huh, tämä on vaikea haaste, sillä en usko että on olemassa mitään kirjoja joista kaikki muut pitävät tai eivät pidä. Toki on kirjoja, jotka esimerkiksi saavat melko suurta suosiota kirjabloggaajien parissa, mutta uskon ettei ole olemassa edes yhtä sellaista kirjaa, jonka valtaosa (yli puolet) kaikista kirjabloggaajista olisi lukenut ja siitä pitänyt. Siksi linkitän tämän myös Kirjojen kamaria emännöivän kaimani bloggauksen, jonka kanssa on helppo olla samaa mieltä: me kukaan emme ole kirjamaailman napoja mielipiteinemme. Jokaisen mietteet ovat toki hänen omiaan, mutta kyllä kaikille kirjoille löytyy ystäviä - ja niitä, jotka eivät kyseisestä teoksesta paljon irti saa.

 1. Kirja tai kirjasarja, josta kaikki muut pitävät, mutta sinä et?

Melkoinen kysymys heti alkuun. Kaikki muut - joo, ei! Sanonpa nyt sitten, että moni piti suuresti Jennifer Eganin Aika suuresta hämäyksestä. Minäkin pidin romaanista, pidin Eganin tavasta kirjoittaa ja kirjan monimutkainen rakenne miellytti sekin. Silti joku minulle tärkeä tekijä kai puuttumaan enkä ihastunut kirjaan niin paljon kuin olisin halunnut. Kaikki muut eivät silti ole Eganista pitäneet enkä voi sanoa, etten olisi pitänyt kirjasta.


2. Kirja tai kirjasarja, josta sinä pidät, mutta kukaan muu ei pidä?

Ihan sellaiseksi lukijaksi en voi julistautua, että pitäisin jostain kirjasta, josta kukaan muu ei pidä. On parasta sukeltaa muistoihin: olin lukiossa luokkani ainoa, joka luki Antti Tuuria ja piti hänen romaaneistaan. Nyt tietenkin tunnen monia, jotka rakastavat Tuurin tuotantoa - varmaan jotkut lukioaikaiset luokkakaverinikin.


3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut?

En muista mitään tällaisia! En vain muista, en keksi. Vinkatkaapa joitakin, ehkä kirjamuistini virkistyy.


4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty:

En erityisemmin halua pitää mistään sellaisesta, josta en pidä. Mutta: pohjoismaiset raa'at dekkarit ovat aika suosittuja. Olen lukenut muutaman, mutta olen tylsistynyt niiden parissa. Aina sama kaava: synkkä syystalvinen maisema, raakoja murhia, menneisyytensä piinaamia poliiseja tai etsiviä (yleensä toisistaan "persoonallisesti" eroava työpari), koukkuja ja käänteitä... Samaa löytyy vaikka tv-sarja Sillasta, jonka ensimmäisestä kaudesta pidin paljon, mutta toinen kausi alkoi jo ärsyttää, kolmatta en katsonut ollenkaan.

Nyt kun vastasin näin, niin on tietenkin aika hassua, että pidän niin paljon brittidekkareista, sillä niissäkin on se omanlainen kaavansa. Mutta se mikä niissä vetää puoleensa, on se brittiläisyys: tweed, teehetket, nummimaisemat, you name it!


5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä?

Ah, kerrankin helppo. Anni Polvan Tiina. Kun olin lapsi, kaikki (hahaa!) lukivat Tiinoja. Minäkin luin muutaman, mutta en koskaan samastunut Tiinan, en löytänyt Tiinan maailmasta mitään erityisen tuttua tai omaa.


6. Kirjailija, josta monet pitävät, mutta sinä et?

Jaa-a. On monia kirjailijoita, joiden teoksista en pidä. Kyseisiä kirjailijoita en henkilökohtaisesti tunne, joten en voi tietää pitäisinkö heistä vaiko en. (Anteeksi, oli pakko vastata noin!) Jatkan dekkarilinjalla: en ole erityisemmin pitänyt Camilla Läckbergin kirjoista, vaikka ne myyntimäärien perusteellakin ovat hyvin suosittuja.


7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa?

Minullahan on periaatteessa mielenkiintoa kaikenlaiseen lukemiseen. Päätalon Iijoki-sarjassa en päässyt viittä ensimmäistä sivua pidemmälle, mutta en heitä senkään lukemista vielä ajatuksistani. Kaikki on mahdollista ja ties vaikka muutaman vuoden päästä Lumiomena täyttyisi Päätalo-bloggauksista. Olen siis tästäkin kiinnostunut, vaikken innostunut.


8. Kirja joka on huonompi kuin siitä tehty elokuva?

Truman Capoten Aamiainen Tiffanylla, joka elokuvana on niin romanttinen että. Tosin se on hyvä kirjanakin, kovin erilainen vain. Annie Proulxin Laivauutisia, josta siitäkin pidin todella paljon myös kirjana, mutta joka elokuvana osui jonnekin sieluni sopukoihin. Kyse ei siis nyt ole siitä, että kirja olisi huono, päinvastoin.



Sen sijaan, että lähettäisin haastetta eteenpäin, haastan teidät blogini lukijat kertomaan vaikka tämän postauksen kommenttikentässä, onko teillä kokemuksia kirjoista joista "kaikki muut" pitävät tai joita vihaavat ja te itse teette juuri päinvastoin.


P.S.
Jos joku haluaa napata haasteen blogiinsa, ovat haasteen säännöt ovat tässä:

1. Linkitä haasteen antaja blogipostaukseesi. Lisää haasteen säännöt postaukseen.
2. Vastaa haasteen kysymyksiin.
3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkitä heidän bloginsa postaukseesi.
4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkitä heille postauksesi, jotta he tietävät mikä on homman nimi.

25 kommenttia:

  1. Kuinka herkullinen haaste!

    Ensiksi tulee mieleen Emmi Itärannan Teemestarin kirja, josta lähes kaikki tuntuvat innostuneen. En sano, että teos olisi ollut huono, mutta ei siitä tullut suosikkikirjaani. Jonas Hassen Khemirin Allt jag inte minnsin kohdalla hieman sama homma. Ymmärsin kyllä, mikä teoksessa viehättää, mutta jotakin jäin kaipaamaan. Ja sitten vielä Emily St. John Mandelin kehuttu Station Eleven, josta en saanut ollenkaan otetta. Selja Ahavan Taivaalta tippuvat asiat jätti sekin kylmäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noora, tämä on tosiaankin aika metka haaste! Ensin ärsyynnyin: ketkä kaikki muut?! Mutta sitten näitä olikin hauska miettiä.

      Mainitsemistasi Teemestarin kirja ja Taivaalta tippuvat asiat olivat kovasti mieleeni, mutta Khemirin kirjasta olen samaa mieltä - ainakin siinä mielessä, että tunnistin hyvän kirjan, mutten saanut irti sitä mitä odotin.

      Poista
  2. Katja, näin Proulxin Laivauutisia kuinv vahingossa eli olimme palaamassa elokuviasta ja jostain syystä, ties mitä etsin, siellä meni Laicvauutisia. Siinä me jatkoimme R:n kanssa katsomista ihan myytyinä. En ole saanut tuota elokuvaa tilattua edes CDON.COMilta.

    Sillan toinen jakso ei ollutkaan ensimmäisen veroinen, mutta niin vaan olemme tallentaneet kaikki Wallanderit ja niitä olemme lauantai-illat katsoneet. Kohta loppuvat, joten sitten jotain brittiläistä.

    Ehkä et löydä esimerkkiä tuohon kolmiodraamaan sen tähden, että olet pitäönyt loppuratkaisusta.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS. Kiitos, että ehdit tähän vastaamaan<3

      PPS. Sorry taas kaikki näppisvirheet, mutta sinä olet tottunut:) Vähän hurja viikko, vaikka ei pitänyt olla ja nyt on vasta keskiviikko...

      Poista
    2. Leena, Laivauutisia on niin onnistunut elokuva. Toivottavasti siitä otettaisiin uusi dvd-painos.

      Sillan ekassa jaksossa oli koukuttavuutta ja taikaa, toinen kausi sekosi vähän omaan näppäryyteensä, kolmatta ne katsonutkaan. Nyt pitäisi löytää joku huippuhyvä brittidekkarisarja, mutta aika vaikeaa se on, kun haluaa tietynlaisia.

      Tämä oli hyvä, sopivan haastava haaste. Kiitos! <3

      Poista
  3. Tiina tuntuu jakavan lukijoiden mielipitee.. Itselleni Tiinat ovat tärkeitä sillä olen kasvanut niiden myötä. Olisi mielenkiintoista tutkia, millä tavalla Tiina-mieltymyksiin vaikuttaa syntymävuosi. Tosin alkpuperäisiä tiinoja on jonkin verran nykyaikaistettu, mikä minusta on harmillista, sillä ajankuva on minulle kirjoissa tärkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino, Tiina kieltämättä jakaa mielipiteitä. Minä luulen, että syntymävuosi ei niinkään vaikuta, sillä esimerkiksi omassa ikäluokassani Tiinat olivat todella suosittuja. Olen syntynyt 1970-luvun alkupuoliskolla. Itse en vain Tiinoille syttynyt. Sen sijaan rakasti oman äitini lapsuus- ja nuoruusajan kirjoja, kuten Merja Otavan Priskaa ja Seljan tyttöjä. Ehkä Tiina oli minulle liian reipas?

      Mutta onpa harmi kuulla, että Tiina-kirjoja on nykyaikaistettu! Ajankuva on tärkeää ja lisää monesti kirjan kiehtovuutta.

      Poista
  4. Minä taas pidin nuorena Tiinasta kovasti (samoin tällaiselle 80-luvun lapselle vieraasta miljööstä ja maailmasta). Tuohon kolmiodraamaan tuli mieleeni ensimmäiseksi Anni Swanin Sara ja Sarri -kirjat. Siinähän se tyttöjen ystävä, nuori Paul (?) vihjaa, että Sara on hänen tuleva valittunsa. Lapsena olisin tahtonut, että hän olisi valinnut mutkattoman Sarrin eikä hemmoteltua ja lapsellista Saraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kia, tuo että pidit ajallisesti vieraasta maailmasta kuulostaa niin tutulta. :) Minä nimittäin rakastin 1950- ja 60-luvulle sijoittuneita tyttö- ja nuortenkirjoja. Ja äh, en muistanut Sara ja Sarri -kirjojen ihmissuhdekuviota. Muistan, että rakastin noita kahta Sara ja Sarri -kirjaa pienenä, pitäisiköhän lukea uudestaan...

      Poista
  5. Minunkin pitäisi vastata tähän, joten kerron sitten, onko tällaisia kirjoja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, hyvin kerroit! Tulen kommentoimaan, kunhan ehdin. :)

      Poista
  6. Hauska aihe!

    Tuskinpa sellaisia kirjoja tosiaan onkaan, joista "kaikki muut" pitäisivät, mutta on kyllä korkealle arvostettuja klassikoita, jotka eivät uppoa jokaiseen lukijaan. Itse en ole jaksanut lukea F. E. Sillanpäätä enempää kuin opiskellessa oli pakko; monet jumaloivat hänen tuotantoaan. Inhoan myös Helvi Hämäläisen Säädyllistä murhenäytelmää, joka monien mielestä on mestariteos. Tosi pitkäpiimäinen ja tyhjää jankuttava kirja epäsympaattisista ihmisistä. En ole nähnyt leffaversiota, mutta uskon, että se saattaa olla parempi kuin kirja.

    Kohdassa 3 joku saattaisi nimetä sellaisia suomalaisia klassikoita kuin Juhani Ahon Papin tytär ja Hella Wuolijoen Niskavuoren nuori emäntä. Itse en valitsisi ainakaan jälkimmäistä; Loviisa taisi kuitenkin loppujen lopuksi olla Juhanille parempi kumppani kuin Malviina, vaikka tunteet eivät leiskuneetkaan samalla tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuomas, aika hauska ja samalla hieman vaikeakin.

      Mainitsemistasi Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä on minulla kesken jo kauan. Haluaisin pitää siitä, mutta tunnistan saman pitkäpiimäisyyden. En kuitenkaan luovuta vielä, jaksoinhan Byattin Riivauksenkin! ;)

      Minusta Ahon kirjassa kaikki päättyi oikein, Wuolijokea en muuten ole koskaan lukenut. Pitäisi kyllä!

      Poista
  7. Tämä on kyllä tosiaan haastava haaste, mutta samalla niin hauska kun saa lukea niin hyviä vastauksia :) Samoilla linjoilla tosiaan olemme monessa kohtaa (ja kiitos linkityksestä :)), mutta minä olin kyllä niitä "kaikkia" (hahaa takaisin!) jotka lukivat myös Tiinat. Ei Tiinasta tosin koskaan sielunsisarta tullut, mutta kyllä hän yhdeksi tärkeäksi lapsuuden lukumuistoksi jäi.

    Kauniita kesäpäiviä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaimani, hahaa sinulle ja Tiinoille! Sydän myös. Minäkin muistan hyviä lukukokemuksia, jotka eivät ihan sykähdyttäneet, mutta viihdyttivät ja jäivät mieleen. Muun muassa Enid Blytonin kirjat olivat sellaisia, samoin ensimmäiset Nummelan ponitalli -sarjan kirjat.

      Suloista alkukesää!

      Poista
  8. Elena Ferranten Loistava ystäväni oli mielestäni vähemmän loistava kuin monesta muusta.
    Tiinat luin pikapikaa kun ne olivat niin ohuita kirjoja, mutta en sanoisi että ne olivat lempikirjojani. Enemmän tykkäsin Viisikoista siihen aikaan...jopa Tarxaneista. Lukeminen oli ja on edelleen superkivaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai Laakso, näin ne kirjamietteet vaihtelevat! Ferranten kirja on selvästi jakanut lukijoitaan, toiset ovat ihastuneet, toiset eivät niinkään. Minäkin pidin Viisikoista ja Tarzaneista. Muistan, miten siskoni kanssa leikimme että barbit olivat Tarzanin hahmoja ja joulukuusi viidakko... Lukeminen on! <3

      Poista
  9. Niin, olen aina ajatellut, että "kaikkia muita" ei ole olemassa. Huomasin muuten, että usein en edes ala lukea kirjoja, joita "kaikki muut" hehkuttavat, Emmi Itärantaa en ole lukenut, Sofi Oksaseltakin vain yhden (en Puhdistusta) ja Knausgårdia jaksoin puolitoista osaa, tuskin enää palaan häneen. Ja vaikka Ondaatjen Englantilainen potilas onkin erinomainen kirjana, pidin elokuvasta vielä enemmän & siinä oli juontakin muutettu aika tavalla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, olen ihan samaa mieltä. Tässä suhteessa ei ole "kaikkia muita", mutta monien hehkutus saattaa kyllä työntää poiskin etenkin, jos samasta kirjasta tulee kymmenkunta kirjoitusta samalla kertaa. Minä pidin Itärannan kirjasta. Oksaselta olen lukenut kaksi kirjaa ja tunnistin kyllä hyvän kirjailijan, mutta en ole innostunut palaamaan hänen teoksiinsa.

      Poista
  10. Samaa vastarannankiiskeyttä huomaan itsessäni kuin Elämän krestomatia. Mutta joskus pitää koettaa, kuten Knasua. Voi jäädä kokeilun asteelle. Monet dekkarit on minulle vähemmän merkityksellisiä jne. Mutta kaikillahan meillä mieltymyksemme ja kullakin oma hyvänsä.
    Minäkään en muista lukeneeni Tiinoja paljon. Sen sijaan ahmin Neiti Etsivät.
    Leffoja olen laiska lukemaan enää kirjana ja kirjoja harvoin uskallan katsoa leffana.
    Kolmiodraamat ovat taas mahdollisesti luettu rentoutuskirjaosastolla, viihdekirjoina, kuten Tuija Lehtinen, joissa usein ne juonet jää nopeasti unholaan (varsinkin kolmiodraamat) ja jäljelle jää vain mukavat tunnelmat ja oma rentoutunut olo. Kiitos lukijahaasteesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, luulen että sitä vastarannankiiskeyttä on meissä kaikissa! Nyt siis itsekin yleistin: kaikki ovat vastarannankiiskiä - mutta olemmehan me, vaikkakin eri asioissa. Itselleni tulee mieleen esimerkiksi Riikka Pelon sinänsä upea Finlandia-voittaja tai Tommi Kinnusen Lopotti, jonka uskon olevan loistava, mutta josta luin niin paljon arvioita että tavallaan tyhjennyin kirjasta sitä lukematta.

      Kolmiodraamojen kohdalla teit hyvän huomion. Ehkä ne ovat usein tyypillisiä viihdekirjoille ja unohtuvat siksi. Muissa romaaneissa kärki on usein muualla, vaikka ihmissuhdehankaluuksiakin olisi.

      Poista
  11. Katja, mukava oli lukea vastauksiasi! Tiinoihinminullakin oli hiukan ristiriitainen suhde. Toisaalta tykkäsin, toisaalta... Luin ne kaikki kuitenkin, mutta sitten tuli eteen Lotta-sarja! <3

    Minulla on sinulle pieni haaste blogissani: http://kaisareetta-t.blogspot.fi/2016/06/blogger-recognition-award.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, voi Tiinat! Ja Lotat, nekin olivat minulle ristiriitaisia. Pidin osasta, mutta "kaikki muut" lukivat niitä myös. :D Lotat ovat olleet hurjan tärkeitä muutamalle muullekin tuttavalleni.

      Kiitos haasteesta. <3

      Poista
  12. Kaisa Reettan kanssa samoilla asioilla, minullakin on sinulle haaste jos sellaisen haluat. ;) (http://www.kujerruksia.fi/2016/06/kyokkipsykologin-lausunto-yopoytapinosta.html)

    Minä en koskaan päässyt Humisevan harjun tai Tuulen viemään lumoihin, moni niistä kuitenkin tuntuisi pitävän. Lisäksi minä ihan pidin (tunnustan!) muutamasta Paolo Coelhon kirjasta, jotka nauttivat mielestäni vähän kyseenalaista mainetta monissa kirjapiireissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, kiitos! Kiinnostava haaste. Otan sen varastoon haastejemmaan ja palaan, kun on taas tuntuu siltä että nyt olisi hyvä keksiä joku blogivälipala.

      Oi, Humiseva harju on ihana! Tuulen viemää ei lumonnut minuakaan, ja Coelhon Alkemisti on aika hyvä. Näin ne mielipiteet ovat yhtenäiset ja erilaiset, kuten pitääkin!

      Poista