keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

A S Byatt: Riivaus


A S Byatt: Riivaus. Romanttinen kertomus
Teos 2008
Possession. A Romance 1990
Suomentanut Maija Alopaeus. Runot suomentanut Leevi Lehto
Kansi Iira Oivo
Sivuja 709
Brittiläinen romaani

Maud harkitsi ja sanoi: "Kaikkina aikakausina on varmasti totuuksia, joita ei voi kiistää - haluuttiinpa tai ei, pysyvätpä totuudet totuuksina vastaisuudessakin tai eivät. Me elämme totuutta, jonka Freud löysi. Pidämmepä siitä tai emme. Vaikka me sitä kuinka muuntelemme. [--]"

Nyt otin kirjallista härkää sarvista oikein kunnolla. Blogiani pitempään seuranneet saattavat muistaa tämän postauksen liki kolmen vuoden takaa. Silloin näet yritin lukea A S Byattin Riivausta toista tai kolmatta (miten sen nyt laskisi...) kertaa ja kirja jäi taas kerran kesken. Tänä keväänä päätin, että nyt jos koskaan on aika. Myöhään eilen illalla sain luettua Byattin romaanin loppuun.

Koska luin Riivausta sitkeämmin kuin mitä (yleensä) muita kirjoja luen, ansaitsee Byattin romaani myös hieman erilaisen bloggauksen. Sen sijaan, että kuvaisin kirjan kehystä (se löytyy Teoksen sivulta) tai analysoisin lukemaani itselleni tyypilliseen tapaan, haastattelen itseäni - ja luultavasti kirjoitan yhtä pitkän jutun kuin muitakin kirjoja esitellessäni.

Kolmas, ellei jo neljäs yritys: Miksi ihmeessä?

Miksi ei? Jos kirja vaivaa mieltä vuodesta toiseen ja muut samalta kirjailijalta suomennetut ovat mielestäni joko huikeita, kiehtovia tai ehkä hieman haastavia, mutta taidolla kirjoitettuja, niin onhan se nyt kumma, jos en olisi saanut sitä mestarilliseksi pääteokseksi luonnehdittua luettua. 

Ja niin kävi, että kolmas* kerta toden sanoi, vaikka pari viikkoa vierähtikin ja välissä piti lukea hieman viihdettä. Viihdekirjasta - tai lukuromaanista, miten vain - lisää piakkoin.

Pari viikkoa on pitkä aika 700-sivuiselle kirjalle. Eikö olisi ollut helpompaa vain luovuttaa?

Toki! Olen aika hyvä jättämään kirjoja kesken, joten siitä ei ole kyse. Viime viikollakin jätin kesken kolme kirjaa, jotka kaikki olivat minulle liian viihteellisiä. Byattin tiiliskiveen voisin verrata ehkä Umberto Econ Ruusun nimeä niin romaanin koon, tietynlaisen uuvuttavuuden ja (näin olen Econkin kohdalla ymmärtänyt:) koukuttavuuden kuin älymystön kehujenkin puolesta. Tosin Econ romaani on ollut minulla kesken kesästä 2000 saakka ja taitaa olla jatkossakin.

Riivauksessa on se(kin) kiinnostava puoli, että romaani kasvaa mitä pitemmälle sitä lukee. Ensin toki akateemisuudessaan tavanomaisena - jos tavanomaisuudesta voi Byattin kohdalla ollenkaan puhua - nuoren tutkijan elämän kuvauksena alkava romaani osoittautuu runsaudensarveksi, jossa on on kirjeitä, runoja, tarinoita, arkikuvausta, aikakausien kerrostumia. Byatt taitaa tyylinvaihdokset, kipakat keskustelut, juonittelun, akateemista maailmaa toisinaan valloittavan kilpailun. Hän hallitsee brittiläiset ja skandinaaviset myytit, tuntee druidit, keijukaisfolkloren, uskomukset ja elämän realiteeti.


Mikä Riivauksessa kiehtoi eniten? 

Haaste, tietenkin. Se, että olin muutama vuosi sitten tarttunut romaaniin suurin odotuksin, uupunut, miltei riivautunutkin. Mutta toki sisältökin: Byatt kirjoittaa pikkutarkasti, monikerroksisesti, henkilöitään kannatellen ja omia maailmojaan luoden. Riivaus on matka kirjallisuuteen, myytteihin, viktoriaaniseen aikaan, antiikkiin. Ja koko ajan Byatt hallitsee kokonaisuutta kuin sinfoniaorkesterin kapellimestari johdettaviaan. 

Lukemisesta tulee "monikerroksinen nautinto", kuten Sanna Nyqvist ja Merja Polvinen Riivauksen lopussa olevassa esseessään. En kuitenkaan voi väittää nauttineeni lukemisesta koko ajan ja siksi luin rinnalla muutakin, mutta olen onnellinen siitä, että sain luettua tämän romaanin ja että sain siltä näin paljon: monta maailmaa.


Kenelle suosittelen Riivausta?

Kaikille hyvää tarinaa haluaville. Brittikulttuurista kiinnostuneille. Myyteistä ja runoudesta viehättyville. Kirjeiden, vanhanaikaisen tunnelman, paperin tuoksun ystäville. Rönsyjä kestäville. Niille, jotka ovat sinnikkäitä lukijoita ja sietävät pitkästymistä.


Jos kirjoittaisin runsaasta ns. lyhytarvion, miten tiivistäisin Riivauksen?

Riivaus on mestarillisesti pudottu romanttinen kudelma ja akateeminen jännityskertomus - tai monta kertomusta -, jossa postmoderni ja viktoriaaninen aika kohtaavat kirjeissä, kirjallisuudessa ja tunteissa. Byattin teos on uuvuttava ja hidaslukuinen, mutta samalla kerroksisuudessaan kiehtova ja magneetin lailla puoleensa vetävä.


P.S. Koska tämä juttu oli nyt tällainen leikkihaastattelu, suosittelen lukemaan etenkin Jennin bloggauksen ja Risto Niemi-Pynttärin Kiiltomatoon kirjoittaman arvion.


* En ole ihan varma, oliko tämä nyt kolmas tai neljäs kerta, mutta sovitaan että kolmas, koska halusin käyttää ilmaisua kolmas kerta toden sanoo. ;)

16 kommenttia:

  1. Kaimani, ei ole totta! Juuri aamulla kirjoitin kamariini, että minulla on eräs kirja edelleen kesken. No, se on tämä! Tämä on riivannut minuakin vuosikaudet, olen hirveästi halunnut lukea tämän, mutta ikinä ei ole ollut se oikea aika. Nyt olen kumminkin jo yli puolenvälin. Kummallinen kirja, niin haastava ja hurmaava samaan aikaan. Hieno haastattelu :) ja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, ihanko totta! Ihan uskomatonta, miten samanlaiset lukemispolut voivat joskus ollakaan. <3 Nimenomaan, tämä on haastava ja hurmaava. Nytkin oloni on kuin olisi puulla - tai tiiliskivikirjalla - päähän lyöty. Toivottavasti sinullakin on oikea aika jo tänä kesänä. <3

      Poista
    2. Kyllä vain on aika uskomatonta, tulee mieleen jonkinlainen mielten yhteys :) Etenen Riivauksen kanssa hiljalleen tai sitten äkillisellä palolla, katsotaan...

      Nyt tulin oikeastaan kertomaan, että kamarissani on sinulle palkintohaaste <3

      Poista
    3. Kaimani, älä muuta virka! Riivaus on sellainen kirja, jonka kanssa saattaa tulla monenlaista etenemistä. Minä luulen, että luin sekä hitaasti että ahmien.

      Kiitos haasteesta. <3

      Poista
  2. Haastattelijan ja haastateltavan kemiat kohtasivat! Hauska juttu! Riivaus on fiksu, taitava ja monikerroksinen kirja. Siinä on viihdyttävyyttä ja kirjallista kikkailua sopivin ja odottamattomin annoksin. Muistan lukeneeni kirjan ehkä viitisen vuotta sitten ja heti sen perään siitä tehdyn elokuvan, joka oli kalpea aavistus tekstistä mutta palkitsi uteliasuuteni eli ihmettelyni, miten lavea kirja saadaan parin tunnin leffaksi Gwyneth Paltrow pääosassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, heh! Haastateltava oli saanut kysymykset ennakkoon! :D Riivaus on kyllä hieno, vaikea tai tuskastuttavakin osin, mutta millaisella taidolla kirjoitettu. Olen onnellinen, että solahdin nyt kirjan maailmaan. Elokuvaversiosta en ollut aiemmin tiennytkään, mutta ehkä jätän sen katsomatta.

      Poista
  3. Minäkin luen juuri Riivausta, ja minullakin se on jäänyt kerran kesken! Kirja ei jäänyt kesken siksi, etten olisi siitä pitänyt, mutta juuri siihen lukuhetkeen kirja tuntui liian verkkaiselta ja haastavalta. Ja lisäksi päälle puski joku kirjaston kirjojen eräpäiväsuma, joka antoi hyvän syyn jättää Riivaus tauolle.

    Tauko pääsi vähän venähtämään, mutta nyt olen siis palannut kirjan pariin. Nautin siitä suuresti, mutta silti minullakin on tarve lukea rinnalla jotakin keveämpää ja vähemmän vaativaa. Eli voi olla, että Riivauksen lukeminen ottaa täälläkin oman aikansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, sinäkin! Onpa jännä, miten Riivaus on nyt kesken sekä Katjalla että sinulla ja minäkin sain sen vasta luettua. Verkkainen ja haastava se on, mutta sellaista hyvällä tavalla hidasta kirjallisuutta, joka antaakin palon.

      Lukukokemuksesi kuulostaa aika samanlaiselta kuin omanikin. Kaikelle aikansa! :)

      Poista
  4. Onnittelut Katja! En juurikaan palaa kirjoihin, jotka ovat jääneet kesken -- siksi ihailen sinnikkyyttäsi Riivauksen suhteen. Minulle se oli aikoinaan ensimmäinen Byatt, sen jälkeen olen lukenut monia, kaikki tosin englanniksi. Ragnarökiä en ole edes yrittänyt, se ei vaikuta minun kirjaltani. Riivauksesta pidin kovasti -- se on itse asiassa kirja, johon aion joskus vielä palata, vaikka harvoin olen tähän mennessä ehtinyt lukea romaaneja uudestaan, lukemattomia kirjoja kun on :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! En minäkään yleensä tätä harrasta ja jätän kirjoja kesken useamman kuussa. Mutta olen pitänyt niin paljon Byattin muista kirjoista, että päätin antaa Riivaukselle vielä yhden mahdollisuuden. Se kannatti. Ragnarök on mielestäni huonoin lukemistani Byatteista, vaikka onhan sekin taidolla laadittu.

      Poista
  5. Ojensin Sinulle palkintohaasteen kuin kesäisen kukkakimpun: http://mummomatkalla.blogspot.fi/2016/06/blogger-recognition-award.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takkutukka, lämmin kiitos kukkakimpun lailla tulleesta palkintohaasteesta!

      Poista
  6. Katja, sinä sait minut kiinnostumaan tästä! Byattia olen haaveillen kaavaillut lukulistalleni jo pitkään, mutta nyt mietin, olisiko sittenkin viisaampaa aloittaa vaikkapa Lasten kirjalla kuin Riivauksella?

    Ruusun nimi on yksi tämän kesäni tiiliskivistä. Saa nähdä, miten minun sen kanssa käy...

    Ihanaa kesäistä päivää sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, suosittelen lämpimästi Byattia. Aikaa kannattaa kyllä varata. ;) Lasten kirja on yhtä uuvuttava ja rakenteeltaankin näissä romaaneissa on paljon samaa, mutta tarinat ovat erilaisia. Minä pidin enemmän Lasten kirjasta, koska se oli ensimmäinen Byattini, mutta Riivaus on "klassisempi". Kumpi vain, sanon! Lue molemmat!

      Tsemppiä Ruusun nimen kanssa. Se on mieheni suosikkiromaani.

      <3 sinne!

      Poista
    2. P.S. Viereisestä huoneesta kuului, että Ruusun nimi on eräs puolisoni suosikkikirjoista. Ei siis se ehdoton suosikki. ;)

      Poista
  7. Sinnikästä tekoa! Joskus on hyvä haastaa itsensä... Kirjan sisältöhän kuulosti ihan hyvältä mutta että kestänkö lukiessa pitkästymistä- siinä osuu nilkkaan. Tykkään tiiviistä, ytimekkäistä kirjoista ja mm. Karvajalka on ollut vuoden (vai kaksi?!) kesken hyllyssä, koska tarina etenee niin verkkaisesti. Pitäisi varmaan ottaa itseään niskasta kiinni, hmm, siinäpä yksi haaste minulle!

    VastaaPoista