sunnuntai 15. toukokuuta 2016

John Irving: Ihmeiden tie


John Irving: Ihmeiden tie
Tammi 2016, Keltainen kirjasto
The Avenue of Mysteries 2015
Suomentanut Kristiina Rikman
Kansi Timo Mänttäri
600 sivua
Yhdysvaltainen romaani


Oi, John!

Tai hei, John! Hi, John! Dear John? Olen ollut lukijasi jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Romaanisi Kaikki isäni hotellit oli ensimmäisiä Keltaisen kirjaston kirjoja, joita lukiolaisena luin ja ihastuin Berryn perheeseen koko lailla täysin. Romaani on kestänyt jo neljä lukukertaa! Kaikki ne elämän ilot ja tragediat, Wien, radikaalit, Susie-karhu ja neiti Keskenmeno, Franny, Johnny ja hullu, kielletty rakkaus. Ja sitten muut: Garpin maailma, Oman elämänsä sankari (paras kaikista!), Leski vuoden verran - hitot, minä pidin osin jopa Sirkuksen pojasta, vain Neljännen käden olisin voinut jättää lukematta (mutten tietenkään jättänyt).

Jokainen uutinen tulevasta romaanistasi on saanut minut miltei merkitsemään kirjan ilmestymispäivän kalenteriini. Edellistäsi, Minä olen montaa, odotin kauan ja vaikka löysin kirjasta paljon hyvää, petyin hieman. Nautittavaa luettavaa se silti oli.

Mutta nyt. Oi, John. En huudahda, vaan huokaan: Voi, John. Koska Minä olen monta -kirjan jälkeen odotin uutta romaaniasi Ihmeiden tie miltei peloissani (en tietenkään oikeasti, sillä eihän kirjan odottamisessa ole mitään pelkäämistä) enkä viime syksynä kustantajan esittelyä lukiessani täysin vaikuttunut: hauska, hillitön, Filippiinit... Olet nimittäin aina hauska, mutta samalla traaginen - minne traagisuus jäi tässä esittelyssä? Tai miksi Filippiinit? Intiaan sijoittuva Sirkuksen poika ei ollut mielestäni parasta sinulta, jotenkin Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin sijoittuvat teoksesi ovat osuneet parhaiten sydämeeni. 

Ennakkoaavistukseni osuivat osin oikeaan, mutta hauskuus ja hillittömyys tuntuivat Ihmeiden tiessä vähän liioitellulta, toisaalta traagisuutta ja kyynelten läpi hiipivää hymyilyä oli sitäkin onneksi luvassa.

Pitkän linjan lukijanasi, jonkinasteisena faninasi tunnen surua kirjoittaessani, että Ihmeiden tie oli minulle puolittain vastenmielinen kirja. Se on liian sekava - liikaa unia, liikaa viagraa, turhan paljon pippeleitä! Tai yksi kikkeli, paremminkin sanottuna. Viagran ja betasalpaajien yhteisvaikutukset eivät kohota (!) Ihmeiden tietä, pikemminkin päinvastoin. Kaikki se seksi Miriamin ja Dorothyn, äidin ja tyttären kanssa, alkaa puuduttaa lukijaa, puhumattakaan muusta peniksen toimimiseen liittyvistä yksityiskohdista.

No, ainahan sinä kirjoitat tiiliskiviä ja yhdistelet erilaisia teemoja, mutta nyt kokonaisuudesta tulee ähky. Tunnustan, että luin romaanisi harppoen. Menetin tästä syystä varmasti paljon, monenlaisia nyansseja. En vain viihtynyt Ihmeiden tiellä. Täysin vaille taikaa en sentään jäänyt. Osaat edelleen kuljettaa tarinaa, viihdytät, hauskuutat, suretat. Uusiutumaankin kykenet, nyt toit mukaan ripauksen maagista realismia. Myös kaatopaikkalapsista lukeminen, muistojen ja muistikuvien mahdollisuudet, ja Juan Diegon oma elämäntarina muistuttavat siitä, miksi kirjojasi niin rakastan. Ja kuten aina, taidat miltei täydelliset loput. Nytkin romaanin loppu sai liikuttumaan ja kokemaan sellaista kirjatäyttymystä, jota sinun romaanisi luettua saan usein tuntea. Silti olin pettynyt: kirjoitathan vielä yhden huikean romaanin, kirjoitathan?!

Tiedän kyllä, että kirjeen kirjoittaminen suomeksi ja blogiin on hassua. Kirjailijana varmasti tiedät, että tämä onkin silkkaa kuvitelmaa. En ajattele tai edes toivokaan, että luet tämän, mutta julkisena kirjeenä tämä kenties tavoittaa monia blogini lukijoita. Heille haluan sanoa, että jos ette ole vielä lukeneet Irvingiä, niin lukekaa! Mutta aloittakaa jostain 1980-luvulla suomennetusta.

Ja sinulle, John, suuri kiitos romaaneistasi. Jään odottamaan seuraavia mahdollisia teoksiasi, ehkä hieman varautuneesti mutta yhtä suurella innolla kuin tähänkin saakka.

With the best,

Katja

35 kommenttia:

  1. Kääk tosiaan, että tämä oli sinulle näin suuri pettymys! Minä olen pitänyt toistaiseksi kaikista seitsemästä (vai jo kahdeksasta?) lukemastani Irvingistä - joskin Ystäväni Owen Meany ei vieläkään ole suosikkini, eikä Kunnes löydän sinut - mutta alkaa huolettaa, miten tämän kanssa käy. Minä olen monta kyllä toisaalta upposi. HMMMM. Ehkä luen noita vanhempia pois ja vasta sitten tämän. Tai en tiedä. Mutta ehkä hyvä varautua siihen, ettei tästä ehkä tule lempparia. Tai ehkä tästä tulee minulle?

    No, niin tai näin, mutta hauska ja kiva kirje siitä huolimatta, että kirja jätti jälkeensä tällaisen pettymyksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, pieni kääk, mutta jotenkin Irving on tuottanut näitä pettymyksiä aina toisinaan eikä tämä ole niin huono kuin vaikkapa Neljäs käsi, joka on oikeasti huono. Tässä on paljon hyvääkin - ainakin kirja osoittaa Irvingin monipuolisuuden.

      Ja nyt arvostan Irvingin kultakautta vieläkin enemmän. <3

      P.S. Ystäväni Owen Meany ei ole minunkaan suosikkini, se on jotenkin niin synkkä enkä osannut samastua Oweniin.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Katja, täysin samaa mieltä! Minä olen monta oli julma pettyms, mutta tämän lukemisen lopetin nyt, sillä jos nyt tosissani alan teilaaman, se on sitten teilattu.Armahdan kustantaja, Irvingiä ja itseäni. Jätin vihon kuitenkin väliin, mutta olen niin uuupunut, miten Irving kerta kerran jälkeen toistaa ne Guadalupen neitsyet, beetasalpaajien ja Viagran sekaannukset ja vaikka mitä toistoa, toistoa ja sekavaa, rasittavaa...Tätä en ikinä olisi voinut uskoa Irivngiltä, jonka kirjoista osaan kohtia ulkoa, joita siteeraan usein.

    Tämä ei ole Kunnes löydän sinut, joka oli aluksi haastava, johtuen siitä, mihin se oli sijoitettu, ja josta kasvoi elämää suurempi tarina. Tämä ei ollut kohahdutta Garpin maailma. Tämä ei ole likelläkään Leski vuoden verran tai Oman elämänsä sankari, jota eräs tuttu lääkärini pitää elämänsä parhaana kirjana. Eikä tämä ollut tummasävyinen ystäväni Owen Meany. Tämän valossa Viimeinen yö Twister riverillä on loistava!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, mietinkin, että miten sinä ja tämä kirja... Minulle Minä olen monta oli pettymys, mutta sellainen siedettävä - siis ihan hyvä romaani, muttei suosikkikirjailijan parhaimmistoa. Mutta tämä, niin sekava ja rasittava, ja nimenomaan toisteinen. Huokaus.

      Kunnes löydän sinut on hyvä! Leski vuoden verran on minulle rakas, koska sain sen lahjaksi ystäviltäni. Oman elämänsä sankari on mielestäni Irvingin paras. Minähän muuten pidin Twisted Riveristä.

      <3

      Poista
    2. Nyt tietät, että en jaksa, en jaksa...Lumimieskin jo sanoi, että 'jätä se'.

      Minulle Leski uvoden verran on ikuisesti se rakkain! Tohtorini muuten ei ole tätä lukenut eli hän menee nyt kirjastoon lainaamaan Leski vuoden verran ja 'jäniksen'. Oman elämänsä sankari on todella hyvä ja sitä onjopa kirjan filmatisointi. Leski voden verran filmi on ikävä alitus, sillä se kuvaa kirjan alun eli kun Ruth on lapsi. Paljon tärkeämpää olisi ollut nähdä, mikä teki Ruth Colesta kirjailijan. Minäkin pidin 'Twistedistä' kun pääsin vauhtiin. Vain nämä kaksi: Minä olen monta ja nyt tämä. Todettakoon kliseisesti että niin kauan on toivoa kuin on elämää eli odotamme Irvingiltä vielä uutta 'kultaisen kauden' tasoista kirjaa.

      <3

      Poista
    3. Leena, varmasti parempi niin - siis jättää kesken.

      Minulle rakkain on Kaikki isäni hotellit, sen traagisuus ja hulluus ja toiveikkuus - ja siinä Wien on jotenkin vahvin. Sitten Oman elämänsä sankari, jota pidän parhaimpana. Oi, John, miten hän onkaan osannut!

      Poista
  4. Minuakin on hieman jännittänyt tämä uusin Irving, joten en ole vieläkään sitä lukenut, vaikka ostin alkukielisen jo viime vuoden puolella. Minä olen monta oli aivan hyvä, mutta olen pitänyt hurjasti enemmän Garpista, Kaikista isäni hotelleista ja Owen Meanysta, joten tuntuu vähän siltä, ettei Irving ole enää aivan vahvimmillaan. Mutta ei kai sitä auta kuin kokeilla, miltä tämä uusin itsestä tuntuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, totta: ei auta kuin kokeilla! Ja on tässä hetkensä, vaikken vaikuttunut oikeastaan kuin ihan lopusta. Tai alkukin menetteli, mutta kaikki siinä välissä... :D

      Minulla on sama tunne, Irvingin parhaimmat romaanit on jo kirjoitettu.

      Poista
  5. Voi Katja, minkä teit. Olen saanut käsityksen sinun mausta, joten en suin päin syöksy tähän. Irving on minulle epätasainen kirjailija. Monesta hänen kirjasta pidän aivan valtavasti ja Leski vuoden verran jotain todella suurta. Olen hullaantunut siihen jopa elokuvana, vaikka se on vain piskuinen osa kirjaa. Tällä hetkellä haluan voimakasta tarinaa, koskettavaa tekstiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, apua! :) Irving on minullekin epätasainen. Parhaimpansa hän kirjoitti mielestäni 1970-l lopulla ja 80-luvun aikana. Mutta hienoja on tullut myöhemminkin, kuten juuri Leski vuoden verran.

      Minäkin kaipaan nyt vahvaa tarinaa ja koskettavaa tekstiä, jotain joka veisi mukanaan.

      Poista
  6. Mainio kirje Johnille! No, onpa harmi, ettei tämä(kään) ole upeaa Irvingiä vaan jotain muuta. Ehkä kuitenkin luen tämän jossain vaiheessa. Oisko kirjailijalta jo mennyt paras terä? Ikävää, jos niin on käynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, kiitos. :) Joo, ei ollut tämäkään sellainen jota toivoin. En tiedä, odotinko. Kirja kannattaa kuitenkin lukea, se on saanut maailmalla ihan hyvän vastaanoton.

      Poista
    2. Katja, ystäväin, blogissani on sulle haaste.

      Poista
  7. Mainio kirje Johnille! No, onpa harmi, ettei tämä(kään) ole upeaa Irvingiä vaan jotain muuta. Ehkä kuitenkin luen tämän jossain vaiheessa. Oisko kirjailijalta jo mennyt paras terä? Ikävää, jos niin on käynyt.

    VastaaPoista
  8. Voi, John! Tämä ei sitten ainakaan taida olla se kirja, jonka avulla onnistuisin tekemään paluun Irvingin pariin. Minulla kun on joku henkinen lukko Irvingin kanssa, enkä ole moneen vuoteen osannut tarttua hänen kirjoihinsa. Minä olen monta -kirjasta innostuin pitkästä aikaa niin paljon että ostin sen, mutta tuolla se odottaa edelleen hyllyssä lukemista.

    En edes tiedä, mistä tämä lukko on tullut, koska en ole kovin moneen Irvingin kirjaan pettynyt. Ehkä liitän Irvingin vain niin voimakkaasti tiettyyn vaiheeseen omassa elämässäni, etten tiedä miten häntä nykyään pitäisi lukea. :) Mutta ainakin sen Minä olen monta luen jossain vaiheessa, koska kyllä kaikki oman hyllyn kirjat tulevat aina luettua, ennemmin tai myöhemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, niinpä. Montako Irvingiä olet lukenut? Oletko kaikki "kultakauden" kirjat? Minä olen monta on mielestäni parempi kuin tämä, joten toivottavasti pidät siitä sitten kun sen luet. Ja toisaalta, jos et odota siltä kovin paljoa, saatat pitääkin.

      Kirjalliset lukot ovat mielenkiintoinen juttu. Minulla sellainen on nyt ihanan Monika Fagerholmin kanssa, en tiedä miksi, koska olen pitänyt lukemistani. Joskus näitä vaan tulee.

      Poista
    2. Kuusi Irvingiä olen lukenut - ja kaksi on niiden lisäksi jäänyt kesken. Kultakauden kirjat on tietysti luettu, rakkaimmat useampaan kertaan. Minulle ne kaikkein tärkeimmät Irvingit ovat Garpin maailma ja Oman elämänsä sankari. <3

      Poista
    3. Liisa, Oman elämänsä sankari on minullekin tärkeimpiä. <3 Garpin maailma myös, siitä kirjoitin kirjallisuuden proseminaarityönkin. :)

      Poista
  9. Ihana kirje! Minäkin suhtaudun intohimolla John Irvingin kirjoihin, olen lukenut kaiken mitä miehen kynästä on lähtenyt, samoin lukiolaisesta lähtien. Ihmeiden tien luin englanniksi jo alkuvuodesta, kun en millään jaksanut odottaa suomennosta. Samanlaisia pettymyksen tunteita kävin läpi, mutta sitten annoin Johnille anteeksi ja onnistuin jopa nauttimaan kirjasta. Blogissani analysoin, että suhteeni Irvingiin on kuin pitkässä parisuhteessa, välillä toisen maneerit ärsyttää vietävästi, mutta samalla ne ovat niitä asioita jotka tekevät toisesta sydämesi valitun. Silti, tässä oli ihan liikaa Viagraa! Aion kuitenkin vielä säilyttää luottamukseni Mr. Irvingiin ja jään odottamaan seuraavaa mestariteosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, kiitos! Kävinkin lukemassa bloggauksesi. Hauskaa, että myös sinä löysit Irvingin lukiolaisena. Minäkin olen lukenut joitakin Irvingin teoksia englanniksi, esimerkiksi Twisted Riverin suomennosta en malttanut odottaa. Toisaalta Rikman on kyllä huikea kääntäjä.

      No, nyt pitää vaan odottaa Irvingin seuraavaa - toivotaan, että se on mestarillinen!

      Poista
  10. Tosi kiva kirje. Minä kirjoitin Marja Korhoselle hänen Häivähdyksiä kirjastaan kirjeen omaan blogiini. Jotenkin tuntui, että kirjeen muodossa sanoin sen minkä pohjimmiltaan halusin sanoa.
    Sinun kirjeesi on myös todella hieno ja kokoaa yhteen kaikki lukemasi Irvingin kirjat ja tunteesi mitä kirjat sinulle antavat.
    Mukavaa viikonalkua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, kiitos. Näitä kirjeitä on eri kirjablogeissa aina ajottain. Itse kirjoittelin Iiris rukalle muutama vuosi sitten. Joskus tosiaan on helpompi sanoa sanottavansa kirjemuodossa.

      En koonnut tähän kaikkia lukemiani Irvingin teoksia, olen lukenut kaikki suomennetut, nyt mainitsin muutama vaikutuksen tehneitä ja niiden rinnalla joitakin pettymyksiä. Pitkän uran tehneen kirjailijan tuotantoon mahtuu monenlaista.

      Sinulle myös mukavaa viikkoa! :)

      Poista
  11. Voi että harmittaa, olen kovasti odottanut uutta Irvingiä, mutta niin on käynyt ennenkin etteivät kaikki ole olleet mieluisia. Pitää tätä silti kokeilla.

    Mulle kaikkien aikojen suosikki on Viimeinen yö Twisted Riverillä - siihen viitataan monissa perheemme keskusteluissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa V, aina kannattaa kokeilla. Tätä on maailmalla kehuttukin, joten lukemalla sitten selviää, miten kirja vaikuttaa sinuun. :)

      Twisted River on hieno - ja jotenkin jännä kuulla, että se on tullut mukaan perhekeskusteluihinnekin!

      Poista
  12. Voi ei. Toivoin tosi paljon, niin kuin joka kerta toivon, että tämä olisi ollut paluu vanhoihin hyviin aikoihin, mutta ei. Minä en tykännyt edes Twisted Riveristä, se oli ihan överipitkä enkä jaksa enää yhtään pippelijuttua. Taitaa olla niin, että tämä on eka Irving, jonka jätän hankkimatta omaan hyllyyn.

    Mutta onneksi mulla on vielä lukematta Owen Meany ja Sirkuksen poika. Olen säästellyt niitä, koska luin, että Irvingilläkin on hyllyssään yksi lukematon Dickens.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siina, niinpä: voi ei. Ei tämä huono ole ja kirjassa on paljon sellaista, mitä Irvingin kirjoissa aina on. Mutta kyllä tämä minulle pettymys oli.

      Owen Meany on hieno, se kannattaa lukea! Sirkuksen poika on vähän niin ja näin. Minä pidin siitä, mutta Irvingin parhaimmistoa ei sekään ole.

      Poista
  13. No hitsit, jätin Ihmeiden tien pois tilauksesta, ajattelin lukea sen joskus myöhemmin joko kirjastosta lainattuna tai omana hankintana, Irwing kun on ollut hiukan ristiriitoja herättävä kirjailija - mullekin. Jossakin vaiheessa kesää tähän tartun. Mielenkiintoinen arvio!

    Mukavaa kesäiltaa sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, ehkä ihan hyvä päätös. Ja kirjastostahan tämän saa. <3

      Ihanaa viikonloppua!

      Poista
  14. Hei kaima,

    blogissani odottaa tämän kesän riippukeinuhaaste :) . Toivottavasti innostut vastaamaan!

    VastaaPoista
  15. Hei Irvingin ystävät!
    Olen varmaan jäävi kirjoittamaan teille mitään, koska olen suomentajana kahlannut Johnin koko tuotannon moneen kertaan, ja näen hänen romaaninsa vähän toisesta perspetktiivistä. Ihmeiden tien koen nyt, puoli vuotta käännöksen valmistuttua, retrospektiivisenä matkana Johnin tuotantoon, matkana ajassa ja paikassa. Palaaminen Sirkuksen pojan teemoihin oli minullekin yllätys mutta toistuva päähenkilön kirjailijuus oli jo tuttua. Kuten myös transvestiittiteema, aids ja isättömyys. Minua huvitti Johnin yritykset itseironiaan kirjailijan työn kuvauksessa ja aika ilkeä suhtautuminen faneihin...Mutta vasta tämän vuoden puolella älysin, että ajan hengessä Johnkin liikkuu: Shakespearen 400-vuotisjuhlaa sivutaan Shakespeare-keskusteluissa entisen oppilaan kanssa.
    Minusta Johnin paras romaani on silti Garpin maailma, ensimmäiseni!
    Ystävällisin terveisin
    Kristiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Kristiina!

      Suurkiitos kommentistasi. Olet kaikkea muuta kuin jäävi, tunnet Irvingin tuotannon paremmin kuin kukaan muu meistä. Huomasin Ihmeiden tiessä tuota mainitsemaasi retrospektiivisuutta ja samoja teemojahan Irving pyörittelee melkein kaikissa kirjoissaan. Tuo Shakespeare on hieno huomio: kyllä, niin voi hyvinkin olla!

      Garpin maailma on hieno. Se on minullekin rakas. Muistan miten opiskeluaikaan väänsin apulaisprofessorin kanssa, koska silloin 1990-luvun alkupuoliskolla, Irving ei kuulemma sopinut proseminaarityön aiheeksi. Pidin pääni ja kirjoitin Garpin maailman naisista. Minulle rakkain Irvingin romaani on Kaikki isäni hotellit, se oli ensimmäinen jonka luin.

      Kiitos sinulle loistavista käännöksistä - muidenkin kuin Irvingin. Kääntämääsi tekstiä on aina ilo lukea!

      Poista
  16. Tulin lukemaan blogitekstisi, kun sain omani naputeltua luonnoksiin.

    On samaan aikaan lohduttavaa ja kamalaa, että sinäkään et saanut tältä kirjalta sitä, mitä (kenties) odotit.

    Minä meinasin jättää tämän kokonaan kesken, mutta sitten iski jääräpäisyys. Mutta oikeastaan onneksi niin: loppua kohti ne menneisyysosuudet veivät minut mukanaan kunnolla. Tuntui kuin Irving olisi siellä enemmän omalla maallaan, kuin Juan Diegon sekavassa nykyajassa. Aikuinen Juan Diego lääkkeineen ja puoli tajuissaan harrastettuine sekseineen (vai miten tämä pitäisi taivuttaa? :D ) säilyi loppuun asti lähes vastenmielisenä hahmona.

    Minulla on vielä viisi tai kuusi Irvingiä lukematta, mutta Garpin maailma on kiistaton suosikki. Rakastan sitä - myös elokuvana. <3

    VastaaPoista