maanantai 18. huhtikuuta 2016

Svetlana Aleksijevitš: Tšernobylistä nousee rukous



Svetlana Aleksijevitš: Tšernobylistä nousee rukous
Tammi 2015, Keltainen kirjasto (uudistettu laitos)
Tšernobylskaja molitva 1997, 2013
Suomentanut Marja-Leena Jaakkola
398 sivua
Kansi Markko Taina
Valkovenäläinen dokumenttiromaani

"Jos ryhdyt puheisiin jonkun kanssa, hän ryhtyy puhumaan ja on sinulle kiitollinen siitä että kuuntelet häntä. Vaikka et ymmärrä, niin edes kuuntelet. Sillä hän ei ole itsekään ymmärtänyt... Niin kuin et sinäkään... En lue enää mielelläni tieteiskirjallisuutta...
Siis kumpi on parempi: muistaa vai unohtaa?"

Näin pohtii Jevgeni Aleksandrovitš Brovkin, yliopisto-opettaja. Yhtä hyvin hän voisi olla tyttärensä menettänyt isä, Nikolai Fomitš Kakugin. Tai yksin rukoileva Katja P., jolla oli suuria haaveita ja joka haluaa rakastaa. Tai yksineläjä Anna Petrovna Badajeva, joka miettii keneltä voi kysyä, kun kukaan ei voi vastata. Tai hän voisi olla - niin, kuka tahansa erään aikamme suurimman kärsimyksen kokenut.

Nobelin kirjallisuuspalkinnon viime vuonna voittanut Svetlana Aleksijevitš päästää teoksessaan Tšernobylistä nousee rukous ääneen ihmiset, joiden elämään ydinvoimalaonnettomuus on vaikuttanut. Kirjassa mukana ovat ne ihmiset, joiden koko elämänpohja on kadonnut ja toivo mennyt, mutta myös ne, jotka jaksavat uskoa, joskus taikauskon, toisinaan rukouksen, usein ihmisyyden voimin.

Teoksessa puheenvuoron saavat naiset ja miehet, nuoret ja vanhat, paenneet ja jääneet, eri yhteiskuntaluokat, maalaiset, virkamiehet, kuolevat, paljon menettäneet... Ja heitä on syytä kuunnella. Näistä sirpaleista Aleksijevitš luo romaanin,  joka on samalla kertaa rujo ja kauhea, kaunis ja kokonainen. Tosin se, että teoksesta on julkaistu uudistettu laitos, kertoo omaa karua tarinaansa siitä, ettei Tshernobylista kirjoitettu dokumentti voi olla koskaan niin kokonainen, että se olisi valmis. Teksti on sisältönsä puolesta vankkaa asiaproosaa ja kielellisen ilmaisunsa puolesta romaanitaidetta. 

Mikroskooppisten hiukkasten, joita syntyi kun reaktoria koetettiin peittää lyijyllä ja hiekalla, polttamat keuhkot näyttävät tähtitaivaalta. Lemmikkejä koetaan salakuljettaa. Koti jää taakse, kun ihmiset pakenevat kuin sotaa. Kasvimaalla kaikki kasvaa kohisten, saastuneen voileivän syöminen on uhmakas teko. Lapsi, jolta puuttuu ruumiintoimintojen kannalta keskeisiä elimiä on vanhemmilleen rakkain ja kaunein koko maailmassa (tietenkin on). Voin sanoa, että oloni olisi kevyempi jos en olisi lukenut Aleksijevitšin romaania, niin paljon tieto lisää tuskaa. Samalla voin kuitenkin sanoa, että olen iloinen - jos tässä kontekstissa kyseistä adjektiivia voi käyttää - siitä että luin tämän kirjan. Aleksijevitš kirjoittaa koskettavasti, mutta mässäilemättä ja tyylikkäästi aiheesta, josta on syytäkin olla tietoinen. Eikä vain ydinvoimalaonnettomuudesta, vaan myös kansakunnasta ja kansoista, eräänlaisesta hajaannuksesta, selviytymisestä ja häpeästäkin.

Ja vaikka oma lukukokemukseni on vielä kovin tuore, olen varma ettei Tšernobylistä nousee rukous unohdu ihan heti. Kyse on romaanista, joka sekä herättelee että muistuttaa. Se on painava puheenvuoro ihmisyyden puolesta.

---
Aleksijevitšin kirjasta on ollut juttua monessa blogissa. Minuun vaikutuksen teki muun muassa Elinan kirjoitus.

17 kommenttia:

  1. Tämä täytyy kyllä ehdottomasti lukea, kiinnostaa hurjasti. Ja kirjoitit siitä niin kiinnostustaherättävästi, että nyt ihan oikeasti laitan sen jo kirjaston varauslistalle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, suosittelen. Tämä on aiheensa vuoksi aika raskas kirja lukea, mutta sitäkin vaikuttavampi.

      Poista
  2. Tämä kirja on näyttänyt niin raskaalta, etten ole sitä lainannut vaikka on jo monesti tullut vastaan. Nyt tekstisi myötä tiedän paremmin millaista olisi luvassa, jos joskus sattuu tämän tyylisen kirjallisuuden olo. Nyt ei kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, jos joskus on, niin suosittelen tämän lukemista. <3

      Poista
  3. Aihe vaikea,mutta varmaankin olisi hyvä lukea tuo.Tsernobyl oli muutenkin mielessä tänään kun luin tämän...
    http://www.usatoday.com/story/news/world/2016/04/17/clinic-ukraine-chernobyl-30th-anniversary-health-impact/82892592/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, tästä aiheesta ei voi kirjoittaa kuin raskaasti. Vaikuttava teos.

      Kiitos linkistä.

      Poista
  4. Kyllä oli pysäyttävä kirja. Samalla idealla Aleksijevits toteutti myös kirjansa Sodalla ei ole naisen kasvoja. Parin kirjan rankka lukuputki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta K, luitko kirjat peräkkäin? Varmasti ollut aika mykistävää luettavaa - muutenkin, mutta etenkin lukuputkena.

      Poista
  5. Kirja on tärkeä. Ihmisten puheen voi kuin kuulla lukiessaan, kerronta on luontevaa ja koskettavaa. Tarinat tulevat lähelle. Ehdottomasti vaikuttavaa kirjallisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, olen ihan samaa mieltä siitä, että tässä ihmisten tarina tulevat lähelle. He todellakin saavat äänensä kuuluviin, Nobelin myötä vielä enemmän.

      Poista
  6. Aleksijevitšin teos kuuluu nihin kirjoihin, joiden lukemista harkitsen erityisen tarkkaan: imen kirjojen tunnelmia itseeni kuin sieni ja tiedän, minkälinen fiilis minulla olisi tämän kirjan jälkeen, olen niin tajuttoman herkkä. Mutta pakko tähän on jossain vaiheessa tarttua.

    Kiitos hienosta arviostasi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, minäkin harkitsin tämän lukemista pitkään. Sitten tuli sellainen olo, että tämä on pakko lukea. Suosittelen - sitten kun olo tuntuu sopivalta tällaiselle kirjalle.

      <3

      Poista
  7. Aleksijevitšin teos kuuluu nihin kirjoihin, joiden lukemista harkitsen erityisen tarkkaan: imen kirjojen tunnelmia itseeni kuin sieni ja tiedän, minkälinen fiilis minulla olisi tämän kirjan jälkeen, olen niin tajuttoman herkkä. Mutta pakko tähän on jossain vaiheessa tarttua.

    Kiitos hienosta arviostasi <3

    VastaaPoista
  8. Nämä molemmat Tšernobyl-kirjat kiinnostavat kovasti, ja aivan erityisesti tämä Aleksijevitšin teos, joka kuulostaa ahdistavalta ja raskaalta - tästä aiheesta kertovan kirjan kuuluukin minusta olla ahdistava ja raskas. Arvostan myös sitä, kun kauheista asioista osataan kertoa mässäilemättä ja kauneutta unohtamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, nämä molemmat ovat lukemisen arvoisia. Olen iloinen, että luin kirjat tässä järjestyksessä, koska McKeonin romaani on varsin hyvä, mutta kuitenkin lukuromaanimainen. Aleksijevitšin kirja tulee eri tavalla liki.

      Poista
  9. Aion hankkia tämän kirjan itselleni jossain vaiheessa. Teos oli jo kerran lainassa, mutten ehtinyt sitä lukea ennen kuin piti luovuttaa jo toiselle lukijalle. En itse ollut vielä syntynyt räjähdyksen tapahduttua, mutta Tsernobyl kylmää ja kiinnostaa - totta kai. Kiitos hienosta arviosta!

    VastaaPoista