tiistai 12. huhtikuuta 2016

Niina With: Lähettäjä tuntematon


Niina With: Lähettäjä tuntematon
Myllylahti 2016
282 sivua
Arvostelukappale
Kotimainen rikosromaani

Laura epäröi hiiren kursori lähetä-näppäimellä väristen. Valmiimpia käsikirjoituksia saapui päivittäin, mutta tässä oli jotain erityistä. Ainakin hän halusi tietää, mitä Markon ja Siljan kuolemien taustalla piili. Leikisti.

Kustannustoimittaja Laura Sirola saa luettavakseen käsikirjoituksen, joka on osoitettu suoraan hänelle eikä koko kustantamolle. Käsikirjoituksen lähettäjä jää tuntemattomaksi. Samaan aikaan seinäjokelaisen paikallislehden toimittaja Sami Vilén saa erikoisia toimeksiantoja, joihin hän tarttuu hankalan perhetilanteensa vuoksi. Käsikirjoitus ja paikallislehteen Samin kirjoittamat jutut alkavat muistuttaa toisiaan. Kaiken kukkuraksi sanomalehdessä julkaistaan kaksi kuolinilmoitusta, joissa vainajien nimet ja syntymä- ja kuolinajan muistuttavat Lauran saaman käsikirjoituksen henkilöistä...

Jos jotain jännitysromaania voisi kutsua perinteiseksi, tiheätunnelmaiseksi arvoitusdekkariksi, niin Niina Within teosta Lähettäjä tuntematon. Myllylahti-kustantamon kustannuspäällikkönä työskentelevä With on kirjoittanut jännärin, joka ei konstaile liikaa, mutta kietoo lukijan koko lailla pauloihinsa. 

Se, että päähenkilö on kustannustoimittaja, kollegani siis, on samalla kertaa sekä kutkuttavaa että hivenen kiusallista. Laura näet työskentelee keskisuuressa kustantamossa, jossa ei ole samoja markkinointi- tai mediatyömahdollisuuksia kuin keskustan kivilinnoissa. Tämä tuntuu tietenkin todelta. Kustantamotyön - samoin Samin työn paikallislehden toimituksessa - kuvaus onkin osin karikatyyrisenäkin tarkkanäköistä, rivien välissä on monia totuuksia, hetkittäin jopa hykerryttävissä määrin. Myös Samin perhe-elämän kuvaus on eloisaa, samoin Lauran tempolu tuoreen sinkkuutensa kanssa.

Romaanin heikkoudet ovat pieniä, enemmänkin tyyliseikkoja kuin lukukokemusta häiritseviä. Kokonaisuudessaan Within teksti kulkee vaivattomasti ja nautittavasti, mutta paikoin kielikuvat ovat kuluneita, kuten se miten Sami olisi mieluusti valunut itsekin ruskeana likavetenä viemäriin. Tapahtumien keskeispaikan Etelä-Pohjanmaan olisin suonut näkyvän hieman omaleimaisemmin esimerkiksi nimistön suhteen. Nyt ainakin minä lähinnä ihmettelin sitä miten Seinäjoella sukunimet ovat Markkasia ja Tikkasia, joista ensimmäinen on hyvin sisä- ja jälkimmäinen yläsavolainen nimi. Laura on toki Sirola ja kaupungin virkamiehistössä mellastaa Halla-aro, mutta Markkasen tilalla olisi voinut olla Ala-Könni tai Hautakorpi. No, kyllähän lakeuksillekin savolaisia mahtuu. Yhden muistamiseen liittyvän asian koin epäuskottavana, mutta toisaalta tarinan jännitteiden rakentamisen kannalta ratkaisu on ymmärrettävä.

Kovin pelottava tai ahdistava Within jännäri ei ole, mutta aikoina jolloin monet pohjoismaiset dekkarit alkavat toistaa itseään mässäilevillä ja shokeeraavilla raakuuksilla, tuntuu perinteinen arvoitusdekkari ihan erityisen raikkaalta. Lähettäjä tuntematon onkin dekkari, jollaisia arvostan ehkä eniten. Siinä jännitys rakentuu pikkuhiljaa, koko ajan tiivistyen, sopivasti peläten. Lukija saa tehdä aivotyötä ja olla askeleen edellä Lauraa ja Samia.

Summaten: Lähettäjä tuntematon on page turner ilmaisun täydessä merkityksessä. Se pitää otteessaan alusta loppuun saakka. Within toivottavasti jatkuvaa dekkaristin uraa kannattaa seurata.

--

Kirjallisia-blogissa on  myös viihdytty Within dekkarin äärellä.

7 kommenttia:

  1. Minä olin kirjan koelukija, ja tykkäsin tästä todella paljon. <3 Olen pitänyt Niinan chick lit romaaneista, mutta oli ihan mahtavaa nähdä miten hän osaa kirjoittaa myös dekkaria: tämä on todellinen page turner. Aion lukea Lähettäjä tuntemattoman ihan pian bloggaamista varten, uskon että kirja kestää sen hyvin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krista, olitko? Ihana kuulla. Minäkin pidin ensimmäisestä Stella-kirjasta, toinen on vieläkin lukematta. Niina osaa kuljettaa tarinaa, hänen kirjojensa parissa on hyvä rentoutua.

      <3

      Poista
  2. Haluaisin sanoa, että tämä varmasti olisi minustkain ihana dekkari, mutta en voi. Olen paatunut dekkarien lukija ja nyt kauhukseni huomaan, että dekkarimakuni tulee koko ajan vaativammaksi, joten siksi sillä rintamalla onkin ollut hiljaista;)

    Kun Piemys putoaa on varmaan tämän vuoden kovin, mutta siinä onkin sitten jo teodellisuuspohjaa, ruotsalaisten rodunjalosta mukana. Tosin kirja ei yritä olla fiktiota, mutta kun luki Tammisen tietokirjan kansankodin pimestä puolesta sen jälkeen, huomasi, miten likeltä liippasi.

    Minulla on myös järisyttävä ongelma kotimaisen jännityksen kanssa. Uskon, että olet sen huomannut. Ne eivät ole minusta tarpeekkis jännittäviä tai sitten dialogi ontuu pahasti tai mikä kauheinta, molemmat!

    Tämä mielipide nyt tuli tähän kollegasi krijan kohdalle, mutta näin ei varmaan ole hänen kirjassaaan. Toivon minä.

    PS. Bessu on ihan hulluna siihen suomalaiseen miesdekkaristiin, jonka nimi tai kirjan päähenkilön nimi on kuin Vares...Kirjamesuillakin hän jäi siihen bootsien ääreen, kun minä jaktkoin piittaamattomana kohti...:)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, tiedän! Siis sinut vaativana dekkarien lukijana. Tämä on ihan hyvä, mutta sinun makuusi ehkä turhankin arkinen. :) Hyvä, että on monenlaisia dekkareita.

      Tuo Kun pimeys peittää maan (sitä varmaan tarkoitat?) tulee minullakin vielä tänä vuonna lukuun. Sen teema kiinnostaa kovasti.

      Niinan kirjassa dialogi ja jännitys kohtaavat hyvin. Sellaisella pehmeämmän dekkarin tasolla, mikä sopii minulle.

      Nyt jäi vaivaamaan mieltä, että kukahan on Bessusi suosikkidekkaristi... :)

      Poista
  3. Aloitin Within teoksen illalla, ja nyt se on luettu melkein loppuun. Nopealukuinen tämä kirja ainakin on. Katsotaan, mitä tykkään lopusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari a, totta, nopealukuinen kirja. Saa nähdä, mitä tykkäät! Minulle se loppuratkaisu oli ennalta-arvattava, muttei se niin haitannut, koska tätä oli niin kiva lukea.

      Poista
  4. Tämä oli kyllä melkoinen ahmimispaketti. Nam! <3

    VastaaPoista