keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Haruki Murakami: Maailmanloppu ja ihmemaa


Haruki Murakami: Maailmanloppu ja ihmemaa
Tammi 2015, Keltainen kirjasto
Sekai no owari to hadoboirudo wandarando 1985
Suomentanut Raisa Porrasmaa
Kansi Jussi Kaakinen
546 sivua
Japanilainen romaani

Ai-jai, minä ajattelin. Miksi minulle tapahtui näin omituisia asioita? Mitä olin mennyt tekemään? Olinhan vain realistinen, omatoiminen Laskija. Vailla mainittavia intohimoja tai haluja. Perhettä ei ollut, ei rakastettujakaa. Olin vain mies, joka halusi säästää mahdollisimman paljon rahaa ja Laskijan työt lopetettuaan viettää vanhuutta mukavasti, opiskellen sellon soittoa tai kreikan kieltä. Mistä ihmeen syystä minun oli oltava tekemisissä sellaisten käsittämättömien asioiden kuin yksisarvisten tai äänten poistamisen kanssa?

Omituisia asioita totta tosiaan tapahtuu. Nimettömäksi jäävä minäkertoja kokee konkreettisia ja unenomaisia, väkivaltaisia, rajuja, hämmentäviä ja kauniitakin asioita kahdella tasolla. Ihmemaassa hänen elämänsä on kuin kovaksikeitetystä dekkarista: eri joukkioita edustavat gansterimaiset kovikset ovat sankarimme sekä tätä auttavan lihavan vaaleanpunaisiin pukeutuvan nuoren naisen kintereillä. Maailma kaipaa pelastamista, mutta millaisin keinoin? Toisaalla on Maailmanloppu, surun valtaama kaupunki, jossa kenelläkään ei ole varjoa ja jossa yksisarviset kulkevat tyhjillä kaduilla. Sankarimme on Maailmanlopussa lukeakseen vanhoja unia yksisarvisten kalloista.

Haruki Murakamin kolmenkymmenen vuoden takaisen romaanin Maailmanloppu ja ihmemaa kehystä ei ole helppoa avata lukijalle. Se ei tietenkään Murakamia tuntevia kummastuta, sillä nyt Raisa Porrasmaan suoraan japanista hienosti suomentama romaani kulkee samoja kimurantteja polkuja kuin kirjailijasuosikin monet muutkin teokset.

Maailmanloppu ja ihmemaa hämmentää melkein samalla tavalla kuin varhaisempi Suuri lammasseikkailu tai Kafka rannalla, mielestäni parhain Murakamin romaani. Se sisältää myös suoraviivaista toimintaa ja erilaisia maailmoja, kuten muutama vuosi sitten ilmestynyt kolmeosainen 1Q84. Lisäksi romaanissa on kauneutta, joka heijastelee japanilaisten runojen tai miksei vaikkapa Yasunari Kawabatan teosten luontokuvauksen herkkyyttä. Talvi, valkoinen lumi ja harmaa savu selkeyttävät esineiden ja asioiden muodon. Epämääräinen poissaolon tunne leijailee Maailmanlopussa, jossa valo on hennon läpikuultavaa.

Ennen kaikkea Maailmanloppu ja ihmemaa on - tietenkin! - kirjoittajalleen tyypillisesti tarinaltaan vetävä ja mielenmaisemaltaan outo. Romaania voisikin luonnehtia Murakamiksi tyypillisimmillään - ja fantastisimmillaan yksisarvisineen ja tietoisuudeen vaikuttavine "shufflingeineen".

Murakami ei olisi Murakami, jos hän ei kytkisi kokonaisuuteen pohdintoja identiteetistä, paikoin varsin suorasukaista seksiä tai haaveita seksistä, viittauksia kirjallisuuteen (Camus, Dostojevski; kirjastojen merkitys on valtava) ja populaarikulttuuriin (lännenelokuvat, Born to be wild; 1980-luvun hyvin muistava lukija huvittuu Duran Duranin hetkittäisestä vähättelystä). Humoristisuuden ja haikeuden vuorottelu ovat jo hänen tavaramerkkejään. Tällä kertaa huumoria löytyy muun muassa laihan kirjastonhoitajanaisen, joka on toinen päähenkilöä auttava nainen, pohjattomasta ruokahalusta sekä paikoin lakonisesta dialogista, haikeutta luontokuvausten ohella muun muassa vanhan portinvartijan tavasta katsoa maailmaa. Kömpelyyksiäkin on mukana, tällä kertaa Murakamin naiskuva tökkää muutaman kerran, mutta annan sen mennä nyt leikittelynä ja osin kovaksikeitettyjen dekkarien ja noir-estetiikan piikkiin. Kirjoitusajankohtansa mukaisesti romaanissa esitellään melko paljon uutta tekniikkaa.

Maailmanloppua ja ihmemaata voi lukea tietenkin myös sukelluksena alitajunnan syövereinen
. Varjon tärkeys ja äänettämyyys korostavat tätä. Suomikin mainitaan, kuten kirjailijan monissa muissakin teoksissa.

Kokonaisuus on monikerroksinen ja viihdyttävä, vaikkei nouse kirjailijansa parhaimmistoon. Näin joulun alla voisi sanoa, että Maailmanloppu ja ihmemaa vastaa varmasti Murakamin (fantastisemman) tuotannon ystävien toiveisiin - elleivät he ole kirjaa jo hankkineet. Nimittäin itse aioin ensin säästellä romaania joululukemisekseni, mutta en malttanut. Pahus. Onneksi jouluksi on sekä varattuna että toivottuna jo muita kirjoja, Keltaisiakin.

--
Maailmanloppu ja ihmemaa on kiehtonut muissakin blogeissa: Pikkuseikkoja, Ullan luetut kirjat, Kirjapolkuni, Suomi lukee ja Kannesta kanteen, sivuista sivuille.

21 kommenttia:

  1. Kuulostaa NIIN houkuttelevalta! Vaikkei mikään Murakami painelekaan Kafkan ohi, niin tämä Maailmanloppu kuulostaa siltä, että se voisi päästä ainakin lähelle. Minulla ei tätä vielä ole. Ehkä ostan sen minulta minulle -lahjaksi.. Pyysin nimittäin vain Camp Creativea, kun hylly notkuu lukemattomia. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, tämä on niin houkutteleva kuin Murakamin kirjat vain olla voivat! Vaikkei kirja nousekaan omaksi Murakami-suosikikseni, niin nautittavaa luettavaa, oi kyllä! Että sinun täytyy kyllä ostaa tämä itsellesi joululahjaksi. ;)

      Poista
    2. Hihi, ehkä tämä voisi olla sellainen minulta-minulle-lahja. ;-)

      Poista
  2. Ah Murakamin ihanat kirjat.Kaikkia en vielä tosin ole lukenut.

    VastaaPoista
  3. Minun piti lukea myös tämä jouluna. Olen hieman huolissani, millä korvaan tämän? Joskus luin ihan hirveitä Cornwellin kirjoja, siis aihe, raakuus. Sitten Higgins-Clarkin kesyt dekkarit maistuivat. Yleensä haluan jotain enemmän. Yksi ihanimpia on ollut Helprinin Talvinen tarina. Yksi voisi olla Linnaneidon lokikirja, sillä saisin luettua kirjan ja korjattua mokani. Tarinassa pitäisi olla lumoa, salaisuutta, sadun tunnelmaa. Itärannan kirja olisi ollut myös hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, toivottavasti löydät hyvän joulukirjan. Minulla on aika monta, kaikki muuten Keltaisen kirjaston. Aion lukea muutaman vuoden takaista tuotantoa.

      Talvinen tarina on upea kirja! Ja lumo, salaisuus ja sadun tunnelma kuuluvat kyllä joulukirjaan.

      Poista
  4. Oi, tämä jätin suosiolla jouluksi! Palajan tähän postaukseen sitten kunhan ... :)

    VastaaPoista
  5. Oi, tämä jätin suosiolla jouluksi! Palajan tähän postaukseen sitten kunhan ... :)

    VastaaPoista
  6. Mulla tämä odottelee hyllyssä... Kiitoksia vinkistä, olenkin mietiskellyt, mitä sitä jouluna lukisi ;)

    VastaaPoista
  7. Mulla tämä odottelee hyllyssä... Kiitoksia vinkistä, olenkin mietiskellyt, mitä sitä jouluna lukisi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, tämä ainakin tempaisee mukaansa. Murakamiin voi siinä luottaa. :)

      Poista
  8. Omassa hyllyssä on, niin monen muun lukemattoman joukossa. Jäi kiinnostamaan mitä keltaista luet seuraavaksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari, kiva että sinullakin tämä odottelee. Minun seuraava selviää ensi viikolla. ;) Mutta vähän vanhempaa nyt.

      Poista
  9. Loistavasti kirjoitettu. Ja pahus, totta tosiaan. Nyt pitää kiireellä koota the joulukirjat, kun en ole malttanut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, kiitos. Joulukirjalistan kokoaminen on hauskaa. Minä juuri mietin omia joululukemisiani. Yhden Keltaisen lisäksi taidan napata mukaan Teoksen Babel-sarjan kirjan. Maailmankirjallisuudella siis mennään - ja lastenkirjoilla, toki. :)

      Poista
  10. Pidin niin paljon Värittömän miehen vaellusvuodet kirjasta, että ehkä en tohdi pilata vaikutelmaani nyt fantasialla. Lueskelin kyllä juuri tästä tänään sivun sieltä, toisen täältä ja sattumalta osuin varmaan juuri yhteen erikoisista naiskuvauksista...

    Taidabn ottaa joulukirjakseni erään lukijani antaman vinkin ja noudan sen kirjastosta.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, sinulle Värittömän miehen vaellusvuodet taisi olla melkoinen täysosuma. Ihanaa, että pidit siitä ja Murakamista. <3 Minulle rakkaimmat ovat Kafka rannalla ja Norwegian Wood, joista jälkimmäistä suosittelen, koska se on realistinen ja niin surullinen.

      Mikähän sinun joulukirjasi on... Se selvinnee aikanaan, toivon!

      <3

      Poista
  11. Minulla on tämä parhaillaan kesken. Pidin kyllä alusta, mutta jotenkin sen jälkeen se on vähän lässähtänyt. Omien kiireideni vuoksi, mutta muutenkin. Aion lukea erään toisen teoksen nyt loppuun ja ehkä sitten viimein tämän.

    VastaaPoista