sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Askolan Hiidenkirnuilla

Vuosi sitten keväällä esittelin täällä mainion retkikirjan, Jouni Laaksosen kirjoittaman Lapsiperheen retkeilyoppaan. Kirjasta on ollut meille valtavasti iloa. Rakastan sohvannurkkaan jäämistä ja villasukkatunnelmointia, mutta kärsin jos en pääse ulkoilemaan päivittäin. Arkisin ulkoilu rajoittuu pariin pikaiseen hölkkälenkkiin ja työmatkani loppuosan kävelyyn, mutta viikonloppuisin teemme perheen kanssa usein metsäretken.

Laaksosen kirja innosti meidät tänään Askolaan hiidenkirnuja tutkimaan. Askolan Hiidenkirnut on laajin Suomesta löytynyt hiidenkirnuesiintymä. Pienellä matkalla on parisenkymmentä hiidenkirnua. Jylhät kallioiset maisemat ja niiden alapuolella virtaava Porvoonjoki muodostavat huikean retkikohteen kenelle tahansa. Maisemiin voi kuvitella monenlaisia satuja ja satujen lähteitä. Annan kuvien puhua puolestaan.


Alussa meitä tervehti itse Vuorenhaltia.

Polkuja ja kivikkoja - kohti kirnuja!


Kirnuista suurin on Jättiläisen kuhnepytty, eli kylpyastia.

Oletteko miettineet, miltä mennikäisen pesä näyttää? Tässä sellainen on.

Jäikö hiisiltä jotain kirnuamatta?


Alueella oli paljon portaita, mutta mitä sitä turhaan helpointa reittiä kulkemaan.

Lopuksi kiitos: Vuorenhaltian suuhun käpyjä ja päälle hammaspesu.

P.S. Luettuja kirjoja on kokonainen pino. Ensi viikolla luvassa on ainakin kaunis ja yllättävä japanilainen sekä historiallinen suomalainen.


20 kommenttia:

  1. Onpa jännä paikka! Ja tuo Vuorenhaltija:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, ihan mahtava paikka. Sadunomainen vuorenhaltioineen kaikkineen. :)

      Poista
  2. Olen itse käynyt vuosia sitten Askolassa - todella hieno paikka! Innostuin nyt muistelemaan lapsuuden reissua ja alkoi tehdä mieli käydä siellä uudestaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hande, kiva että paikka on sinulle tuttu. Mukavan lähellä pääkaupunkiseutuakin, joten kannattaa tehdä retki tuonne. :)

      Poista
  3. Onpa ihana paikka! Menninkäisten kuiskaus kuuluu melkein tänne asti ja tuo Vuorenhaltija - mikä komea ilmestys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, paikka on ihana. Hiidenkirnuille kuljetaan kantojen peittämää metsäpolkua, joka johdattelee hyvin satumaiseen tunnelmaan. Ja sitten kaikki nuo kirnut, niitä on paljon. Oli hauska sunnuntaiseikkailu!

      Poista
  4. Ihana retki teillä :)! Ja superkirja! Unohdin tuon viime reissulla ja kaduin väluttömästi, onneksi kuitenkin muistin siitä vinkin ulkoa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, meillä oli kiva sunnuntairetki! Koetamme itse asiassa retkeillä jossain joka sunnuntai. Laaksosen kirja on kyllä mahtava.

      Poista
  5. Oih, näyttää upealta paikalta!

    VastaaPoista
  6. Onpa tosi erikoista seutua! Näkyy Helsingissäkin olevan hiidenkirnuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ketjukolaaja, on erikoista ja sekin on jännää, miten noita hiidenkirnuja on kilometrin alueella parikymmentä. Hiidenkirnuja on siellä täällä, pitäisi tutkia pääkaupunkiseudullakin olevia.

      Poista
  7. Vau, mikä hiidenkirnu! Piti ihan googlettaa, kuinka kauan täältä meiltä kestäisi ajaa Askolaan... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kia, ei varmaan kovin kauaa? Suosittelen tuota retkipaikaksi. Me ajoimme Järvenpään ja Pornaisten kautta, kaunis reittikin.

      Poista
  8. Katja, meillä taitaa kalliossamme ola tuollainen hiidenkirnu. Sitä on vain veikkailtu, mutta siinä on suuri syvänne, joka on täynnä maata ja jos sitä on joskus kaivettu, sen pohjaa ei ole tavoitettu.

    Tämä on sinun juttusi, mutta en voi olla mainostamatta, että Muuratsalon saarelta löytyvät Lullinvuoren luolastot, jonne on opaskin, mutta kukaan ei valvo, jos sinne menee yksin. Meri ja Tuuli eli Tiuhti ja Viuhti kävivät usein siellä ja minua aina pelotti, että sinne jäävät. Itse en pysty sinne menemään ahtaanpaikan kammon takia, mutta se satumetsä siinä ympärillä on jotain kauneinta mitä olen ikinä nähnyt.

    Kyllä Helsingin seudullakin on upeita luontokohteita, olen vuosien aikana valaistunut;)

    PS. Minulta tulee yllättävän viihdyttävä kirja, josta pidän paljon. Kerään vain voimia kirjoittamiseen...Luin kirjaa viime yönä kahteen, joten ehkä huomenna tai ylihuomenna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, onko? Aika hienoa! Nuo Askolan hiidenkirnutkin on kai kaivettu talkoovoimin esille 1950-luvulla.

      Lullivuoren luolastot kuulostavat tosi kiinnostavilta. Olisipa kiinnostavaa nähdä luolia joskus. Ja satumetsä on varmasti hurmaava, miten sitä oikeanlaisessa metsässä tuntuukin siltä kuin astuisi jonnekin satuun...

      Etelä-Suomessa on monenlaista. Minäkin vasta opiskelen!

      P.S. Taisin huomatakin sen kirjan. Sen saatan itsekin joskus lukea!

      Poista
  9. Voi,onpa kiva retkeilypaikka! Vähän jännittävä samaan aikaan noine kallionkoloineen/kirnuineen. Luonnossa on kyllä paljon nähtävää ja koettavaa jos vain tietää mihin suunnata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiidenkirnut on ihana paikka. Ensin kuin satumetsä ja sitten nuo kirnut!

      Poista
  10. Voi miten ihana kuvakertomus! Ja tuo vuorenhaltia - Vau! <3 <3

    Mukavaa viikonlopua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, kiitos! Oli kyllä ihana retkikohde.

      <3

      Poista