perjantai 31. heinäkuuta 2015

Thomas Mann: Taikavuori


Thomas Mann: Taikavuori
WSOY 1982
Alkuteos Der Zauberberg 1924
Suomentanut Kai Kaila
725 sivua
Saksalainen romaani

Kaiken sujuessa keskeytymättömän samankaltaisena kutistuvat suuretkin ajanjaksot kokoon tavalla, joka säikäyttää sydämen suunniltaan. Milloin päivät ovat toistensa kaltaisia, ne kaikki ovat kuin yksi ainoa, ja täydellisen yksitoikkoisuuden vallitessa vaikuttaisi hyvin pitkäkin elämä lyhyeltä tuokiolta ja sujahtaisi ohi kuin huomaamatta. Tottumus merkitsee ajan tajun uneen vaipumista tai ainakin heikentymistä, ja kun nuoruusvuodet tuntuvat kuluvan hitaasti ajan taas myöhempinä ikäkausina näyttäessä kiitävän yhä nopeammin, täytyy tämänkin ilmiön perustua tottumukseen.

Tänään kirjablogimaailmaan ilmestyy kirjoituksia klassikoista, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet lukematta. On varmasti itsestään selvääkin, että maailmankirjallisuuden klassikoiden joukossa lukemattomia teoksia riittää. Kun aloin pohtia niitä klassikkoteoksia, joita haluan lukea, mieleeni tuli heti kaksi romaania: Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan ja Thomas Mannin Taikavuori. Tänä kesänä Taikavuori veti puoleensa voimakkaammin, mutta Bulgakovinkin suurromaaniin aion vielä palata. Klassikkohaasteen koontipostaus löytyy Ompun blogista, joten suosittelen vierailua sielläkin.

Romaanin kehyksen voi kiteyttää hyvinkin lyhyeen: Taikavuori on Berghof-niminen parantola Alpeilla, Sveitsin Davosissa. Nuorukainen nimeltä Hans Castrop matkustaa sinne kolmeksi viikoksi tapaamaan serkkuaan Joachim Ziemsseniä. Hän lumoutuu keuhkotautiparantolan ilmapiiristä: ohjelmallisista illanvietoista, kävelyretkistä ja ihmisistä. Kolme viikkoa muuttuu kuitenkin seitsemäksi vuodeksi, joiden aikana Hans seuraa erinäisiä ihmissuhteita, rakastuu, kuuntelee väittelyjä, kokee ajantajunsa muuttumisen ja pohtii ihmisyyttä.

Taikavuori on monikerroksinen romaani. Se on yhtäältä yhteisökuvaus ja toisaalta oman aikakautensa tuote, mitä esimerkiksi henkilöiden keskusteluihin tupakasta ja hoidoista tulee. Terveydenhoitoon liittyvät kysymyset pohdituttavat konkreettisesti ja moraalisesti: Mitä hyötyä tutkia vaikkapa kuolleen lihaksen rakennetta tai aivosillan harmaita kerrostumia? Mitä hyötyä, kun [ihmisellä] on muisti, joka saattoi tiedemiehet ymmälläoloon. Eurooppa muuttuu ja osaltaan Berghof toimii myös maailmanmelskeen vertauskuvana. 

Taikavuori saa pohtimaan ihmisyyttä: ennen kaikkea moraalia ja aikaa. Suljettu yhteisö mahdollistaa sellaisia ihmissuhteita, joita ei niin kutsutussa normaalimaailmassa syntyisi. Myös aika muuttuu: vaikka moni kuvittelee viettävänsä parantolassa muutaman viikon tai puoli vuotta, on aikaa loputtomiin. Tämä mahdollistaa pitkät keskustelut, jollaisia käyvät esimerkiksi italialainen humanisti Settembrini ja tämän vastinpari, jesuiitta Naphta. He, erilaisten ajatustapojen kannattajat, yrittävät molemmat sanoillaan vaikuttaa Hansiin. Myös suru on läsnä monin tavoin.

Millainen olento onkaan ihminen ja miten helposti hänen omatuntonsa erehtyyMann kirjoittaa pikkutarkasti, hän vetää ajatuslinjoja teemasta toiseen. Yhtäällä vietetään peli-iltoja tai luisteluretkillä, mutta toisaalla elämä tuntuu tyhjältä ja aikaa on liikaa.Kysymykset ihmisyydestä ja ajasta vaikuttavat lukijaan. Päivät sekoittuvat rykelmiksi. Vaikka aikaa kuluu seitsemän vuotta on sen kuluminen meidän arviomme mukaan, sillä Hans Castropin arvostelukykyyn ja ajan tajuun emme voi hiukkaakaan luottaa

Mannin teos on kuin Taikavuori itse: se kiehtoo ja vetää puoleensa, mutta se myös junnaa paikallaan. Tämä ei kuitenkaan vähennä Taikavuoren lukemisen nautinnollisuutta, vaan on pikemmin osa kokemusta. Minulle berghofilainen mikrokosmos tarjosi hienon ja uskoakseni mieleenpainuvan lukuelämyksen. Oli kuin olisin lukijana astunut sisälle parantolan ovista, ensin viehättynyt, sitten uupunut ja lopulta taipunut kaiken alle haikeana, samalla kertaa täytenä ja surumielisenä - oikeastaan ilman halua poistua. 

43 kommenttia:

  1. Mulla on tää ollut kuukausikaupalla kesken yöpöydällä... Siinä se makaa mahallaan ja odottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna sen odottaa vain, mutta kannattaa lukea loppuun ajan (!) kanssa. :)

      Poista
  2. Taikavuori oli minusta äärimmäisen kiehtova ja lumoavakin omalla tavallaan, vaikka tunnustan ajoittain myös pitkästyneeni tekstin parissa. Kovin hyvin kirja ei ole mielessäni säilynyt, mutta muistan kyllä kirjan ja lukukokemuksen tunnelman, joka oli aivan omanlaisensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, kyllä minäkin paikoin pitkästyin, mutta se jotenkin lisäsi romaanin lumoa, kuului kokonaisuuteen. Juuri nyt kirja tai sen tunnelma on mielessäni vahvana ja toivon, että se säilyy pitkään.

      Poista
  3. Jos minä olisin osallistunut tähän haasteeseen, olisin halunnut lukea myös Taikavuoren tai sitten Anna Kareninan, joka sekin on vielä lukematta. Taikavuori kuulostaa juuri sellaiselta kirjalta, johon vähitellen, hiljaa hivutellen jäisin kiinni ja johon lopulta rakastuisin. Mutta tuolla se on kirjahyllyssä, jonain päivänä vielä luen tämän. Kiitos mielenkiintoisesta arviosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, minullakin on muuten Anna Karenina lukematta. Vaikka olen opiskellut kirjallisuutta(kin), en ole lukenut Tolstoita. Tästä haasteesta tulee kuulemma jatkuva, joten pitää miettiä osallistunko uudelleen ja mitä luen, jos osallistun. Taikavuori ottaa aikansa, mutta lumoaa lopulta.

      Poista
    2. Komppaan Kirjailijatarta, sillä minulla olisi ollut just samat valinnat. Tässä vain piti olla ennen lukematon kirja...

      Jos tulee jatkoa, ehdota sinä Ompulle, että kirja saa olla ennen luettu, mutta ennen bloggaamaton. Omppu kehoitti minua ajattelemaan uusia klassikoja, joka on hyvä idea, sillä niitä syntyy koko ajan, mutta kun...mää niin olisin halunnut jomman kumman näistä. Humisevan harjun olen jo blogannut, joten sitä en voinut edes haluta.

      Poista
  4. Mann on minulle vaikea kirjailija (poislukien Kuolema Venetsiassa) ja olen saanut jonkinlaisen kammon siitä, kun tappelin hänen Faustuksensa loppuun. Mukava kuulla, että sinä et suuremmin joutunut kärsimään Taikavuoren kanssa. :) Ehkä sitten kun ollaan klassikkohaasteessa noin nro 15, saatan tätä harkita minäkin. Kiinnostava esittely.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, minä olin aiemmin lukenut vain Kuoleman Venetsiassa, josta pidin paljon. Siksi ei ollut suurta kynnystä tartta tähän ja nautin - en siis kärsinyt missään vaiheessa. ;) Nyt mietin, että Buddenbrookit olisi kiinnostavaa lukea. Mutta 15. klassikkohaastetta odotellessa, siis!

      Poista
  5. Katja, hieno kirja, hyvä bloggaus <3 Taidat tietääkin, että minulle tämä on listallani maailman toiseksi paras kirja...Berghofilainen maailma, se maagisuus, jonka valtaan siinä joutuu ja kaikki ne ihmissuhteeet, ne kestävät aikaa, kuten tekee tämä huippuklassikko, jossa ajankuva tuntuu, mutta silti kantaa kirkasta ajattomuutta.

    PS. Sinulle on jotain blogissani.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kiitos. <3 Ja tiedänkin! Tämä teki minuunkin suuren vaikutuksen ja jotain ihmeellistä tästä kyllä jäi sieluun. Harmittelen, ettei minulla ole kirjaa omassa hyllyssäni. Pitänee etsiä nettiantikvariaateista (kun en oikeisiin kovin usein ehdi).

      Kiitos!

      Poista
    2. Tämä on kyllä niin taikaa. R. myöskin pitää tätä yhtä parhaan kuin minä...Ihanaa on todelakin omistaa tämä kirja.

      Poista
  6. Minua Taikavuori ei ole koskaan houkutellut edes kokeilemaan, miten kirja mahtaisi maistua. Kirjan aihepiirillä lienee osuutta asiaan... ehkäpä voisin jo harkita tätä. Kirjassa on selvästi kiinnostavia teemoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MarikaOksa, tässä on monenlaisia aihepiirejä, teemat nimenomaan monipuolisia ja ikuisiakin. Kirja on melko raskaslukuinen, joten jos päätät lukea tämän, valmistaudu jonkinlaiseen kiireettömyyteen.

      Poista
  7. Kamppailin opiskeluaikaan aika tavalla Mannin pitkien ja monimutkaisten virkkeiden kanssa, Schachtelsatz saksaksi, en tunne sen suomenkielistä vastinetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, luitko silloin suomeksi vai saksaksi? Mietin, että pitkiä virkkeet ovat suomennoksessakin, mutta voisin kuvitella niiden olevan saksaksi aika hurjia...

      Poista
    2. Äh, taisit siis lukea sen saksaksi? :)

      Poista
  8. Luin tuon kauan sitten. Taikavuori ei herättänyt minussa intohimoa. Pitkästyinkin välillä. Hienosti kuvaat kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, Taikavuori tuntuu jakavan lukijoitaan. Minä en tiedä, mitä odotin, mutta pidin tästä. Pitkästyin hetkittäin minäkin, mutta joku tässä vaan veti.

      Poista
  9. Minä olen myös lukenut kirjan vuosia sitten. Sitä lukiessa tuntuie, että oli samanlaisessa eristyksessä kuin kuvattu fiktio, se jotenkin sitoi vuoriston rajaamaan ansaan. Ja se hitaus: se vei matelevien parantolapäivien liukuun. Ihmisyysteeman nostat hienosti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, juuri tuollainen jonkinlainen eristyksen tunne tuli minullekin. Ehkä siinä onkin iso osa Taikavuoren lumosta? Kirja sopi hyvin luettavaksi kesälomalla. Kiitos. :)

      Poista
  10. Taikavuori on ollut pitkään listalla 'kirjoja, jotka haaveilen joskus lukevani'... Ehkä tartun tähän ensi klassikkohaasteen yhteydessä! :)

    Avaat tekstissäsi hienosti kirjan teemoja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, suosittelen lämpimästi! Minä mietin, että mitä lukisin seuraavassa klassikkohaasteessa, jos osallistun. Saa nähdä. On niin monia lukemattomia. :)

      Kiitos. <3

      Poista
  11. Kaunis kirjoitus Taikavuoresta. Minä en päässyt pitkästymisen yli. Siis luin kirjan, mutta taistellen ja vastahakoisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Margit, kiitos. Ymmärrän hyvin, että tämä pitkästytti, koska onhan se aika seikkaperäinen. Minä nautin.

      Poista
  12. Saat Taikavuoren kuulostamaan houkuttelevalta, ja tämä klassikkohaaste taitaa meille sivustaseuraajillekin toimia innostajana. Mietin itse taannoin osallistumista, mutta uudet kirjat voittivat tänä kesänä. Ehkä seuraavaan haasteeseen tartun minäkin :) t. Meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meri, kiitos kommentistasi, jonka myötä saatoin löytää itselleni uuden kirjablogin. Taikavuori on upea romaani. Sen lukeminen ottaa aikansa, mutta palkitsee suuresti. Toivottavasti osallistut seuraavalla haastekierroksella!

      Poista
  13. Joopa joo, minä luin tällä kertaa tuon Saatana saapuu Moskovaan. Manniakin toki mietin, mutta kun minulta ovat hänen lyhyempänsäkin jääneet kesken... ehkä tätä voisi joskus koittaa lukea pinnistellä ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mina, joskus pinnistely tekee hyvin, joskus taas sitä ei kaipaa. Saatana saapuu Moskovaan kiinnostaa kyllä kovasti.

      Poista
  14. Olen lukenut tuon kauan sitten mutta jo unohtanut,Voisin lukea uudestaankin nyt tämän innoittamana:)

    VastaaPoista
  15. Minulla on aika ristiriitaiset tuntemukset Manniin: ensikohtaamisemme yliopistoaikoina ei oikein osunut nappiin Tohtori Faustuksen merkeissä.. :-D Ehkä vielä joskus, kun aika on kypsä, ehkä ei. On kuitenkin kiinnostavaa lukea näistä; Taikavuoresta en juuri tiennytkään mitään aiemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, teillä olikin opiskeluaikaan astetta hankalampi Mann. Meillä oli Kuolema Venetsiassa, jonka luki aika nopsaan ja joka sai aikaan kiinnostavaa keskustelua klassikkoseminaarissa.

      Poista
  16. Kuulostaa maagiselta! Voisin kuvitella, että tämä toimisi kuin Pamukin Lumi, jossa ollaan eristyksissä maailmasta ja syntyy oma maailmansa. Taikavuori olisi jo hyllyssä valmiina, joten ehkäpä tartun siihen piankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, hyvä vertaus tuo Pamukin Lumi. Molemmissa ollaan erillään ulkomaailmasta, joskin eri syistä ja eri maailmanaikaan. Taikavuori on hieno, kannattaa lukea.

      Poista
  17. Thomas Mannilta olen lukenut aiemmin Kuolema venetsiassa sekä Buddenbrookit. Kummatkaan eivät pettäneet, vaan olivat upeita. Hän on ehdottomasti kirjailija, jolta pitäisi lukea enemmän. Tämä Taikavuori kuulostaa kuvauksesi perusteella kuitenkin edellisiäkin upeammalta ja minulle sopivammalta kirjalta! Jostain syystä en tiennyt ennen yhtään, mistä romaani kertoo, vaikka sen nimi tällaiselle kirjallisuudenopiskelijalle onkin tuttua tutumpi.

    Kiitos upeasta ja hienosti kirjoitetusta arviosta! Itse luin klassikkohaasteeseen Tuulen viemää, ja olin lumoutunut! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna J., Buddenbrookit kiinnostaa minuakin kovasti, ja pidin Kuolemasta Venetsiassa. Koska ne ovat sinulle tuttuja, kannattaa kyllä lukea Taikavuorikin. Kirjassa on monia kerroksia ja paljon sellaista, joka lumoaa oudosti.

      Arvelinkin muuten, että pidät Tuulen viemästä. :)

      Poista
  18. Vaikuttaa juuri sellaiselta kirjalta, johon olisi kiva uppoutua pitkäksi aikaa jonain talvi-iltana. Mannilta en ole lukenut vielä mitään, mutta monet teokset kyllä kiinnostaisivat ja Kuolema Venetsiassa odottelee kirjahyllyssä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suvi, miksei talvi-iltanakin. Tämä alkaa kesästä, joten varmaan milloin tahansa on hyvä aika tälle - kunhan vain on aikaa. :) Kuolema Venetsiassa on erinomainen Manniin tutustumisessa.

      Poista
  19. Kaimani, sanopa muuta: lukemattomia klassikoita riittää... Minulla myös tämä, mutta onneksi raotit tämän verhoa, kiitos siis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, niitä kyllä on paljon. Mutta se on oikeastaan aika riemukasta, millainen kirjallisuuden aarreaitta onkaan olemassa! Eipä kestä. :)

      Poista
  20. Yritin aikoinaan monta kertaa lukea Taikavuorta. Ei vaan onnistunut. Sitten vanhemmiten se se vaan osui!
    Nyt todella tykkään siitä pilkun tarkasta kerronnasta! Ja siitä symboliikasta! Herra Peeperkorn on aito Pan-hahmo.

    VastaaPoista
  21. Jörn Donnerilta kysyttiin Kirjamessuilla 2015, että mikä on teidän mieli romaaninne.
    Odotin todella kiinnostuneesta vastausta! Donner vastasi "saksalaisen Nobel-kirjailijan ...",
    Silloin tiesin vastauksen: Thomas Mann. Koko tuotanto.

    VastaaPoista