maanantai 6. heinäkuuta 2015

Irlanti 2: Wicklow ja Bray


Hyvää runon ja suven päivää! Monissa blogeissa siteerataan tänään Eino Leinon herkkää ja aistivoimaista lyriikkaa ja hyvä niin. Minä pysyn kuvien välityksellä edelleen Irlannissa, mutta en nyt unohda runojakaan. 

Stream and sun at Glendalough
(kokoelmasta The Winding Stair 1933)

Through intricate motions ran
Stream and gliding sun
And all my heart seemed gay:
Some stupid thing that I had done
Made my attention stray.
Repentance keeps my heart impure;
But what am I that dare
Fancy that I can
Better conduct myself or have more
Sense than a common man?
What motion of the sun or stream
Or eyelid shot the gleam
That pierced my body through?
What made me live like these that seem
Self-born, born anew? 
- W. B. Yeats

Kirjakauppareissut ovat aina yksi lomamatkojeni suola enkä muista matkakohdetta, josta en olisi kirjaa ostanut. Irlannista ostin tietenkin irlantilaista kirjallisuutta. Kirjoja esittelen sitä mukaa kun niitä luen, mutta yksi ostokseni oli W. B. Yeatsin kokoelma Selected Poems, jonka otin mukaani retkelle Wicklowiin ja Glendaloughiin. Yeats on tänä vuonna erityisen ajankohtainen, sillä hänen syntymästään tuli tämän vuoden kesäkuussa kuluneeksi 150 vuotta. Lisäksi seudut, joilla perheeni kanssa lomamatka-aikaani vietin olivat varsin kirjallisia. Harmillisesti olimme reilut puolisen kuukautta myöhässä "lähikylämme" Dalkeyn kirjafestivaaleilta (jossa yksi suosikkinäyttelijäni Gabriel Byrne olisi puhunut Yeatsista!), mutta onneksi kirjallisuus ja runot elävät festivaalien ja merkkipäivien ylikin.

Menen nyt retkiasioidemme edelle, mutta Yeats kirjoitti ainakin yhden Glendaloughiin sijoittuvan runon, "Stream and sun at Glendaloughin". Ostamassani kokoelmassa kyseistä runoa ei ollut, mutta luontoaiheisia runoja niin, että esimerkiksi "Faerie Songin" säkeet Thousands of years / thousands of years kaikuivat päässäni, kun katselin Glendaloughin toista tuhatta vuotta vanhoja raunioita.








Glendaloughiin matkasimme Wicklown vuorien kautta. Koska matkustimme Irlannissa lasten kanssa, osallistuimme helppouden vuoksi opastetulle bussiretkelle. Wild Wicklow Tours olikin mainio valinta: bussikuski lauleli kaikenlaista pitkin matkaa ja Glendaloughissa jäi vajaat kaksi tuntia aikaa samoilla omin päin. Wiclown vuorilla pysähdykset olivat harmillisen lyhyitä, mutta onneksi maisemat huikaisivat ja mieli lepäsi. Lapsetkin jaksoivat bussimatkan ihmeellisen hyvin.








Wicklowssa ottamani kuvat ovat melko harmaita: vuorilla olikin pilvistä, joskin lämmintä. Dublinin etelärannikko sen sijaan oli helteinen koko matkamme ajan. En olisi ennakkoon uskonut, että poltan ihoni juuri Irlannissa! Dalkeysta ja Killineystä hieman etelään sijaitsevassa Brayssa pääsi viettämään oikeaa rantalomaa. Lasten iloksi kävimme ensin paikallisesssa Sealifessa, joka oli vaatimaton Linnanmäen vastaavaan verrattuna. Hait kuitenkin tekivät suuren vaikutuksen etenkin poikaani. Ihaninta oli kävellä rannoilla ja Brayn niemimaan suunnalla, kerätä reikäkiviä (joita ei olisi saanut ottaa rannalta, tämän huomasin vasta myöhemmin hotellilla, kun lueskelin tietoa Braysta - voi ei!) ja kirjanörtille ominaisesti bongata kirjastohenkeä kesken kävelyn.






Otin Irlannissa hurjan määrän kuvia. Säästän teidät nyt lopuilta, mutta jätän teidät vielä yhden kuvan verran Dun Laoghairen maisemiin sekä yleisiin tunnelmiin. Vihreä saari lumosi minut ensimmäisellä käyntikerralla ja lapsiperheen kohteenakin suosittelen Irlantia lämpimästi. Kuten edellisessä päivityksessäni kerron, en osaa sanoa Dublinista oikein mitään, mutta sen eteläpuolinen rannikko ainakin on kiehtova. Seuraavalla Irlannin-matkallani haluan käydä länsirannikkollakin. Tai etelässä - ja pohjoisessa! Sen tiedän, että Irlantiin aion vielä palata ja että haluan vielä iskustella Killiney Beachin rantakivillä.






27 kommenttia:

  1. Oi Irlanti... Kuvasi antoivat hetken, jona aika heitti kuperkeikkaa: kävin jossakin, missä kuului ikiaikaista huminaa, ehkä lauluakin, ja oli kuin olisin nähnyt jonkun tuulessa liehuvat viitanliepeet... Kiitos <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, ihanaa jos kuvien keinoin pystyin siirtämään ajatuksesi jonnekin ikiaikaiseen. <3 Oli kyllä hieno matka. Ihan noin rauhallista kuin kuvissa ei tietenkään ollut, siitä pitivät muun muassa omat lapseni huolen. Mutta äänistä huolimatta tai ehkä niiden ansiosta aistin minäkin jotain ikuista. :)

      Poista
  2. Näitä kuvia katselee enemmän kuin mielellään! <3

    VastaaPoista
  3. Oi mitkä maisemat, tahtoo tuonne:)

    VastaaPoista
  4. Voi miten ihania kuvia, noissa maisemissa olin vajaa kymmenen vuotta sitten minäkin. Glendalough on edelleen yksi mieleenpainuvimpia paikkoja, joissa olen käynyt. Ja ei voi olla totta, muistaakseni oli juuri Wild Wicklow Tours ja lauleleva opas meilläkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, onpa hauska kuulla. Olisikohan tuo opas voinut olla sama? Käsittääkseni Wild Wicklow Tours on perheyritys ja heillä on vain muutama (2-4) kuskia / opasta. Maisemat Wicklowssa olivat henkeäsalpaavan upeita ja Glendalough teki minuunkin suuren vaikutuksen.

      Poista
  5. Ihana, ihana, ihana postaus!! Huokailen täällä ja haikailen Irlantiin! <3

    Yritin lukea Yeatsia keväällä, mutta hänen runonsa eivät avautuneet minulle niin kuin olisin toivonut. Heikko tietämykseni Irlantilaisesta (ja ylipäätään klassisesta) kirjallisesta kulttuurista tuli esiin ymmärtämättömyytenä... Vai pitäisiköhän häntä lukea alkukielellä - eksyisin ehkä vain entistä pahemmin...

    VastaaPoista
  6. Ihana, ihana, ihana postaus!! Huokailen täällä ja haikailen Irlantiin! <3

    Yritin lukea Yeatsia keväällä, mutta hänen runonsa eivät avautuneet minulle niin kuin olisin toivonut. Heikko tietämykseni Irlantilaisesta (ja ylipäätään klassisesta) kirjallisesta kulttuurista tuli esiin ymmärtämättömyytenä... Vai pitäisiköhän häntä lukea alkukielellä - eksyisin ehkä vain entistä pahemmin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, ihana sinä! <3 Irlanti on maa, johon ainakin ensireissun perusteella oli helppo rakastua. Ne maisemat, ihmiset, tunnelma!

      Ei Yeats minullekaan kovin hyvin avautunut. Olen lukenut hänen tuotantoaan aiemminkin, lukiolaisena jolloin olin jossain määrin The Doors -fani ja Yeats oli vaikuttanut Jim Morrisoniin. Myös Cranberries aikoinaan sai lukemaan Yeatsia. Nyt nautin kauniista kielestä ja kuvista, joita Yeats luo.

      Poista
  7. Kerrassaan kauniita kuvia ihanasta Irlannista! Glendaloughiin en koskaan päässyt, sillä myöhästyimme bussista ja ehkä menetimme myös laulavan bussikuskin. Päivä kului sitten Irlanninmeren rannalla, mutta olisi hienoa päästä joskus "perille"...

    Yeatsia ostin minäkin alkukielisenä Irlannista ja vaikeaa on. Kaikki irlantilaiset tarut ja Yeatsin omaperäiset symbolit ja unikuvat yms. eivät aivan heti avaudu. Aale Tynnin suomennokset ovat hyviä ja paljon on suomennetussa kokoelmassa selityksiä mukana ja silti runot ovat vaikeita. Aina kuitenkin löytyy edes jotain, josta saa kiinni - sekin on hyvän runon merkki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, uskon että sinä pääset vielä Glendaloughiinkin. Irlannissa on paljon koettavaa ja minä toivon, että pääsen maahan uudelleenkin ja hieman pitemmäksi aikaa. Nyt vajaan viikon aikana liikuimme hotellimme lähiseuduilla, mutta lasten kanssa se oli hyvä ratkaisu.

      Yeats ei tosiaankaan avaudu helposti, mutta silti hänen tuotannostaan voi nauttia. Lueskelen ostamaani kokoelmaa pikkuhiljaa. Se, että saa jostain kiinni, on tosiaankin hyvä merkki. :)

      Poista
  8. Molemmissa Irlanti-postauksissa aivan mielettömän hienoja kuvia, tuttua Katjan laatua.

    Irlannissa olen edelleen käynyt vain unelmissani, mutta vielä joskus aion saattaa nämä unelmat toteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, kiitos. Irlannissa oli paljon kuvattavaa. Huomasin vaan, että kamerani alkaa varmaan kohda vedellä viimeisiään, olen kuvannut sillä viimeisen viiden vuoden aikana paljon ja en tiedä, mistä johtuu, mutta terävyys ei ole enää ihan samaa kuin alussa. Nyyh. No, silti: oli ihana matka ja kamera kävi. :)

      Uskoisin, että pitäisit Irlannista paljon. Suosittelen matkakohteena.

      Poista
  9. Ajatella, että asun naapurisaarella enkä silti ole koskaan käynyt Irlannissa! Pitäisi joskus paikata tämä puute: kuvasi ja kertomasi houkuttelevat niin tekemään. :)) Minäkin muuten viihdyn luonnossa ja kaupungeissa paremmin kuin biitsillä makoillen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, aika jännä! Toisaalta minäkään en ole käynyt esim. Norjassa, vaikka se on naapurissa ja olen jo kauan halunnut sinne. Niin lähellä - ja niin kaukana! :) Olen aina rakastanut sinun asuinmaatasi, se on ikisuosikkini ja suurin matkarakkauteni. Mutta Irlantikin ihastutti ja haluan sinne uudelleen.

      Ja <3 kaupungeille ja luonnolle!

      Poista
  10. Ihania kuvia! Ehdoton suosikkini on tuo, missä poika(si?) istuu ravintolassa ja tuijottaa eläinseinää. :-) Tai tuokin, missä olet jakanut maan ja meren tasan puoliksi kuvaan - kuin kolmiraidallisen lipun. Kiitos tästä Irlanti-eväästä!
    Hei voiko olla todellakin, että kameran teho heikkenee ajan myötä? Olen itse ollut huomaavinani Canonissani saman; alkuun kuvat olivat paljon terävempiä ja skarppeja kuin tätä nykyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tani, kiitos. <3 Kuvassa on tosiaankin poikani. Minäkin ihastuin tuohon seinään, jossa on voimakkaat värit ja hauskoja eläinkuvia (sekä tietenkin eläinten nimet iiriksi). Irlanti oli ihana!

      Mietin samaa kameran suhteen. Ainakin suljin saattaa jossain vaiheessa poksahtaa, mutta ehkä muutenkin. Täytyy alkaa säästää uutta kameraa varten.

      Poista
  11. Oijoijoi <3! Me käytiin kans tuollaisella bussimatkalla sekä Irlannissa että Skotlannissa ja olivat mukavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, niinpä! <3 Ja sinä olet käynyt Skotlannissakin. Sinne haluaisin, ihmeellisiin maisemiin. Jotain taikaa Brittein alueella kaiken kaikkiaan kyllä on.

      Poista
  12. Voi rakas Irlanti. ♥ Kuvasi vain kasvattavat kroonista kaipuuta tuohon ihanaan, lumoavaan maahan. Viimeisimmästä omasta matkastani on vain vajaa kolme kuukautta, mutta silti tuntuu etten ole päässyt tuonne (tai muutenkaan mihinkään :D ) iäisyyksiin. Huokaus.

    Ja hieno tuo Yeatsin runo! Tykkään paljon hänen runoistaan, vaikka useimmiten ne ovat niin kryptisiä, etten tajua lukemastani puoliakaan. Mutta se vähä mitä tajuan, on kaunista. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, voi niin! Minä rakastuin ihan täysin yhden matkan perusteella (sama kävi toki Englanninkin suhteen <3 muttei minkään muun maan kanssa, vaikka pidän melkein kaikista maista, joissa olen matkustanut). Toivottavasti pääset pian Irlantiin. Ja toivottavasti sinne on suoria lentoja ensi vuonnakin.

      Yeats on vaikea, mutta sama juttu: kauneus riittää. Ja mystisyys houkuttaa.

      <3

      Poista
  13. Voi mitä upeita maisemia täällä! Lupasin miehelle taannoin, että voisimme lähteä kahdestaan Dubliniin joskus. Juttusi inspiroimana alan hieman muuttamaan jo mieltäni, että voisimme oikeasti ehkä joskus lähteä sinne koko perhe. Todella upeita maisemia, ja koko tunnelma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoisia hiutaleita, kiitos. Minä muuten haluaisin lähteä mieheni kanssa kahdestaan Irlantiin juuri osin Dublinin vuoksi. Nyt kaupunki jäi meille yhden päivän mittaiseksi pintaraapaisuksi. Olisi kiva kierrellä siellä enemmänkin. Sen sijaan koko perheen kohteena vaikka juuri tuo Dublinin rannikkoseutu on ihana! Maisemat, ihmiset, oleilu, meri - ah!

      Poista
  14. Aivan ihanat maisemat ja minulle vähän tututkin, vaikkakin omat kokemukseni ovat lännestä, mutta just samalta kuukaudelta. Huvittaa miten onnistuit polttamaan Irlannissa itsesi. Meillä satoi joka päivä, mutta paistoi myös joka päivä eli tyypillistä irlantilaista keliä.

    Kuten sinä, minäkin ostan kirjoja kaikista reissumaistani. Usein taidekirjoja, sillä muualla kuin Suomessa niitä saa edullisemmin, mutta myös muutakin.

    Yeats kuulostaa upealta ja tuon runon tajuaa, kun antaa mennä, eikä vain yritä suomentaa sitä: Eve Rehn opetti minulle, että runo tulkitaan, sille antaudutaan ja niin koin nyt Yeatsin kanssa.

    Tosi kiva iirinkielinen opetuskuva viimeisenä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, uskon, että maisemat ovat osin aika samoja idässä ja lännessä. Lännessä on kuitenkin sellaista jylhyyttä etenkin rannikolla - idässä se on pienempää, mutta suomalaisittain uskomattoman hienoa. Ja Wicklow on hieno.

      Moni on ihmetelly Irlannin helteitä. Yhden kaverini mies on irkku ja tämä oli kummastellut, että miten ihmeessä siellä voivat pensaitkokin palaa.

      Minä en koskaan yritä suomentaa englanninkielistä tekstiä, vaan luen sitä sellaisenaan. Tai siis en jää miettimään sanojen merkitystö suomeksi. Runoissa etenkin tunne ratkaisee usein.

      Tuo viimeinen kuva on ravintolan seinältä. Se on kyllä ihana! <3

      Poista