keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Koiranpäiviä


Dekkariviikko etenee ja täälläkin on jo puolitoista jännäriä odottamassa bloggaustaan. Eikä vain puoltatoista, vaan aion toki lukea nyt kesken olevan erittäin koukuttavan tarinan loppuunkin. Tässä välissä huutelen, että koska olemme osa-aikainen koiraperhe, on meillä mennyt aika tällaisen tyttösen kanssa. Koiraneito on pentu vielä ja vaikka se joutui hetkeksi pihavankilaan*, tuntee se olonsa selvästikin hyvin kotoisaksi täällä Etelä-Suomessa.

Koiranpäivien lisäksi kuuluu töitä ja Tori Amosta, jota olin eilen illalla kuuntelemassa Finlandia-talossa. Konsertti oli minulle valtava elämys enkä haluaisi päästää siitä ihan heti irti. Kuinka onnellinen voikaan ihminen olla kävellessään kesäyöllä bussilta kotiin!

Mutta tällaisia hännänheilutuksia siis täällä. Ehkä jo huomenna palajan dekkarin merkeissä. Hau!

*Vankila on aika iso, siellä kasvaa kirsikkapuu ja marjapensaita; ja siellä mahtuu pelaamaan palloa, juoksemaan lapsiystävien kanssa ja sieltä pääsee näköjään karkaamaankin. Että ei hätää etenkään, kun karkumatkakin päättyi siten, että teini-ikää poteva pentu palasi heti kutsuttuna ja vapaaehtoisesti talomme ulko-ovelle.

17 kommenttia:

  1. ihanan suloinen pentutyttö,ihailin tuota jo Instassa:) Onneksi ei lähtenyt pidemmälle karkumatkalle;D Tori Amoksen konsertti oli varmaan upea kokemus;ihan samaan aikaan täällä esiintyi Suzanne Vega,tosin en ollut kuuntelemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, Sissi on kyllä söpöläinen. Mittelspitz ei kai ole kovin karkausherkkä rotu ja pennun 50 metrin mittainen karkureissukin antaa siitä hyvää osviittaa. :)

      Tori Amos oli upea, voi että. Suzanne Vega olisi joskus hieno nähdä livenä.

      Poista
  2. Minä tuossa jokunen kuukausi sitten aloitin kirjablogini, mutta nyt ei ole tullut pariin kuukauteen kirjoiteltua sinne - on ehtinyt tässä ajassa kummasti kertyä kirjoitettavaa, kun lukenut sitä ja tätä! :) Täytyy tässä joku päivä taas sinne näpytellä jotain, kun on tullutkin luettua toinen toistaan upeampia kirjoja ♥

    Juuri olen lopettelemassa Robert Galbtraithin/J.K. Rowlingsin teosta silkkiäistoukka, jota aikaisemmin luin käen kutsun. Upeita kirjoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marika, noin se menee: lukea ehtii enemmän kuin kirjoittaa. Mainoslause "lukeminen on pääasia" tuli nyt mieleeni - se on niin toimiva ja pitää paikkansa kirjabloggauksessakin.

      Minulla on muuten Käen kutsu hyllyssäni. Pitääkin lukea!

      Poista
  3. Suloinen hoitolainen teillä! Luen Vera Valan Tuomitut dekkariviikon kunniaksi :). Lämpenevää ja ihanaa kesää koko perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämän krestomatia, hoitolainen on ihana. Minulla on krooninen koirakuume, mutta onneksi tämä vanhempieni koira tulee meille aina toisinaan hoitoon. Minulla on muuten nyt Tuomitut kesken. Viihdyn sen parissa mainiosti.

      Sinulle myös lämpimämpää kesää!

      Poista
  4. Sissillä oli hauskaa, kertoohan sen kollaasiin valitsemasi kuvatkin.. Mokoma kun säikytteli karkureissullaan.

    .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, Sissillä oli niin kivaa - ja meillä kaikilla. Onneksi karkureissukin oli lyhyt ja koira palasi heti ensikutsulla ihan itse. <3

      Poista
  5. Voi, hän on ihana!! <3 Terkut ja rapsutus Sissille! :)

    VastaaPoista
  6. Aivan ylisöpö tuo teidän koira,ihanat silmät ja sehän hymyilee joka kuvassa.
    Ajattelin sinua Tori Amoksen konsertisssa, oli vähällä ettemme mekin hankkineet lippuja, mutta jostain syystä se sitten jäi tekemättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, niin se nauraakin. :)

      Voi, olisitte tulleet Toria katsomaan. Hän oli niin hyvä, että kuuntelen vieläkin aamukävelyilläni Toria. En halua päästää irti.

      Poista
  7. Voi jestas;) Siellä on keisarinna Sissi selvästi laittanut vauhtia perheeseen! Siishän selvästi nauttii ja nauraa;) Tuo pihavankila kuulostaa hyvältä, sei ollenkaan mikään häkkivankila, vaan turvallinen leikkikehikko. Voi rassukkaa: Varmaan itsekin pelästyi pakoaan.

    Meidän nuoret sitten ilmoittivat, että tulevat ke ja ovat yön, sitten jättävät koiruudet meille ja jatkavat matkaan. Minä olen menettänyt keskittymiskykyni eli en saa kijroitettua Näkymätöntä 'ulos'. Yritän ryhdistäytyä huomenna aamusta heti.

    Arvaa vaan rakastanko sadetta! Voimat meinasi loppua kun tuuli, tuuli, tuuli, ei se Nerudan tuuli vaan toinen tuuli, ja koko ajan kuivaa, maa halkeili uusien puiden ympäriltä, kaikkialta,,,Kuolisin mieluusti maassa, jossa ei sada. En elä ilman sadetta. Minulla voisi olla Merin lisäksi vielä tytär jonka nimi olisi sade. Kun yöllä heräsin sateeseen, päätin, että tänään on yökkäripäivä. Vieläkin sataa, vieläkin vain olen ja odotan illan kuumaa sarjaa, joka on niin tiheän eroottinen ja sitten jotain muutakin...

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, hih, tämä keisarinna laittoi kyllä vauhtia ja toi hymyn huulille. Se onkin nauravainen koira. Ja pihavankila on oikeasti 1/3 koko pihastamme: siellä kasvaa kirsikkapuu, suklaakirsikka ja marjapensaita ja siellä Sissi mahtuu pelaamaan palloa muutaman aikuisen ja kahden lapsen kanssa. Eli aika luksusvankila. :)

      Teillä menee loppuviikko siis koirien kanssa?

      Sade tekee hyvää, mutta tätä kylmyyttä en enää oikein jaksaisi.

      <3

      Poista
  8. Ihana Sissi-neiti, hän on kyllä niin söpö (ja iloinen, huomaan!)! <3

    Kiitos vielä seurasta tiistaina, oli kyllä huikean hieno konsertti!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, eikö olekin! (Ja aina iloinen). Terveisiä sinne papparaiselle myös. <3

      Kiitos itsellesi. Olen kuunnellut Toria vielä tälläkin viikolla. <3

      Poista