sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Rauha S. Virtanen: Lintu pulpetissa


Rauha S. Virtanen: Lintu pulpetissa
WSOY 1972
Päällys Ulla Urkio
217 sivua
Kotimainen nuortenkirjaklassikko

Nyt oli kaikki muuttunut. Talven kuluessa he olivat ajautuneet kauaksi toisistaan ja tänä päivänä he kuuluivat eri leireihin, sillä kampanja rajasi koululaisryhmiä erilleen kaikkialla. Ja tänään kiihdytti erikoisesti mieliä keskustelutilaisuus, joka oli järjestetty koululle illaksi. Kaikki valmistautuivat taisteluun. Vastakkain olivat kokoomus ja yleisdemokraatit, edellinen ryhmä vastusti kampanjaa, jälkimmäinen kannatti. Tiina kuului edellisiin. Ja hän oli hyvin tuimana ryhmänsä puolesta, vaikka ei varmaan koko kouluvuoden aikana vielä ollut päässyt jyvälle, mistä oikein oli kysymys.
Anna Leaa hymyilytti hiukan hänen muistaessaan, millaisina Tiina ja hän olivat syksyllä tulla tohistaneet kouluun.

1970-luvun alun koululaiset ovat poliittisesti aktiivisia ja nuoret ovat vahvasti jakautuneet kokoomuksen ja yleisdemokaattien leireihin. Teiniliitto on voimissaan eikä väriä epäröidä tunnustaa. Anna Lea on Tarjanmaan yhteiskoulun viidesluokkalainen, 15-vuotias teinityttö, joka uskoontulon jälkeen on heräämässä uudestaan: Jeesus ei aina auta, mutta auttaisiko politiikka? Anna Lea, Aani, on työläisperheen tytär. Hänen kauppakoulun käynyt siskonsa haaveilee kauniista vaatteista ja sovinnaisesta elämästä, paras kaveri Tiinakin on kokoomukseen kallellaan. Toisaalta raskasta työtä tehnyt äiti on saanut myrkytyksen vaarallisista liimahöyryistä ja indavalisoitunut pahoin. Ennen kodin niin siistinä pitänyt äiti ei kykene enää edes keittämään perunoita polttamatta niitä pohjaan. Aanin on otettava vastuuta kodinhoidosta. Kaiken lisäksi vasemmistolaisten nuorten joukossa on niin kiinnostava Jani Parviainen...

Virkistävä ja aikansa elänyt ovat luonnehdinnat, jotka ensimmäisenä tulevat mieleen Rauha S. Virtasen nuortenromaanista Lintu pulpetissa, joka on avoimen vasemmistolainen. Tänään, eduskuntavaalipäivänä, kirja on temaattisesti ajankohtainen, sillä koululaisilla on vaalit. Maailmankuvaltaan romaani henkii tietenkin mennyttä aikaa. Vuonna 1972 julkaistu romaani katsoo aikaan ennen omaa syntymääni, ja esimerkiksi koululaisten poliittinen aktiivisuus on minulle, 1980- ja 90-lukujen taitteen nuorelle vierasta ja ehkä sen vuoksi niin kiehtovaa.

Lintu pulpetissa on osin hyvin tyypillinen Virtasen teos. Vaikka se käsittelee koululaisten poliittista liikehdintää, ovat sen keskiössä teini-ikäiset lapset ystävyyteen, rakkauteen, kotiin ja koulunkäyntiin liittyvine kipukohtineen. Esimerkiksi aina niin ihanat ja nostalgiset Selja-kirjat (joista olen osin kirjoittanu täällä) tai hauska ja reipas Tuletko sisarekseni kuvaavat samoja teemoja, joskin niissä yhteiskunnallisuus ilmenee enemmänkin arjen kuvauksena, esimerkiksi Seljojen toiseksi vanhimman tyttären adoptiotaustan tai Tuletko sisarekseni -romaanin uusperhekuvauksena. Lintu pulpetissa jäi Virtasen tuotannossa viimeiseksi romaaniksi ennen kahta 2000-luvulla julkaistua uutta Selja-kirjaa. Aanin ja hänen ystäviensä kuvauksen paras rinnakkais- tai vertailukohta lie kahta vuotta aiemmin ilmestynyt Joulukuusivarkaus, joka niin ikään keskittyy luokkaeroihin.

Yhteiskunnaluokka onkin taistelun alkusyy: Anna Lealla on kaikki syyt olla vasemmiston puolella. Oman perheen kokemukset ja toisaalta uskovaisuudesta kumpuavat ihmisyyden kysymykset molemmat vievät Aania kohti yhteiskunnallisten epäkohtien havaitsemista. Virtanen keskittyy politiikkaan voimallisesti: hän huomioi nuorten omaksumat marxilaiset opit ja tuo esille myös koulun rehtorin ja opettajakunnan oikeistolaiset näkökannat, teoksen maailman eräät epäkohdat.

Linnusta pulpetissa puuttuu osin se viehätys, joka tekee Seljoista niin ajattomia. Tunnelma on paikoin ankea, surkeakin, mutta toisaalta vastakkainasettelun aika 1970-luvun alun Suomessa oli ehkä niin suurta, ettei itsenikään ikäinen ihminen pysty sitä täysin kuvittelemaan, vaikka olisi siitä kuullutkin. Virtasen romaanin maailma onkin Neuvostoliiton ihannoinnissaan auttamattoman vanhentunut, mutta uskoisin sen olevan hyvin nostalginen niille, jotka ovat eläneet nuoruuttaan 1960- ja 70-lukujen taitteessa. Ajankuva on viehättävää; Vaikka neuvostovaltio onkin ideaali, ovat rock, rauha ja rakkaus yhtä lailla kapinallisesti ihanteellisia. Janille Aani on Annabel Lee, vaatteet ovat samettia ja intianpuuvillaa ja kirosanana toimii vintura. Eikä Virtanen olisi Virtanen, ellei nuorten maailma olisi hyvin ja herkästikin kuvattu ensi-ihastuksineen ja koulun kirjoitelmineen. Virtanen luo aina sellaisia henkilöhahmoja, joihin voi kiintyä ja joiden haaveiden ja pyrkimysten mukana voi myötäelää.

Poliittisen värin tunnustaminen, oli se millainen tahansa, on virkistävää ja rohkeaa. En osaa arvioida, millaisena Virtasen kirja näyttäytyisi nykynuorille eikä sitä omassa nuoruudessakaan juuri kukaan lukenut - en ainakaan muista kavereideni tätä lukeneen. Romaani ei ole minulle yhtä rakas kuin vaikkapa Ruusunen. Kuitenkin, Lintu pulpetissa pitää sisällään sellaista realismia, joka nykynuortenkirjallisuudesta osin puuttuu ja jollaista toivoisin nytkin julkaistavan enemmän. Kaikkine pusuineen ja koulutunnelmineen Virtasen romaani pitää samalla sisällään ihastuttavaa nuorisokuvausta. Se on samalla kertaa vanhanaikainen ja tuore. 


--

Myös Jokke, Hanna ja Liisa ovat lukeneet kirjan.

6 kommenttia:

  1. Luin samalla oman bloggauksen ja ihmettelen vieläkin, mitä demokratiaa teinit vaativat. Tai ymmärrän, tuolloin eduskuntavaalit eivät ratkaisseet pääministeriä eikä hallituspohjaa. Tätä tuskin teinit vaativat, sillä Kokoomus olisi noussut hallitukseen. Minusta lapsille pitää antaa päätösvaltaa omissa asioissaan, mutta ei äänioikeutta.
    Mukava bloggaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, ehkä demokratia oli joku mielikuva? Jonkinlainen "valta kansalle" -asenne, vaikkei se sitten niin mennytkään. Kiinnostava nuortenkirja ja oman aikansa kuva. Olen samaa mieltä siitä, ettei äänioikeutta pitäisi antaa lapsille, en esimerkiksi kannata sitä, että 16-vuotiaat saisivat äänestää eduskuntavaaleissa.

      Kiitos! :)

      Poista
  2. Lintu pulpetissa on aina ollut minun suosikkejani Virtasen kirjojen joukossa. Muistan, kuinka ihastuin kirjaan kun luin sen nuoruudessa ensimmäistä kertaa, ja edelleen se on minusta raikas ja mielenkiintoinen. Totta kai kirja on vanhentunut ja sen aatemaailmaa voi (jälkiviisaasti) kritisoida, mutta on kirjassa myös muita tasoja. Ja vanhentuneen politiikan taustalla kirjassa elävät kuitenkin sellaiset ikuiset teemat kuin oikeudenmukaisuus, nuoruus, moraaliset valinnat ja rakkaus.

    Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, millaisena nykyajan nuori tämän kirjan kokisi. Olisiko sen maailma aivan vieras ja käsittämätön, voisiko siinä olla kiehtovaa "vanhan ajan" tunnelmaa (kuten minulle aikoinaan esimerkiksi Seljoissa oli), vai löytyisikö kirjasta samaistumispintaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, minä muistelen, että kun olin nuorempi, pidin tästä vielä enemmän kuin nyt. Pidin nytkin ja olen samaa mieltä raikkaudesta ja noista muista teemoista. Poliittinen ajankuva on omalla tavallaan viehättävää. Nuorempana ihan harmittelin sitä, että oman aikakauteni nuoruus (ainakin meillä päin) oli niin epäpoliittista. :)

      Mietin samoin, että miten nykynuori kokisi tämän kirjan. Voisin kuvitella, että ainakin Joulukuusivarkaudessa olisi jonkinlaista vanhan ajan tunnelmaa, mutta olisiko tässä? Vieraannuttaisiko vai houkuttaisiko politiikka tässä?

      Poista
  3. En ole lukenut tätä, mutta joitain Selja-kirjoja kyllä. Ja ne on ihania. Voihan vintura!

    Luin ehkä viime vuonna jonkun samoihin aikoihin tämän kanssa kirjoitetun nuortenkirjan, jossa päähenkilö (olikohan se Terhi tai jotain, en edes muista kirjan nimeä) ei vissiin saanut seurustella haluamansa pojan kanssa, kun tämä oli tytön vanhempien mielestä 'kommari'. Jotenkin tuo kirja tuli mieleeni tätä postausta lukiessa. Poliittinen kanta on ollut vissiin erilaisessa asemassa ihmisten suhteisiin nähden kuin nykyään.

    VastaaPoista
  4. Muistan lukeneeni vain yhden Selja-kirjan lapsena, sillä ne olivat aina lainassa. Haluaisin lukea ne ja tämänkin Virtasen teokset. Tämäkin kuulostaa hyvältä.

    VastaaPoista