sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Kevät, Sipoonkorpi

Tänään minun oli määrä blogata yhdestä vahvan romaanisarjan aloituskirjasta ja mahdollisesti luonnostella toistakin kirjabloggausta. Mutta kuljen selvästi osin muun blogimaailman tahtiin ja ennen kaikkea kevätluonnon mukaan: en malta olla lataamatta tännekin muutamaa kuvaa Sipoonkorvesta, kotiani aika lähellä sijaitsevasta rakkaasta kansallispuistosta. Rakastan merta, järvenselkää ja peltoaukeaa, kaikkein rakkain minulle on kuitenkin metsämaisema. Metsä on paikka, jossa rauhoitun syvemmin kuin muualla ja paikka, jossa hengitän vapaammin. Se on paikka, jossa olen ehkä onnellisimmillani (jos kotia ei lasketa).

Sipoonkorpi, kuten tietenkin luonto kaikkialla, on heräämässä kevääseen - tai ei, se on jo herännyt. Sinivuokot, näsiä, vanha ja iso sammakko. Kaikki jo valmiina valoon ja lämpöön. Kirjajuttuja ensi viikolla, nyt metsätunnelmaista sunnuntaita!











32 kommenttia:

  1. Tuttuja, kauniita maisemia. Ihana kevät. :)

    VastaaPoista
  2. Miten kaunis kuva sinivuokosta. Ja sammakko on siveellisempi kuin se pariskunta viimeisessä kuvassa tässä postauksessani.
    KLIK

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, kiitos. Ja sammakkopariskunta voi kyllä näyttää törkeältä!

      Poista
  3. Sipoonkorpi on kauneimmillaan sinivuokkojen aikaan, ihania kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, totta. Savossa kasvaneelle sinivuokkomättäät ovat oikea ihme.

      Poista
  4. Tosi kauniita kuvia! Itsekin ottaisin mielelläni, jos kännykän kamera ei olisi huono ja muisti täynnä :( Metsässä on minustakin ihanaa ja rauhoittavaa kävellä. Siellä on paljon tuttuja paikkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pearl Cover, kiitos. Metsässä kävely on aina ihanaa ja usein jopa ilman kameraa. ;) Sipoonkorvessa riittää käveltävää, nyt kävimme lasten kanssa taas tutulla polulla.

      Poista
  5. Sinivuokot ovat aina yhtä suloisia! Ja niin sitä vaan syksyihminenkin ilahtuu niiden hymyilystä ja tänä vuonna merkillisen paljon myös itse keväästä. Kiitos lempeästä metsähetkestä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, ajattelenpa taas ihan samoin kuin sinä. OLen samoin syksyihminen, mutta mitä enemmän ikää tulee, sitä ihanammalta kevät tuntuu. Eipä kestä! <3

      Poista
  6. Oi, ihanuutta <3 Meri&co myös visiteeraavat noissa maisemissa mieluusti. Meillä näsiä vasta aloitti ja sinivuokot myös.

    Teen noin 6 tunnin puutarhapäiviä, joten kun ilta koittaa, olen aivan valmis vain syömään ja sitten ei jaksa enää mitään. Mikä päivä tänäänkin oli...ja vaikka Hellaakoski sanookin: "Onko ankeampaa tuttavaa kuin hajoava huhtikuu...", niin työn vyöryissä ulkona, en nyt ehdi miettiä sitä huhtikuun toista olemusta. Magnoliamme on elossa!

    Erityisen herkkä tuo eka sinivuokkokuva <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, hauska kuulla että Merikin käy Sipoonkorvessa. On ollut upeaa saada kansallispuisto melkein naapuriin.

      Sinulla onkin pitkiä päiviä ulkona! Mutta kesällä palkinto sitten koittaa! Meidän pitäisi hankkia muutamia maanpeittokasveja.

      Kiitos. <3

      Poista
  7. Nuo kuvat <3 Kukat ovat kyllä parhaimmillaan hyvissä valokuvissa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lizaahh, kiitos. :) Kukat ovar parhaimmillaan luonnossa, mutta toki kuvissakin.

      Poista
  8. Ihanaa kevättunnelmaa, Katja! <3

    Minäkin olen nauttinut tällä viikolla metsän keväästä, jopa niin, että blogistaniavierailutkin ovat jääneet vähiin. Sää muuttui taas hujauksessa, joten nyt on taas aikaa...

    Ihanaa viikonalkua sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, kiitos. <3

      Eikö tämä alkukevät olekin ihanaa ja ihmeellistä aikaa! Metsä ja puistot vievät naista niin, että kirjat jäävät hetkeksi hyllyyn. Mutta jostain sitä lukuaikaakin aina löytyy.

      Sinulle myös oikein hyvää alkanutta viikkoa!

      Poista
  9. Voi miten ihania kevättunnelmia. Meidän suunnallamme nuo tunnelmat vielä odotuttavat itseään, mutta onneksi odotellessa saa nauttia näin hienoista kuvista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, aika pian nämä tunnelmat sinnekin tulevat. Sinun korkeuksillasi asuva ystäväni postasi jo Facebookiin krookuskuvia. Kevään valoa sinulle!

      Poista
  10. Minäkin rakastan metsää, lapsuudenkotini tontin rajalta alkoi suuri metsä ja se tuli tutuksi jo aivan pikkuisena. Ja koska olen kotoisin juuri sieltä Etelä-Suomesta, ovat näkymät kotimetsässäni juuri tuon kaltaisia, eli tutusti ihanalta näyttää. <3

    Ja oi noita sinivuokkoja!! Tämä aika vuodesta (ja tästä seuraavat kaksi kuukautta eteenpäin) on niin pakahduttavan ihanaa, että on melkein vaikeaa kestää. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, metsäluonto on kyllä paikka, josta ammentaa voimaa. Luulen, että maisemat joissa retkeilimme ovat tosiaan aika samanlaiset kuin sinun lapsuutesi metsä. Minä olen ihan ihastunut muutenkin näihin eteläsuomalaisiin maalaismaisemiin. <3

      Ja voi kyllä, olen niin samaa mieltä!

      Poista
  11. Voi, näistä kuvista voi jo aistia sen kevään metsäisen tuoksun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurmioitunut, onpa hauska kuulla! Kevättuoksuja siis sinne suuntaan!

      Poista
  12. Ihania kuvia ja tunnelmia! <3 Kun asutaan täällä metsän keskellä, niin metsä kuuluu jokaiseen päivään. Läheskään joka päivä en mene metsään, mutta mahdollisuus puiden katseluun ihan milloin vain on aika huikeaa. Meillä tosin ei vielä mikään kuki ja lunta on edelleen aika lailla, mutta varmaan aika pian krookukset nousevat maasta. Tämä on vain ihanaa aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna ystäväni, kiitos. <3 Täälläkin metsä kuuluu jokaiseen päivään: tuossa vastapäätä on yksi pieni ja muutaman sadan metrin päässä alkaa jo harjuinen metsä. Metsän tuoksu ja puiden katselu rauhoittavat mielen. Toivottavasti kevät etenee sielläkin nopeaa tahtia ja pääset ihastelemaan krookuksia. <3

      Poista
  13. Jopas on kevättä tihkuvia kuvia, sammakkokin filosofoi maailman menoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reijo, ja se olikin tosi iso sammakko. Kevät kaikilla!

      Poista