perjantai 6. maaliskuuta 2015

Edmund de Waal: Jänis jolla on meripihkan väriset silmät


Edmund de Waal: Jänis jolla on meripihkanväriset silmät. Kätketty perintö
Schildts & Söderströms 2013
Alkuteos: The Hare with Amber Eyes. A Hidden Inheritance 2010.
Suomentanut Virpi Vainikainen
Sivuja: 338 sivua
Brittiläinen sukuelämäkerta

Esineiden siirtäminen eteenpäin on silkkaa tarinankerrontaa. Annan sinulle tämän, koska rakastan sinua. Koska se annettiin minulle. Koska ostin sen hienosta paikasta. Koska sinä pidät siitä huolta. Koska se hankaloittaa elämääsi. Koska se tekee jonkun kateelliseksi. Perintöjen tarinat ovat helppoja. Mikä muistetaan, mikä unohtuu? Omistajien vaihtuminen voi kartuttaa tarinoita tai se voi olla unohdusten ketju. Mitä näiden pienten japanilaisesineiden mukana tulee?

Englantilainen keraamikko ja taidehistorian tuntija Edmund de Waal perii 264 netsuken kokoelman Japanissa eläneeltä isoenoltaan. Pienet norsunluusta ja puusta tehdyt ketut, seisovat sotilaat, rakastelevat parit ja jänis ja kuu ovat de Waalille arvoitus, joka johtaa hänen oman sukunsa vaiheisiin Odessasta Pariisin, Wienin ja Lontoon kautta aina Japaniin saakka. De Waalin äidinpuoleinen suku, Ephrussit, olivat ennen toista maailmansotaa olleet eräs Euroopan juutalaisista mahtisuvuista, taiteen, kirjallisuuden ja pankkimaailman keskiössä elävä dynastia. Sota, tietenkin, muutti kaiken, ja jäljelle jäi hyvin säilynyt netsukekokoelma.

Yksi netsukeista on antanut nimensä kokonaiselle kirjalle: Jänis jolla on meripihkan väriset silmät on romaanimaisen vetävä tietokirja, eräänlainen sukuelämäkerta, jota kirjoittaessaan Edmund de Waal matkusti netsukien perässä esi-isien jäljille ja kävi läpi valtavan määrän kirjeitä, valokuvia, dokumentteja. Tutkimustyöstä avautuu hieno retrospektiivi yhden suvun ja lähestulkoon kokonaisen maanosan historiaan ja taiteeseen.

De Waalin kirja tuli tietoisuuteeni hitaasti. Ensin siitä kirjoitti Leena Lumi ja olin silloin vain varovaisen kiinnostunut, vaikka minun olisi pitänyt jo heti oivaltaa Leenan luonnehdinta "upea". Luulen, että teoksen nimi antoi minulle käsityksen jossain määrin imelästä tai höpsöstä kirjasta - kuinka väärässä olinkaan! Sitten kului tovi jos toinenkin ennen kuin Kaisa Reetta kertoi, ettei ollut aikoihin lukenut niin ihmeellistä kirjaa. Myös ystäväni Sara kehui kirjaa jo silloin kun oli vasta lukemassa sitä, monia muitakin bloggaajia kirja on ihastuttanut. Kaiken lisäksi samoihin aikoihin teos tuli vastaan yhdessä työkirjassani, jonka kirjaesittely vakuutti minut lopullisesti siitä, että de Waalin teos on luettava.

Niinpä ostin kirjan omakseni ja säästelin hiihtolomalukemiseksi. Kirjan kaunis ulkoasu houkutti: kannet, sisäkansiin painetut netsuket sekä lopun kuvaliite, vain huonolaatuinen paperi tuntui väärältä. Miltei juhlallisin mielin aloittelin lukemaan teosta, mutta alku ei vielä vienytkään minua mukanaan. Toki Charles Ephrussin tie Odessasta Pariisiin on kaiken alku, mutta vasta Wienissä pääsin kunnolla kerronnan lumoihin. Sitten se olikin menoa.

Jänistä jolla on meripihkan väriset silmät on luonnehdittu muun muassa runsaudensarveksi. Teemojensa puolesta kirja sellainen onkin, mutta onneksi hallitusti. De Waal rakentaa kirjansa liki täydellisesti: hän itse on koko ajan läsnä, mutta tarkkailijana ja jonkinlaisena sivuhenkilönä. Teoksen rakenne on pääosin lineaarinen ja netsuket kulkevat samaan tahtiin historian kanssa, mutta rinnalla kulkee nykytaso. Lukijalle avautuu menneiden aikojen Eurooppa, loiston ja rappion maanosa, jonka kaupunkien hengen de Waal tavoittaa aina jugend-tyylisestä teemahuvipuistosta nimeltä Wien taiteilijoiden ja kirjailijoiden arkeen ja siihen traumaan, miten historia ei ole juutalaisten Ephrussien puolella.

De Waal kirjoittaa kauniisti ja kuitenkin kuin toimittaja tai tutkija: hän ei runoile, mutta saa lukijansa kiinnostumaan ja liikuttumaan. Kirjan käsittelemät teemat ovat liki elämää suurempia: miten de Waalin sukulaiset assimiloituivat venäläisistä keskieurooppalaisiksi, kuinka he elivät maallistuneiden juutalaisten elämää; millaisia olivat tuntemattomaksi jääneet elämät? Ja millaisen kohtalon yksi suku ja samalla koko Eurooppa riippumatta siitä, millä kannalla oli, joutuikaan kokemaan? Ajatus siitä, miten miten perhe ei ole poispyyhitty, vaan päällekirjoitettu mykistää ja liikuttaa. Suurten kysymysten lisäksi de Waal taitaa myös pienimmät yksityiskohdat ja konkretian: miltä tuntuu pitää kädessään netsukea, joissa jossain täytyy olla muistijälkiä heidän käsistään. Se, miten netsukekokoelma säästyy sodan jaloissa on oikea ihme, jonka äärellä liikuttuu pakostakin - ja heti seuraavalla sivulla de Waal muistuttaa lukijaa, ettei kyse ole kuitenkaan sentimentaalisuudesta tai nostalgiasta, vaan luottamuksesta.

Jänis jolla on meripihkan väriset silmät on oikea aarre. Sellainen aarre, jota en halua jakaa liiaksi, eikä kirja olekaan varmasti kaikkien mieleen. Tahdon kuitenkin vinkata siitä monille: antakaa kirjalle aikaa, viipyilkää (siellä Pariisissakin!), pakahtukaa hieman, kokekaa suurta surua ja järkytystä - ilman liiallista paatoksellisuutta - ja lumoutukaa Edmund de Waalin tutkimusretkestä oman sukunsa, Euroopan historian ja netsukekokoelman ihmeellisen kohtalon äärellä.

18 kommenttia:

  1. Oi, Jänis oli niin järisyttävän hieno lukuelämys, että vieläkin ihmettelen, miten uskomattomalla taidolla De Waal sukunsa tarinan kertoi... Tämä on niitä kirjoja, joita en koskaan unohda!

    Totta tuo, mitä puhuit tarinan alusta: Charles Ephrussi jopa hieman ärsytti minua kirjan alussa (De Waal sai välitettyä aika mainiosti nuoren Charlesin snobimaisuuden...). Tarinan kehittyessä tuo hienoinen ärsytyskin muuttui ihastukseksi!

    Olipa ihanaa lukea tämä upea tekstisi unohtumattomasta kirjasta, Katja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, totta! Jänis on melkein uskomattoman hieno. Kirja, josta en tiedä, raaskinko edes lainata kenellekään. :)

      Kaikista blogiystävistäni sinulle taitaa kuulua isoin kiitos siitä, että vakuutuin tämän kirjan lukemisesta. <3

      Poista
  2. No niin. Ihan huokaisten avasin tämän. Tiesin, että pidit! Tämä on huikea kirja! Viime vuoden parhaita <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, hih ja niin. Kirja on kyllä huikea - ja minulle ehkä yksi tämän vuoden parhaimmista. <3

      Poista
  3. Kirjoitat kauniisti, kuten aina, Katja! Tämä kirja on todellakin aarre. "Millaisia olivat tuntemattomiksi jääneet elämät?" Tuo ajatus on niin kiehtova, koko kirjan kantava ajatus. De Waal tavoittaa tuntemattomat elämät, kirjoittaa heidät eläviksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, kiitos. De Waal kirjoittaa upeasti: pidän siitä, että hän ei tunteile, vaan antaa tarinan kantaa. Vaikuttava, mieleenpainuva teos.

      Poista
  4. Kauniisti kirjoitettu Katja:) Minulla on tuo englanniksi,ja nautin sen lukemisesta. Luin siitä joskus muutamia vuosia sitten päivälehdessäni,ja kun Leena kirjoitti siitä,muistin tarinan ja ostin sitten kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, kiitos. Olisi ihana lukea tämä englanniksikin, de Waalin äidinkielellä. Tämä on sellainen kirja, joka on ilo omistaakin.

      Poista
  5. Katja, milloin minä olen lukenut mitään imelää ja tiedät, mitä olen mieltä höpsöstä kirjallisuudesta;) Minulla on tosin sama metodi kuin sinulla, luen ensin sinut jostain jota en tiennytkään ja sitten kurkin olisiko Kaisa Reetta kirjoittanut jotain samasta kirjasta tai joku muu seuraamani kirjabloggaja ja sitten aina tapahtuu se klick! ja se on sitten siinä. Tosin Suojeluksen myit sinä minulle ja samalla sain kokonaisen uuden mailman Phillipsin mukana. Kiitos <3

    Pidin de Waalin tyylissä siitä, että vaikka suuria tunteita oli mukana, hän kirjoittaa niistä sortumatta siirappisuuteen. Kirja saa siitä aivan erityistä hontoa, sillä tunteet tuevat ilman, että ne painetaan sanoiksi. Pidin paljon myös kaaresta, joka sitten lumoavasti kaartui Japaniin. Siinä lopussakin oli erikoista taikaa.

    Minä en ole lukenut tästä muuta kuin kehuja ja hiukan minua nipistää, tämän myöhästyminen, sillä parhaassa tapauksessa tämä olisi ollut ilmestymisvuotensa paras kirja eli Globalian voittaja. Luen tämän aina uudelleen, eikä kirja lähde minula enää mihinkään! Olemme nyt raivanneet Lundiamme ja siellä alkaa olla vain ne rakkaimmat.

    Kiitos kauniista tekstistä ja etenkin siitä, etä luit tämän kirjan: Jaettu lukukokemus on kuin kirkastuva tähti!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, hih, sinä luet niin paljon, että joskus jotain menee puoliksi ohi. Mutta se on sama juttu kaikkien hyvien blogienkin suhteen. Jotenkin tämän kirjan nimi ei vakuuttanut ja hieman pelkäsin kirjan teemaakin, mutta onneksi nyt vihdoin luin.

      Olen samaa mieltä siitä, että de Waal käsittelee erinomaisesti suuria tunteita ilman minkänlaista imelyyttä. Se on taito, jota arvostan.

      <3

      Poista
  6. Tästä kirjasta tulee nyt toinen toistaan hienompia arvioita. Alkaa jo tulla painetta tämän lukemiseen, mutta ensin pitää tyhjentää itsensä ennakko-odotuksista. Mielessä kun nyt takoo, että jos olenkin juuri niitä, joita tämä ei puhuttelekaan. Sitäkin pidän täysin mahdollisena.

    Kirjoituksesi houkuttaa Jäniksen puoleen. Juuri nyt kun olen kirjoittamassa erään perheen tarinasta, tuo ajatus päällekirjoitetusta perheestä puhuttelee erityisesti. Hieno teksti. Taattua Lumiomena-laatua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, kannattaa tosiaan tyhjentää itsensä ennakko-odotuksista. Se on yksi syy, miksen minä lue vielä Jussi Valtosen F-kirjaa. Täytyy antaa sen odotella.

      Ja useinkin voi olla, ettei pidä siitä, mitä niin monet kehuvat. Sekin ok, koska onneksi olemme kaikki erilaisia lukijoita.

      Suosittelen kyllä tätä!

      Poista
  7. Oi kaimani, tämä aarre on minunkin lukupinossani siinä pikimmiten tartuttavien päässä... Tämä houkuttelee todella paljon, mutta toisaalta tekee mieli vielä odottaa - ja ehkä täytyykin. Uskon, että tämä tulee olemaan elämys, jota kannattaa vaikka odottaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, olen ihan varma, että tämä sinun kirjasi, kaimani. Sellainen hidas, kaunis, tarinaltaan vaikuttava, hyvin kirjoitettu - tätä kannattaa odottaa! <3

      Poista
  8. Minä jo tuonne Saralle totesin, että haluan pakahtua ja lukea tämän kirjan heti. Minäkin luin Leena Lumin arvion silloin, mutta unohdin sitten koko kirjan, vaikka kiinnostus heräsikin. Nyt olen ihan vakuuttunut siitä, että tämä on kirja minulle - eikös vaan olekin ? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, tämä on sellainen hyvällä tavalla pakahduttava - on sopivasti ilmaa, vaikka raskaitakin asioita. Uskoisin, että sinäkin nauttisit tästä, joten kyllä tämä on kirja sinulle. :)

      Poista
  9. Hienoa, että tätä kirjaa on nostettu esille. Toivottavasti se majailee nyt monen yöpöydällä. ;)

    Ihanaa, että pidit <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, tätä kyllä onkin syytä nostaa esille. Pidin, paljon! <3

      Poista