keskiviikko 18. helmikuuta 2015

John Hawkesworth: Kahden kerroksen väkeä


Brittiläisissä kartanoissa -teemaviikko

John Hawkesworth: Kahden kerroksen väkeä
Kustantaja: WSOY 1975
Alkuteos: Upstairs, Downstairs 1972
Suomentanut Hilkka Pekkanen
Sivuja: 245
Brittiläinen romaani

Enimmäkseen Lontoon suurten talojen palvelijat olivat onnettomia ja yksinäisiä ihmisiä. Tosin he saivat ruokaa ja vaatteita, ja yleensäkin heistä pidettiin parempaa huolta kuin muista köyhistä. Kuitenkaan he eivät voineet elää normaalia elämää, sillä näiden etujen vastineeksi heidän oli alistuttava olosuhteisiin jotka lähentelivät orjuutta.

Tällä kertaa kartano on vain peitenimi, sillä nyt on aika vierailla talossa, joka sijaitsee Lontoossa osoitteessa Eaton Place 165. Nytkin toki tavataan ylhäisöä ja alempien kerrosten asukkaita, Bellamyn perhettä ja näiden palvelijoita, jotka elävät arkeaan ja luovivat niissä puitteissa, jotka syntyperä on heille suonut.

Nyt on aika tavata nimensäkin mukaisesti Kahden kerroksen väkeä. John Hawkesworthin kirjoittama romaani on monille tuttu televisiosarjana, joillekin jo 1970-luvulta ja nuoremmille katsojille ehkä uusintojen ja uusien jaksojen ansiosta.  Romaani syntyikin televisiosarjan oheistuotteena. Itse en ole sarjaa koskaan katsonut, mutta käsitteenä kahden kerroksen väkeä elää ja esimerkiksi omaa suosikkisarjaani Downton Abbeyta on verrattu tähän Hawkesworthin luomukseen.

Sarjaa näkemättä on vaikea sanoa, kuinka oikeaan vertailu osuu. Hawkesworthin romaani on kirjallisuutena nopeasti luettavaa viihdettä: sen julkaisemisen alkusyy näkyy selvästi, se on televisiokerronnan tapaan dialogivetoista ja jokainen luku on oma kokonaisuutensa, jossa keskitytään johonkin henkilöhahmoon ja hänen ongelmiinsa. Romaani on sujuvasti kirjoitettu, mutta vailla minkäänlaista syvyyttä.

Silti Kahden kerroksen väkeä tarjoaa yllättävän hauskan lukukokemuksen. Hawkesworth on selvästi perehtynyt siihen maailmaan, jossa teoksessa liikutaan ja siihen koukuttavuuteen, jolla lukija (tai katsoja) saadaan tuotoksen pauloihin. Hawkesworthin teksti ei ole kokonaan vailla yhteiskunnallista otetta: palvelijoiden rooli nousee keskiöön ja Bellamyt tuntuvat usein joko ylimielisiltä tai omassa kuplassaan eläviltä. Romaanin henkilöhahmot ovat muutenkin varsin yksiulotteisia. Korkea moraali on 1900-luvun alun hyve ja palvelustyttöjen on syytä välttää Hyde Parkin naistenmetsästäjiä tai liian tuttavallista seuraa taiteilijoiden kanssa.  Edvardiaanisen ajan Lontoon kuvaus on suorastaan viehättävää: saksalaisvieraalle annetaan lahjaksi kirja Peter Pan Kensington Gardensissa; kaupungin rajat ovat selvät, sillä Tottenham Court Road on outoa aluetta, kun taas Knightsbridgessä kelpaa asioida; päivällisen jälkeen miehille tarjotaan portviiniä, naiset taas koontuvat teehetkien parissa; auton ostamisesta väitellään.

Lopulta mieleen ei jää mitään kovin suurta, mutta peribrittiläisenä viihdekirjallisuutenahan tämä meni. Kahden kerroksen väen voi tiivistää lakonisesti: tulipahan luettua. Brittiläisen populaarikulttuurin tuntemuksen kannalta sen lukeminen (tai ennen kaikkea katsominen, luulen) on toki suositeltavaa. Seuraavaa kartanokohdetta ei ole tämän jälkeen vaikea arvata.


P.S. Minäkin olen liikkunut samoilla kulmilla kuin Bellamyt ja näiden palvelijat. Olen nimittäin kerran yöpynyt vain muutaman kadunvälin päästä Eaton Placelta, Beeston Placella The Goring -hotellissa, jossa itse kuningataräiti näyttäytyi viimeisen kerran julkisesti. Hotelli on ihanin, jossa olen koskaan yöpynyt, ja haluaisin sinne uudestaan.



8 kommenttia:

  1. Voi tämä! Ahmatoin tv-sarjaversion dvd:ltä muutama vuosi sitten, ja vähän hassunkurinen tämä nykykatsojan silmiin kyllä oli, mutta samalla myös hämmästyttävän koukuttava... Ehkäpä tv-versio saa kuitenkin riittää, ellei jonakin hetkenä puhalla jokin erityisen voimakas tuuli, joka vaatimalla vaatii lukemaan juuri tämän :) Kyllä Downton Abbey on miljoonasti tätä sarjaa ihanampi, oi sitä <3 Innostuin kyllä varmaan katsomaan myös Kahden kerroksen väkeä juuri siksi, että se mainittiin Downton Abbeyn yhteydessä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, ahmatoit! Ihana sinä ja ihana, metka verbi! Minä en tosiaan ole tätä katsonut, mutta mietin, jos tulee vielä uusintana, voisin ainakin vilkaista. Downton Abbey on parasta, mitä televisiosta on tullut pitkään aikaan. Olen hyvin kranttu televisio-ohjelmien katsoja ja löydän harvoin itselleni mieleistä, Downton Abbeyta katson toisinaan uudelleenkin, olen tietenkin hankkinut jaksot dvd-boksina. :)

      <3

      Poista
  2. Katja, oih, mikä hotelli: Tahtoo tuonne kerran elämässä <3

    Katsoin aikanaan Kahden kerroksen väkeä, mutta ei se minusta ollut ollenkaan niin vetävä kuin vaikka Buddenbrookit tms. Downton Abbey, johon sarjaa tulee kai verrata on minusta kiinnostavampi.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, The Goring on hotelli, jossa kyllä kannattaa vierailla. Joko vieraana tai sitten iltapäiväteellä. Me olimme kymmenvuotishääpäivämatkalla kaikkiaan kolme yötä, oli kyllä ihanat puitteet.

      Downton Abbey on ihan huippu. Kahden kerroksen väkeä -kirja on aika pinnallinen, toivottavasti sarja oli aikanaan parempi.

      <3

      Poista
  3. Minä katsoin sarjaa pikkutyttönä, yhdessä äitini kanssa :). Olihan se ihan eri kuin DA, mutta yllättävän hyviä roolisuorituksia oli osalla näyttelijöistä, varsinkin sisäkkö Rosella. Se jäi jo lapsena mieleen, että kaikki mielenjärkytykset paranivat, kun saatiin juotua " nice cup of tea"... Aloin katselemaan Evelyn Waughin Mennyttä maailmaa netistä, se on paras ikinä tämän genren sarjoista ( sekä tietysti kirjana).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämän krestomatia, kun sarjaa esitettiin Suomessa 1973-76, olin vauva ja pikkulapsi, uusintakierroksella tämä ei kiinnostanut tarpeeksi. Mutta selvästi tämä on jäänyt elämään, koska sarjaa verrataan niin moneen. Ehkä tämä on jo jonkinlainen käsite?

      Mennyttä maailmaakaan en ole nähnyt, mutta sen aion lukea kirjana. Uskon sen olevan hyvä. :)

      Poista
  4. Voi, pääsisinpä tuohon hotelliin fiilistelemään :)

    Kahden kerroksen väkeä on minulle tuntematon niin kirjana kuin tv-sarjanakin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, tuo hotelli on ihana! Kannattaa katsoa siitä otettuja kuvia hotellin sivuilta tai Trip Advisorista, niitäkin on mukava fiilistellä.

      Kahden kerroksen väkeä oli minulle ennestään tuttu käsitteenä ja vertailukohtana, sarjaa en ole nähnyt minäkään.

      Poista