sunnuntai 22. helmikuuta 2015

E. M. Forster: Talo jalavan varjossa



Brittiläisissä kartanoissa -teemaviikko

E. M. Forster: Talo jalavan varjossa
Kustantaja: WSOY 1992 (1. painos 1953)
Alkuteos: Howards End 1910
Suomentanut Eila Pennanen
Päällyksen kuvat: Finnkino oy
Sivuja: 372
Brittiläinen romaani


Hän tajusi puun erikoisen hienouden ilman selostustakin. Se ei ollut sotilas eikä rakastaja eikä jumala; näissä asioissa ei englantilainen loista. Se oli toveri joka kumartui talon ylle, voima ja seikkailu juurissaan, mutta sormenpäissään hellyys; ja rungon ympärys, jota tusina miestä ei olisi voinut mitata käsillään, muuttui lopulta äärettömän pieneksi, kunnes värittömät silmutertut tuntuivat ajelehtivan ilmassa. Se oli toveri. Talo ja puu voittivat kaikki rakkauden vertauskuvat, Margaret ajatteli nyt, ja hän tulisi ajattelemaan niitä monena tuulisena yönä ja Lontoon päivänä, mutta jommankumman vertaaminen mieheen tai naiseen pienensi aina näkemystä.

E. M. Forsterin Talo jalavan varjossa on niitä kirjoja, jotka ovat olleet lukulistallani jo lukiovuosista lähtien. Olen vuosien saatossa lainannutkin sen kirjastosta muutamaan otteeseen, mutta syystä tai toisesta hidastempoinen romaani on hautautunut kirjapinojen alle ja olen palauttanut kirjan lukemattomana. Viime kesänä ostin sen antikvariaatista ajatuksena lukea sen kotiterassilla, mutta oikeaa hetkeä kirjan maailmaan pääsemiseen ei lukuyrityksistä huolimatta syntynyt. Romaani ei jäänyt kesken siksi, että en olisi pitänyt siitä eikä siksi, etten nauttisi hidastempoisesta kerronnasta. Päinvastoin, monet suosikkikirjani ovat kerronnaltaan tai tunnelmaltaan hitaita. Useille niistä, kuten myös Talolle jalavan varjossa kannattaa varata aikaa, lukukokemus kyllä palkitsee. 

On tietenkin selvää, ettei Howards End ole teemaviikkoni mukaisesti kartano, mutta kuten reilu viikko sitten totesin, minun on tarkoitus kurkistaa erilaisiin leimallisen brittiläisiin taloihin ja luokkayhteiskunnan eri kerrostumiin. Näihin kerrostumiin lukijan johdattavat yläluokkalaiset siskokset Margaret ja Helen Schlegel, joiden ihmissuhteita, toiveita ja odotuksia Forster kuvaa tarkkanäköisesti. Kaiken kannalta keskeinen on talo, Howards End, joka symbolisoi valtaa, ihmisten välisiä sidoksia sekä muuttuvaa Englantia.

Romaanista suuresti pitävä Liisa toteaa, että Talossa jalavan varjossa "kyse on ihmisten välisestä yhteydestä, joka edellyttää rehellisyyttä ja avoimuutta". Olen Liisan kanssa samaa mieltä siitä(kin), että erityisen hyvin Forster kuvaa näissä pyrkimyksissä juuri Margaretia. Teos on tietenkin myös hyvin vahvasti siskokirja, kaiken keskiössähän ovat Margaret ja Helen, joiden kummankin on löydettävä oma tiensä erilaisten ihmisten tavoitteiden ja toiveiden ryteiköstä. Talo jalavan varjossa on myös omaa aikakauttaan ja englantilaista luokkayhteiskuntaa kuvaava romaani. Forster kertoo ylä- ja keskiluokan kohtaamisesta ja yhteentörmäyksistä ja kuvaa kaikkea samalla sivistyneesti ja ironisesti. Sisarusten sukujuurista johtuen Saksa vaikuttaa taustalla ja antiikki tuntuu olevan jonkinlainen ihanne. Kuitenkin on katsottava uuteen aikaan, katkeria hetkiä sisältävään omistuksen aikakauteen, naisten ja miesten asemaan ja siihen, mitä sanotaan, mitä saa sanoa ja miten. Esimerkiksi kirjeenvaihdossa on mahdollista olla epäkohteliaampi kuin puheissa: minun on kirjoitettava jotakin epäkohteliasta.

Kirjailijana ja kertojana Forster on kaikkitietävä. Toisinaan hän asettuu henkilöidensä nahkoihin, mutta joskus hän on näiden yläpuolella ja tuttu ironia palaa, kun hän kutsuu henkilöitään sankarimme ja sankarittaremme tietäen lukijansa hoksaavan, ettei todellista sankaruutta ole. Forsterin kerronta on filosofisen verkkaista ja kuvailevaa, kuitenkin nokkelaa ja juonenkäänteiltään yllätyksellistä. Romaanin maailmaan ei ole helppoa päästä sisälle, mutta kun sinne pääsee, ei sieltä heti halua pois. Romaanin suomennoksessa on joitakin virheitä, mutta osa selittynee julkaisuaikakaudella. 

Haluaisinkin nyt lukea Forsteria englanniksi. Uskoisin nimittäin, että englanniksi Forsterin teksti pääsisi täysin oikeuksiinsa, sillä romaani on mitä brittiläisin -- nimenomaan englantilaisin. Ne kohdat, joissa Forster kuvaa Englantia ovat kertakaikkisen upeita. Nyt voi puhua sellaisesta peribrittiläisyydestä, joka on nykylukijalle pelkkää mielikuvaa ja on ollut sitä luultavasti englantilaisille jo Forsterin aikaan. Lempeää ironiaa ei Forster unohda nytkään, sillä piikkihernepensasaidat, mustarastaat ja Keski-Englannin ihanat liituylängöt kaikki kuvastavat romaanissa Englannin puhtautta. Silti jotkut Englannin osat vaativat erityisen tarkkaavaista silmää, kuten Howards Endin hiljainen ja mietiskelevä seutu. 

Lopulta kaikki palautuukin aina taloon, joka on yhtä ristiriitainen kuin Schlegelin sisarukset ja heidän ihmissuhteensa. Ja talokin vertautuu Englantiin, tosin jossain määrin melankolisesti kuin muuttuvaa yhteiskuntaa peilaten: Suuruuden haave, jonka Lontoo herättää eloon, hävisi ikuisiksi ajoiksi, kun hän astui Howards Endin hallista sen keittiöön ja kuuli sadeveden valuvan sieltä täältä alas [--]. Toisille Howards End on talo ja toisille henkiolento. Minulle Talo jalavan varjossa on romaani, josta saattaa hyvinkin kasvaa yksi lempikirjoistani. Tiedän jo nyt, että tulen palamaan romaanin joihinkin kohtiin useasti, ainakin silloin kun kaipaan jotain pakahduttavan kaunista ja etenkin silloin, kun kaipaan haaveideni Englantiin.

--
Tämän bloggauksen julkaisen samanaikaisesti ystäväni Saran kanssa. Käykää lukemassa, miten Sara on romaanin kokenut.

23 kommenttia:

  1. Ensinnäkin, tämä kartanoviikkosi on ollut aivan ihana ja nautinnollinen. Kiitos siitä!

    Toiseksi, innostuin valtavasti kun huomasin, että olit kirjoittanut tästä lempikirjastani. Samalla vähän jännitti tulla lukemaan juttusi: mitä jos et olisikaan pitänyt kirjasta! Onneksi pidit, ja kirjoitit hienosti, Forsterin hengen tavoittaen.

    Forster on tosiaan hidasta kirjallisuutta, monessakin mielessä. Kirjoihin ja kerrontatapaan ei ole ihan helppo päästä sisälle vaan ne vaativat aikaa. Lisäksi kirjat vaativat sulattelua. Minunkin Forster-rakkauteni on kasvanut ajan kanssa, jokaisen luetun kirjan ja jokaisen lukukerran myötä. Kirjat nimenomaan kasvavat lempikirjoiksi, lumoavat hitaasti.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, ihanaa että olet ollut "mukana" kartanoviikolla. <3

      Tiedätkö, aina kun ajattelen Taloa jalavan varjossa, ajattelen sinua. Muistin, että kirja on sinulle rakas ja tärkeä. Aluksi minun oli vaikea päästä kirjan maailmaan, mutta sitten lumouduin eikä muu kuin tästä pitäminen - tähän kirjaan ihastuminen - ollut enää edes vaihtoehto.

      Olen lukenut nyt kaksi Forsterin kirjaa, toinen on Hotelli Firenzessä. Talo jalavan varjossa on hienompi, mutta pidin kummastakin.

      Poista
  2. Voi, kirjoitat hienosti teoksesta! Luin tämän itse vajaa pari vuotta ja viehätyin. En kovin syvästi tai mieleenpainuvasti, mutta viehätyin kuitenkin. Huomaan, että olet saanut kirjasta paljon enemmän irti kuin minä aikanani, mutta kerrot niin kutkuttavasti, että tekisipä mieleni lukea teos joskus uudestaan ja tarkkanäköisemmin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, tämä on upea romaani. Elegantti ja nykylukijalle menneeseen maailmaan kurkottava, mieleenpainuva, tunnelmallinen. Uskoisin, että uudelleen luettuna tästä saa irti vielä entistäkin enemmän. :)

      Poista
  3. Forsterilta olen lukenut teoksen Matka Intiaan, minusta hyvä kirja, ja tämän ja Hotelli Firenzessä olen nähnyt tv:stä. Hieno bloggaus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, minä taas olen lukenut Hotellin Firenzessä, mutten ole nähnyt yhtään Forsterin kirjojen pohjalta tehtyä elokuvaa. Tekisi kyllä mieli!

      Poista
  4. Johdattelet aitoihin brittitunnelmiin niin houkuttelevasti, että pakkohan tämäkin kirja on panna lukulistalle. Sara ja sinä puhallatte brittiläisyyteen sellaista henkeä, että arvioittenne lukija alkaa haaveilla matkasta Englannin maaseudulle ja Lontooseen. Kiitos näistä kirjallisista matkoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, hih, hauska kuulla! Suosittelen kyllä tätä kirjaa, hidas ja hyvä lukukokemus. Minäkin haluaisin Englannin maaseudulle, olen käynyt vain kerran ja muuten Englannin-matkani ovat suuntautuneet Lontoseen. Sinua taas kiitään viimevuotisesta Irlannin-kirjakierroksestasi: saan hyviä lukuvinkkejä erästä tulevaa reissua varten. :)

      Poista
  5. Kyllä Katja, englanniksi lukeminen kannattaa -- luen nykyään ylen harvoin englannista tehtyjä käännöksiä. Kaikenlaiset sanaleikit, kielikuvat ym eivät välity samalla tavalla käännöksestä vaikka se olisikin erinomainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämän krestomatia, olen samaa mieltä. Luin aiemmin enemmänkin suoraan englanniksi, mutta nyt haluan tukea käännöskirjallisuuden kustantamista (tosin näin vanhalla kirjalla ei ole tässä suhteessa samaa merkitystä, tietenkään) ja nautin tietenkin hyvistä käännöksistä.

      Poista
  6. Tämä on ollut minunkin lukulistallani jo pitkään ja jostakin syystä odotan kirjalta ihan valtavasti. Ehkäpä juuri sen takia en ole uskaltanut tarttua vielä kirjaan, sopivia aikoja siis odotellessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari, tämä on sellainen hyvä kirja, jota kannattaakin odottaa - mutta lukea ns. oikeana aikana, varata kirjalle aikaa. :)

      Poista
  7. Jälleen niin ihana kurkistus brittiläiseen taloon ja kerroksiin, kiitos kaimani <3 Olen lukenut tämän kauan, kauan sitten, mutta muistan kirjan hyvin huonosti... Miksihän jotkut kirjat kerta kaikkiaan hämärtyvät vaikka toiset muistaa melkein kirkkaina - en usko että se johtuu siitä onko kirja "hyvä" vai ei, tämäkin nimittäin on varmasti hyvä... Ehkäpä tämä olisi myös niitä, jotka ansaitsevat uuden kohtaamisen? Jo tämän nimi on niin kaunis <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, eipä kestä kaimani <3 Tämä voi ollakin sellainen kirja, ettei juoni jää kovin hyvin mieleen, mutta tunnelma toivottavasti jää. Jos luit kirjan hyvin nuorena, voi olla että et oikein saanut siitä kiinni? Minä nimittäin mietin, että olisin aiemmin saattanut jättää tämän jopa kesken ja nyt miltei rakastuin kirjaan. <3

      Poista
  8. Talo jalavan varjossa kuuluu niihin kirjoihin, joita luin sisareni kirjastopinosta joskus muinoin... Tämä on yksi niistä ihanista, jotka eivät unohdu...

    Tekstisi huokuu rauhaa ja kauneutta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, ihana sinä! Ja niin erilainen kommentti kuin suloisella Katjalla tuossa yllä. Minä mietin, että tässä tarina voi unohtua, mutta tunnelma toivottavasti ei. Niin brittiläinen, että sieluun melkein koskee (hyvällä tavalla).

      Kiitos. <3

      Poista
  9. Kiitos ihanasta kartanoviikosta!
    Talo jalavan varjossa kuuluu niihin romaaneihin, jotka ovat lukulistallani majailleet vuosikausia. Nyt alkoi kovasti tuntua siltä, että kirjaan pitäisi viimein tarttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, kiva että olet seurannut tätä viikkoa. :) Tämä on hieno romaani, suosittelen jos pidät ihmissuhteita pohtivista klassikoista ja Isosta-Britanniasta.

      Poista
  10. Hymyilyttää, miten samankaltainen lukukokemus tämä on meille ollutkaan: ensin pitkä (!) odotus, sitten pari yritystä, hidas lämpeäminen kirjalle, ja lopulta syvä ihastuminen ja kaunis lukumuisto. <3

    Minäkin mietin Forsterin lukemista englanniksi -- ja nimenomaan juuri tämän kirjan uudelleenlukemista alkukielellä. Olin lopulta melko tyytymätön käännökseen, ja haluaisin lukea Talon jalavan varjossa niin, että voisin todella nauttia kielestä.

    Ja hih, olin valinnut alkuun saman sitaatin kuin sinäkin, mutta koska kirjoittaminen jäi aivan viime tippaan, jätin sitaatin kiirepaniikissani pois. :D Ellet pahastu, lisään sen omaan tekstiinikin jossain vaiheessa.

    Samaan aikaan kirjoittaminen oli jälleen kerran ilo. <3 Ja voi miten hienosti taas kirjoitit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, mietin ihan samaa! Joku voisi jo ajatella, että olemme paitsi sopineet yhteisestä bloggausajasta, myös siitä mitä kirjasta kirjoitamme. Hih. <3

      Samat sanat myös käännöksestä, virheitä ja outoa kieltä, kaikki ei voi mennä julkaisuajan piikkiin, vaikka iso osa varmasti meneekin.

      En tietenkään pahastu, se onkin ihana kohta.

      Kiitos sinulle. <3

      Poista
  11. Katja, tämä sekä tuntuu tutulta, että ei tunnu. Yksi syy voisi olla se, että olen ehkä nähnyt tämän filminä, mutta en muista, en muista...Minulle tuo Englanti-juttu on melkein aina sitä sotien aikaista tai niiden välistä Englantia. Varmaan olen jossain vaiheessa elänyt yhden elämäni siellä tai...Irlannissa. Kerroinko jo, että R. haluaa viettää seuraavat pyöreänsä Irlannissa:) Kerrankin suostuin välittömästi!

    Oih, kaipaan nyt sekä dekkareita että jotain tällaista...

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, olet varmasti nähnyt tämän elokuvana? Ainakin kuvittelisin. Minä en ole nähnyt elokuvaa vieläkään, mutta haluan: loistavat näyttelijät, brittiläisyys, kirjan lumo vielä mielessäni. Sinun on pakko päästä joskus Englantiinkin!

      Ja hurraa R:n suunnitelmille. Mehän lähdemme Irlantiin tulevana kesänä. Matkaan on vielä aikaa, mutta huomaan eksyväni kaikenlaisille Irlanti-sivuille...

      <3

      Poista
  12. Suosittelen lämpimästi oheislukemistoon Bill Brysonin Sisään! Lyhyt historia lähes kaikesta kotona

    Avaa brittiläistä maisemaa ja kerrontaa kummasti.

    VastaaPoista