perjantai 23. tammikuuta 2015

Marja-Liisa Vartio: Kaikki naiset näkevät unia

Marja-Liisa Vartio: Kaikki naiset näkevät unia
Kustantaja: Teos 2012 (ilmestyi ensimmäisen kerran 1960)
Kannen suunnittelu: Jenni Saari
Sivuja: 260
Kotimainen romaani

Hän järjesti hiuksensa peilin edessä, meni eteiseen ja eteisestä siihen huoneeseen, jossa mies luki lehteä. Ja mies oli siinä samassa asennossa, sama kuin äsken. Hän antoi miehen lukea, otti pöydältä kuvalehden ja katseli kuvia. Hän muisti lapset. Hän pani lehden pois ja katsoi suoraan eteensä, näki ikkunaverhot.
Minä olen rouva Pyy. Istun tässä, hän ajatteli.

Helsinkiläistynyt kotirouva koettaa asettua uuteen, moderniin kotiinsa 1950-luvun lopulla. Kuitenkin sekä hänelle langennut rooli että keskiluokkaisen kodin seinät ovat ahtaat. Rouva Pyylle koko elämä tuntuu tyhjältä: mies, lapset, naapurit, kirjahyllyt, kainalon hikiläikät, emalipannu, kahvikuppi , siivoaminen -- elämä kuluu hukkaan. Hän haluaa muuta, taidekurssin, kenties rakkautta, mutta ei pääse helpolla.

Rouva Pyyksi kutsun naisen tarinaa on monessa yhteydessä kutsuttu moderniksi Rouva Bovaryksi. Marja-Liisa Vartion kauniisti nimetty Kaikki naiset näkevät unia on syystäkin klassikko ja Vartiota pidetään eräänä kotimaisen romaanin uudistajista. Vartion elämää ja tuotantoa tutkitaan jatkuvasti: Kuin linnun kirkaisu -elämäkerran Helena Ruuska on tarkastellut muun muassa juuri Kaikki naiset näkevät unia -romaania ja huomenna lauantaina Helsingin yliopistossa Elise Nykänen väittelee Vartion fiktiivisistä mielistä.

Vartion romaanissa on teemoja vaikka kuinka ja niistä on helppo saada kiinni. Aika on kuitenkin tehnyt osin tepposensa, sillä kotirouvakulttuurin aika on ohi ja lähiöelämän tylsyys ja harmauskin tuntuvat jääneen menneeseen. Silti rouva Pyyn arki ja hänen pyristelynsä kohti jotain muuta ovat kiehtovaa luettavaa. Naiseen kohdistavat odotukset voivat nyt olla erilaisia, mutta odotuksia on paljon ja jokainen tunnistaa varmasti jonkinlaisen (ajoittain omalle kohdalle sattuvan) tylsistymisen tai epämääräisen muutoshalun. 

Vartion kieli on hyvää: lyyrikkonakin tunnettu kirjailija kirjoittaa vuoroin arkirealistisesti, vuoroin runoilijan sanoin: [--] niin tekevät kaikki naiset, näkevät unia niin kuin sinä, heidän sielunsa kulkee yöllä mustana kissana, hiipii kattoja pitkin [--]. Teksti etenee hitaasti ja se on realistisista puitteistaan jotenkin unenomaista, tahmeaa ja raskasta. Tämä raskaus, tai ehkä pitäisi sanoa painokkuus, on harkittua ja perusteltua; kaikki näet kerrotaan Rouva Pyyn näkökulmasta, hänen mielenliikkeidensä kautta. Rouva Pyy näkee kainaloiden hikiläikät, hän kuulee kuulee miehensä hengityksen pimeän läpi, juuri hän tuntee kuin tapahtunut ei olisi tapahtunut hänelle, vaan jollekin toiselle. Hänen elämänsä on harmaata miltei sävyttömyyteen saakka, tapahtumienkin hetkellä ohikiitävää.

Grazie. On kuin rouva Pyy uneksisi koko elämänsä läpi silloinkin, kun näkee tarkkaan. Hän kurkottaa toisaalle, muttei tiedä mitä lopulta haluaisi. Romaanin viimeisessä luvussa Italiassakaan mikään ei vastaa odotuksia. Vartion romaani osoittaa, kuinka naisen roolit ovat rikottavissa, mutta rajat -- niin tekojen kuin mielen -- ovat silti niin pysyvät.

--
Arja miettii hauskasti, että miten rouva Pyy toimisi, jos romaani olisi kirjoitettu 2010-luvulla.

P.S. Vielä viikko ja sitten minun pitäisi saada kipsi pois. Käsi on edelleen aika kipeä, mutta bloggaamista on ollut siinä määrin ikävä, että koetan saada tänne jotain viikonloppunakin. 

16 kommenttia:

  1. " Rouva Pyy näkee kainaloiden hikiläikät, hän kuulee kuulee miehensä hengityksen pimeän läpi, juuri hän tuntee kuin tapahtunut ei olisi tapahtunut hänelle, vaan jollekin toiselle. Hänen elämänsä on harmaata miltei sävyttömyyteen saakka, tapahtumienkin hetkellä ohikiitävää." Tässä on suorastaan jotain Woolfimaista! Olen lukenut Vartiolta jotain muuta, kauan sitten...Hänen olivat linnut, Se on sitten kevät ja Mies kuin mies, tyttö kuin tyttö. Todella kiinnostava kirjoittaja ja teksitis saa minut haluamaan lukea myös rouva Pyystä. Kiitos <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, sinä sen sanoit: tässä voisi hyvinkin olla jotain woolfmaista, Mrs. Dallowayn kaikuja. Woolf tosin on tehnyt minuun suuremman vaikutuksen, mutta se ei ole mikään ihme. <3

      Olen kyllä tosi iloinen, että luin Vartiota. Aion tänä vuonna lukea muitakin kotimaisia naisia, kuten Tytti Parrasta ja Orvokki Autiota.

      Poista
    2. Kiinni veti: Sain lahjaksi hukkaamani (tai äidin kätkemän) Parraksen Jojon. Minäkin aion lukea sen tänä vuonna!

      Äiti näki miten Tytti vaikutti minuun, mutta silti, seurasin monessa Tyttiä...Oi, miksi yksikään lehti ei kirjoita mitään Parraksesta! Muista kysyä minulta Tytistä kun tapaamme taas kuoharin äärellä...;)

      Poista
    3. Joo, luetaan molemmat Jojo tämän vuoden aikana. Tytti Parras kiinnostaa kyllä, kysyn!

      Poista
  2. Oi tämä kuiskuttelee minua ajankuvallaan... Pstän teoksen yhä pitenevälle lukulistalleni. Kiitos :)

    Toivoilen jatkoa hyvään paranemiseen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, tässä on vahvaa ajankuvaa ja symboliikkaakin. Suosittelen kyllä.

      Kiitos ja ihanaa viikonloppua. <3

      Poista
  3. Tuntuu niin tutulta, kun postaat Marja-Liisa Vartiosta. Hänen olivat linnut olen lukenut kauan, kauan sitten. Voi olla, että olen lukenut myöskin tämän Kaikki naiset näkevät unia, koska kuulostaa tutulta.

    Tytti Parras ja Jojo sekä Orvokki Autio ja Pesärikko olivat aikansa suosilkkeja. Pesärikon olen nähnyt myös näytelmänä Lahden kaupunginteatterissa. Nyt meni muistelun puolelle.

    Paranemista ja hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, eikö kirjoilla olekin kauniita nimiä? Runoilijan antamia... Luin jostain, että Kaikki naiset näke vät unia -nimi tuli Tuomas Anhavalta.

      Pesärikko kiinnostaa minua ehkä Jojoakin enemmän, mutta molemmat aion lukea. Oliko Pesärikon näytelmäsovitus onnistunut?

      Poista
    2. Kiitos, kyllä oli. Pohjalaisuus ja vahvat naiset sekä hyvin esitetyt roolit.

      Käyn harvakseltaan teatterissa, seuraavaksi näemme Helsingin kaupunginteatterissa Peppi Pitkätossun kera neljä lastenlasta. Esitys on erittäin suosittu, sillä viikonloppujen päivänäytökset ovat lähes kokonaan varattu.

      Poista
    3. Hyvä kuulla. Pohjalaisuus kiinnostaa kovasti (olen itse savolaissyntyinen, mutta varttipohjalainen :)).

      Upea, että saitte liput Peppiin!

      Poista
  4. Tätä Vartion teosta en ole lukenut, vaikka jokusessa muussa hänen tarinoistaan onkin joskus kauan sitten tullut viivähdettyä. Rouva Pyyn hahmo on kuitenkin toisinaan tullut vastaan kirjallisuushistorioissa tms. teoksissa, joten ripauksen verran hän on tuttu. Varmaan hänessä on jotakin ajatonta, vaikka maailma naisen ympärillä onkin hänen ajoistaan muuttunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, rouva Pyystä on tosiaankin kirjoitettu paljon. Minä kiinnostuin Vartiosta, kun tein töitä suomalaista romaania käsittelevän tietokirjan Kiviaholinna kanssa. Kirjan kaksi artikkelia innostivat suuresti. :)

      Poista
  5. Mä varaan tämän heti kirjastosta :) Kiitos. Tsemppiä käden kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, kerro sitten mitä pidät. Kiitos, viikko vielä!

      Poista
  6. Tämä kirja on helmikuussa kirjallisuuspiirikirjanamme, ja tulee siis myös minulla lukuun ihan lähiaikoina - ja siksi en nyt lukenutkaan arviotasi kuin kevyesti silmäillen. :) Vartio on muutenkin Eeva Joenpellon ja Mika Waltarin ohella kirjailija, jonka tuotantoa aion erityisesti kahlata tänä vuonna. Ja samoin kuin Vartio, on myös Tytti Parras isosiskoni ikisuosikkeja, joten liityn seuraanne. Minunkin on pitänyt lukea Jojo jo pienen iäisyyden. Tänä vuonna on vihdoin korkea aika. :)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, teillä on kyllä niin ihanan oloinen kirjallisuuspiiri. Vaikka mitä hyvää luettavaa. Tässä on paljon teemoja, syntyy varmasti paljon keskustelua.

      Minäkin aion lukea Eeva Joenpeltoa tänä vuonna. Ja kiva, että liityt Jojo-seuraan.

      <3

      Poista