tiistai 27. tammikuuta 2015

Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua


Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua
Kustantaja: Otava 2014
Sivuja: 283
Kustantajalta
Kotimainen romaani

Miten tyhjä voi maailma olla. Miten kylmä yö ja miten kaukana kesän lämpö. Miten yksin voi ihminen olla, miten vailla toista ontto. Tappavan hitaina öisen tunnin kaikki minuutit, värähdellen, vapisevina liikkuvat hetket.

Mitä tapahtuu, kun kaksi keski-ikäistä kohtaavat toisensa sattumalta asuntonäytössä, jonne kumpikin on mielijohteesta päätynyt? Ilmassa on rakkauden merkkejä, koko kevääseen kurkottava Turku tuntuu olevan enteitä täynnä. Sekä viisikymppinen historianopettaja Karin Kiurukorpi että niin ikään keski-ikäinen insinööri Lauri Eriksson tuntevat vetoa toisiaan kohti. Mutta millaiset onnistumismahdollisuudet on rakkaudella, jota uhkaa lempiväisten epävarmuuden lisäksi Laurille sydämensä menettänyt, aina niin täydellinen ja nuori Kaari Pelkonen?

Eppu Nuotio on minulle tuttu hurmaavasta Kingi-lastenromaanisarjastaan ja muusta lastenkirjatuotannostaan. Olen toki pannut merkille kirjailijan muutakin tuotantoa, kuten dekkarisarjan, mutta vasta tuore Mutta minä rakastan sinua -romaani tutustutti minut Nuotion aikuisille kirjoittamaan kaunoon. Ihan hyvä niin.

Mutta minä rakastan sinua on mainio romaani. Kuvittelin saaneeni luettavakseni suloisen ja lämpimän huumorin sävyttämän kirjan keski-ikäisten rakastumisesta, mutta sainkin kyllä melko suloisen, mutta tunnelmaltaan haikean romaanin. Haikeus ei tarkoita sitä, etteikö kirja toisi lukijoilleen hyvää mieltä, kyllä se tuo.

Eppu Nuotio yhdistää onnistuneesti viihteelliset rakkausromaanit hyväsydämiseen ja realistiseenkin keskiluokan arkikuvaukseen. Hän kirjoittaa moniäänisesti: romaanissa on mukana jopa ripaus suosikkikirjailijani Carol Shieldsin Rakkauden tasavallan henkeä ainakin siinä, että kaikkea kuvataan niin minä-kertoja Karinin kuin Laurinkin näkökulmasta -- oman äänensä saa myös mustasukkaisuudessa rypevä Kaari -- sekä siinä, että keski-ikäisten tavat, eleet ja pienetkin yksityiskohdat ovat merkityksellisiä: musiikki, tee, aamupuuro, kasvojen uurteet, kevään ensimmäiset kukkaset ja ostoskori. Musiikilla on kirjassa suuri roolinsa ja kirjassa soiva musiikki on listattu romaanin loppuun, mikä on hauska ja lukijoita palveleva idea.

Nuotion romaani on moniääninen. Kaikkitietävä kertoja pohtii rakkauden merkitystä, kujeilee, suree ja kuljettaa tarinaa tavalla, joka tuo mieleen Sinulle on postia- tyyliset elokuvat. Tiedättehän sellaiset lempeät aikuisyleisön filmit, jotka ovat helppoja, tunteikkaita ja jotka on parasta katsoa suklaalevyn tai nenäliinapaketin kanssa. Paikoin ollaan niillä rajoilla, milloin suloisenkirpeä muuttuu imeläksi ja olisin hyvinkin voinut hieman ärsyyntyä. Pientä kliseisyyttäkin huomasin, mutta katson sen kuuluvan lajityyppiin. Nyt sairauslomalla kirjaa lukiessani koin, että tässä kirjallisessa kupillisessa kaakaota liikaa sokeria on niin pieni hippunen, ettei se haittaa, vaan tulee tarpeeseen.

Mutta minä rakastan sinua sulatti lopulta myös minun sydämeni. Se on sellaista välipalakirjallisuutta, joka ruokkii talven väsyttämää sielua ja saa uskomaan arjen ihmeisiin.

--
Kirjan ovat lukeneet myös Susa, Tuija, Krista ja Bleue.

18 kommenttia:

  1. Eppu Nuotion dekkarisarja on tuttu, pidin paljon, mutta aikuisten kaunokirjoja en minäkään ole lukenut.

    Arviosi tästä houkuttaa, joten lukulistalle menee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, monet ovatkin pitäneet dekkarisarjasta. Tämä oli mukava lukukokemus, kirja joka tuo hyvän mielen ja on samalla jotenkin hyvin aikuinen. :)

      Poista
  2. "Mutta minä rakastan sinua sulatti lopulta myös minun sydämeni. Se on sellaista välipalakirjallisuutta, joka ruokkii talven väsyttämää sielua ja saa uskomaan arjen ihmeisiin."

    Kirjoitat ihanasti! Ja juuri tuon viimeisen kappaleen takia aion kirjan lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjakirppu, kiitos <3 Tämä tuli minulle luettavaksi hyvään aikaan nyt, kun olen kipsikätisenä kotona. Jotenkin mieltä lämmittävä kokonaisuus.

      Poista
  3. Tämä täytyy pitää mielessä. Joskus tulee hetkiä, jolloin kaipaa kuvaamasi kaltaista välipalakirjallisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, tämä on ihana silloin, kun kaipaa kepeää ja kuitenkin hyvää luettavaa.

      Poista
  4. Eppu Nuotion varhaisempaa tuotantoa olen muistaakseni joskus lukenut ja siitä pitänyt. Tämän luin myös, mutta kirja ei ole päässyt vielä blogiin asti.

    Mulle kirja oli positiivinen elämys, ja se sai uskomaan taas ihmeisiin ja ihmisten kohtaamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari a, pitäisikin tutustua siihen aiempaan tuotantoon. Toivottavasti bloggaat tästä pian! Minäkin pidin ja olen samaa mieltä, että kirja valaa uskoa ihmisiin.

      Poista
  5. Minäkin pidin tosiaan tästä, jäi sydänalaan ihanan lämmin ja lohdullinen fiilis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, niin jäi. <3 Tämä kirja sopisi hyvin lahjaksikin.

      Poista
  6. Ihanaa Katja, että sinäkin luit tämän. Minä luin kirjan viikonloppuna ja nautin kovasti. Se oli elämänmakuinen, hellä, haikea, kauniin arkinen, paikoitellen hauska ja paikoitellen surullinen. Mutta sellainen elämänmakuinen kirja, joka viihdytti juuri oikealla tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, luimme tätä sitten samoihin aikoihin. Minäkin luin viikonloppuna. Herttainen ja totta tosiaan elämänmakuinen ja hyvällä tavalla arkinen kirja. Pidin.

      Poista
  7. Minähän nyt kovasti innostuin tästä, kun tarinan näyttämönä on Turku - toki muutoinkin...

    Herttaiset kirjat tekevät hyvää... Kirja napsahti listalle, kiitos <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, tässä on ihania Turku-kuvauksia. <3 Laadukas ja aikuinen välipalakirja. :)

      Poista
  8. Arviosi ja kommenttien perusteella kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta. Sainkin äsken viestin kirjastosta, että kirja on haettavissa. Eppu Nuotion tuotannosta olen aikaisemmin lukenut satuja lastenlapsille sekä Kotilieden kolumneja, jotka ovat olleet elämänmakuisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, kiva että saat kirjan luettavakseni näin pian. Toivottavasti pidät. Minä viihdyin tämän parissa, oli sopivaa sairauslomalukemista.

      Poista
  9. Sait minut Carol Shields -vertauksellasi kiinnostumaan kirjasta. Pitää laittaa varaus kirjastoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, ei tämä tietenkään Shieldsin veroinen ole, mutta arkinen, aikuinen, hauskakin. Ja Turku on tässä upea.

      Poista