perjantai 30. tammikuuta 2015

Anna Hallava: Sammakkoprinsessa

Anna Hallava: Sammakkoprinsessa
Kustantaja: WSOY 2014
Kansi: Laura Lyytinen
Sivuja: 270 (ennakkokappale)
Kotimainen nuortenromaani

"Keiju, jonka lahjana on Rakkauden Tunteminen, tunnistaa tosirakkautensa ja on hyvin onnellinen sen henkilön kanssa. Vain sen henkilön kanssa. Hän ei voi suudella ketään muuta, sillä kaikki muut muuttuvat sammakoiksi."

Ofelia on neljätoista täyttävä tyttö, joka haaveilee rakkaudesta ja kuumasta suudelmasta, jota on harjoitellut muun muassa mangoilla ja varautunut sitä oikeaa varten sopivalla huulikiillollakin. Arki sujuu koululaisena ja parhaan ystävän Kukan kanssa voi jakaa poikahuolet ja muut teini-ikäisen sydäntä painavat asiat. Syntymäpäivälahjakseen Ofelia toivoo uutta puhelinta ja saakin sen, mutta myös jotain ihan muuta: hän saa kuulla olevansa keiju ja kaiken lisäksi kuninkaallista verta. Eikä se vielä mitään, ensin Ofelian korvat kasvavat, mutta äidin tekemä hiustaika pitää ne piilossa. Iso rysäys tulee tämän jälkeen: maailmassa on vain yksi poika, jota Ofelia voi suudella. Kaikki muut pojat muuttuvat hänen suudelmistaan sammakoiksi. 


Rakkauden tunnistamisen lahjan ristikseen saava Ofelia on Sammakkoprinsessa. Anna Hallavan tänään julkaistava esikoisteos on hauskaksi ja romanttiseksi mainostettu nuortenkirja, jolle on luvassa jatkoa ensi vuonna.

Nyt minä a) tulen ulos keijukaiskirjakaapista ja kerron kerääväni keijukaisaiheisia (taide)kirjoja, joten ilahduin kyllä tällaisesta uutuuskirjasta, jonka kannessa on kipakan näköinen keijuneito b) totean, että minun pitäisi olla "muutaman" vuosikymmenen nuorempi, että pääsisin Ofelian aaltopituudelle.

Sammakkoprinsessa viihdyttää ja ihastuttaakin varmasti monia lukijoita, mutta ihannetapauksessa lukija tunnistaa itsessään ainakin osin sekä a- että b-kohdan. Hallava yhdistää jonkinlaisen varhaischicklitin -- tai miksi näitä nuorille suunnattuja kepeitä teinityttöromansseja oikein kutsutaan? -- fantasiaan. Idea tuntuu raikkalta ja hauskalta. En ole seurannut kumpaakaan kirjallisuudenlajia tarpeeksi, että voisin tietää, miten yleistä tämä on, mutta ainakin vampyyrikirjoissa tuntuu olevan romantiikkaa ja fantasiaa samojen kansien välissä. Hallavan ote on huomattavasti vampyyrikirjoja kepeämpi, se tulvii klassisia teiniongelmia, kuten vaatehuolia ja toiveita kielisuudelmista sekä pientä uhmaa vanhempia ja (keijumaailman) opettajaa kohtaan. 


Hallavan kirja uppoaakin parhaiten (varhais)teineille. En itse tiedä teinien maailmasta juuri mitään: omista nuoruusvuosistani on aikaa ja puhelinkuoria ja huulikiiltoa rakastava esikoiseni saa kasvaa vielä muutaman vuoden. Vaikken ole kirjan kohdeyleisöä huomasin Hallavan tekstin vetävän sen verran hyvin, että viihdyin mainiosti Ofelian parissa. Ofelia on kelpo tyttökirjahahmo: punainen tukka ja kipakka luonne ovat suorastaan arkkityyppisiä ja keijaiskoulutukseen joutuva uhmakas teini-ikäinen kohtaa monenlaisia kasvun paikkoja.


Sammakkoprinsessa avaa uuden kirjasarjan ja sarjalla on kaikki mahdollisuudet kasvaa vaikka millaiseksi nuorten lukijoiden suosiksi. Kepeän ja humoristisen tyttövoiman ja keijukaismaailman yhdistäminen näet toimii hyvin jo Sammakkoprinsessassa. Hieman ennalta-arvattava ja herttaisella tavalla naiivi Sammakkoprinsessa toki on. Ofeliaa ohjaavat veljekset lordi Jai ja lordi Raman ovat kuin yö ja päivä ja lukija aavistaa enemmän kuin Ofelia. Keijukaisten maailma on ihastuttava (haluaisin ostoksille Lumokirjaan!), mutta karkkimaiseen maailmaan olisi voinut sirotella hieman enemmän kirpeyttä. 

Lukuaika Hallavan kirjan parissa kului kuin keijunsiivillä lentäen. En silti usko lukevani Sammakkoprinsessan jatko-osaa, vaan jätän tämän ensimmäisen Ofelia-kirjan odottamaan muutamaksi vuodeksi ja toivon tyttäreni löytävän sen. Kenties hän löytää keijujen maailman taian ja, vielä myöhemmin, oivaltaa oikean rakkauden merkityksen.


--

Anna Hallavan blogi löytyy täältä.

10 kommenttia:

  1. Kiitos tästä esittelystä. Vaikuttaa kyllä kirjalta, jota en ehkä itse jaksaisi lukea (noh, en ole kohdeyleisöäkään..), mutta josta varhaisteinitytöt voivat hyvinkin innostua. Olisikin mukava kuulla, mitä mieltä sellainen kolmetoistakesäinen tyttö olisi tästä kirjasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kia, minäkään en ole kohdeyleisöä, vaan sellaiset 25-30 vuotta vanhempi ;) Jaksoin silti lukea hyvin, tämä viihdytti kyllä. Minustakin olisi hauska kuulla, mitem 12-14-vuotiaat ottavat tämän vastaan.

      Poista
  2. Minusta tämä oli hauskaa luettavaa. Varsinkin kun joka päivä saa todistaa teinien elämää =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari a, sitten tässä on sinulle paljon tuttua ;) Ei vaan, mukava tämä oli lukea. Minäkin viihdyin mainiosti.

      Poista
  3. Minä en nyt millään jaksanut tätä. Olen eri tuulissa. Onneksi eräs innokas 15 vuotias odottaa kovasti saavansa Sammakkoprinessan. Sama tyttö, joka piti Varjopuutarhasta yhtä paljon kuin minä...

    (Tämä outo alilämpö ja paikkojen särkeminen vei nyt mehut lähteä elokuviin katsomaan Turistia. En jaksa muuta kuin olla vain...)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, tämä onkin 12-15-vuotiaille suunnattu. Minä ajattelin vain hieman lukaista alkua, mutta tarina vei. :)

      (Voi alilämpöä, toivottavasti se hellittää ja olo kohenee!)

      <3

      Poista
  4. Minä en varmaankaan tartu nuortenkirjaan, vaikka olenkin ladannut itselleni sen kirjastojen haasteen, jonka mukaan pitäisi lukea tietynlaisia kirjoja...yksi siinä haasteessa on nuortenkirja. Mutta olen vähän itseltänikin salaa ruksannut sieltä kohtia, joten en nyt taida ottaa haastetta niin tosissani, että lukisin ainakaan vielä nuortenkirjaa. Olen sillä tavalla lukutottumuksiini kangistunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, haasteet pitää ottaa sellaisena kuin itselle paras. Minäkin aina vähän muuttelen niitä, jos osallistun. :) Tämä kirja tuli postissa ja kannen perusteella mietin luettavakseni kolmasluokkalaiselleni, mutta päätin lukea ensin hieman itse -- no, tarina kyllä vei, mutta 9-vuotiaalle ei tätä voi vielä antaa.

      Poista
  5. Minä pidin tästä kovasti. Tietysti aikuisen silmin tämä tarina on omanlaisensa, mutta itse tiedostin mitä lähdin lukemaan, ja heittäydyn hetkeksi pois aikuisuudesta ja olin vain tyttö joka lukee tarinaa. Oikein kelpo esikoisteos.

    VastaaPoista
  6. Minäkin tunsin itseni hieman ulkopuoliseksi Ofelian aaltopituudesta, mutta siinä kohderyhmäikäisenä olisin varmasti pitänyt enemmän sillä luin samantapaisia kirjoja silloin. Viihdyin kyllä, ei siinä. Enemmän olisin kyllä kaivannut keijujen taikavoimien esittelyä, nyt siistein juttu oli ehkä puiden korjaus sillä se "keijulahjat" eivät olleet mielestäni kovin suurmaagisia (vaikka osa niistä toki ihan hyödyllisiä olikin).

    VastaaPoista