keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Kirjailijan kanssa -lukupiirissä Joel Haahtela



Kirjamessuilla koettu, ehkä hieman kaoottinenkin kirjaonni muuttui seesteisemmäksi lukijan iloksi eilen tiistaina, kun osallistuin Kirjailijan kanssa -lukupiirin tapaamiseen Kallion kirjastossa Helsingissä. Kirjailijan kanssa on lastenkirjailijanakin tunnetun Meri Savosen ideoima lukupiiri, jossa lukijat ja kirjailija kohtaavat eri kirjastoissa. Tällä kertaa kirjailijavieraana oli Joel Haahtela, yksi omista suosikkikirjailijoistani.

Kallion kirjaston dekkarikirjasto-tilassa tuoksui kahvi ja pulla, mikä tuntui lämmittävältä kontrastilta melko raakatuuliseen ulkoilmaan. Illan aluksi Meri Savonen haastatteli kirjailijaa. Joel Haahtela kertoi rauhallisesti ja kuitenkin hauskasti ja eläväisesti romaanistaan Tähtikirkkaasta, lumivalkeasta, kirjailijanuransa kehityksestä, työstään, käsittelemistään teemoista sekä lukijoidensa antamasta palautteesta.


Keskustelu ei ehkä varsinaisesti rönsyillyt, mutta melko vilkasta ja kirjallisesta aiheesta toiseen liikkuvaista se oli. Tähtikirkas, lumivalkea oli selvästi koskettanut jokaista paikalle tullutta. Leon kokema suru ja hänen kohtalonsa puhuttivat, romaanin päiväkirjamuoto ja tästä syntynyt kertojaratkaisu miellyttivät. Haahtela piti tärkeänä sitä, että vaikka hänen romaaneissaan on surua, ne eivät ole lohduttomia. Luulen, että tässä on keskustelussa niin ikään esille tulleen hienon kielen - ja tietenkin teosten kokonaisvaltaisen tunnelman - ohella yksi syy, miksi Haahtelan romaanit minuun niin vetoavat.

Ilta paljasti myös monia pieniä detaljeja. Oli esimerkiksi hauska kuulla, että Papilio Penelope on Haahtelan itsensä piirtämä. Runonakin luettava trieste tri... avautui nyt eri tavalla, ja luulen että tulen lukemaan koko romaanin uudestaan vielä tämän syksyn aikana. En kuitenkaan avaa keskusteluja liikaa, sillä haluan jättää Tähtikirkasta, lumivalkeaa vielä lukemattomille oivallettavaa ja tilaa omille tulkinnoille.


Sen vielä kerron, että Haahtela viittasi seuraavaan, toistaiseksi työn alla olevaan kirjalliseen projektiinsa, muttei paljastanut siitä sen enempää. Kirjailija hänestä taas tuli osin oman isänsä myötä: isä oli halunnut Allergia-lehteen (Allergia & Astma?) jotain "nuorekasta" ja pyytänyt poikaansa kirjoittamaan kolumneja taiteesta. Palkkio oli ollut mukavat 300 markkaa ja kirjoittaminen oli tuntunut helpolta. Haahtelan esikoisromaani Kaksi kertaa kadonnut julkaistiin vuonna 1999, mutta ensimmäinen hänen kirjoittamansa romaani on edelleen julkaisematta. Sellaisena se luultavasti pysyykin, mutta kukapa tietää.


Kallion kirjastosta on sanottava vielä, että paikka lumosi minut täysin. En ollut aiemmin käynyt siellä, mutta nyt tunnen vetoa päästä sinne uudestaan. Vanhassa kirjastotalossa oli oikeaa kirjojen kirjaston henkeä: pyöreä sali pylväineen oli suorastaan juhlallinen ja kun pääsimme kapeita kierreportaita alas dekkarikirjastoon, olin aivan myyty. Aivan kuin olisimme kokoontuneet jonkinlaisessa salaisessa kirjasopessa, jossa oli paljon katsottavaa. Kuvat eivät tosiaankaan tee oikeutta tilalle, mutta ehkä näistä saa jonkinlaisen käsityksen:




En tiedä, johtuiko miljööstä, kirjailijasta vai keskustelusta (no, tietenkin kaikesta tästä), mutta kun kävelin illalla bussilta kotiin, oli olo samalla kertaa kepeä ja täysi. Tähtikirkkaasta, lumivalkeasta löytyy syynsä oli myös sille, että kuuntelin illalla hetken aikaa Wagnerin Tristania ja Isoldea, joka tarinana on kiehtonut minua aiemminkin.

Kiitos illasta Meri Savoselle, Joel Haahtelalle ja Kallion kirjastolle.

29 kommenttia:

  1. Allekirjoitan täysin väitteen siitä, että Kallion kirjasto (kotikirjastoni) on aivan ihana paikka! Haahtelaa en ole lukenut, joten hänestä en osaa sanoa mitään. Go Kallio!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ellen, sulla on hieno lähikirjasto. Olen käynyt vain muutamassa Helsingin kirjastossa, Riku on ollut aiempi suosikkini, mutta nyt Kallio ihastutti täysin.

      Poista
  2. Kallion kirjasto on ihana paikka. Olen siellä joskus asioinut enemmänkin ja lukenut muun muassa yksiin pääsykokeisiin. Nykyään siellä tulee piipahdeltua silloin tällöin.

    Haahtelan romaanit, kuten olen joskus aiemminkin tainnut kertoa, eivät oikein iske minuun. Haahtela itse vaikuttaa kyllä noin ihmisenä älyttömän sympaattiselta ja "fanitettavalta" tapaukselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, Kallion kirjasto on niin tunnelmallinen. Pääsykokeisiin lukeminen siellä kuulostaa miltei runolliselta!

      Haahtela tosiaan jakaa lukijoita, toiset pitävät ja toiset eivät saa hänen kirjoistaan juuri mitään irti. Mutta noinhan se menee monien muidenkin kirjailijoiden kohdalla.

      Poista
  3. Oi, olipa varmasti hieno tilaisuus! Hieno kirjailija ja noin lumoava, kirjojen hengitystä henkivä tila! Tähtikirkas, lumivalkea pitelee yhä ihanasti otteessaan: kirjat, jotka jäävät tällä tavoin mieleen väreilemään, ovat jotenkin hyväätekevän suuria...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, lukupiiri oli kerrassaan sympaattinen. Nautin keskustelusta ja tilasta suuresti. Haahtelan kirjat jäävät yleensäkin mieleen väreilemään juuri kuvailemallasi tavalla. Niistä saa paljon irti.

      Poista
  4. Kalliossa asuessani välillä melkein asuin tuolla kirjastossa.

    Kuulostaa, että ilta oli kaikin puolin antoisa ja onnistunut. Kiitos tunnelmien välittämisestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, minäkin olisin melkein asunut, jos olisin joskus asunut Kalliossa. :) (En ole koskaan asunut Helsingissä!)
      Ilta oli kerrassaan mainio.

      Poista
  5. Dekkariseuran dekkari-illat järjestetään syystä noissa upeissa tiloissa, joissa en koskaan ole päässyt käymään :( Savosen kirjailijalukupiiriinkin olisin halunnut kovasti osallistua, mutta kun kokoontumiset ovat niin syrjässä, joudun tyytymään näihin raportteihin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsi, sinun täytyy joskus päästä! Tuo on aika täydellinen dekkarien paikka ja hyllyt notkuvat jännäreistä. Ilmassa on myös sellaista vanhanaikaisten salapoliisiromaanien henkeä...

      Poista
  6. Hengittelen täällä onnellisena, kiitos tästä raportista, kuin olisin ollut mukana. Kallion kirjasto on ihana, ja niin on kirjailijakin, oi oi. Upeat kuvatkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, ihana kommentti, kiitos. <3 Kiva, että tätä kautta pääsit melkein mukaan.

      Poista
  7. Oi, minäkin niin haluaisin kauniiseen kirjastoon tapaamaan kirjailijaa ja muita kirjaihmisiä. Mutta kiitos sinun, tuntuu kuin olisinkin melkein ollut mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, kyllä kirjastot ovat hienoja paikkoja. Oletko sinä muuten lukenut Haahtelaa? En muista, mutta jos et, niin suosittelen lämpimästi.

      Poista
  8. Vau,onpa varmasti ollut mielenkiintoinen kokemus. Ja tuo rakennus, ihana paikka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurmioitunut, oli mielenkiintoinen ja hyvä kirjailta. Kallion kirjasto on kyllä ihana rakennus.

      Poista
  9. Kallion kirjasto on ihan paras paikka :) Sitä on ollut ikävä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, alan uskoa, että paikka on aika lailla paras. <3

      Poista
  10. Oli kyllä aivan ihana ilta, iso kiitos vielä seurasta! <3 Tuo lukupiirin idea on aivan loistava. Meilläkin on joskus omassa lukupiirissämme ollut kirjan kirjoittaja mukana (kirjailija ollut paikallinen ja siksi vierailu ollut helpompi järjestää), mutta tuosta Kirjailijan kanssa -lukupiiristä pääsee nauttimaan kuka tahansa. Ihanaa!

    Minunkin piti kirjoittaa lukupiiristä tänään, mutta päivä kului niin nopeasti kaiken maailman asioita hoidellessa, ja ilta leipoessa (hih! :), enkä sitten enää ehtinyt tai jaksanutkaan. Kirjoitan huomenna. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, niin oli. Ja kiitos itsellesi, oli ihana nähdä lukupiirissä kuin ennen ja jälkeen sen. <3 Teidän oma lukupiiri kuulostaa niin kivalta sen perusteella, mitä olet kertonut.

      Hih leipomiselle. Ja ehdit sitten blogatakin. Jee sille. :)

      Poista
  11. Kiitos tästä, oli mukavaa päästä kurkistamaan iltaanne. Vaikuttaisi siltä,että paikka oli täydellinen haahtelamaiseen tunnelmaan. Miehen seuraavaa teosta odotellessa... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, paikka oli huikea, tunnelmallinen, kotoisa ja kirjaisa. Minäkin odotan innolla Haahtelan tulevaa (tulevia) kirjoja. Saa nähdä, milloin pääsemme lukemaan hänen seuraavaa teostaan.

      Poista
  12. Hienoa saada tällä tavoin nauttia pieniä tunnelmapaloja illastanne, kiitokset!

    Hankin juuri Tähtikikas, lumivalkean, ajattelin lukea sen kohtapuoliin. Haahtelan tuntemukseni on vielä kovin vähäistä, mutta uskallan jo sanoa, että hänen kirjoissaan on erityistä, määrittelemätöntä taikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, ihana kuulla, että onnistuin välittämään tunnelmaa.

      Toivottavasti pidät romaanista. Se on niitä kirjoja, joiden arvo vaan kasvaa. Taikaa on kaikissa Haahtelan kirjoissa, sellaista surumielistä ja silti lohduttavaa.

      Poista
  13. Minusta kuvasi ovat oikein hienoja ja oi, Kallion kirjastoon täytyy joskus mennä ehdottomasti! (Vaikka onhan tuo Turun pääkirjaston vanhempi puoli myös hyvin lumoava ja ihana.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, kiitos, ihanasti sanottu. <3 Kuvausvalo ei ollut kovin hyvä, mutta keskusteluun ja tunnelmointiin Dekkarikirjasto ol paikka parhaasta päästä. Turun pääkirjasto on hieno sekä uudelta että vanhalta puolella. Vanhassa on ihmeellistä tunnelmaa.

      Poista
  14. Ah, miten tunnelmallisen kuuloista. Voin hyvin uskoa, että lähdit tilaisuudesta hyvillä mielin, kun kerran näin lukijanakin jo pelkästä tekstistäsi jäi mukava olo. :)

    VastaaPoista
  15. Aivan ihana idea nämä kirjailijatapaamiset kirjastossa. Ajattelisin, että siellä on riittävän intiimi tunnelma jopa keskustelun syntymiselle. Ja minä olen lukemattomia kertoja kulkenut Kallion kirjaston ohi, mutten ole poikennut sinne...no, ensi kerralla.

    VastaaPoista
  16. Kiva kuulla kokemuksistanne! 8) Talo lumoaa päivittäin meidätkin, vaikka vuosia täällä ollaan oltukin. <3

    Dekkarikirjastosta lisää tietoja ja kuvalinkki löytyy: http://helmet.fi/kalliondekkarikirjasto

    VastaaPoista