perjantai 12. syyskuuta 2014

Per Petterson: En suostu

Per Petterson: En suostu
Kustantaja: Otava 2014, Otavan kirjasto
Alkuteos: Jeg nekter 2012
Suomennos: Katriina Huttunen
Sivuja: 243
Arvostelukappale
Norjalainen romaani


[--] Minulla oli vieläkin Jim mielessäni. Hänen kulunut kassinsa. Kipparintakki. Tumma neulepipo. Yhteen aikaan hän oli ollut niin tyylikkäästi pukeutunut, ensimmäinen jolla oli kotikulmillamme pitkät hiukset, ensimmäinen jolla oli leveälahkeiset lantiofarkut, kipparintakki ja huivi kaulassa. Pitkätukkainen merimies kuivalla maalla. Hän näytti mahtavalta.

On syyskuu, moottoritien laidalla kasvavat puut hohtavat himmeän keltaisina ja punaisina, ilma on kosteaa ja kylmää. Jim ja Tommy, parhaat ystävät vuosikymmenten takaa, kohtaavat toisensa jälleen. Jim kalastaa nuhruisissa vaatteissaan, Tommylla on komea auto ja tyylikkäät vaatteet sekä työhuone upouudessa toimistotalossa Oslossa. Lapsuus oli enteillyt päinvastaista: Tommy sisaruksineen kasvoi rikkonaisessa perheessä, jossa äiti oli lähtenyt pois ja roskakuskina työskennellyt isä pahoinpiteli heitä. Jim taas varttui kahden opettajaäitinsä kanssa. Nyt kaikki on toisin, mutta miksi - ja ennen kaikkea: mitä nyt?

Jotkut kirjailijat ovat sellaisia, että heidän tekstinsä lumoavat jo yhden tiiviin romaanin osalta. Olen lukenut Per Pettersonilta aiemmin vain kaksi romaania, kaikki edelliset suomennetut. Niiden perusteella uskallan kutsua Pettersonia erääksi suosikkikirjailijakseni ja tämä nyt käsillä oleva kolmas suomennos, Norjassa vuonna 2012 ilmestynyt En suostu jatkaa tätä vakuuttelua.

En suostu on muiden lukemieni Pettersonin romaanien tavoin samalla kertaa viipyilevä ja voimakas. Se viipyilee hyisessä norjalaismaisemassa, vuonoilla, sillalla jossa miehet kalastavat sekä jossain määrin henkisesti ahtaassa pikkukaupungissa. Se on voimakas kuvaillessaan ihmisten tempoilua sinne tänne. Petterson antaa kummallekin nuorukaiselle ja sittemmin keski-ikäiselle miehelle oman äänensä, kuten myös Tommyn siskolle Sirille ja osin muutamalle muullekin Jimin ja Tommyn elämään vaikuttaneelle henkilölle. Mennyt ja nykyisyys vuorottelevat: Nykyhetkessä eletään syksyä 2006, menneessä käydään 1960- ja 70-luvuilla ja kaikki kiertyy lopulta yhteen. Mennyt muovaa ihmisiä, vaikka nykyhetki olisi kuin toisesta maailmasta. En suostu ei kuitenkaan ole välttämättä kehitysromaani, ei ainakaan kaikkien päähenkilöidensä osalta.

Petterson kirjoittaa melankoliasta, kaipuusta, sisaruudesta ja ystävyydestä, muttei kirjoita mitään auki. Hän kirjoittaa intensiivisesti ja samalla kuitenkin ilmavasti, jättää kysymyksiä,  antaa vastauksiakin - ehkä. Kysymykset ja vastaukset eivät kuitenkaan ole En suostu -romaanissa keskeisiä. Keskeistä on se, mikä ajaa ihmisiä erilleen ja kuinka heidän elämänsä, kohtalonsa tai yhteinen menneisyys kuitenkin pitää heidät enemmän tai vähemmän yhdessä. Keskeistä on myös se, kuinka sattuma muovaa ihmisiä, valinnatkaan eivät aina ole ihmisten itsensä käsissä. Pettersonin teksti on koko ajan kaunista, muttei missään vaiheessa imelää. Paikoin Petterson kirjoittaa liki lakonisesti tai vähintäänkin toteavasti sellainen paikka se oli. Mitäpä siihen lisäämään? Enempää sanoja ei tarvita, koska kaikki on jo läsnä ja silti niin etäällä: Joskus ei ole mahdollista muistaa tarkkaan mitä jossakin elämänvaiheessa tapahtui, mitä sillä kertaa teki, vaan voi muistaa vaikkapa päivien värin tai vaatekappaleen, sen että tuo vaatekappale oli tärkeä mutta ei sitä miksi se oli tärkeä.

Ihan Hevosvarkaiden melankolista ihanuutta ja Kirotun ajan katoavan virran voimaa En suostu ei minulle kanna, mutta melkoinen kaunokirjallinen taidonnäyte sekin on. Ennen kaikkea se on yksi kirjasyksyni hienoimmista käännösromaaneista. Petterson kirjoittaa kirjallisuutta, jollaista haluan lukea: kieleltään selkeää ja kaunista, tunnelmaltaan melankolista ja väkevää. Juuri enempää en ainakaan nyt osaa kirjallisuudelta pyytää.

18 kommenttia:

  1. Tuo on näköjään juuri käännetty saksaksi,pitääkin laittaa korvan taakse, sillä pidin kovasti Hevosvarkaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, Hevosvarkaat onkin ihan huippuihana. Toivottavasti pidät tästäkin.

      Poista
  2. Tämä minun piti tilata, mutta tsekkasin juuri, ja se puuttui listaltani. Kirottu ajan katoava virta oli niin vaikuttava, että nyt täytyy miettiä. Hiukan jarrutat nyt mun intoani, sillä jotenkin sitä odottaa aina parempaa ja parempaa (vrt. Siri Hustvedt ja Säihkyvä maailma versus hänen muut kirjansa). No, tätä voi miettiä sitten vielä vaikka messuilla, sillä nyt on aikamoista menoa.

    Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, Kirottu... oli ihan parhautta. Mutta tämäkin on loistava. Mitään Sirin Säihkyvä maailma -efektiä ei tarvitse pelätä, uskon että pitäisit.

      Kaunista viikkoa sinulle!

      Poista
  3. Olin tämän Otavan katalogia katsellessani kirjannut muistiin mutta sitten unohtanut. Kirjailija on minulle vieras, joten en enää muistanut, miksi kirja oli listalleni päätynyt. Kiitos kirjoituksesi, muistini palailee pätkittäin ja nyt menen tekemään kirjastoon varauksen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, suosittelen sinulle Pettersonia. Aloita vaikka Hevosvarkaista, se on suomennettukin ensimmäisenä. Toivon, että ihastut tämän hienon kirjailijan tuotantoon.

      Poista
  4. Voi, kylläpä kirjoitat taas niin innostavasti minulle ihan uudesta kirjailijasta...
    Viipylevä ja voimakas on niin mielenkiintoinen sanapari kirjoista puhuttaessa, että tähän on pakko tutustua! Kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, oi, sinäkään et ole lukenut Pettersonia? Lue! Uskoisin, että pitäisit.

      Poista
  5. Sinun ansiostasi Katja aikoinaan tutustuin Pettersoniin, siitä suuri kiitos. Sillä ihan samoin kuin sinulle Petterson on minullekin Se kirjailija. Tämä kirja on nyt varauksessa kirjastosta ja odotan sitä kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, onpa ihana kuulla. Petterson kirjoittaa niin upeasti, että hänen kirjojensa jälkeen seuraava luettava menettää pakostakin hieman tehoaan ja tenhoaan.

      Poista
  6. Itse löysin tämän kirjan myötä uuden kirjailijan, johon aion lähitulevaisuudessa paneutua tarkemmin. Sinun tekstisi luettuani sukellus Pettersonin maailmaan on tehtävä vieläkin nopeammin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjallisiakosketuksia, Pettersonilta on suomennettu toistaiseksi vain kolme romaania ja jokainen niistä on mielestäni huikea. Suosittelenkin ihan syväsukellusta. :)

      Poista
  7. Luen usein näitä Sun juttuja, mutta ei vaan tule kommentoiduksi. Tämä(kin) kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta. Petterson on mulle aivan kokematon elämys. Taidanpa hipsiä kirjastoon. Kiitos blogistasi! Vaattii varmaan aikamoista jaksamista. Lukea paljon ja kirjoittaa lukemastaan "essee".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhuri, Petterson on hieno kirjailija, joten kirjastoreissu on tästäkin syystä paikallaan. :) Kiva, että luet blogiani. Luen paljon, mutta minun työmatkani kestää noin tunnin suuntaansa ja kuljen sen julkisilla, minulla on siis lukuaikaa aina pari tuntia päivässä. :)

      Poista
  8. Kiitos taas vinkistä :) Uusi kirjailija minulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, eipä kestä. :) Hieno kirjailija, yksi omista suosikeistani.

      Poista
  9. Minäkin luin tämän juuri. Olen myös rakastanut Petterssonin aiempia kirjoja, ja ihan samaan tämä ei ehkä nouse minullakaan. Mutta upea ja hieno kirja tämä oli silti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä jätin kirjan kesken. Hevosvarkaat oli huikea lukukokemus, Kirotun ajan katoava virta laimeampi ja tämä ei kerta kaikkiaan vanginnut mielenkiintoani. Olin tunnistavinani samanlaista laatua kuin Coetzeen huonoimmissa kirjoissa. Tympeydeksi sitä lähinnä kutsuisin.

      Poista