sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Brittijäljillä Helsingissä: teetä, kummituksia ja kirjailijoita


Syksy on suosikkiaikaani vuodesta ja Brittein saaret alue, jonne matkailullisessa mielessä kaipaan kaikkein useimmin. Nämä kaksi rakkauttani yhdistyivät eilen, kun lähdimme ihanan ystäväni Saran kanssa brittiläisen sielunmaiseman jäljille - Helsingissä!

Britanniaa Helsingistä ei ihan heti löytynyt, Ateneumin kulmalta näkyi aika ankeita maisemia, joista tosin saattoi hakea pientä tuntumaa:


Moinen maisema vaati pientä tuumaustaukoa heti aluksi, joten päätimme poiketa Isosta-Britanniasta länteen haikeaniloiseen Irlantiin tai ainakin sinne päin:



Molly Malone's -pubissa juttelimme Irlannista, maasta, jossa haluan vierailla ja jonne toivon pääseväni jo ensi vuonna. Tuuliselta saarelta ei ole kuin askel kohti synkeitä kummitustarinoita ja jälleen sitä isompaa Britanniaa, jossa kummitustaloja riittää ja erilaisilla kummituskävelyllä käy monenlaista väkeä.



Helsinkikään ei ole täysin vailla kummituksia - eikä edes vailla brittivaikutteisia aaveita. Kaivopuiston vanhimmassa rakennuksessa Villa Kleinehissa pitää majaansa Vaalea Neito, joka on aikoinaan säikäyttänyt pois niin talon englantilaisen sisäkön kuin koko liittoutuneiden valvontakomission. Aurinkoisena syysiltapäivänä nykyisin Alankomaiden suurlähetystönä toimiva rakennus ei tuntunut kovin aavemaiselta, mutta hämärähetkenä voisi hyvinkin kuvitella Vaalean Neidon vaeltelemaan talossa ja haikaillen vanhoja aikoja, elinpäiviään ja loistokkaan talon vieraiden seuraa.




Kruununhaassa, jos jossain, leijailee kummituksia. Heistä suinkaan vähäisin ei ole Kruununhaan harmaa nainen, rakkaudessaan pettynyt harmaanutturainen nainen, joka kilisyttelee nykyisen Svenska Klubbenin kristallikruunuja Maurinkatu 6:ssa. Brittiläisistä linnoista vaikutteensa saaneen talon oli aikoinaan suunnitellut englantilainen arkkitehti sir Robert Lorimer ja  talon rakennuttajan insinööri Donnerinkin vaimo oli skottilaissyntyinen.

Nyt alkoi tuntua jo melkein brittiläiseltä! Ja teeaikakin koitti. Englantilaisvaikutteista iltapäiväteetä tarjoilevat Helsingissä ainakin hotelli Kämp sekä Salutorget, jonne nälissämme suuntasimme. Saimme kauniin kattauksen, erinomaista Earl Greyta sekä metkasti skandinaavis-brittivaikutteista syötävää. Sekä Saran että minun suurimmaksi suosikiksi nousivat tietenkin skonssit. Teehetki oli kaunis ja rauhallinen, ehdottoman suositeltava muillekin teehetkien ystäville.



Kruununhaassa bongattu Mika Launiksen työtilan ikkuna Harry Potter -kuvituksineen muistutti siitä, miten me molemmat rakastamme englantilaista kirjallisuutta ja lontoolaisia puistoja, etenkin St. Jamesin puistoa. Ihan sinne emme Töölössä päässeet, mutta Kirjailijapuiston penkit henkivät englantilaispuistojen tunnelmaa niin vihreän värinsä kuin lahjoituslaattojensakin osalta. Löysimme muun muassa Tove Janssonin, Kyllikki Villan ja kummankin yhteisen suosikin Antti Hyryn sanoin varustetut penkit: Kirja on semmoinen tila, jossa lukija voi asua.




Voihan English Rose (tai sinne päin) ja kaikki muukin! Kummitusten, teen ja kirjailijoiden jälkeen palasimme vielä teekupposten äärelle. Tai "teen": hotelli Tornin American Barin Tea-time Punchia ei ole suotta palkittu ja kehuttu. Se tarjoiltiin vielä hauskasti teekannusta ja -kupeista, ja koko hetki kantoi hillittyä Liisa Ihmemaassa -tunnelmaa. Palvelukin oli loistavaa.



Brittitunnelmaa siis löytyi kuin löytyikin Helsingistä ja vieläpä varsin monesta paikkaa! Union Jack oli ehkä Skotlannin itsenäistymisäänestyksen jälkeen hieman mytyssä, mutta koossa kuitenkin. Kiitos matkaseurasta Saralle.


26 kommenttia:

  1. Mainio brittiretki teillä! Tuota iltapäiväteetä ja -"teetä" täytyy käydä jossain vaiheessa kokeilemassa. Ja Vaalea Neito olikin näistä kummituksista jo tuttu, hänelle on oma geokätkö kartanon kupeessa ja illalla tunnelma olikin aika kummitusmainen! Kristallikruunua kolistelevaa kummitusta en ole kuitenkaan tavannut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, kiitos. Retkipäivä oli ihana: Helsinki oli syysauringon kultaama ja oli niin hauskaa kävellä, juoda teetä ja toista teetä sekä kävellä kummitusten jäljissä. :) Teillä on ollut mainio geokätköpaikka ja pääsitte miltei tutustumaan Vaaleaan Neitoonkin. Hui!

      Poista
  2. Mä olen niin fiiliksissäni postsuksestasi!!! <3
    Jaan rakkautesi syksyyn. Ja Lontooseen. Sain eilen ystävältä yllätyslahjan: oli tilannut minulle lempiteetäni Fortnum&Masonilta!!! Siksi on lähes maagista juoda tässä Earl Greyta ja lukea postaustasi... Ja laskea päiviä lokakuiseen Lontoon-matkaan, jonne vien äitini ensi kertaa, syntymäpäivälahjaksi :)

    Ah, postauksesi oli ihana... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Milla, ooh, mahtavaa! Syksy ja Lontoo ovat kyllä kaksi suurta ilonaihetta. Ja Lontoo syksyllä. <3 (Ja kesällä, keväällä... En ole koskaan ollut siellä talvella, mutta se olisi takuulla hurmaava silloinkin.)

      Tuota saamaasi teetä juodessa on takuulla ihana suunnitella myös tulevaa matkaanne. Toivottavasti äitisi ihastuu Lontooseen ja varmasti sen tekeekin.

      Poista
  3. Olipa hauska postaus. Englantia kovin huonosti tuntevana olisin hyvin voinut kuvitella, että kuvat ovat Englannista. Tässä on kyllä ideaa, pitäisi tehdä enemmänkin tuollaisia teemakävelyjä omassa kotikaupungissa tai Helsingissä nyt ainakin. Juon tässä samalla kahvia ja se tuntuu nyt jotenkin ihan väärältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, kiitos. Tämä oli niin hauska retki. Minä pidän teemoista ja mietin, että tällaisia voisi tehdä useamminkin. Voisi etsiä vaikka mitä maita ja kulttuureja, kulkea oman suosikkikirjailijansa jalanjäljillä tai hakea päivän aikana jotain tiettyä väriä. Toivottavasti kahvi kuitenkin maistui! :)

      Poista
  4. Katja, tämä ihan härnää...;) Sisälläni asuu kuten tiedät, pikkubritti, joka ei ole vielä päässyt kuin konetta vaihtamaan Englannissa matkalla Irlantiin. Enkä tiedä, ehdinkö tässä elämässä, sillä tiedät, että seuraavan alppimatkan jälkeen kohde on Irlanti. Kaisalla on blogissaan ihana juttu Dublinista.

    Upeat teehetkikuvat♥ Meillä on joka iltapäivä tee ja sen kanssa mieluusti jotain cookies tms. Hyväää teetä ei voita edes Robert'sin suklaakahvi ja tee on maailman ainoa juoma, joka sekä rauhoittaa että piristää. Kukapa enempää voisi toivoakaan!

    Tuollainen puistonpenkki sopisi minullekin.

    Paljon kaunista olet löytänyt Helsingistä ja vähän on brittiläistä meininkiä. Irkkupubeista en ikinä lakkaa kertomasta, että ehdin käydä vielä sellaisissa, joissa oli sahajauihoja lattioilla!

    Mitähän herkkua noiden teeleipien välissä oli? Noiden kolmioleipien?

    Yritähän ehtiä käydä kirjamessuilla myös herkkupuolella, siellä on niitä brittiläisiä cookies, joiden resepti on sadan vuoden takaa eikä niissä ole lisäaineita, vaan paljon inkivääriä. Me aiomme tuohon hankintaan oikein varustautua, kun viime vuonna ostimme vain kolme pakettia;)

    Kiitos tästä Lontoo/Helsinki kierroksesta, joka toi veden kielelle ja nälän lähteä matkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, toivottavasti härnäys oli hyvää laatua. :) Minä pidän Alpeista, pidän hurjasti, mutta matkakohteena _rakastan_ Isoa-Britanniaa. Missään en ole niin onnellinen kuin siellä - siis missään reissusta, pääosinhan olen kotihiiri.

      Kävin lukemassa Kaisan jutun ja sekin on ihana. Haaveilen Irlannin-matkasta ja luulen, että se haave on suhteellisen helppo toteuttaa.

      Tuollainen penkki sopisi varmasti teidän puutarhaanne.

      Noiden kolmioleipien välissä oli härkää ja piparjuurimajoneesia, pienissä kerrosleivissä taas oli klassisesti kurkkua ja tuorejuustoa. Teekin oli hyvää.

      Minä käyn aina herkkupuolella. Minulla on tosin se hyvä juttu täällä kotonakin, että J käy usein Lontoossa työmatkalla ja pitää huolta meidän brittiherkkuvarastoista. :)

      Poista
  5. Olipas todella kiva ja inspiroiva postaus! Minä olen pari viime kertaani viettänyt Tove Janssonin Helsingissä, mutta tässä voisi olla seuraavalle reissulle uusi tapa nähdä ja kokea Helsinki ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, minä taas en ole koskaan kiertänyt Tove Janssonin Helsingissä, vaikka hänen kirjojaan ja taidettaan ihailen. Se voisi olla yksi minun seuraavista reissuistani. :)

      Poista
  6. Ihana brittiretki teillä ja löysit niin kauniita kuvakulmia ja kuvattavaa syksyisestä Helsingistä.Tuo Kleinehin villa on kaunis,olen sitä ulkopuolta itsekin joskus ihaillut:) Ja herkullinen teehetki Salutorgetissa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, kiitos. Helsinki on oikeastaan aina niin kaunis (paitsi Makkaratalo :D ) ja kameran linssin kautta vielä eri lailla. Kaivopuistossa voisi kävellä vaikka kuinka.

      Poista
  7. Voi miten ihana postaus! Brittiläisyydessä on jotain tavattoman viehättävää, Lontooseen olisin valmis matkustamaan aina vain uudelleen. Mutta onpa hauskaa ajatella, että brittitunnelmista voi nauttia myös kotimaassamme noin mainiolla tavalla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, onpa ihanaa, että sinäkin pidät Lontoosta. Olen samaa mieltä, sinne voisi matkustaa aina vain ja melkein milloin vain. Se on suosikkimatkakohteeni. Ihmeen hyvin tällaisen "pikku-Britannian" löysi Helsingistäkin.

      Poista
  8. Ihana päivä teillä ja mahtavat kuvat!

    Paljon löytyy Helsingistä brittitunnelmaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, päivä oli niin kiva, siitä jää ihania muistoja. Brittitunnelmaa löytyisi varmasti enemmänkin, kun alkaisi etsiä. :)

      Poista
  9. Voi mikä ihana päivä teillä kahdella Englannin ystävällä onkaan ollut! Pubit, puistot ja iltapäivätee(t) - kerrassaan hurmaavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, tällainen päivä sopisi sinullekin! Suosittelen muuten tuota Salutorgetin teetä, sillä voi hemmotella itseään. Ja kävelyt Krunikassa ja Kaivopuistossa. <3

      Poista
  10. Voi Katja! ♥ Ihana postaus, ihanat kuvat, ihana päivä ja etenkin ihana seura! ♥ Olen lukenut postauksesi jo pariin otteeseen, ja palaan tänne ja näihin muistoihin varmasti vielä monet kerrat.

    Iso kiitos vielä, ihana ystäväni! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, ♥ ! Kiitos vielä tätä kautta eilisestä, joka oli yksi tämän alkusyksyn kivoimmista päivistä. Oli niin hauskaa fiilistellä brittijuttujen parissa, jutella kaikenlaista muutakin ja löytää vielä viittauksia muutamiin kirjailijasuosikkeihimme... :) ♥

      Poista
  11. Tosi kiva retki, nyt vaan rupesi tekemään mieli teetä, taidankin keittää kupposen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, keititkö? Tee on kyllä hyvää ja brittien suhtautuminen teehen on varmasti aika lailla hyväksi.

      Poista
  12. Ihana postaus!

    Sinä oletkin aina, siis ainakin tuttavuutemme/ystävyytemme aikana, ollut erilaisten tapahtumien innokas keksijä ja kehittäjä. Tätä lukiessa nimittäin tulivat mieleen ne muutamat anonyymien amanuenssien kokoontumiset (yhdessä olikin britti-teema). Kun asuit täällä päin keksit aina kaikkea kivaa. Sitä, kuten sinua, siksi(kin) ikävöin. 💜

    Mut paljon brittiläisyyttä olette löytäneet, te ihanat.

    VastaaPoista
  13. Ihana idea!! Tuollainen teekattaus maistuisi vaikka just nyt, tuulisena ja harmaana iltana.

    VastaaPoista
  14. Vau, ihania tällaiset teemapyrähdykset! Teil on ollut mukavaa! <3

    VastaaPoista
  15. Ihana postaus! Täytyy sanoa, että teidän retkestänne ja noista kuvista huokuu brittiläistä tunnelmaa :)

    VastaaPoista