sunnuntai 24. elokuuta 2014

Mila Teräs: Harmaat enkelit


Mila Teräs: Harmaat enkelit
Kustantaja: Karisto 2014
Kansi: Kirsti Maula
Sivuja: 219
Arvostelukappale
Kotimainen romaani

Ruoka liittää sukupolvet ketjuun. Kukin on vuorollaan syöttäjä, ja muut avaavat suutaan, lapset sekä vanhukset.
- Syö vielä vähän, kehotan.
Ja kun isoäiti avaa suunsa, minusta tuntuu siltä kuin vihdoin puhuisimme asioista, jotka ovat aina olleet olemassa mutta joista olemme tähän asti vaienneet.


Istanbuliin avioliiton vuoksi kotitunut Teresa palaa Suomeen yhdessä pienen Selma-tyttärensä kanssa. Syynä paluuseen on kuolemaa tekevän isoäiti Helvin kunnon huononeminen. Teresa haluaa olla lähellä isoäitiään ja pohtia samalla omia juuriaan ja juurettomuuttaan. Äidin vanha reseptikirja palauttaa Teresan paitsi lapsuuteen, myös moniin kipeisiin muistoihin, joissa edesmenneellä äidillä on paikkansa. Ruokamuistot kuljettavat myös hoitokodissa lepäävän Helvin mieleen: sotavuodet, lottana toimiminen, surut ja ilot vievät Helvin vuosikymmenten taakse.

Ruoka ja rakkaus, kipupisteet ja sukupolvien ketju ovat lastenkirjailijanakin tunnetun Mila Teräksen Harmaiden enkeleiden keskeisaihiot. Teresan ja Helvin kummankin muistoissa ja nykyisyydessä on ristiriitaisuuksia, joista ei suvussa ole puhuttu, mutta jotka täytyy käydä läpi.

Totean heti, että Teräs luo kauniita kielikuvia ja saa hyvin tunnelmasta kiinni. Kaiken keskiössä ovat ihmissuhteet, joiden välittäjänä ruoka niin usein toimii. Teräksen romaanissa on hapanleipää, kalakeittoa ja mannerheiminkakkua - sekä muistoja turkkilaisesta ruuasta, cusuk-makkarasta ja vuohenjuustoneliöistä. Ihmisiään Teräs kuvailee lempeästi ja näkee heidät arvokkaina; esimerkiksi hoitokodin päiväsalissa on laiha vanha nainen, pelkkää pakkasen puremaa omenanlihaa. Mutta kuinka oudolla tavalla kauniita vanhukset ovat! Ja millainen onkaan äidin ja tyttären suhde. Se ei ole ristiriidaton, luonnollisesti kahden kulttuurin välissä elävillä Teresalla ja Selmalla on vaikeuksia sopeutua niin Turkkiin kuin Suomeenkin. Teresa tietenkin väsyy, vaikka Selma on hänen ainokaisensa: tätä lasta minä rakastan enemmän kuin mitään muuta, enkä silti osaa elää hänen kanssaan. Paikoin ihmiskuvaus muuttuu kliseiseksi, kuten Teresan ystävän Mirjamin kohdalla. Tietenkin täydellisyyttä tavoitteleva kantoliinaileva luomuäiti on se, joka ennemmin tai myöhemmin hermostuu.

Harmaissa enkeleissä on paljon hyvää, mutta se jää kuitenkin keskiverroksi. Se ei eroa monista muista sukupolviromaaneista muuten kuin hienojen Turkki-kuvaustensa osalta - onhan näitä nimittäin nähty, kertomuksia suvuista, joissa moni asia kasvaa vinoon, joissa on kuolevia vanhuksia ja asioita, joista vaietaan. Ja vaikka Teräs hallitsee sanat ja taitaa tunnelman, ei Harmaiden enkelien kerronnallinen kaari jaksa kunnolla kantaa, väliin jää liikaakin ilmaa ja sanahelinää. Silti Teräksen romaani on ihan hyvä ja naisyleisöä puhutteleva, sillä varmasti lähes jokaisella on kosketuspintaa niin eri sukupolviin kuin ruokamuistoihin ja äitiyden tai tyttäryyden kipukohtiin. Harmaat enkelit saakin muistelemaan oman suvun vaiheita, pohtimaan omien isoäitien ja äitien elämää, oman lapsuuden ruokia, mummolan tuvassa leivottua ruisleipää ja rieskaa, äidin tekemää pullaa ja mansikkapiirakkaa. Tässä on ehdottomasti yksi romaanin vahvuuksista.

Vaikka omaksi suosikikseni Teräksen ensimmäinen aikuisille suunnattu romaani ei noussut, toivon Teräksen jatkavan kirjoittamista aikuisyleisöllekin. Sen verran hyvää ihmiskuvausta ja kaunista kieltä teos sisältää. Harmaat enkelit on romaani siitä, miten sukupolvien ketju pysyy katkeamattomana, mutta kuinka edellisten sukupolvien taakkaa ei ole pakko siirtää seuraaville.

-

Myös Karoliina ja Jonna ovat lukeneet romaanin. Olen Karoliinan kanssaan samaa mieltä, että Harmaissa enkeleissä parasta ovat kieli ja tunnelma.

15 kommenttia:

  1. Tuo sukupolvikuvaus kiinnostaisi minua tässä ja antamiesi esimerkkien perusteella romaanin kieli tuntuu raikkaalta,juuri niin kuin kerroitkin. Kiitos! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, tässä on paljon hyvää ja Teräs saa hienosti kiinni eri aikakausista. Harmi vaan, etteivät romaanin eri osaset sovitu täysin yhteen, mutta kyllä tämän mielellään lukee.

      Poista
  2. Kirjan tematiikka ja kieli kuulostavat sellaisilta, että teoksen voisi lukulistalle lisätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, tämä on ihan hyvä lukukokemus. Ei minulle mikään vuoden kotimainen huippu, mutta kauniisti kirjoitettu kirja, josta saa helposti kiinni.

      Poista
  3. Hyvä kirjaesittely, vahvistaa tuota kirjan alkua, jota olet tähän lainannut. Puhutaan paljon ruuasta on hyvä tieto siinä mielessä, että en ole erikoisemmin kiinnostunut siitä, mitä syödään (omituista?) mutta se että kirjassa puhutaan vanhuksista positiivisessa valossa, tuntuu mukavalta. Harmaat enkelit - mielestäni se on hyvä nimi kirjalle. Tuntuu, että olet nähnyt sisällön tasapuolisesti. Luotan siihen mitä sanot. Itse en ole lukenut yhtään kirjaa kyseiseltä tekijältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisu, tuo lainaus ei ole kirjan alusta, mutta kantaa mielestäni kirjan sanomaa. Ruuasta puhutaan, mutta siitä voitaisiin puhua tässä enemmänkin. Teräs kirjoittaa vanhuksista niin kauniisti, minäkin pidin siitä. Ja pidän samoin kirjan nimestä.

      Poista
  4. Kiinnostavia teemojahan tässä tuntuu olevan - tuo ruoka erityisesti. Tulee mieleen Neljäntienristeyksen letut. Paljon sukujen tarinaa niihin liittyykin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, on tässä osin samaa kuin Neljäntienristeyksessäkin. Kinnusen romaani on kyllä parempi, vaikka ihan mielelläni tämänkin luin.

      Poista
  5. Sain tämän kirjastosta juuri hiljattain ja aion lukea kirjan mahdollisimman pian. Tässä on paljon sellaista, joka minuakin kiinnostaa, ja jostain syystä minulla on ennakkokutina, että tulen pitämään kirjasta paljon. Katsotaan, miten meikäläisen käy! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, toivottavasti pidät! Minun omaksi suosikikseni tämä ei noussut, mutta kelpo romaani ja kieleltään kaunis. :)

      Poista
  6. Odotan tämän lukemista innolla; opiskelukiireet (!) vain ovat pakottaneet työntämään kaunokirjallisuuden pinoa kauemmas. En ihmettele, että kieli ja tunnelma ovat nousseet tässäkin Teräksen kirjassa keskeisiksi; kirjailijan taito noilla saroilla on tullut minulla tututuksi nuortenromaanista Sininen huone sekä tietysti Telma-kirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, tsemppiä opiskelukiireisiin! Romaanit kyllä jaksavat odottaa. :) Teräksen lastenkirjat ovat mielestäni huippuja, tämä Harmaat enkelit menee minulla luokkaan ok. Hyvää lukemista, mutta joku pieni juttu jäi uupumaan.

      Poista
  7. Luulin kommentoineeni tähän jo eilen, ainakin luin tämän jo eilen, mutta näköjään kommentoin vain omassa päässäni. Minulla oli tämä kirjastossa varauksessa, mutta kirja ehti mennä sivu suun, kun en ehtinyt ajoissa kirjastoon. Mutta ehkä luen tämän myöhemmin, nyt on pöydällä sellainen pino taas uutuuskirjoja, että tiedän jo valmiiksi, etten ehdi lukea kaikkia, vaikka aikomus on kovin kunnianhimoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, minäkin kommentoin usein omassa päässäni. :) Blogger myös aina joskus kadottaa kommentteja. Tämän ehdit myöhemminkin - ja luettavien pinohan vaan tuppaa kasvamaan ja kasvamaan. Se ei lukemalla pienene. Ei ainakaan minulla. :)

      Poista
  8. Juuri äsken kävin lisäämässä tämän kirjan kirjaston sivuilla olevaan omaan suosikkilistaani (meillä on sellainen uusi palvelu Lahdessa; on varmaan muualla ollutkin jo). Kiitos arvioinnista; varaan Harmaat enkrlit heti, kun saan lukupinoa vähän lyhennettyä - ihan jo kauniin kielen vuoksi, josta mainitsit.

    VastaaPoista