keskiviikko 27. elokuuta 2014

Kate Morton: Hylätty puutarha

Kate Morton: Hylätty puutarha
Kustantaja: Bazar 2014
Alkuteos: The Forgotten Garden 2008
Suomennos: Hilkka Pekkanen
Sivuja: 669
Kustantamosta
Romaani, Australia ja Iso-Britannia

Cassandra hankasi betonipolun pintaa tossunsa kärjellä ja karisti murheeliset ajatukset entisajoista mielestään. Sitten hän otti asiapaperit käteensä ja huomasi vasta nyt päällimmäiseen paperiin niitatun viestin. Se oli Nellin vanhan ihmisen käsialaa, melkein mahdotonta lukea. Cassandra vei sen lähelle silmiään ja sitten kauemmaksi ja luki sanat hitaasti yksitellen. Cassandralle, siinä luki, joka ymmärtää kyllä syyn.

1900. 1907. 1913. 1914. 1975. 1976. 2005. Kadonneita, löydettyjä ja hylättyjä tyttölapsia, kuvataidetta ja satuja, pelottavan oloinen Kirjailijatar, elämää sumuisessa ja ankeassa Lontoossa ja iloisessa Brisbanessa, rantatalo Cornwallissa, hiljainen ja synkkä sokkeloinen puutarha ja monta sukupolvea kulkenut arvoitus. Pieni Nell päätyy laivassa Englannista Australiaan, vuosia myöhemmin hänen tyttärentyttärensä Cassandra alkaa käydä läpi isoäitinsä jäämistöä ja kohtaa salaisuuden, joka johdattaa hänet Englantiin ja sukunsa mahdollisille juurille. Mitä merkitystä Blackhurstin kartanolla, karhunvatukkasokkelolla ja rantatalolla oli Nellille? Cassandran on selvitettävä sadan vuoden taakse saakka yltävä mysteeri.

Australialaisen Kate Mortonin pääosin Englantiin sijoittuva Hylätty puutarha tarjoaa suuria salaisuuksia, erään suvun naisten historiaa ja otteessaan pitävän kartanoromaanin. Joitakin vuosia sitten suomennettu Paluu Rivertoniin oli romaani, jolta odotin enemmän kuin sain. Se oli kuitenkin tarpeeksi kiehtova ja tunnelmaltaan siinä määrin brittiläinen, että halusin ehdottomasti lukea hiljattain ilmestyneen Hylätyn puutarhan. Itse asiassa aloittelinkin kuuntelemaan Hylättyä puutarhaa äänikirjana muutama vuosi sitten, mutta omaan makuuni äänikirjat yleensäkin etenevät liian hitaasti ja kuuntelu unohtui.

Haluan mainita kaksi seikkaa, jotka joskus määrittelevät lukuvalintojani. 1) Isoon-Britanniaan sijoittuvat kirjat ovat heikko kohtani ja jos vain tunnelma on kohdillaan, luen melkein  mitä vain tuonne saarivaltioon sijoittuvaa. 2) Minun on jossain määrin ongelmallista suhtautua viihderomaaneihin, sillä haluanhan toki profiloitua Keltaisen kirjaston ystäväksi. Vaadin lukuromaaneilta aika paljon, valitsen niitä luettavakseni koko lailla nirppanokkaisesti. Hylätyssä puutarhassa nämä brittitunnelma ja viihdyttävyys kohtaavat onnistuneesti.

Mortonin romaani aukeaa moneen suuntaan. Sen rakenne on kiehtova, sillä se tarjoaa eräänlaisen ajallisen spriraalin. Sen aikajana on toki lineaarinen, mutta luvut menevät milloin eteen-, milloin taaksepäin aina 1900-luvun alusta meidän vuosituhannellemme ja jäävät toisinaan sinne välille 1970-luvullekin. Hylätty puutarha kertoo kolmen naisen tarinan: Nellin ja Cassandran lisäksi keskiössä on Kirjailijattarena tunnettu luonnonlapsi, Eliza Makepeace. Jokainen lukija löytänee oman suosikkihahmonsa naisten joukosta, omani ovat Eliza ja Nell. Ei tarvitse olla kovinkaan nokkela lukija oivaltaakseen, että salattu sokkelopuutarha kumartaa F. H. Burnettiin suuntaan ja Burnett vieraileekin eräässä romaanissa kuvatussa juhlassa.

Juonenkäänteitä riittää. Ne ovat toisinaan yllättäviä, joskus ennalta-arvattavia, mutta koko ajan koukuttavia. Hylätty puutarha on romaani, johon on hyvä uppoutua väsyttävän työpäivän jälkeen. Se vie ajatukset pois arjesta. Juonenkäänteet ja romaanin kysymyksenasettelut eivät kuitenkaan ole yksinomaan kiinnostavia, vaan ne roikkuvat osin kliseisyyden rajoilla. Juonenkäänteiden näkeminen kliseisenä on tietenkin aika lukijakohtaista, mutta minulle esimerkiksi hyljeksityt orpolapset ja kopeat, pahansuovat aikuiset ovat sellaisia. Jos Morton ei kirjoittaisi niin vetävästi, olisin saattanut jättää kirjan kesken. Nyt en siihen pystynyt enkä sitä edes halunnut, onhan romaanissa ihmeellisiä satuja, punarintoja, muureja ja tutkielman kaltaisia muotokuvia. On miellyttävää lukea romaania, jossa on lukuisia ajallisia kerrostumia ja huolella laadittuja päähenkilöitä sekä tarpeeksi sivuja, jotta kaikki ehditään myös pohjustaa hyvin. Morton tietää mistä narusta lukijaa voi milloinkin vetää, Hilkka Pekkasen laadukas suomennos välittää tunnelman juuri oikeanlaisena. Kokonaisuudessaan Hylätty puutarha on - ystävääni Susaa - lainatakseni viihdyttävien lukuromaanien aatelia.

Minulle Hylätty puutarha toimi siis kuin levyllinen Fazerin suklaata: se ei ehkä tarjoa mitään uutta, mutta siihen voi luottaa ja se jopa lohduttaa. Levyllinen ei mene ihan kerralla, mutta mitään vaikeuksia sen nauttimisessa ei ole. Ja joukkoon mahtuu niitä rusinoita ja pähkinöitäkin, joiden ansiosta kokonaisuus nousee keskivertoa paremmaksi elämykseksi. Mortonin romaani tarjoaa sopivasti tuttua ja ripauksen uutta, se viihdyttää koko kestonsa ajan, pitää sisällään aikuisille suunnatun sadun lumoa ja selvästikin myös keijukaispölyä. Mikä parasta, siinä on menneen ajan brittimaailman lumoa - omaa kirjallista sielunmaisemaani. Se on täydellinen uppoutumiskirja.

--
Myös muun muassa LeenaSonja ja Karoliina ovat kirjoittaneet kirjasta.

Isoon-Britanniaan hurahtaneet saattavat löytää blogistani lisää lukuvinkkejä Iso-Britannia-tunnisteen alta sekä Lontoo-kirjoja koskevan keskustelun kommenttiosiosta.

24 kommenttia:

  1. Tosi kiva postaus, tulin oikein hyvälle tuulelle ;) Suklaata, nam :)
    Tämä kirja kiinnostaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, kiva että tämä sai aikaan hyvän mielen. Kirja on mainio lukuromaani ja suklaahan on aina hyvää. :)

      Poista
  2. Tämän kirjan olen lukulistalleni lisännyt, se on postauksia luettuani alkanut kovasti kiinnostaa. Ja nyt haluaisin niin kovasti saada käpertyä sohvan nurkkaan viltin alle lukemaan ja syömään suklaata. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, tämä on ihana lukuromaani silloin, kun kaipaa jotain helppoa ja viihdyttävää, muttei kuitenkaan tyhmää luettavaa.

      Poista
    2. Luonnehdit kommentissasi romaania mielestäni hyvin osuvasti! Tarina viihdyttää mutta ei sorru tyhmiin, liian odotuksenmukaisiin ratkaisuihin. Pidin kovasti Hylätystä puutarhasta, vaikka paikoin tosiaan liikutaan kliseisyyden rajoilla.

      Poista
  3. Hihii, hieno kuva!
    Minä en oikein uskalla lukea tätä ainakaan vielä, sillä Mortonin aiempi teos oli niin suuri suosikki, että pelkään pettymistä. Pitää ensin osata tarttua tähän ilman taivaita hipovia odotuksia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, hih! Mietin ensin, että tämä pitää kuvata pihalla, mutta sitten tuo suklaa houkutti.

      Mulle Paluu Riverton oli pieni pettymys - siksi, että odotin juuri siltä miltei taivaita. Tältä en odottanut ja siksi ehkä pidin niin, vaikkei tämä mikään vuoden paras romaani olekaan.

      Poista
  4. Viihdyttävä aikamatka Britanniaan, kuulostaapa hyvältä <3

    Kiitos mukavasta arviosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, juuri sellainen. Ei mikään Kate Atkinson, mutta hyvä lukuromaani kuitenkin.

      Poista
  5. Mmm,Fazerin suklaata.Kuulostaa sellaiselta kirjalta,jonka seurassa hyvinkin voisi viihtyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, suklaa ja kirja ovat tässä tapauksessa loistoyhdistelmä.

      Poista
  6. Minä viihdyin mainiosti Rivertonin parissa muutama vuosi sitten, joten odotan todella innolla että saan tämänkin käsiini. Vaikuttaa juuri sellaiselta, että viihdyn tämänkin seurassa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, uskon että viihdyt. Riverton on objektiivisesti ajateltuna parempi, mutta minulle tämä sopi paremmin.

      Poista
  7. Kirjoittamanasi ja kuvaamanasi tämä kuulostaa hyvältä, mutta silti luulen, että ei ole mun juttu. Jostakin (Leena Lumilta?) muistan lukeneeni, että tämä olisi kartanoromaani. Toki saatan muistaa väärinkin. Kate Mortonista sen sijaan en ollut koskaan kuullutkaan ennen kuin blogimaailmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, niin minäkin luulen. Hyvä lukuromaani, mutta jos ei halua viihdyttävää kartanoromaania ja suuria salaisuuksia, niin kannattaa skipata. :)

      Poista
  8. Oi, keijukaispölyä ja menneen lumoa! Kuulostaa todellakin suloiselta kuin suklaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, sellainen tämä onkin. Suloinen, vanhanaikainen lukuromaani.

      Poista
  9. Kuten tiedätkin, jaamme tämän ikuisen rakkauden Britanniaan ja brittikirjallisuuteen, ja jo siksi olen aivan varma, että tulen ihastumaan Hylättyyn puutarhaan. Haluaisin lukea kirjan niin pian kuin mahdollista, toivottavasti ehtisin jo tulevan lomani aikana. Tuntuu, että tämä voisikin olla täydellinen kirja syksyiselle kesälomalle, kun on aikaa nautiskella, istuskella sohvannurkassa villasukat jalassa, kupissa höyryävää teetä... Oih! <3

    Suloinen kuva! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, niin jaamme ja se ilahduttaa minua aina suuresti. <3 Hylätty puutarha kannattaa lukea silloin, kun haluaa jotain kirjallisesti kevyttä, mutta kuitenkin hyvää. Sellaista, johon voi upota ja astua sisälle aikuisten satuun. Juuri tuollainen vilkkasukat ja tee -kirja. :)

      Poista
  10. Katja, tämä on sitä Fazerin sinistä pähkinäsuklaata, josta pidän nykyään eniten. Pidin Rivertonista niin paljon, että kaikki vertautuu siihen. Samaa on kartanobrittiläisyys, salaisuuksien suma, kiinnostavat henkilöt kuin myös lievä ennalta-arvattavuus, jonka liitän Mortoniin häntä silti mitenkään voimatta jättää lukematta. Puoleen väliin Hylätty puutarha oli niin äärettömän monissa aika- ja paikkahyppelyissään nopeatempoinen, mutta sitten antauduin tahdille ja vain nautin.

    Tänä vuonna on muutamissa runsaan henkilögallerian kirjoissa ollut alussa henkilöluettelot ja sellainen olisi tässä kirjassa helpottanut alkumatkaa loistavasti.

    Kate Mortonissa on parasta, että hän todellakin osaa kirjoittaa vetävästi ja sitten ripottelee vielä kaiken päälle taikapölyä eli kuin takkailtain tarinoita jossain brittiläisessä cottagessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, juuri sitä suklaata. Se on yksi minunkin suosikkisuklaistani. Riverton ei ollut täysin minun kirjani, mutta pidin siitä kyllä. Ennalta-arvattavuutta oli sekä siinä että tässä, mutta ei se mitään, koska tarina kuitenkin koukutti niin - ja tunnelma!

      Juuri tällaisia takkatulitarinoita tarvitaan aina joskus. Sitten voi taas siirtyä johonkin rankempaan tai inhorealistisempaan. :)

      Poista
  11. Voi, kuulostaapa ihan minun jutultani! Paluu Rivertoniinkin on ollut jo pitkään lukulistalla, mutta tämä taisi kiilata ohi - etenkin jos kirjassa vähääkään viivytään Brisbanessa. Olen asunut siellä vuoden ja olisi mahtavaa lukea tunnelmia juuri Queenslandista, vaikka jonkun verran tuli Australiaa muutenkin kierrettyä. Yleensä kaikki lukemani Australiaan sijoittuvat kirjat ovat sijoittuneet joko Sydneyyn tai sitten outbackiin..
    Mutta kiitos vinkistä, kirja kuulostaa kyllä kiinnostavalta ilman Australia-yhteyttäkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. A-E, toivottavasti tykkäät. Tämä on enemmän viihteellinen, mutta sellaisenaan lajinsa parhaimmistoa. Brisbanessa ollaan kirjan alkupuolella aika paljonkin, joten ehkä tässä on siinäkin mielessä sinulle paljon kiinnostavaa. :)

      Poista
    2. Viihteellisyys ei haittaa laisinkaan! Oon nyt viimeisinä vuosina kotona pienten lasten kanssa ollessani huomannut kaipaavani vähän kevyempää luettavaa: jotenkin sitä edelleen reagoi kauhean voimakkaasti kaikkeen negatiiviseen tai raskaaseen, vaikka pahimpien hormonihöyryjen pitäisi olla jo takanapäin :) Mutta välillä on ollut vaikeaa löytää sopivaa luettavaa kun ei kuitenkaan ihan mitäänsanomatonta hömppääkään haluaisi lukea...

      Poista