maanantai 2. kesäkuuta 2014

Sjón: Poika nimeltä Kuukivi

Sjón: Poika nimeltä Kuukivi
Kustantaja: Like 2014
Alkuteos: Mánasteinn - Drengurinn sem aldrei var til
Suomennos: Tuomas Kauko
Sivuja: 152
Arvostelukappale
Islantilainen romaani

Ja nyt poika elää elokuvissa. Silloin kun hän ei lataa niitä itseensä silmillään, hän toistaa niitä mielessään.
Nukkuessaan hän uneksii elokuvista muunnelmia, joissa tapahtumien verkko kietoutuu hänen oman elämänsä lankoihin.
Vielä hän ei kuitenkaan ole nähnyt unta Sóla Guðb-:sta.


Vuonna 1918 Reykjavikissa tapahtuu paljon: Katla purkautuu, Eurooppa käy ensimmäistä maailmansotaa ja Islanti hakee itsenäisyyttä, espanjantauti tappaa ihmisiä. Kuusitoistavuotias Máni Steinn, poika nimeltä Kuukivi, ahmii kaikki elokuvat, jotka kaupungissa näytetään. Hän elää osin omassa unimaailmassaaan, arjessaan hän tienaa rahaa homoprostituoituna. Elämä ja kuolema, valve ja uni, fiktio ja tosi kaikki kohtaavat Máni Steinnin tarinassa, joka kantaa yllättävän kauas.

Islantilainen Sjón on tunnettu kulttuuripersoona ja kirjailija. Palkittujen romaaniensa ohella hänet tunnetaan muun muassa runoilijana, musiikkona ja (monien Björkin kappaleiden) sanoittajana. Kustantajan esittelyn mukaan Poika nimeltä Kuukivi toi Sjónille Islannin arvostuimman kirjallisuuspalkinnon.

Poika nimeltä Kuukivi on kooltaan pieni, mutta aiheiltaan suuri romaani. Se nivoo yhteen Islannin historiaa itsenäistymisestä Katlan purkautumiseen sekä populaarikulttuuria ja vertauskuvia. Se myös katsoo eräänlaiseen homo-Islannin menneisyyteen satama-alueilla ja kaupungin kujilla. Kohtauksissa on vahvaa symboliikkaa: asiakkaan, homoseksuaalisen tanskalaisen matruusin, prostituoidun, Máni Steinnin, kohtaamisessa kohtaavat myös vanha isäntämaa ja uusi, itsenäinen valtio; Sóla Guðb, tyttö jonka Máni Steinn näkee, on kuin elokuvasta Vampyyrit.

Sjónin teos pitää sisällään rumuutta ja rosoa omaan, eritteitä kirjallisuudessa kaihtavaan makuuni liikaakin. Pienoisromaani esimerkiksi alkaa rajusti, kun asiakkaan paisunut elin luiskahtelee pojan suussa. Limaa tulvii useissa muissakin kohtauksissa. Ja sitten, kaiken vastapainona: laineiden loiske. Kesänvaalea valo. Rumuus ja kauneus mahduttavat väliinsä myös paljon miltei surrealistisia unenomaisia jaksoja. Kokonaisuus tarjoaa arvoituksen ja jättää paljon lukijan tulkittavaksi. Hyvä niin, koska näin ihmisen sisäinen elämä on omanlaistaan, valtion ja luonnon aikaansaamat muutokset omiaan. Maaginen tunnelma valtaa lukijan mielen.

En ole ihan varma, pidinkö kirjasta vaiko en. Mutuhuttuilun periaatteiden mukaisesti totetan, että romaanissa on paljon kohtauksia, joita vierastan, mutta teemojensa ja kaarensa osalta lopputulos on komea. Sjón kirjoittaa hiotusti, mutta väkevästi. Poika nimeltä Kuukivi on on niitä teoksia, jotka ovat huomattavasti kokoaan suurempia. Sen lukee nopeasti, mutta sitä ei voi vain sulkea ja unohtaa.

--
Esimerkiksi ErjaJonna ja Mai Laakso ovat myös lukeneet Pojan nimeltä Kuukivi.

12 kommenttia:

  1. Minä ihastuin tähän ihan täysillä. Niitä eritteitähän tässä riittää, enkä minäkään niistä yleensä ole kovin kiinnostunut, mutta jotenkin ne ei vaan tässä tuntuneet konkreettisilta, vaan osalta jotain suurempaa, komeaa freskoa. Tässä oli ihan harvinaisen vahva tunnelma, tarina lumosi samanlaisella voimalla kuin sadut lapsena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erja, vaikka mainitsin eritteet, olen samaa mieltä siitä että ne ovat osa suurempaa kokonaisuutta. Toivottavasti osasin tuoda sen esille, korostin kyllä rosoa ja kauneutta muutamaan otteeseen. Ja kirja jää mieleen, vaikuttava teos!

      Poista
  2. Minusta kirjan alku oli todella vahva ja siinä oli paljon muutakin kuin minkä mainitsit. Köyhä hyljeksitty orpo poika, joka joutui elääkseen tekemään juuri sitä missä eritteet lensivät. Kirjan tarina oli niin karun ruma, että sen sanoma nousi sieltä voimakkaasti ja mystisesti jopa sadunomaisesti esille, synkkä satu, jossa vampyyrit lentelivät. Ehdottomasti kirja, jonka luen uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai Laakso, kirjan alku on vahva minunkin mielestäni. Ja vaikka nostin esille eritteet, korostin kyllä mielestäni kirjan hienoutta aika lailla: minulle tämä on kirja, joka ei unohdu. Se on ruma ja kaunis, maaginen ja arkinen - kaikkea samalla kertaa. Ei silti oma suosikkini, mutta upea romaani.

      Poista
  3. Määrittelet kirjan hyvin sanalla komea. Sitä se todella on. Minäkin mietin, voiko kirjasta todella pitää, mutta sitten päädyin liputtamaan innolla teoksen puolesta. Komea on, ja vaikuttava, mieleenpainuva, hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, minä en tiedä, pidinkö, mutta vaikutuin. Hienosti kirjoitettu, vahvasti tyylitelty, eheä kokonaisuus.

      Poista
  4. Johan on erilainen tarina, pitäisi kai oikeastaan tutustua jo tuon erilaisuuden takia..! Arviostasi ja kommenteista tuli sellainen hassu fiilis, että pääasia ei edes taida olla pitää kirjasta, vain lukea se ja antaa ajatusten herätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jane, en ole ihan varma, onko tarina sinänsä niin erilainen, mutta se on hyvin kirjoitettu, mikä tekee siitä erilaisen ja hienon. Kannattaa lukea.

      Poista
  5. Tämä menee erittäin pursuavaan lokeroon nimeltä "sitten joskus"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, se lokero onkin sieltä isoimmasta päästä. Ainakin minulla. :)

      Poista
  6. Voi ei, mistä löytyy aikaa näille kaikille hienoille kirjoille, jotka vain ON luettava! :) <3

    VastaaPoista