maanantai 7. huhtikuuta 2014

Iiris Kalliola ja Lasse J. Laine: Suomen lasten retkeilyopas



Iiris Kalliola ja Lasse J. Laine: Suomen lasten retkeilyopas
Kustantaja: Otava 2014
Sivuja: 169
Arvostelukappale
Kotimainen koko perheen tietokirja ja luonto-opas

Jokamiehenoikeus on suuremmoinen asia! Suomessa kaikki saavat retkeillä luonnossa riippumatta siitä, kuka omistaa alueen. Metsät, suot ja rannat ovat yhteistä kansallisomaisuutta. Vastaavan laajuiset jokamiehenoikeudet ovat voimassa lähinnä vain Pohjoismaissa.

Tärkeä muistutus aloittaa Iiris Kalliolan ja Lasse J. Laineen Suomen lasten retkeilyoppaan, joka johdattaa koko perheen metsäpoluille, korpiretkille, kaupunkipuistoihin ja veden äärelle. Millaista on pöllöretkellä? Missä voi bongata joutsenia? Mitä kukkia ei saa poimia? Mitä tehdä, jos karhu tulee vastaan? Entä mitä kaikkea rinkkaan on hyvä pakata, jos haluaa yöpyä metsässä?

Suomen lasten retkeilyopas on täynnä koko perhettä houkuttelevaa ulkoilmaelämää. Olemme perheeni kanssa puoli-innokkaita retkeilijöitä. Käymme paljon ihan lähimetsissä, Sipoonkorvessa ja "Huitsinnevadassa" sekä tietenkin savolaismetsissä aina mummolareissuillamme. Vaikka pidämme retkeilystä, emme mieheni ja kahden lapseni kanssa ole varsinaisia eräihmisiä. Olen kuitenkin kasvanut perheessä, jossa metsä on ollut osa elämää: metsä on tuonut osin leipää pöytään ja takkapuita uuniin, metsä on antanut marjoja, sieniä ja hirvenlihaa. Metsä on ollut leikkipaikkani, aikuistuessani hauskojen vaellusretkien kohde ja juoksulenkkien piipahduspaikka. Metsä on ollut - ja on - tuttu ja hyvä, mutta luonnollisesti myös arvaamaton, seikkailuja tarjoava ja oikullinenkin.


Retkikohteet ja luonto ovat tietenkin paljon enemmän kuin metsä. Kalliolan ja Laineen kirja opastaa lukijoitaan yhtä hyvin meren äärelle kuin tunturiin, niin kaupunkipuistoon kuin pitkospuiden reitittämille rämeille. Se kertoo elävästä luonnosta, kasveista ja eläimistä, mutta myös säästä, kivistä ja geokätköilystäkin. Kirjan sanoma, "luonto kuuluu kaikille" kulkee läpi koko kirjan. Retkeilyoppaana teos sisältää tietenkin vinkkejä retkien tekemiseen, mutta se kertoo myös niistä monista arkisistakin havainnoista, joita voi tehdä ihan tavallisena päivänä vaikkapa kotipihalta käsin. Näin keväällä vaikkapa lintujen muuttoajoista on mielenkiintoista lukea: tänä vuonna kevät on aikaisessa, joten kirjan kertomia keskimääräisiä muuttoaikoja on hauska verrata toteutuneeseen. Esimerkiksi punarinta muuttaa etelärannikolle yleensä huhtikuun lopulla, mutta minä bongasin muutaman takapihan pensasaidastamme juuri tänä viikonloppuna. Samoin mustarastas, joka yleensä muuttaa Suomeen huhtikuun alussa, on laulellut lähikuusessa jo muutaman viikon ajan.

Suomen lasten retkeilykirja on oikea aarre, joka sopii niin kokeneille retkeilijöille kuin luonnosta varovaisen kiinnostuneille perheillekin. Kokeneina luontotietokirjailijoina Kalliola ja Laine kirjoittavat hyvää, yleistajuista tekstiä, josta aikuinen saa hyvää perustietoa ja jota jo tokaluokkalainen lapsi pystyy seuraamaan. Kirjan kuvat ovat laadukkaita ja monipuolisia, taitto selkeä ja johdonmukainen: on kohtalaisen paljon leipätekstiä, mutta tärkeimmät asiat kerrotaan laatikkomaisissa tietoiskuissa ja tehosteympyröissä. Kuvia katselee mielellään lukutaidoton eskarilainenkin.


Koska kirjan tekeminen on aina valintoja, voi lukija takertua pikkuseikkoihin hyvässäkin kirjassa. Minä esimerkiksi mietin, miksei Kolia ole mainittu komeimpien talviretkikohteiden paikkana tai minkä vuoksi Hartolan pellot nelostien varralla on unohtunut hyvien joutsenten levähdyspaikkojen luettelosta. Kyse on tietenkin vain kyseiseen kirjaan valituista hyvistä esimerkeistä. Suomen lasten retkeilyoppaan ehkä tärkein tehtävä onkin innostaa lukijoita tekemään omia retkiään ja bongailemaan niitä itselle parhaimpia paikkoja. Onkin hienoa huomata, kuinka paljon luontoa tulee tarkkailtua miltei huomaamattaan, miten retki voi alkaa heti kotiovelta ja kuinka automatkankin aikana voi tehdä kaikenlaisia huomioita: nähdä kauriita vantaalaisella pellolla matkalla lentokentälle, ihailla niitä joutsenia matkalla Savoon tai kuunnella sepelkyyhkysten loputtoman oloista kujerrusta, kun kävelee bussipysäkiltä kotiin.

Onnistuneen kirjan lopussa on yhteys- ja lisätietoja esimerkiksi Metsähallituksen, Ilmantieteen laitoksen ja Luonto-Liiton sivuille. Suomen lasten retkeilyopas on teos, joka innostaa retkille - niin lähelle kuin kauas. Se kertoo kunnioittaen luonnon monimuotoisuudesta ja siitä, miten monella tapaa luonnosta voi nauttia. Meillä Kalliolan ja Laineen kirjaa tullaan lukemaan vielä paljon ja pitkään.

P.S. Lasten kommentit kirjasta kuuluivat, että "ihan hyvä kirja. Milloin me mennään taas Sipoonkorpeen? Mä keksin, otetaan eväät mukaan! Mutta kirjassa oli kyllä ihan rumia kuvia". Minä: "Miten niin?" Lapset (kuin yhdestä suusta): "No, kato. Yääk, rupikonnia!". Rupikonnan kuva inhotti ehkä siksi, että viime syksynä kotiovellamme vieraili näin komea prinssi:


16 kommenttia:

  1. Hieno kirja varmastikin.
    *****
    Jokamiehen oikeus on hieno asia, itse paljon luonnossa kulkijana ja suunnistavana tarkentaisin, että toisen pihalla ei saa kulkea, eikä mennä liian lähelle asumuksia, taimikoissa ei kannata kulkea eikä jäkälää saa poimia, Natura-aikana ei saa kulkea polkujen ympärillä, linnuille pitää antaa pesimisrauha. Muutenkin jokamiehen oikeus pitää nähdä myös velvollisuutena kunnioittaa luontoa ja myös maanomistajien oikeutta, joka tarkoittaa, että tekee mahdollisimman vähän haittaa eikä avotulta saa tehdä ilman lupaa.
    Minusta jokamiehen oikeutta pitää rajoittaa, että massiivinen marjanpoiminta ja muu raskas luontoa kuluttava toiminta pitäisi tehdä luvanvaraiseksi, eli maanomistajilta pitää saada lupa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, kirja on hieno. Ja Jokamiehen oikeuksista kerrotaan kirjassa lisääkin, en vain (tietenkään :)) tuo kaikkea tietoa blogijuttuun. Itsekin paljon luonnossa liikkuvana ja vanhana partiolaisena tiedän hyvin jokamiehenoikeudet, mutta niitä on toki hyvä kerrata aina tarpeen tullen. Onneksi tässä kirjassa kerrotaan paljon myös luonnossa liikkumisen etiikasta.

      Poista
    2. P.S. Kirjassa kerrotaan myös avotulen teosta, leiriytymisestä jne. Siis siitä, missä ja milloin saa leiriytyä / tehdä tulen. :)

      Poista
    3. Arvasin tämän, entisenä innokkaana partiopoikana en voinut olla lisäämättä tätä.

      Minua muuten on alkanut ärsyttää kaupunkikallioiden lasinsirumatto. Jokamiehen oikeuksiin ei kuulu lupaa rikkoa kaljapulloja luontoon.

      Poista
    4. Jokke, niinpä! :)

      Lasinsirut ovat inhottavia. Joskus niitä näkee jopa ihan oikeissa metsissä olevien nuotipaikkojen luona, kurjaa ja keljua.

      Poista
  2. Hienoa että tälläinen kirja on tehty. Toivoisin mahdollisimman monen lapsiperheen hankkivan tämän ja innostavan luonnossa liikkumiseen.
    Heh, sammakkoprinssikö ei ollut mieleen lapsille.
    Hyvät kuvat jälleen kerran!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, eikö olekin ihanan oloinen kirja! Joo, sammakkoprinssi ei ollut lasten suosikki ja lisäksi se viime kesänä lasten uima-altaaseen kuollut sammakko on varmaan aiheuttanut pientä sammakkoinhoa. Mennee aikanaan ohi. :)

      Poista
  3. Tämä on kiinnostava, uusi tuttavuus. En ollut kirjasta aiemmin kuullut. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, kirja onkin ihan tuore. Hyvä retkeilevän lapsiperheen kirjahyllyyn ja paljon tietoa aikuisellekin!

      Poista
  4. Kiva kirjaesittely, minäkään en tästä ollut kuullut. Itse olen kasvanut metsien lähellä (Savossa minäkin) ja välillä harmittaa, kun omat lapset eivät pääse niin spontaanisti leikkimään metsään, keräämään marjoja tai sienestämään kuten itse olen omassa lapsuudessani päässyt.

    Tuon kirjan voisin laittaa lasten synttärilahjalistalle, molemmilla kun on kesällä synttärit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heli, sinäkin Savosta. :) Meillä on se onni, että talomme sijaitsee pientä metsikköä vastapäätä, joten lapset pääsevät kotiovelta metsään rymyämään. Pienihän se leikkipuiston vieressä oleva kaistale on, mutta kuitenkin. Siellä kasvaa syksyisin jopa herkkutatteja. Isompaan metsään en lapsia yksin päästä.

      Tämä on muuten hyvä lahjavinkki!

      Poista
  5. Nytpä tiedän mitä hankkia synttärilahjaksi kummipojalle. Tämä on sille nuorelle miehelle oikein hyvä lahja.

    Minäkin olen sellainen puolivaeltaja, joka tykkää retkeillä huitsinnevadassa tuossa aika lähellä. Olemme me kyllä vaeltaneet oikein monen päivän reissujakin Ruotsin Lapissa, mutta ehkä se ei kuitenkaan ole ihan se meidän juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, tämä on mielestäni hyvä lahjavinkki. Sopii niille, jotka tykkäävät luontoretkistä, mutta innostanee niitäkin, jotka eivät metsissä niin liiku. :)

      Puolivaeltajana on hyvä olla. Meidänkin huitsinnevada on ihan lähellä, mutta se on kyllä silti (ja siksi) niin jännä paikka.

      Poista
  6. En juuri liiku luonnossa, mutta aina haaveilen innostuvani - ehkä tämä kirja voisi toimia inspiraation lähteenä... :)

    Tykkäsin myös edellisestä postauksestasi. Kankimäen kirja oli suorastaan ihastuttava:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sonja, kannattaa ainakin vilkaista tätä kirjaa. Eihän sitä koskaan tiedä... :) Kankimäen kirja on iki-ihana!

      Poista
  7. Hei,

    kiitos vinkistä :). Minulla on upouusi retkeilyaiheinen blogi, ja sitä silmällä pitäen tämä kirja on kyllä ihan must-hankinta. Tervetuloa kurkkaamaan, mistä on kyse :) http://retkikunnassa.blogspot.fi/

    VastaaPoista