Sivut

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin


Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
Kustantaja: Otava 2013
Kansi: Piia Aho
Sivuja: 380
Mistä: Kustantamosta
Kotimainen, Japaniin sijoittuva tietokirja

Miellyttäviä asioita:
Sateisena lauantaina, kun on ensin siivonnut huoneensa, pessyt pyykit ja suonut itselleen omakätisen minijalkahoidon, ei ole mitään parempaa kuin päättää viettää päivä vuoteella loikoillen, sateen ropinaa, litinää ja lotinaa kuunnellen ja Sei Shonagōnin päiväkirjaa lukien.


Sei Shonagōn, yli tuhat vuotta sitten Japanissa Heian-kaudella elänyt hovinainen kiehtoo Mia Kankimäkeä. Kankimäki lähestyy 40 ikävuottaan, työskentelee kustantamossa mainostoimittajana ja on leipääntynyt elämäänsä, samanlaisina toistuviin päiviin, Otavan Graniittilinnaan ja ehkä sinkkuuteensakin. Sei Shonagōnin teos Tyynynaluskirja pitää Kankimäen otteessaan niin, että hän päättää jäädä vuorotteluvapaalle ja matkustaa Japaniin tutkimaan Sein elämää. Kankimäellä ei ole tietoa rahoituksesta eikä edes siitä, onko Tyynynaluskirjaa ollut oikeasti olemassakaan - tai sitä, kuka Sei todellisuudessa oli.

Minulle kävi kuten ystävälleni Saralle: sain ennakkokappaleen ulkokuoreltaan viehättävästä kirjasta Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin jo viime kesänä. Ajattelin kyllä lukea kirjan, mutta jotenkin kirja hautautui pinojen alle. Pelkäsin myös, että kirja on hieman hörhö tai pelkäämäni elämäntapaoppaiden kaltainen. Tyynynaluskirjankin tiesin vain Peter Greenawayn elokuvasta Pillow Book. Ehdin jo lainata lukemattoman kirjan työkaverilleni. Sitten alkoi ilmestyä kirjaa käsitteleviä blogitekstejä, osa varovaisen, osa totaalisen innostuneita. Saran ohella kaikkein ihanimmin kirjoittivat Liisa ja Joana. Lopulta sain kirjan takaisin lainasta ja yhden kotibussimatkan aikana miltei lankesin siihen, miten Kankimäki puhuttelee Sei Shonagōnia:

Sinä listaat hurmaavia asioita, masentavia asioita, ärsyttäviä asioita. Elegantteja asioita, julkeita asioita, harvinaisia asioita. Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin.

Ja niin listaa Kankimäkikin, mikä ihastuttaa minua, listojen ystävää. Kankimäki listaa yksinkertaisia asioita, kuten pyykkikone. Hän luettelee ostoslistassa oudolta näyttäviä asioita: hiiren patteri. Hän käy läpi asioita Lontoossa, kuten kaupan kassat, jotka sanovat darling. Ja tietenkin mukana on myös asioita, joita ei voi kuin rakastaa: bambumetsät ja jotain vielä enemmän. On taivaallisia asioita, kuten tee. Tässä vaiheessa olin jo pudonnut jonnekin toiseen maailmaan. Sellaiseen maailmaan, jota en itse koeta tai haluakaan saavuttaa, mutta jossa on ihmeellistä ja ihanaa vierailla kirjan sivujen välityksellä.

Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin ei tietenkään ole pelkkää luetteloa, enemmän kaikkea muuta. Se on mielenkiintoisesti rakennettu teos, joka pitää otteessaan. Se on sekoitus omakohtaista päiväkirjaa, tutkimuspäiväkirjaa, matkakirjaa ja jonkinlaista fiksua ja ei-opastavaa elämänmuutoskirjaa. Tästä kaikesta johtuen Asioita on kiehtova, innostava ja paikoin hyvällä tavalla ärsyttäväkin. Nimittäin vaikka Kankimäki kertoo paljon vastoinkäymisistään ja turhautumisestaan Japanin-matkojensa ja kirjansa työstämisen aikana, niin silti moni asia, kuten vieraaseen kulttuurin solahtaminen, tuntuu sittenkin sujuneen miltei kadehtittavan helposti, vaikka totta kai Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden aikana Japanissa ollut Kankimäki kohtasi monenlaista. Lukijalle jää kaikesta aavistuksen romantisoitu olo. Lisäksi en voinut tuntea pientä vierautta silloin, kun Kankimäki kirjoitti Seistä kämppäkaverinaan. Itse en ole edes lapsena saanut tuntea mielikuvitusystäviä. Toisaalta juuri Seille puhuminen ja Sein pitäminen ystävänä tekee Asioista osin niin kiehtovan kuin se on, näin kirja eroaa muista matka- ja elämänmuutoskertomuksista. Kokonaisuudessaan pidinkin kirjasta paljon ja haluan kantaa Asioita omassa sydämessäni.

Kirjaa lukiessani halusin nyökytellä, kommentoida ja ihmetellä kaikkea. Tunsin halua keskustella Kankimäen kanssa, ottaa kantaa ja samalla myös valokuvata kirsikankukkia tai suloisesti humaltua illanvietossa. Välillä hymyilin, melkein nauroinkin: nauroin karjalanpiirakoita kauppaavalle Kiitos-nimiselle kiotolaisleipomolle. Pohdin, millaista olisi pitää pesukarhua lemmikkinään, kuten Kankimäen eksä (jolla on nyksä!) ja nautin siitä, miten hienosti Kankimäki kirjoittaa Virginia Woolfista ja Seistä. Kaiken muun hyvän lisäksi Kankimäki kirjoittaa Kazuo Ishiguron Pitkän päivän illasta niin osuvasti, että voisin melkein itkeä (Pitkän päivän ilta on yksi koko bloggausaikani suurimmista suosikeistani): hänen mukaansa tarinan yllä leijuu selittämätön melankolia, elämän kauneuden tuottama suru.

Lempeä surumielisyys ja suuri onni leijuvat myös Kankimäen kirjassa, etenkin onni ja sen myötä vapaus. Voi että!


P.S. Miellyttäviä asioita:
Kirja, josta pitää hyvin paljon ja joka on täynnä merkintöjä, huomautuksia ja koirankorvia. Erityisen rakkaan kirjan tulee näyttää siltä että sitä on luettu paljon - ei ole mitään syytä käsitellä sitä hellävaroen ja jälkiä jättämättä, päinvastoin.

Ihastuin Mia Kankimäen kirjaan ja vaikkei se (vielä!!) ole erityisen rakas, siitä tullee kirja, johon palaan vielä joskus uudestaan. Otin alla olevan kuvan silloin, kun olin lukenut kirjasta kaksi kolmasosaa, näyttää lupaavalta. Näyttää kirjalta, josta pitää hyvin paljon. Kirjalta, josta ei välttämättä tule tyynynaluskirjaa, mutta yöpöytäkirja kuitenkin.


16 kommenttia:

  1. Jos ei tämän bloggauksen luettuaan tule mieleenkään hankkia itselleen luettavaksi kirjaa, josta se kertoo, on lukija tunteeton, kovasydäminen tai kokonaan ilman tunteita ja sydäntä!

    VastaaPoista
  2. Voi, niin haluaisin tämän kirjan hyppysiini, sinäkin sait innostumaan, ja luulen, että tämä on tärkeä lukea ennen omaa matkaani. En pysty tätä ostamaan, mutta ehkäpä joku lainaa mulle :)

    VastaaPoista
  3. Minäkin olen nyt alkanut tulla siihen johtopäätökseen, että tämä on luettava. Muistaakseni Liisan postaus jo herätteli siihen suuntaan. Nyt sitten sinun.

    "Kirja, josta pitää hyvin paljon ja joka on täynnä merkintöjä, huomautuksia ja koirankorvia. Erityisen rakkaan kirjan tulee näyttää siltä että sitä on luettu paljon - ei ole mitään syytä käsitellä sitä hellävaroen ja jälkiä jättämättä, päinvastoin." Tästä en voisi enempää olla samaa mieltä. Minun kirjoissani on elämänjälkiä. Sitä enenmmän, mitä rakkaampia ovat.

    VastaaPoista
  4. Olipa ihanasti kirjoitettu kauniskantisesta kirjasta. Sait kyllä mielenkiinnon heräämään, pitää laittaa tämä muistiin :)

    VastaaPoista
  5. Tämä kirja on minun listallani (minäkin rakastan listoja) kohdassa must. Pitää saada omistaa -kirja. Ostan nykyään hirvittävän harvoin kirjoja, koska Suomessa on loistava kirjastolaistos ja meillä kaikki kirjahyllyt aivan täynnä. Mutta sitten on kirjoja, jotka haluan omistaa, koska tiedän kirjoittavani niiden marginaaleihin. Tämä on sellainen opus. Olen kovasti vinkannut, että tämä oli lähestyvien synttärien alla oiva lahja...saa nähdä, meneekö viesti perille.

    Kiitos siis tästä mielenkiintoisesta arviosta.

    VastaaPoista
  6. Varmasti Kankimäki romantisoi - vähän - mutta ehkä juuri se tekee tästä kirjasta niin ihanan. Kaiken yllä on sellainen haikean suloinen hohde, kuin muistoissa. Kankimäki tavoittaa itsekin hyvin sen kauneuden aiheuttaman pakahduttavan, melankolisen tunnelman josta kirjoittaa japanilaisen estetiikan ja Ishiguron yhteydessä. Toisaalta kirjassa on myös kepeyttä ja huumoria, jotka tekevät siitä raikkaan ja helposti lähestyttävän.

    Ja ne kirsikankukat!

    Ihanasti kirjoitit tästä ihanasta kirjasta. <3

    VastaaPoista
  7. Olipa hieno arvio!

    Minullakin on tämä hyllyssä, ja haluan ehdottomasti lukea tämän -mieluiten pian. Tästä on ollut niin paljon kehuvia, upeita blogiarvioita joten ihan jo sen vuoksi haluan tarttua tähän :).

    VastaaPoista
  8. Kulkekoon kirjaston varausjono nopeammin, sanon. En oikein ehtinyt herätä tälle kirjalle kuin vasta nyt ja huomaan odottavani sen lukemista kovasti. Kirjoitat kauniisti ja jos Kankimäki osaa kuvata Pitkän päivän iltaa noin osuvasti on tämä jo silloin lukemisen arvoinen.

    VastaaPoista
  9. Hei kaikki, jotka rakastatte listoja: jo muinaiset mesopotamialaiset alkoivat laatia listoja hetimiten kun kehittivät kirjoituksen. Listoissa on jotain syvän inhimillistä. Muinaisen maailman seitsemän ihmettä, kaikkine variaatioineen on minun henkilökohtainen lempilistani.

    VastaaPoista
  10. Yhdyn kaikkeen mitä kirjoitit!Mutta mulla jo tyynynalus kirjana:) tykkään löydän joka lukemalta joitain mitä en ollut huomannut...

    VastaaPoista
  11. Minä elän listoista, listoilla...Monenlaista kirjaa minullekin tulee, mutta tätä en ole nähnyt.

    Valitan, että minulla on menossa elämäntapaopaskevät;) Elän jossain murroksessa...ja tavitsen silloin pelatusrenkaita. Ainoa mitä et minulta löydä ovat fantasia, sotakirjat ja siirappiset rakkaustarinat. Romanttinen ja siirappi ovat kaksi aivan eri asiaa...

    Selittämätön, kaunis melankolia leijuu myös Jänis jolla on meripihkanväriset silmät...

    Hyvää ystävänpäivää ♥

    VastaaPoista
  12. Kiitos tästä! :)
    Tämä kirja olisi tullut minulle eräästä kirjakerhosta viime keväänä mutta jostain käsittämättömästä syystä peruutin kirjan. No, aina ei voi tietää, mikä vilahti ohi. Hankin tämän helmen kyllä!

    Ihana, ihana arvio! <3



    VastaaPoista
  13. Tulin vain sanomaan että <3 ! Tämä oli aivan valtavan ihana kirja. Toivon että Kankimäki jatkaa hienosti alkanutta kirjailijan uraansa.

    VastaaPoista
  14. Kiitos kaikille kommenteista. Tavoistani poiketen vastaan näin yhteisesti. En kirjaa aloittaessani tiennyt, miten paljon tulen tästä pitämään. Hurmaava, lohdullinen, kaunis, ihana kirja! Ei maailman paras, mutta kuitenkin sellainen, joka on oikea aarre.

    VastaaPoista
  15. Ihana lukea näin jälkijunassa postauksia ja kommentointia hienosta kirjasta. Myös minä pidin siitä kovasti. Kirjankuluttaja.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joanna L., kiitos kommentistasi. Hieno ja kertakaikkisen ihana kirja. :)

      Poista