perjantai 17. tammikuuta 2014

Lukupiirivieraana Leena Parkkinen


Millainen on lukupiiri, jossa kirjailija vierailee lukijoidensa parissa? Lukupiiri, jossa kirjailija soittaa ovikelloa ja tulee kylään? Eilen pääsin osallistumaan juuri sellaiseen. En ole kovin aktiivinen lukupiiriharrastaja: äitiyslomalla ollessani olin mukana yhdessä lukupiirissä, jonka ajatuksena oli keskustella kirjoista ja kokoontua joka kerta eri kahviloissa Helsingissä. Tämä lukupiiri hiipui pikkuhiljaa, kun itse kukin palasi työelämään. Syksyllä kävin itse vetämässä yhden työpaikan lukupiiriä, mikä oli minulle niin mukava työkeikka, että aloin kaivata omaa lukupiiriä. 


Siispä eilen torstaina joukko meitä kirjabloggaajia kokoontui lukupiirimäiseen iltaan erään kirjabloggaajan kotona. Kokoonnuimme, koska lukemista monin tavoin edistävä Lukukeskus on aloittamassa uutta hanketta, jossa lukupiirit tai muut yksityishenkilöistä koostuvat ryhmät voivat kutsua kirjailijan vieraakseen. Idea tuli Lukukeskuksen Saara Oraselta ja meitä bloggaajia oli heti kymmenkunta kiinnostunutta suunnittelemassa kokoontumista hyvän kirjallisuuden ja vilkkaan keskustelun merkeissä.




Kirjailijavieraaksi lukupiirimme sai ihanan Leena Parkkisen. Olen itse erityisen iloinen, että juuri Parkkinen vieraili illassamme, koska Sinun jälkeesi, Max on mielestäni eräs parhaimmista uudehkoista kotimaisista romaaneista ja pidin paljon myös viime syksynä lukemastani Galtbystä länteen -kirjasta. Syksyllä ilmestyneessä Grantan ruokanumerossa Parkkisen novelli Turska oli yksi suosikeistani. Illan emäntämme luo saavuimme juuri samaan aikaan kirjailijan kanssa.


Ilta alkoi samalla tavalla kuin varmasti melkein minkä tahansa ei niin usein kokoontuvan lukupiirin kohtaaminen: ilmassa oli pientä jännitystä, mutta kun päästiin ruokailemaan, alkoi juttukin virrata. Illan emäntä oli loihtinut pöytään herkkuja: lämmintä papu-juuressalaattia, hapankaalipiirakkaa ja fudgea. Glorian ruoka- ja viini-lehden ohjeella tehty salaatti oli taivaallisen hyvää enkä ollut aiemmin syönytkään kotitekoista fudgea.






Leena Parkkinen kertoi kirjoistaan, työtavoistaan, siitä millaista on asua saaristossa ja suuntasi myös katseensa kohti tulevaa lastenkirjaansa, jota ainakin minä odotan innolla. Me bloggaajat esitimme Parkkiselle kysymyksiä ja osallistuimme innokkaana keskusteluun ja voinkin sanoa, että puhetta piisasi. Parkkinen kertoi muun muassa siitä, millaista on lähteä liikkeelle tekstin kanssa, kuinka monta kertaa hän kirjoittaa romaaninsa ennen kuin jättää sen kustantamoon ja millaista taustatyötä hän romaaniensa eteen tekee. Myös käännöksistä tuli hauskaa keskustelua: Parkkisen molemmat romaanin on käännetty (tai käännetään?) saksaksi.




Parkkinen puhui molemmista romaaneistaan niin hyvin, että keskustelun aikana pääsin ikään kuin uudelleen Maxin ja Galtbyn maailmaan. Koska Galtbystä länteen sijoittuu Turun saaristoon, oli kiinnostavaa kuulla Parkkisen omia kokemuksia saaristolaiselämästä, mm. siitä, kuinka kaikilla asukkailla oli omat kiikarit, joilla tihrustaa ohikulkevia ihmisiä! Tämän tihrusteluun liittyy niin uteliaisuutta kuin huolenpitoakin.

Parkkinen kertoi myös suosikkikirjailijoistaan ja koska nyt parikin suosikkikirjailijaani on maininnut ihailevansa Thomas Mannin tekstejä, on minunkin ehdottomasti lukea Mannilta muutakin kuin opiskeluaikanani lukemani Kuolema Venetsiassa




Lämmin kiitos siis Lukukeskukselle ja Leena Parkkiselle mukavasta illasta ja hyvästä keskustelusta. Lukukeskus mahdollisti meidän iltamme ja Lukukeskuksen sivuilta saa hyvää tietoa kirjailijavierailuista ja muista hankkeista. Kiitos myös niin illan emännälle kuin muille bloggaajaystäville kirjakeskusteluista ja aina niin hyvää tekevästä naurusta.




Kotiin lähtiessä tämä melkein-maalainen hieman seikkaili metroa etsiessään, mutta tietä kysyvälle onneksi vastattiin ja metroasemakin löytyi. Kotimatkaa jatkoin vielä bussissa ja koska asun Kehä kolmosen pohjoispuolella, oli minulla oikein hyvää lukuaikaa. Kuinkas muuten!

11 kommenttia:

  1. Oli kyllä jännä kuulla Parkkisen teosten taustoista, niin luettujen kuin lukemattomienkin. Max on ollut jo pitkään lukulistallani, jospa tänä vuonna sukeltaisin sen maailmaan.

    Olen lukenut Mannilta Tohtori Faustuksen, ja nyt ihan pari viikkoa sain jostakin päähäni lainata kirjastosta Buddenbrookit. On se kyllä melkoinen järkäle, että saa nähdä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, oli tosi kiinnostavaa kuulla, kun Parkkinen kertoi kirjojensa synnystä. Hän osasi kertoa niin hyvin!

      Äh, olenhan minä lukenut Faustuksenkin! Sen luin opiskeluaikana, kuten Kuoleman Venetsiassain. Buddenbrookit ja Taikavuori kiinnostavaisivat nyt eniten.

      Poista
  2. Thomas Mann! Minun suursuosikkini. Olen vuosikymmeniä kantanut elämäni kymmenen parhaan kirjan listalla Taikavuorta, mutta nyt just on tainnut TOP10 vähän muuttua, varma en ole;) Taikavuori on tullut luettua useasti, Tohtori Faustus kerran, Buddenbrookit katsoin tv-sarjana, Kuolema Venetsiassa olisi ihan must, sillä en ainakaan muista sitä lukeneeni ja eihän Mannin kirjoja voi unohtaa.

    Muistatko mihin päättyi minun viimeisin saksan kertauskurssini: Samana iltana tuli joka viikko televisiosta dokumentti Mannin perheestä. Älä kysy, miksi emme tallenna: Stoori on tooosi pitkä...;) Kerroin Mannin syyksi saksan opettajalle ja hän sanoi, että siinä oppii enemmän kuin hänen tunneillaan ja hymyili iloisesti. Siis pelkästään jo Mannin perheen elämä on kuin joku romaani...kiinnostava sellainen.

    Hyvä, että toinen Leena sai sinut innostumaan Mannista, kun minä en ole onnistunut;) En kylläkään ole lukenut häntä blogiini, mutta enhän ole lukenut sinne Waltariakaan, joten näköjään pelkät listat eivät vaikuta yhtä hyvin kuin juttu ko. kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, onpa hienoa! En muistanutkaan, että Mann on myös sinun suosikkisi. Nyt tosiaan muistin lukeneeni myös Tohtori Faustuksen Kuoleman Venetsiassa lisäksi.

      Taikavuori kiinnostaa minua ehkä eniten. Kirjamessuilla ehkä suurin kotimainen kirjailijasuosikkini Joel Haahtela kertoi kirjan vaikuttaneen häneen ja silloin mietin, että kirja pitää kyllä lukea.

      Blogi on ollut olemassa niin vähän aikaa omaan lukijuuteen verrattuna, ettei kaikkea voi esitellä blogissa. Minä rakastin Waltaria lukiolaisena, silloin Sinuhe oli suosikkini ja mielestäni maailmankaikkeuden paras kirja. Nyt olen toista mieltä, mutta pidän Waltarin pienoisromaaneista ihan hurjasti.

      Poista
    2. Sinuhe on ja pysyy - minulla. Se muutti elämäni ja ehkä siksi se ei ikinä tule blogiini.// Taikavuori ei ole mitään tavallista, vaan ennen kuin huomaatkaan olet itse Beghofin parantolan potilas. Taikavuorta, joka ilmestyi 1924, pidetään yhtenä saksankielisen kirjallisuuden suurimmista saavutuksista. Kuuma suositus siis täältä;)

      Poista
    3. Kiitos suosituksesta. :) Siitä saakka, kun Joel Haahtela kertoi kirjan vaikuttaneen omaan kirjailijantyöhönsäkin, olen suunnitellut lukevani Taikavuoren. Ja muistan toki kirjan merkityksen kirjallisuuden luennoiltakin (silti jostain syytä meidän piti lukea Faustus). :)

      Poista
  3. Varmasti hieno ilta lukupiirissä! Mainio idea kutsua kirjailija mukaan, ja hyvä projekti Lukukeskukselta. Lukupiirit. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, ilta oli tosi kiva. Aloin kaivata vakituisempaa lukupiiriä. Lukukeskuksella on valtavasti hyviä juttuja meneillää - ja mikä määrä kirjailijoita listallaan!

      Poista
  4. Kiitos oikein mainiolta kuulostavan illan kuvauksesta. Antakaa anteeksi, mutta Thomas Mann, niin loistava kuin onkin, on epäsuosikkikirjailijani. :) Faustuksen olen sisulla saanut luettua loppuun, koska oli pakko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, ilta oli oikein kiva. Ja minun mielestäni ei koskaan ole syytä pyytää anteeksi, jos on eri mieltä muiden kanssa esim. jostain kirjailijasta. Minullakin on muutamia epäsuosikkikirjailijoita ja juuri heidän ansiostaan tunnistaa sitten ne omat suosikkinsa. :)

      Poista
  5. Ihanan kuuloinen ilta :)

    Sinun jälkeesi, Max piti kotiuttaa kirpputorilta, mutta en ole vielä sitä lukenut.

    VastaaPoista