perjantai 3. tammikuuta 2014

Haruki Murakami: 1Q84 (osa 3)


Haruki Murakami: 1Q84. Osa 3
Kustantaja: Tammi 2013, Keltainen kirjasto
Alkuteos: 1Q84, 2010
Suomennos: Aleksi Milonoff
Kansi: Laura Lyytinen
Sivuja: 446
Mistä: joululahjaksi
Japanilainen romaani

Oli lokakuu. Armonaikaa oli alle kolme kuukautta. Kello kävi tauotta. Aomame vaipui syvemmälle puutarhatuoliin ja tuijotti leikkipuiston liukumäkeä parvekkeen muovikaihdinten läpi. Pikkulasten leikkipuisto näytti kelmeältä elohopealampun valossa. Näky toi Aomamen mieleen öisen akvaarion autiot käytävät. Näkymättömät mielikuvituskalat lipuivat äänettömästi puiden lomassa, hiljaa, jatkuvassa liikkeessä. Kuut loistivat taivaalla ja odottivat, että Aomame huomaisi ne.
"Tengo", hän kuiskasi. "Missä sinä olet?"

Kesäkuussa palkitsin itseni Haruki Murakamin pääteokseksi luonnehditun 1Q84:n kahden ensimmäisen osan yhteisniteellä. Kolmannen osan suomennosta saimme odotella lokakuulle saakka, mutta itse halusin säästellä yhden suosikkikirjailijani romaania ja toivoin sitä joululahjaksi. Joulupukki tai lahjan hankkija oli kuunnellut toiveitani ja vietinkin osan joululomastani Aomamen ja Tengon tarinan parissa.

Koska 1Q84:n kolmas osa jatkuu siitä, mihin kakkososa päättyi, en avaa romaanin kehystä kovin tarkkaan. Kirjaa tuntemattomien kannalta siirtyminen suoraan kolmannen osan tapahtumien alkuun ei ole kiinnostavaa (kannattaa tosiaankin aloittaa ihan alusta, koska kyse on yhdestä yhtenäisestä teoksesta) ja kaksi ensimmäistä osaa lukeneet luultavasti lukevat kolmannenkin osan, koska on pakko saada selville, kuinka vain kerran elämässään kohdanneiden rakastavaisten käy. Kerron vain sen, että Aomame ja Tengo ovat edelleen rinnakaistodellisuudessa, Aomame vuodessa 1Q84 ja Tengo Kissojen kaupungissa. He eivät ole vieläkään tavanneet, pikkuväki on edelleen liikekannalla ja jossain rakentuu uusi ilmakotelokin. Nyt heidän kannoillaan on Sakigaken palkkaama salapoliisi Ushikawa - ja taivaalla paistaa edelleen kaksi kuuta.

Olen osa tätä maailmaa, ja tämä maailma on osa minua.

Tiiliskiven paksuinen ja äärimmäisen koukuttava ovat kaksi ensimmäistä luonnehdintaa, jotka 1Q84:stä kokonaisuudessaan nousevat mieleeni. Kolmas osa ei tuo sinänsä mitään uutta kirjan laatuun tai kirjoitustapaan, mutta jokin kuitenkin muuttuu. Romaanin kahdessa ensimmäisessä osassa kerronta nimittäin etenee vuoroin Tengon ja vuoroin Aomamen elämää seuraten. Nyt kolmannessa osassa pallopääksi kuvattu, varsin luotaantyöntävän oloinen etsivä Ushikawa nousee yhdeksi uudeksi päähenkilöksi ja tapahtumia seurataan myös hänen näkökulmastaan.

1Q84 on hieno yhdistelmä jännitystä ja uskomattomia tapahtumia sekä tietynlaista joutilaisuutta, joka aiheuttaa odottamisesta. Helsingin Sanomien Harri Römpötti syyttää kirjaa liikkumattomuudesta ja ilmoittaa Murakamin tekstin seisovan kuin vesi lätäkössä. Omasta mielestäni kirjassa kyllä tapahtuu paljonkin, vaikka rauhalliseen tahtiin. Myönnän, että hetkittäin pohdin, onko kirjassa turhaa tyhjäkäyntiä, mutta ei: rauhallisuus on erityisen perusteltua, sillä etenkin Aomame joutuu odottamaan asioita tapahtuvaksi. Tätä odotusta leimaa jännitys, joka kietoutuu niin Aomamen, Ushikawan, osin Tengon kuin lukijankin ympärille. Kahden kuun valaisema hiljaisuus on otollista maaperää kaikelle sille, mikä uhkaa ja mitä voi tapahtua. Murakamin tuntien lukija osaa odottaa yllätyksiä.

Murakamin teksti on kirjailijalle tyypillisesti totta kai täynnä kummallisuuksia ja mahdottomuuksia. 1Q84 on fantasiaa. Romaanissa tapahtuu asioita, joita ei oikeasti voisi koskaan tapahtua. Mutta niin vain on, että siinä missä Kafkassa rannalla sataa kaloja ja Suuressa lammasseikkailussa kerrotaan vihje pihtejä etsivästä lypsylehmästä, on ihan selviö, että Aomamen ja Tengonkin oudon maailman tapahtumat tuntuvat järkeenkäyviltä. Mukana on tietenkin paljon Murakamille ominaisia teemoja, kuten eroottisuutta vailla olevaa seksiä, rakkauden kaipuuta, keskusteluja, ruokaa, vanhan japanilaisen ja modernin länsimaisen kulttuurin leikkauspisteitä. 1Q84 on yllättävän julma ja äärettömän hellä. Kirja onkin rakkauskertomus. Se on kirja, joka melkein itkettää siksi, että muiden Murakamin kirjojen tapaan se jättää kaipuun siihen ihmeellisen tarinaan, joka kirjan kansien sulkemisen jälkeen jää taakse.

Vaikka jossain välissä (hyvin pienesti!) melkein epäilin 1Q84:n toimivuutta ja pohdin, että onko mukana sittenkin liikaa jaarittelua, suljin kirjan kannet haltioituneena. En tiedä, miten tulen sijoittamaan 1Q84:n Murakamin tuotannossa. Se on mielestäni parempi kuin Sputnik, rakastettuni, muttei ainakaan vielä ihan niin taidokas kuin Kafka rannalla - ja kuitenkin 1Q84 koskettaa syvemmältä, tulee lähemmäksi ja rakastan (kyllä!) sitä enemmän. Enkä tiedä sitäkään, miten Murakami sen tekee, mutta hän kirjoittaa kirjoja, jotka yllättävät, koskettavat, liikuttavat - ja lumoavat. Tämän tyytyväisempi en voi lukijana olla.

--
1Q84:n kolmas osa on ollut esillä monissa blogeissa, mutta linkitän nyt Minnan (juuri noin!), Liisan (jonka kanssa olen ihan samaa mieltä) ja Tuijatan (joka pohtii kirjaa hienosti) tekstit.

12 kommenttia:

  1. Minäkään en tiedä, miten Murakami lumouksensa luo, mutta onpa ihanaa että hän sen luo! :) Mielenkiintoista on myös se, että vaikka Murakamin kirjat kieltämättä muistuttavat paljon toisiaan, oma suhteeni jokaiseen kirjaan on erilainen, tunnetasolla. Paremmuusjärjestykseenhän niitä on vaikea laittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, juuri noin! Murakamin kirjoja on vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen. Koetin miettiä analyyttisesti (mitä se sitten tarkoittaakin) ja tuntuu, että Kafka on "paras", mutta tämä ja Norwegian Wood tulevat lähemmäs.

      Sain muuten juoksukirjan divarista! <3

      Poista
  2. Katja, kirjoituksesi sai minut miettimään todellisuuksia. Elämme yhdessä todellisuudessa, mutta jokaisella on samanaikaisesti oma todellisuutensa. Hmm....

    Oma Murakami-suosikkini on The Wind-Up Bird Chronicle ja sitten juuri tämä 1Q84.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, jokaisella on varmasti oma todellisuutensa, jos sellaiseen uskoo. :)

      Minä pidin tästä paljon, mutta ehkä vielä pidän Kafkaa rannalla suurimpana suosikkinani sen vuoksi, että se on ensimmäinen lukemani Murakamin kirja. The Wind-Up... pitäisi lukea. Mietin, että hankinko englanniksi vai odotanko suomennosta, jollainen varmasti joskus tulee.

      Poista
  3. Katja, tiedät, että olen Murakamissa täysin pihalla, sillä en ole vielä ehtinyt häneen, mutta blogisuosikkiuden tähden luin just tuon Hesarin arvostelun, joka ei ollut just tälle ihan suopea. Toisaalta: Kaikenlaisia mielipiteitä saa olla ja mikään niistä ei ole toistaan oikeammassa tai väärässä. Ne ovat mielipiteitä.

    Fantasiaa? Ei ihan mun juttu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, tiedän. Ja jos joskus ehdit, niin sinulle suosittelen Norwegian Woodia, joka on kaukana fantasiasta. <3

      Tämä Murakamin kirja on saanut niin maailmalla kuin suomalaisissa maakuntalehdissä hyvät arvostelut, van HS on ollut nihkeä. Mutta jokainen lukee kirjan aina omista lähtökohdistaan. Minä rakastin tätä kirjaa.

      Fantasia ei ole minunkaan juttuni, mutta Murakamilla kyse ei ole mistään velhoista ja lohikäärmeistä, vaan sellaisesta reaalifantasiasta kuin esim. Jääskeläisenkin kohdalla (paitsi että Murakami on mielestäni parempi). :)

      Poista
  4. Oli mielenkiintoista kuulla, että olit haltiotunut. Itse en ole lukenut, mutta mieheni, joka tykkäsi kovasti ensimmäisistä, oli pettynyt kolmoseen ja piti sitä "tarpeettomana". Luin juuri aamun lehdestä, että nyt on ilmestynyt saksaksi uusi Murakami värittömästä Tazakista ja hänen vaellusvuosistaan ja siinä liikutaan mm. Suomessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, minä pidin ja mielestäni tämä kolmas osa oli välttämätön, koska se sitoi kaiken yhteen. Toki koko romaani (kaikki kolme osaa) olisi voinut olla hivenen lyhyempi. Hauska kuulla uudesta Murakamista ja etenkin siitä, että kirjassa liikutaan Suomessa. 1Q84:ssä muuten kuunnellaan Sibeliusta. :)

      Poista
  5. 1Q84 osat 1 ja 2 on odotelleet hyllyssä jo muutaman kuukauden. Hankin kirjan heti luettuani Norwegian Woodin, josta pidin valtavasti. 1Q84 kaksi ekaa osaa ovat seuraava 'iso projekti' jolle annan taas vähän enemmän aikaa. Taidan lukea ne osissa...

    Palaan tähän sinun kolmannesta osasta kertovaan juttuusi myöhemmin!

    Mukavaa viikonloppua, Katja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, tämä on erilainen kuin Norwegian Wood, mutta on näissä - kuten kaikissa murakameissa - paljon samaakin. 1 & 2:n jälkeen voi pitääkin pienen tauon. Ymmärtääkseni kolmosen julkaiseminen eri aikaan on Murakamin oma toive.

      <3

      Poista
  6. Hei pitkästä aikaa Katja!
    Nyt kun sain Murakamin trilogian loppuun, piti asiasta tehden tulla kurkistamaan mitä olet näistä tykännyt. Ajattelinkin, että tykkäisit, kun esim. just tuo Hesarin kritiikki minua niin hämmästytti... No jokaisella omat mieltymyksensä. minulle tämä trilogia muodostui turvapaikaksi, josta en olisi millään halunnut tulla pois. Tarkoittaa että näihin kirjoihin olisin halunnut jäädä loppu elämäkseni. Joskus voi käydä niin, tiettyjen elämän koettelemusten seurauksena. Joskus ihminen voi tarvita fantasiamaailman todellisuuden rinnalle jaksaakseen elämää eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivikki, onpa kiva kuulla sinusta! Ihanaa, että pidit Murakamista. Minunkin mielestäni 1Q84:ssa on jotain lohdullista. Hesarin arvio oli hieman juonireferaattimainen ja olen toki muutenkin kriitikon kanssa eri mieltä, että selväksihän sekin näkemys tuli. Murakami on minulle sellainen kirjailija, että voisi kirjoittaa mitä vain ja lukisin varmaankin silti. Sinulle suosittelen muuten myös Mistä puhun kun puhun juoksemisesta -kirjaa. Se on murakamimaisen hyvin kirjoitettu ja juoksuaihe varmaan uppoaa myös?

      Poista