tiistai 17. joulukuuta 2013

Orhan Pamuk: Lumi


Orhan Pamuk: Lumi
Kustantaja: Tammi, Keltainen kirjasto 2004
Alkuteos: Kar 2002
Suomennos: Tuula Kojo
Sivuja: 534
Mistä: Kirjastosta
Turkkilainen romaani

Lumi oli aina tuonut Ka´n mieleen puhtauden, tunteen että kaupungin lika, kura ja pimeys unohtuivat hangen alle, mutta ensimmäisenä päivänään Karsissa hän kadotti sen viattomuuden minkä oli lumeen liittänyt. Täällä lumi väsytti, tympäisi, hirvitti. Lunta oli satanut koko yön.

Lumi tukkii tiet ja pakottaa ihmiset viipymään sisätiloissa. Saksassa poliittisena pakolaisena vuosia elänyt runoilija Ka palaa synnyinmaahansa Turkkiin ja matkustaa syrjäiseen Karsin kaupunkiin. Hän matkustaa Karsiin, koska kirjoittaa lehteen artikkelia Turkin poliittisesta tilanteesta ja kaupungin alueella tapahtuneista muslimityttöjen itsemurhista. Ennen kaikkea hän matkustaa, koska hänen nuoruudenrakkautensa Ipek on eronnut. Karsin kaupungissa on kuohunut jo vuosia, kansallismieliset kurdit ja poliittiset islamistit ovat liikekannalla ja Karsissa tapahtuu vallankaappaus. Ka ja Ipek joutuvat hekin todistamaan poliittista murhaa. Ka on ollut osin tietämätön kotimaansa tilanteesta, mutta nyt hän on kaupungissa, joka on väkivallan keskipisteenä. Koko ajan sataa lunta.

Orhan Pamukin Lumi ja Pamukin tuotanto ylipäätään on kiinnostanut minua jo kymmenkunta vuotta. Lumi olikin yksi teoksista, jonka päätin lukea lumisten kirjojen viikollani jo ennen kuin sain kirjavinkkejä. Lumisia kirjoja esittelen jo kolmatta viikkoa, joten kyse on melkeinpä teemakuukaudesta.

Huoneessaan Ka katsoi ikkunasta ulos ja poltti tupakkaa. Lunta ei enää satanut; tyhjällä lumen peittämällä kadulla katulamppujen valossa vallitsi rauhoittava liikkumattomuus. Ka tiesi oikein hyvin, että hänen rauhallinen olonsa ei liittynyt niinkään lumen kauneuteen kuin rakkauteen ja onneen. Lisäksi häntä oli täällä Turkissa rauhoittanut se, että hän sai olla kaltaistensa joukossa jotka olivat tasaveroisia hänen kanssaan.

Lumi on nimensä veroinen, lunta sataa miltei koko ajan ja silloinkin, kun sitä ei sada, se peittää alleen väkivallan, pakottaa levottomuuksiin ja työttömyyteen väsyneet ihmiset koteihinsa katsomaan televisiota tai pitää keskustelijat teehuoneen lämmössä ikkunan takana. Taustalla kuitenkin tapahtuu paljon.

Romaanina Lumi on moniulotteinen. Se on kertomus Ka'sta, hänen työstään ja etenkin rakkaudestaan, mutta yhtä lailla se on kuvaus Turkin historiasta ja nykyajasta: miten turkkilainen kulttuuri on kukoistanut, miten se on saanut vaikutteita niin idästä kuin lännestäkin ja kuinka nuo vaikutteet luovat paineita. Paineet näkyvät paitsi Saksassa eläneen turkkilaisen Ka'n persoonassa, myös esimerkiksi atatürkilaisten ja islamistien välisissä ristiriidoissa ja yhteydenotoissa sekä naisten asemassa ja ajattelun vapaudessa. Mellakoihin ei tarvita aina edes suurta poliittista tietoisuutta, köyhyys ja työttömyys luovat otollisen maaperän populismille samalla tavalla kuin missä tahansa muuallakin. Pamukin Lumessa väkivalta leimahtaa, mutta kiivauden rinnalla on paljon pohdiskelevuutta.

Lumi on moniulotteinen paitsi teemansa, myös rakenteensa ja kertojanäkökulmansa osalta Kaiken kokijana on Ka, mutta kaikki kerrotaan minäkertojan sanoin. Minäkertoja myös ennakoi tulevaa niin, että lukija aavistaa osan siitä, mitä tuleman pitää. Kuka minä on ja miksi hän kertoo Kan tarinaa? Sekin selviää aikanaan. Suoran, kirjan nykyhetkeen sijoittuvan kerronnan rinnalla kulkee myös fiktiivisiä kirjallisia lainauksia, sanomalehtitekstejä sekä pamflettimaisia kirjoituksia, jotka ilmentävät sitä, mitä niin Ka'n elämässä kuin Karsin kaupungissa on meneillään: Kuka täällä sitten edustaa jumalaa? Pamuk nivoo kaiken yhteen hienoksi ja temmoltaan verkkaiseksi romaaniksi, jonka lukeminen ottaa aikansa, mutta pitää otteessaan alusta loppun saakka. Tuula Kojon suomennosta ei voi kuin kehua.

Pamukin teoksessa minua yleisestikin kiinnostavat teemat - politiikka, uskonto, yksilön omat toiveet ja tunteet - peilautuvat toisiaan vasten järkyttävästi ja kauniisti. Ka, Kars asukkaineen, lumi ja minäkertoja ovat kaikki tämän hienon ja kantaa ottavan romaanin keskeisiä "lankoja". Paljon merkityksiä kantavasta Lumesta jää rauhallinen mieli: Aivan kuin lumi lähentäisi ihmisiä kun sitä satoi kiukun, ahneuden ja vihanpidon päälle.

---
P.S. Rakastan kirjoja -blogin Sara on myös lukenut kirjan. Tavoistani poiketen latasin kannen kustantajan kuvapankista. Ehdin palauttaa lainaamani kirjan kirjastoon, mutten muistanut kuvata kantta. Pah, ja niin kuin minulla oli jo mielessäni kirjaan sopiva oma kuvakulmakin.

12 kommenttia:

  1. Minulla on Pamukin The Museum of Innocence,ja se onkin ainoa Pamukin kirja
    jonka olen lukenut,mutta tämän Lumenkin lukisin mielelläni,samoin kuin muitakin Pamukin kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, minä olen joskus aloitellut Nimeni on punaista, mutta siitä on vuosia. Lumesta pidin niin paljon, että aion ehdottomasti lukea Pamukia enemmänkin.

      Poista
  2. Tämä on lähes maaginen kirja jatkuvan lumisateen takia. Muistan, että tässä oli huumoria ja surua, politiikkaa, uskontoa, rakkautta. Turkki pienoiskoossa vuoristokaupunkiin eristettynä. Unohtumaton kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, totta! Tunnelma on taianomainen. Miten lumi peittää, suojelee ja osaltaan myös antaa väkivallanteoille mahdollisuuden (kun moni jää sisälle). Minäkin toivon, että muistan tämän kirjan kauan.

      Poista
  3. Hauskaa että pidit Lumesta Katja, se on Pamukin romaaneista yksi parhaista. Kun Turkissa sataa lunta, tunnelma muuttuu ihan erilaiseksi, olen elänyt lumen kerran Istanbulissa ja kerran Ankarassa. Karsiin asti en ole vielä päässyt, mutta jonain päivänä matkaan myös sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidin kovasti! Vaikutuin ja jotenkin Lumi on sellainen kirja, joka ei päästä otteestaan. Toivottavasti pääset joskus Karsiin.

      Poista
    2. Karsissa saattaa olla ihan karseeta, mutta postaan sitten kuvia :).

      Poista
  4. Katja, tässä kirja jota minäkin olen yrittänyt tavoittaa jo kai about kymmenen vuotta. Varmaan kiinni saamattomuudesta, sillä kiireestä ei voi kaikkea syyttää. Olen tästä lukenut muutaman arvion ja tämä tuntuu ihan minun kirjaltani.

    Miten minusta tuntuu, että tästä on kaksi eri kansiversiota vai muistanko jotain englanninkielistä...

    Kiinnostavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, en yhtään tiedä, voiko tätä saada esim. antikvariaateista, mutta onneksi aina on kirjasto. Olen nimittäin ihan varma, että tämä olisi sinun kirjasi.

      Englanninkielisissä versioissa on varmasti erilainen / erilaisia kansia.

      <3

      Poista
  5. Pamuk kuuluu suosikkeihini, mutta juuri tätä kirjaa en ole lukenut. Kirjahyllyssäni komeilevat Musta kirja ja Nimeni on Punainen. Ne olivat elämyksiä, ihania järkäleitä, joiden maailman imaisi sisäänsä. Lumi pitäisi myös lukea. Samoin Viattomuuden museo (jos muistan nimen oikein). Olen lukenut Pamukilta myös romaanin, jossa oli jotain hämärää kaksoisolentosymboliikkaa (muisti palailee pätkittäin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, kiva kuulla. Luulen nimittäin, että Pamukista voi olla yksi omistakin suosikeistani. Nimeni on Punaista joskus aloittekin, mutta sen lukeminen jäi monenlaisten kiireiden jalkoihin.

      Olen kuullut, että tuo kaksoisolentoteema on olennaista Pamukille. Kiinnostavaa!

      Poista
  6. On pitänyt tulla tänne kommentoimaan jo iäisyyden - luin tekstisi ensimmäistä kertaa kännykällä enkä tykkää kommentoida sillä blogitekstejä. :)

    Ihanaa että luit tämän! <3 Minä olen tästä kirjasta jotenkin vieläkin ihan liekeissä, lainasin eilen kirjastosta seuraavan Pamukini ja toivon ehtiväni pian sen pariin. Taas yksi uusi upea kirjailija, jonka kaikki teokset pitäisi kerätä omaan hyllyyn... :)

    VastaaPoista