lauantai 21. joulukuuta 2013

Antti Hyry: Uuni

Antti Hyry: Uuni
Kustantaja: Otava 2009
Kansi: Juha Markula
Sivuja: 400
Mistä: Ostos
Kotimainen romaani

- Vielä hetki, sanoin. Ihmisen elämä on yhtä odottamista, mietin. Vaikka uuni olisi kuinka kuuma ja leivät leivottu, niin vielä hetki.

Mies rakentaa uunin ja miettii maailmanmenoa: Pietari ja Hanna ovat eläköitynyt aviopari, joka on muuttanut takaisin kotiseudulle Iijoen maisemiin Perämeren äärelle. Heidän talonsa, entinen kesäviettopaikka, kaipaa uunia. Pietari haluaa ison, hyvän uunin. Uunintekijän tulee tietää ja osata monenlaista, hankkia tarvikkeet, määrittää mitat ja osata muurata. Pietari rakentaa ja pohtii siinä samalla asioita menneestä tulevaan, vuodenajat vaihtuvat, mansikat kypsyvät, pääskyset lentävät, syysmaitikki kukkii ja lunta sataa. Elämää etenee ja uuni rakentuu.

Antti Hyryn Uuni on muutaman vuoden takainen Finlandia-voittaja, Hyry puolestaan kotimaisen modernismin pitkäaikaisia ja keskeisiä nimiä. Jokunen aika sitten pelkäsin, että Hyryn teokset ovat makuuni liian pitkäpiimäisiä, sitten kävin muutaman bloggaajan kanssa innostavaa keskustelua Uunista ja lopulta töiden puolesta luin Kiviaholinna-teoksesta Vesa Haapalan artikkelia Hyryn Aitasta. Haapalan teksti innoitti minua niin, että päätin lukea Aitan, mutta sain Uunin käsiini aikaisemmin - ja jo varsin suurin odotuksin.

- No tulithan sinä, Hanna sanoi.
- Tulin.
- Tässä olisi nyt vain tällaista, keitettyjä perunoita ja lihahyyteöä ja viiliä, sitten kyllä tomaatteja ja salaatinlehtiä ja tuoreita mansikoita. Mansikoitten kanssa on kyllä jäätelöä. Hannu soitti että huomenna saa lisää. Otan saman verran, kaksi laatikkoa Honeoyeta ja neljä Polkaa. 
- No hyvä. Saako tähän istua, kun voi olla vähän pölyinen.
- No tämän kerran, Hanna sanoi.


Nimensä mukaisesti Uuni on tarina uunin rakentamisesta, mutta vain pinnaltaan. Hyry luo Uuninsa kautta kokonaisen miehen, parisuhteen, suvun sekä osin ammatillisen ja uskonnollisen yhteisönkin maailman. Pietari rakentaa uunia ja hankkii uunin rakentamiseen kuuluvia tarvikkeita, mutta myös marjastaa, syö kalakeittoa, orsileipää ja jäätelöä. Hän keskustelee vaimonsa kanssa: marjasoppa ja sämpylä ovat ihan hyvää, mihin Hanna vastaa, että niin on. Hanna on se, joka istuu pöydän päässä. Pietari tapaa lapsiaan ja lapsenlapsiaan, käy lestadiolaisten seuroissa, pohtii ystäviään ja vierailee Ruotsissa. Hän myös vaipuu haaveisiinsa ja tarkkailee luontoa: miten yksinäinen pensas puistelee itseään tuulessa niin kuin koira tai kana. Rivien väleihin mahtuu monenlaisia merkityksiä ihmiselosta: Miten liikkuu savu, vesi, aika,  ääni, ihmisen mieli; uuni on kaunis, vähän vino, mutta niin on ihminenkin.

Rakenteellisesti Uuni etenee kronologisesti, mitä uunin muuraukseen tulee, mutta kulkee muistoissa ja kurottautuu myös tulevaan. Kertoja on koko ajan Pietari, aluksi minä-muotoisena, myöhemmin yhä enemmän ja enenmmän kolmannessa persoonassa. Hyryn kieli on yhtä konstailematonta kuin romaanin arkinen aihepiirikin. Kerronta on niukkaa ja toteavaa. Silti se on kaunista, sulavaa ja piilohumoristista (vaikka vitsejäkin kerrotaan, muun muassa savolaisista). Uunia lukiessani minut valtasi kotoisa olo. Kokonaisuudessaan Hyryn tekstiinon helppo heittäytyä ja romaanin rauhallinen tempo välittyy lukukokemukseenkin lumoavalla tavalla - kuin lukisi pitkää haikua.

Ostin Uunin syksyllä, mutta säästelin kirjaa tänne joulunalusviikolle saakka. Toivoin, että Hyryn romaani olisi minullekin yhtä suuri elämys kuin Minnalle ja Saralle, joiden lukumakuun luotan melkein täysin. Ja se oli. Kyllä osa ihmisen onnea on siinä, kun on uuni ja uunissa paistettua leipää. Uuni on yksi kirjavuoteni aarteista, kirja joka kertoo tapahtumiaan enemmän. Uunista jää rauhallinen olo, hyvä mieli - kirjan luettuani huomasin, kuinka paljon olin tietämättäni kaivannut jotain tällaista.

20 kommenttia:

  1. Oi, ihana lukukokemus ilmeisesti :). Kiireitten jälkeen rauhoittava kirja on paikallaan. Tapanina sitä saattaa jo kaivata actionia :). Ihanaa joulun odotusta Katja! Ai niin pitää sanoa vielä, että kirjoittelin joulukalenterisuunnitelmani blogistasi voitettuun vihkoon, niin olet ollut tässä mielessä. Oli myös erittäin lähellä, etten päässyt juttelemaan kanssasi syksyn aikana, mutta kohtalo päätti toisin. Heh :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, ainakin minulle tämä oli ihana. On ollut niin kiireinen ja väsyttäväkin syyskausi, että kaipasin jotain tällaista. :) Kiva, että vihkolla on ollut käyttöä!

      Jos käyt kirjallisuustapahtumissa ensi vuonnakin, niin kenties sitten ehdimme jutellakin. :)

      Poista
  2. Uuni oli minulle aikanaan hyvin myönteinen yllätys. Ajatus kirjasta, jossa rakennetaan uunia, ei alkuun tuntunut lainkaan houkuttelevalta. Mutta kuten sanoit, kirjassa on kyse on paljon muustakin. Ihana kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, tässä on tosiaankin kyse niin paljosta. Minäkään en kirjan ilmestyessä ollut kiinnostunut, mutta sitten muutamat blogiarvioit ja etenkin se Vesa Haapalan teksti saivat minut innostumaan. Olen samaa mieltä siitä, että Uuni on - kyllä! - ihana.

      Poista
  3. Myös tästä kirjoituksestasi tuli hyvä ja rauhallinen, lämmin olo. Kiitos!
    Minulla Uuni nököttää tuolla hyllyssä odottamassa soveliasta hetkeä. Kirja on jakanut ystävieni mielipiteet täysin vastakkaisiksi, joten hieman jo jännittääkin, miten kirja minuun kolahtaa.

    Oikein rauhaisaa ja kirjaisaa joulua teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsi, ihana kuulla, kiitos! Uuni varmasti jakaa lukijansa, toiset eivät jaksa tai eivät ehkä siedä koko kirjaa, toisiin kolahtaa täysillä. Minä kaipasin tällaista luettavaa ja olen siksi oikein tyytyväinen.

      Hyvää joulua sinulle!

      Poista
  4. Minäkin olen Minnan ja Saran kirjoitusten jälkeen päättänyt lukea Uunin, ja toivon niinikään voivani liittyä ihastuneiden joukkoon. Rauhallista, kaunista ja niukkaa: sitä voi tosiaan kaivata. Ennen näitä tämän syksyn blogijuttuja en ollut saanut Uunista ollenkaan tuollaista rauhallisen kuulasta mielikuvaa - olin liittänyt sen vain vakavuuteen ja harmauteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, minä luulen, että sinäkin löydät tästä paljon hyvää. Joskus on aika lukea rauhaliisia kirjoja ja Uunissa tosiaan on paljon merkityksiä. Se on seesteinen, mutta elämää täynnä. Ja aika hauskakin se on pintansa alla.

      Poista
  5. Minulle 'Uuni' oli lukukokemuksena raskas ja pitkäveteinen. Luulisin, että se on teos, jonka lukemisessa pitäisi itsellä oli tietynlainen rauhaisa mielentila. Kaikesta huolimatta se on hieno metafora ihmisen elämästä ja sinä Katja kuvaat sitä ihanalla tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, luulen, että jos olisin lukenut Uunin muutama vuosi sitten, olisin kyllä pitänyt kirjan tunnelmasta, mutta pitänyt sitä hivenen tylsänä. Nyt pidän sitä yksinomaan hienona ja yhtenä koko lukuvuoteni huipentumana. Lukuhetki toki aina vaikuttaa siihen, miten kirjan kokee!

      Poista
  6. Tämä on hyvä kirja, mutta testaa myös lukijaansa. Tätä on väitetty uskonnolliseksi, ja sitä se minusta osittain onkin, mutta vain piilotasolla, pinnan alla.
    Luultavasti Hyryn Uunin edessä ei ole pikkuautoja, eikä lämpömittaria :)
    Rankkasin tämän top5:een 2000-luvun suomalaiskirjojen joukossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, pintansa alla Uunissa on tosiaan uskonnollisuutta. Sitä on toisaallta Pietarin ja Hannan arjessa seuroineen, mutta toisaalta uunin rakentaminen käy hartausharjoituksesta ja symbolisella tasollakin Hyryn kirjassa on paljon. Itse en ole erityisen uskonnollinen ihminen, mutta pidin kirjan tuomasta rauhan tunteesta.

      Ja hihii, luulen että jos ei Hyryn itsensä, niin ainakin Pietarin uunin edessä voisi olla pikkuautoja. Kaikki ne lapsenlapset, nimittäin!

      Poista
  7. Mielenkiintoista huomata, että eri ihmisillä voi olla samasta kirjasta täysin erilaisia mielipiteitä. Itse koin Uunin tuskastuttavan pitkäveteisenä. Tekstisi kuitenkin avasi kirjaa uudella tavalla. Uudestaan en aio romaania kuitenkaan lukea ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, ja se onkin melkoinen rikkaus tuo mielipiteiden erilaisuus. :) Minä pidin enkä pitkästynyt tippaakaan ja voisin lukea Uunin joskus uudelleenkin, mutta ehkä kuitenkin Aitan ensin - kunhan sen vain käsiini saan. :)

      Poista
  8. Täydellinen kuva!

    Jäävään itseni nyt totaalisesti sanomasta tästä kirjasta yhtikäs mitään;)

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kiitos. <3

      Ja hahaa, sinulle en tätä suosittele. ;) Minä pidin tästä niin, että Uuni on varmaan yksi niistä, joita listaan koko vuoteni parhaimmiksi.

      Ihanaa joulunalusviikonloppua sinulle!

      Poista
  9. Oma kokemukseni Hyrystä rajoittuu Alakoulu-teokseen mutta innostuin Hyrystä alkujaan luettuani arvostavia kommentteja tästä. Aivan ihanasti kirjoitit ja tekee mieleni tutustua enemmänkin,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjanainen, minulle tämä oli ensimmäinen Hyryni, mutta aion lukea lisää. Suosittelen tätä - ainakin silloin, kun kaipaa rauhallista luettavaa.

      Poista
  10. Mukava lukea postaukseksi tästä. Itselläni kirja odottaa lukemattomana hyllyssä, mutta tarkoitus on - jos ei vielä tänä vuonna - niin viimeistään ensi vuoden puolella kirja lukea. Vähän olen itsekin pelännyt kirjan olevan pitkäpiimäinen, mutta nyt uskaltaisin jo toivoa, että sitä se ei ole ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, tämä on kyllä hyvä. Mielenkiintoista kuulla sitten aikanaan, miten sinä tämän koet. Nimittäin kirja tuntuu jakavan lukijansa aika lailla. :)

      Poista