tiistai 17. syyskuuta 2013

Katri Kirkkopelto: Molli


Katri Kirkkopelto: Molli
Kustantaja: Lasten keskus 2013
Sivuja: 34
Mistä: Kustantamosta
Kotimainen lasten kuvakirja

- Hei, asutko sinä täällä, en kai häiritse, mutta ajattelin... Pikku Sisu höpötti hieman hengästyneenä. Se ei ehtinyt sanoa enempää, kun Molli kivahti kiukkuisesti:
- Ai häiritse? Kyllä häiritset! Keskeytit tärkeän jonninjoutavan tekemisen. Ja etkö osaa lukea? Kyltissä sanotaan Yksityisalue. Ja minä olen se Yksityis!

Sisu on pieni ja utelias. Puutarhan vanha, lukittu portti houkuttelee sen seikkailuun. Portin takana se kohtaa valtavat määrät kylttejä: Huom! Yksityisalue; Hus; Älä tule! Onpa kummallisia tauluja! Taulut johdattavat Sisun suuren talon luo, alkaa sataa ja Sisu koputtaa oveen. Oven takana on Molli, joka on koputuksesta aivan ihmeissään. Hän on vihainen, närkästynyt ja paheksuva. Hän on Yksityis eikä häntä saa häiritä. Vai saako? Yksityisalue alkaa näyttää yksityiseltä.

Muutama viikko sitten bongasin lasteni kanssa sunnuntain Hesarista mukavan jutun kuvittaja Katri Kirkkopellosta Touho-vehnäterriensä kanssa. Pieni artikkeli kuvittajan työhuoneesta oli niin sympaattinen, että esikoiseni vei sen mukanaan kouluun. Kirkkopellon kuvitustyöt olivat meille aiemmin tuttuja Pikkumetsän Aapisesta sekä Eppu Nuotion Kingi-sarjasta, mutta nyt Mollin myötä pääsimme tutustumaan Kirkkopeltoon myös tarinankertojana.


Ja mikäpä oli tutustuessa. Molli on oikea ärrinmurri, suloisen koalamainen pehmoeläimen ja kiukkuisen murjottajan välimuoto. Kertomuksen tasolla Molli on toki perinteinen ja arvattava, mutta hyvin kirjoitettu ja tuttuudessaankin sopivan jännittävä. Saako Molli koskaan ystäviä? Ja miten? Kirkkopelto kirjoittaa hauskasti, tekstin lukeminen tuo hymyn huulille monta kertaa.

Tarinaakin vahvempi on kuvitus, joka on kautta linjan riemastuttavaa niin yksityiskohdissaan kuin värimaailmansakin osalta. Kokonaisuudessaan kuvat ja kertomus sovittuvat saumattomasti yhteen. Kirkkomaan onnistuu tehdä etenkin Mollista ilmeikäs, mörökölliydessään rakastettava ja ystävien kaipuussaan hellyttävä: on vaikeaa olla "hymyotus", kun suku on täynnä hapannaamoja ja Amalia-tädin nimikin voisi mieluummin olla "Kamalia". Muut, Sisukin, jäävät sivuosaan, mutta tärkeään sellaiseen - sillä niin vain on, ettei ystävyyden voimaa voi millään ylittää. Ei edes mökötyksellä.

Molli on tarinaltaan sydämellinen ja kuvitusjäljeltään mainiotakin mainiompi. Eskarilaisen ja tokaluokkalaisen kotiraati kävi ihan kisaa siitä, kumpi pitää kirjasta enemmän:
- Tällekin mä annan tuhat tähteä, tuumi tokaluokkalainen.
- Mäpä annan äärettömän paljon, huudahti eskarilainen.

Molli on siis löytänyt myös kohdeyleisönsä. Olen usein hanakka kierrättämään yllätyksenä tulleita kirjoja, mutta ihana, luonteikas Molli jää ehdottomasti meille. Kyseessä on varmastikin yksi syksyn ihanimmista lastenkirjoista.

---
Myös Sinisellä keskitiellä on kuljettu yhdessä Mollin kanssa.

6 kommenttia:

  1. Olipa mukavaa tutustua tähän lastenkirjaan ja lasten kommentit ovat metkan kilpailuhenkiset:)
    Ps, Hesarin linkin koira on niin ihana, tulipa taas mieleen Monan touhut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, eikö tulekin Mona mieleen? <3 Kirkkopellon kirjakin on ihana.

      Poista
  2. Hauska kuulla, että teilläkin muksut tykkäsivät kirjasta. Minusta tässä oli sopivasti kaikkea: ajatusta, huumoria... Ja uskomaton kuvitus. On ilo löytää näin laadukasta lastenkirjallisuutta, josta oikein näkee, että työtä on tehty lasta ajatellen ja arvostaen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, olen ihan samaa mieltä. Kirja saa ajattelemaan, on peräti tunteikas ja samalla sydämellisellä tavalla hauska. Kuvitus on ihan parasta.

      Poista
  3. Nyt taas murehdin sitä, että lapset ovat ohittaneet kuvakirjaiän. Tietysti sitä voisi lainata/ostaa kuvakirjoja ihan itselleen, mutta jotenkin sitä ei vain tule tehneeksi niin. Tosin ihastuin niin paljon Elina Warstan kuvittamaan Heli Laaksosen Aapine-kirjaan, että sen ostin itselleni.

    Tuo Hesarin artikkelikin oli kiva. Jotenkin niin symppis se valokuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, ja minä sanon varmaan aina, että osta vaan kuvakirjoja itsellesi! Minä ostin joitakin ihania ennen lasten syntymää. Kuvakirjaikä alkaa hiipua meilläkin ja tokaluokkalainen on löytänyt jo ekat Potterit, mutta toisaalta rakastuin tähän.

      Aapine näyttää hurmaavalta.

      Poista