perjantai 6. syyskuuta 2013

Kathleen MacMahon: Näin se päättyy


Kathleen MacMahon: Näin se päättyy
Kustantaja: Bazar 2013
Alkuteos: This How It Ends 2012
Suomennos: Jaakko Kankaanpää
Mistä: Kustantamosta
Sivuja: 446 (ennakkokappale)
Irlantilainen romaani

Kun avaa television ja kuulee sadannen kerran, että asuntomarkkinat sukeltavat. Kun kuulee ennustettavan, että lamasta tulee odotettua pidemoi, että se käy odotettua kalliimmaksi, ei oikeastaan hämmästy. Koska tuntuu selvältä, että näinhän siinä tietysti kävi, koska tuntuu epäselvältä, että asiat ovat saavuttaneet luonnollisen päätepisteensä.
Mutta täytyy muistaa, että silloin kukaan ei tiennyt, miten se kaikki päättyisi.


Addie on nelikymppinen irlantilainen arkkitehti, joka elää merestä ja uimisesta. Hän kulkee rannoilla Lola-koiransa kanssa ja huolehtii lääkäri-isästään. Bruno on amerikkalainen pankkiiri, joka työnsä menetettyään matkustaa Irlantiin etsimään sukujuuriaan. Hän kuuntelee Bruce Springsteenia ja lukee Barack Obaman kirjaa Unelmia isältäni.  Puoli maailmaa toivoo Obaman valintaa Yhdysvaltain presidentiksi, Irlanti kouristelee talousvaikeuksissa. Addie ja Bruno kohtaavat rannalla, eivät kuitenkaan sattuman oikusta.

Blogeissa on alkanut nyt Suomen pakolaisavun lukutaitokampanja, johon aion itsekin osallistua novelliviikollani. Sitä ennen luin kuitenkin Kathleen MacMahonin  juuri ilmestyneen romaanin Näin se päättyy, ja vaikkei se olekaan novellikokoelma, lasken senkin mukaan lukutaitolahjoitustani lisääväksi kirjaksi. Näin se päättyy on juuri nyt ajankohtainen kirja, sillä MacMahon vieraili Suomessa tällä viikolla. Minua romaanissa houkuttivat irlantilaisuus sekä vetävän lukuromaanin kaipuu.

"Kuinka ihmeellinen koira!"
Se oli kauneinta, mitä Lolasta oli koskaan sanottu. He olivat tulossa pois vedestä uintinsa jälkeen. Kaksi vanhaa naista istui kivipenkillä uimapuvuissaan ja toinen sanoi toiselle: kuinka ihmeellinen koira. Ja Addie oli niin ylpeä siitä, että oli sen ihmeellisen  koiran omistaja. Uimarikoira Lolan.


Heti alkusivuilla MacMahonin romaanissa tulee vastaan meri: Irlannin rannikko, Dun Laogharien satama, Howt Head, pilvet ja merilinnut. Merellä ja uimisella on keskeinen rooli kirjassa, jonka tunnelma on syystalven harmaa. Harmautta rikkoo tietenkin henkilökaarti, johon Addien ja Brunon lisäksi kuuluvat Addien sisar Della lapsineen sekä Addien ja Dellan isä Hugh. Lisäksi mukana on joukko muita sukulaisia, edesmenneitä tai kaukana asuvia. Maailmanpolitiikka ja populaarimusiikki siivittävät tarinaa.

Näin se päättyy kuuluu niiden lukuisten kirjojen joukkoon, joiden rakkaustarinaan mahtuu sekä suloa että kirpeyttä. Tarina ja tunnelma molemmat kantavat kumpaakin mukanaan. MacMahonin kieli on sopivan arkista, mutta kaunista. Jaakko Kankaanpään suomennos on kauttaaltaan laatutyötä, mutta ennakkokappaleen on jäänyt muutama pikkuvirhe. Mitään uutta MacMahonin teos ei lukuromaanien saralle tuo: kerronta, tarina ja asetelma ovat tuttuja monista muista romaaneista. Kyseessä on siis keskivertolaadukas romaani, jonka tunnelmassa on samaa merellisyyttä ja haikeutta kuin Susan Fletcherin Meriharakoissa, mutta vähemmän voimallisesti. Siinä on myös Maeve Binchyltä tuttua arkea, muttei niin irlantilaisesti, vaan sävy on vakavampi.  Kirja on kuitenkin omalla sarallaan miellyttävä lukukokemus. Se on sydämeenkäyvä, muttei imelä, vaan pikemminkin raikas. Sen sivujuonteena olevat politiikka ja Irlannin talousromahdus tuovat Addien, Brunon ja muiden elämään ajankuvallista kiinnostavuutta.

Tunnelma on odottava: miten kaikki päättyy? Ja miksi? Romaani päättyy tietenkin aina, mutta MacMahonin romaanissa on alusta saakka pohjustusta loppua varten. Se lisää jännitettä kirjan lukemista kohtaan, sillä lukija ei edes tiedä, mikä kirjassa päättyy ennen kuin romaani on luettu loppuun. Itse asiassa MacMahon taitaa leikitellä ajatuksella itsekin: eräässä kirjassa käytävässä keskustelussa sanotaan, ettei hyvä kirjailija koskaan paljasta loppua.

Näin se päättyy on luku- ja rakkausromaaniksi kirja paikallaan. Sen haikeahkossa, merellisessä tunnelmassa on viipyilevyyttä ja irlantilaisen harmaan ydintalven monia sävyjä.

P.S. Äiti, sinun pitää lukea tämä kirja!

23 kommenttia:

  1. Kuulostaa juuri minun kirjaltani:)
    Irlantilaisuus ja meri, siinä on jo tarpeeksi.
    Kiitos tästä ja varmaan saan tämäkin lainaan myöhemmin?
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, minä vähän ajattelin, että tämä olisi sinun kirjasi. Minulla on muutakin lukemista, saat kun kuun lopussa näemme. :)

      Poista
  2. Oi Irlanti! Rakkaus! Tämän luen, kiitos. Ihanaa viikonloppua sinulle Katja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, sinua kun ajattelen, ajattelen aina Irlantia. Tämä on haikea kirja, mutta hyvin irlantilainen. Toivottavasti pidät. Ja kiitos samoin!

      Poista
  3. Kirja jonka minäkin voisin lukea.Ja hyvä tuo kampanja,paljon onnea sille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, käsittääkseni tämä kirja on ollut melkoinen hitti maailmalla. Kampanja on tosiaankin hyvä ja tärkeä. Toivon, että saan monet blogini lukijat innolla mukaan.

      Poista
  4. Minäkin aion lukea tämän pian, on niin kova Irlanti-ikävä että yritän lääkitä sitä tällä ja muilla Irlanti-romaaneilla. Hyvä että tykkäsit, tämä on siis varmasti hyvä kirja! <3

    (Ja minullakin on tosiaan tulossa irlantilaista vielä tänä iltana, taisin ajastaa jutun yhdeksäksi ellen väärin muista. Sitä kirjaa minä taas suosittelen sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, ihana kuulla. Ja luulen, että sinä pitäisit tästä vielä minuakin enemmän. Minä siis pidin, mutta sellaisen keskivertohyvän lukuromaanin verran. :9 Odotan innolla, mitä tuumaat.

      Ja sen sinun lukemasi kirja, aloitin sen jo eilen. <3

      Poista
  5. Jo nyt iski Irlanti-kaipuu, mitäköhän tuo kirja sille tekee? Olisi juuri sopivaa hyvän mielen ja rentoutumisen lukemista. Laitan tuolle loputtomalle listalleni. Tässä on yöpöydällä nyt sellainen pino kirjoja ja kirjastossa odottamassa lisää, että olen jo ihan pulassa. Edelleen jaksan ihmetellä, miten sinä ehdit työn, lasten ja kodin lomassa lukea niin paljon.

    Ja tuo kampanja on erittäin hieno juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, istun päivittäin 2-3 tuntia bussissa. Siinä ehtii kyllä lukea. :) Kotona en sitten paljoa luekaan, koetan siis kääntää pitkän ja väsyttävän työmatkan iloksi.

      Olet muuten ihan hyvässä pulassa! Tämä on enemmänkin haikea kuin hyvän mielen kirja, mutta mukava välipala nostattamaan vaikka matkakuumetta.

      Samaa mieltä kampanjasta.

      Poista
    2. Okei, tuo selittää vähän. Minä juuri tänään mietin, että pitäisi varmaan hankkia itselleen pitempi työmatka, että voisi työmatkalla lukea :) Minä vaan en voi bussissa lukea, kun tulee paha olo. Korkeintaan runoja, kun ne ovat niin lyhyitä.

      Poista
  6. Voi kuinka ihanat jälkisanat olit laittanut arvioosi. Minunkin pitää lukea kirja ja sitten antaa se äidille luettavaksi. :) Muistin myös arviotasi lukiessa, että pitäisi lukea Maeve Binchyä. Sain pokkarin Arjalta lahjaksi ja aloittelin sitä saunassa ennen Berliiniä, mutta jätin sen silloin matkasta pois ja nyt kirja pitäisi aloittaa uudelleen. Mikäs siinä, hyvän oloinen kirja. Mutta nyt nolottaa, että puhun toisesta kirjasta arviosi kohdalla. Tuli vain mieleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, kiitos. Oli ihan pakko tehdä tuollainen suositus. :) Maeve Binchy on omassa lajissaan huippu. MacMahon ei mielestäni yllä ihan samaan, mutta hän kirjoittaa kuitenkin paremmin tai vakavammin.

      Poista
  7. Tuli vaan mieleen, että mulla on edelleen kasa Maeve Binchyjä odottamassa halukasta lukijaa :-) Eli jos joku kiinnostuu, minulta saa tilata eikä maksa mitään. Irlanti on aina kiehtova aihe, se on vain niin kotoinen! En silti taida tähän kirjaan tarttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, toivottavasti joku innostuu! Minä luin aika paljon Binchyä 2000-luvun alussa ja viihdekirjailijoista hän onkin mielessäni aika korkealla. En usko, että tämä olisi ihan sinun kirjasi, mutta lukuromaaniksi se on hyvä ja tunnelmaltaan juuri oikeanlainen.

      Poista
  8. Irlantilaisuus ja arviosi kirjasta alkoivat houkutella! Olen viime aikoina jumiutunut Lähi-itään ja Suomen sota-aikaan - voisinkin siirtyä niistä maailmoista vähäksi aikaa muualle.

    Tärkeän aiheen puolesta kampanja! Luinkin siitä tuolla toisaalla blogissasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tie on kevyt, Irlanti on kyllä mukava kirjallinen maa. :)

      Kampanja-aika jatkuu vielä. Aika hyvin on rahaa lukutaitokampanjaan kertynytkin.

      Poista
  9. Rakkaustarinat eivät yleensä kiinnosta minua kirjallisuudessa, mutta tämän pisteet nousivat heti arviotasi silmäiltyäni. Olin jo ottamassa tätä mukaan ensimmäiseen erään Book Battlessani, mutta hylkäsin sen viime hetkellä. No, ehkä kolmanessa erässä sitten...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sonja, tämä on sellainen mukava välipalakirja. Ei ehkä Book Battlen voittaja-ainesta, mutta ihana kirja kuitenkin.

      Poista
  10. Kirjoitat niin taitavasti ja mielenkiintoa herättävästi, että kohta en uskalla tulla blogiisi ollenkaan: Nämä täytyy kaikki lukea, mistä ihmeestä löytyisi aikaa! :)

    Ihana, kiitos! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, oi, tule vain! ;) Ihan kaikkea ei onneksi voi edes yrittää lukea, mutta olen aina iloinen, jos täältä saa kirjavinkkejä.

      Poista
  11. Tämän minäkin haluan lukea, vaikuttaa aika ihanalta! Irlantilainen rakkaustarina ei voi olla muuta kuin lukemisen arvoinen ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, Irlannissa on aina omaa taikaansa. Jos antaisin vielä tähtiä, saisi tämä kolme ja puoli - hyvä lukuromaani, siis!

      Poista