torstai 22. elokuuta 2013

Riitta Jalonen: Kuka sinut omistaa

Riitta Jalonen: Kuka sinut omistaa
Kustantaja: Tammi 2013
Kansi: Laura Lyytinen
Sivuja: 159
Mistä: Arvostelukappale
Kotimainen romaani

Jean tuli meille kirkkaana pakkaspäivänä. Aurinko paistoi kuistille, kun hän seisoi keskellä lattiaa sinisessä talvihaalarissaan. Kyykistyin hänen korkeudelleen. Pehmeäntuntuinen hattu oli sidottu tiukalla solmulla leuan alle. Avasin nauhat ja riisuin hatun. Sain avata myös haalarin vetoketjun ja nostaa hänet vaatteesta ulos. Pidin tiukasti kiinni kainaloitten alta, etten pudottanut häntä.

Heidi saa veljen, Jeanin joka tulee toppapuvussaan kaksivuotiaana. Heidin ja Jeanin välille syntyy vahva yhteys, heistä kasvaa sisarukset, toisilleen läheiset ja rakkaat. Aina joskus äidin niska tuntuu jäykistyvän, kun auto tuo pihalle Mamin, Jeanin biologisen äidin, jolla on turkki päällä kesälläkin. Mamin vierailun jälkeen arki jatkuu kuten ennenkin. Vai jatkuuko? Kenelle Jean kuuluu?

Riitta Jalosen kirjat ovat jo kauan olleet lukulistallani. Olin ajatellut aloittaa jostain vanhemmasta, mutta tämän syksyn uutuus Kuka sinut omistaa vaikutti aihepiirinsä puolesta mielenkiintoiselta. Lisäksi Ilselän Minna jonka makuun koko lailla luotan (ja jonka kanssa olin näköjään valinnut osin saman lainauksenkin!), luonnehti kirjaa ajatteluttavaksi. Hän piti kirjasta ihan hirveästi.


- Tuo on minun koti. Minä nukun täällä, hän sanoi eilen minulle samassa kohtaa. Tulimme kaupasta ja kannoimme ruokakassia keskellämme.

Ajatteluttava Jalosen kirja onkin. Kuka sinut omistaa on niitä näennäisen pieniä kirjoja, joiden maailmaa lukija elää huomattavasti kirjan sivumäärää tai lukemisen kestoa kauemmin. Heidin perheen tarina jää väreilemään mieleen, se riipaisee ja koskettaa, muttei ole missään vaiheessa imelä tai epätosi.

Jalonen kertoo kaiken Heidin näkökulmasta: niin sisarussuhteen, aikuisten outouden, lapsuuden ja teini-iän rajalla kasvamisen, pienen paikkakunnan arjen ja sen, josta kirjan nimikin kertoo. Heidi on vielä lapsi, mutta hänen ystävänsä Marja on teini-iässään pitemmällä. Marjan kanssa Heidi oppii yhtä ja toista aikuisten raadollisesta maailmasta. Oma koti on kuitenkin turvallinen, muttei muuttumaton. Jean on kaikessa läsnä, Jeania Heidi jaksaa kantaa vaikka kuinka kauan. Ennen kaikkea Heidi antaa äänen sijaislasten sisaruksille, millaista on, kun pikkuveli on maailman rakkain, mutta kuuluu oman perheen lisäksi muillekin? Jalonen ennakoi paljon, minkä vuoksi lukija joko tietää tai ainakin aavistaa paljon siitä, mitä tuleman pitää.

Kuka sinut omistaa on erään lastenkirjan jälkeen ensimmäinen kirja, jota lukiessani itkin. Olen aiemminkin kertonut, etten kovin usein itke lukiessani. Se kertonee siitä tunnelatauksesta, jonka Jalonen onnistuu kirjaansa kirjoittamaan. Tästä huolimatta Kuka sinut omistaa ei ole elämää suurempi teos, eikä sen tarvitse sellainen ollakaan. Se on hyvä ja tosi romaani, joka saa pohtimaan perhesuhteita ja ihmisen oikeutta vakauteen omassa elämässään.

18 kommenttia:

  1. Vaikuttaa ihastuttavalta! Ja vau mikä uusi lookki sulla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, enemmän kuin ihastuttava, tämä on pohdituttava. :) Ja kiitos, jokunen aika sitten vaihdoin syyskesäasuun. ;)

      Poista
  2. Oi. Kuten Minnalle kommentoinkin, tämä on ehdottomasti lukulistalla – ja nyt myös kirjapinossa, kun nyt ehtisin lukea sen ennen kuin se pitää palauttaa seuraavan varaajan iloksi kirjastoon. Olen nyt ihanan kamalassa uutuus- ja kirjastonkirjakierteessä...

    Rakastin Jalosen Todistaja Brigitin talossa -romaania sekä yhdessä Kristiina Louhen kanssa tehtyjä kuvakirjoja. Ja kuten sanoit, tämän uutuusromaanin tarina koskettaa varmasti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja piti vielä sanoa, että entinenkin banneri oli ihana, mutta tuo uusi on aivan upea! <3

      Poista
    2. Maria, luulen että sinä pitäisit tästä. Pieni kirja, joka jättää jäljen. En ihastunut yhtä paljon kuin moniin muihin, mutta jäin pohtimaan kirjan tematiikkaa. Todistajan Brigitin talossa haluan lukea.

      Ja kiitos. <3

      Poista
  3. Tuo on sitten vahva kirja ,jos sai sinut tuollaiseen tunnekuohuun.Ehdottomasti laitan lukulistalleni!
    Ihana uusi banneri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, on. Tosin itse huomaan liikuttuvani eniten sellaisista kirjoissa, joissa kaikkea ei kirjoiteta auki. Pienieleiset kirjat jne. :)

      Poista
  4. Mielenkiintoinen aihe kirjassa ja rauhallisen oloista tekstiä... Pitänee lukea jos tulee vastaan :). Kiitos esittelystä!
    Kaunis uusi blogilook :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, puhutteleva aihe ainakin. Jalonen tosiaankin kirjoittaa rauhallisesti, mistä pidän.

      Kiitos!

      Poista
  5. Sivumennen kysyn, etkä aio blogata Knausgårdin kakkoskirjasta? Kovasti olen odotellut...

    Sointu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sointu, kiitos kysymyksestäsi. Ajoitit sen aika hyvin, koska suunnittelen seuraavan bloggaukseni kertovan juuri Knausgårdin kirjasta. :)

      Poista
  6. Ihanaa, pääsin sittenkin blogiisi. Jostain syystä pääsin vasta, kun muutin osoitteesi lumiomena.blogspot.de. Outo juttu, mutta pidemmän aikaa on tullut vain virheilmoitus, että minulla ei ole lupaa lukea blogiasi, koska en ole kutsuttu.

    No selvisi kuitenkin ja tulen heti ihastelemaan uutta, upeaa ulkoasua. Lisäksi kiitos jälleen hyvästä arviostasi. Kirjoitin jo "Ilselään", että en ole aiemmista Jalosen kirjoista -- jotka olen lukenut! -- pitänyt ihan kauheasti, mutta toivon, että kirja koskettaa myös minua ja se on minullekin loistava lukukokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, ihanaa että pääsit. Joskus Bloggerilla on ihan omat tiensä. Ja mun blogin osoite on luminenomena :)

      Kiitos myös kommentistasi, siitä tuli hyvä mieli. Minä en ole lukenut Riitta Jalosen kirjoja aiemmin, tämä oli mukava yllätys. Ei mikään suuri kirja enkä varmaan sanoisi kirjavuoteni huipuksikaan, mutta hyvä, koskettava ja muistettava.

      Poista
  7. Kylläpäs tämä alkaa nyt kiinnostaa minuakin.

    Mutta siis ihana uusi banneri ja muutenkin taas kaikki kuvat täällä! Kävin pitkästä aikaa kurkkimassa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karoliina, tämän lukee nopeaan. Tosiaankin, hyvä kirja, jolla on tärkeä aihe ja jossa kaikki on kohdillaan.

      Kiva, että tulit kurkkimaan tännekin. <3

      Poista
  8. Minulla on tämä kirjastosta varauksessa. Luvassa on siis selvästi hieno pieni iso kirja. <3 Todistaja Brigitin talossa jätti minuun jälkensä, se oli aivan yllättävän voimakas lukukokemus. (Lue ihmeessä se, ellet ole vielä lukenut!) Se sytytti myös suuremman Irlanti-kuumeen kuin mikään aikoihin, ja se kuume ei sen koommin enää olekaan sammunut. :)

    Riitta Jalonen on taitava kirjailija. Vähäeleistä, rauhallista tekstiä, kyky sanoa vähillä sanoilla paljon.

    VastaaPoista