perjantai 12. heinäkuuta 2013

P.L. Travers: Maija Poppanen



Lontoo-viikko
P. L. Travis: Maija Poppanen
Kustantaja: WSOY 2010
Alkuteos: Mary Poppins 1934
Suomennos: Jaana Kapari-Jatta
Kuvitus: Marika Maijala
Brittiläinen lastenkirjaklassikko

"Oho", Anja sanoi. "Laukussa ei ole mitään!"
"Miten niin ei mitään?" Maija Poppanen tivasi kohentaen samalla ryhtiään ja näyttäen loukkaantuneelta. "Väitätkö sinä, ettei tässä ole mitään vai?"
Sen sanottuaan hän kaivoi tyhjästä laukusta valkoisen tärkätyn esiliinnan ja sitoi sen vyötäisilleen. Seuraavaksi hän otti laukusta ison saippuapalan, hammasharjan, paketillisen hiuspinnejä, hajustepullon, pienen kokoontaitettavan nojatuolin ja rasiallisen kurkkupastilleja.


Kirsikkakuja 17, (olettavasti) Lontoo. Tuuli käy idästä. Herra ja rouva Lipas sekä heidän lapsensa Anja, Veikko, Tauno ja Inkeri ovat ongelman äärellä: vanha lastenhoitaja Kati Nanna on lähtenyt pois, minkä vuoksi vanhemmat suunnittelevat lehti-ilmoitusta uuden hoitajan saamiseksi. Isommat lapset Anja ja Veikko eivät ole koskaan pitäneet Kati Nannasta, vaan odottavat innolla uutta hoitajaa tai uusia hoitajaehdokkaita. Tuuli yltyy entisestään ja hämärässä kääntyilevät kirsikkapuut näyttävät siltä kuin olisivat tulleet hulluiksi. Lippaan talon pihalle saapuu nainen, jonka tuuli tuntuu nostavan ilmaan ja kuljettavan etuovelle saakka. Kummallista! Nainen on tietenkin Maija Poppanen, jolla on paljon sääntöjä. Sääntöjen vuoksi hän ei käytä suosituksia, mutta jää hoitajaksi Lippaan perheeseen, sillä rouva Lipas ei ole mikään vanhanaikainen nainen eikä hän - Maija Poppasen sanojen johdattelema - piitaa suosituksista.

Disneyn vuodelta 1964 peräisin oleva elokuva Maija Poppanen on mielestäni eräs suurimmista musikaalihelmistä, mitä voin kuvitella Sound of Musicin ja Ihmemaa Ozin lisäksi. Kun mietin sopivaa lastenkirjaa Lontoo-kirjojen viikolleni, pohdin Burnettin Pikku prinsessan tai J.M. Barrien Peter Panin lukemista uudelleen. Katselin lasteni huoneiden kirjahyllyjä ja uudehko Maija Poppas -käännös suorastaan pomppasi silmiini. Kirja jäi muutama vuosi sitten kesken, koska lapseni tuntuivat olevan vielä liian pieniä, mutta nyt oli aika.

Vielä tänä päivänäkään Anja ja Veikko eivät ole aivan varmoja, mitä tapahtui.

Onneksi aika koitti! Niin hyvä ja herttainen kuin Maija Poppanen onkin elokuvana, niin sitä parempi ja mutkikkaampi se on kirjana. Mutkikkuudella en tarkoita vain absurdia lähestyvää juonta, vaan Maija Poppasen persoonaa. On Maija Poppasella luonnetta elokuvassakin, mutta kirjassa on hän suorastaan kipakka. Kun Maija Poppasella on kiire, hän ärjyy lapsille. Joulun alla Anja ja Veikko haistavat lumen ja joulukuusen, mutta Maija Poppanen haistaa vain kuivatun kalan. Matosta tehty laukku ja rommitotin makuinen lääke (lapsille toki mansikkajäätelön ja limettimehun makuista) osoittavat, että Maija Poppanen on mainio, yllttävä, omahyväinen ja hauska. Hän ei ole mikään lempeä ja pullantuoksuinen hoitotäti, vaan itsellinen, tarvittaessa turhamainenkin nainen, joka pitää kiinni oikeudestaan vapaapäiviinsä. Niin pitääkin!

Travisin kirjassa kaikki kiertyy Maija Poppaseen, vaikka yhtä lailla kirja kertoo perheestä, vanhemmista ja lapsista, puolisoista, toden ja epätoden rajoista sekä asioista, joihin voi uskoa tai olla uskomatta. Sadun taika on koko ajan läsnä ja kirja on mainio luettavaksi ääneen.

P.L. Travis kirjoitti useita Maija Poppasesta kertovia kirjoja. Maija Poppanen on julkaistu suomeksi aiemmin Tyyni Tuulion suomentama, mutta en ole kirjaa lukenut. Sen vuoksi en voi verrata nyt lukemaani uutta käännöstä vanhaan, ja toteankin Jaana Kapari-Jatan onnistuneen käännöksessään erinomaisesti. Kapari-Jatta on lahjakas kääntäjä, joten Maija Poppasen ostaessani osasin odottaa mainiota kieltä ja omaperäistä henkilöiden nimeämistä (tässä on tosin huomautettava, että koska en ole lukenut Tuulion suomennosta, en tiedä onko vanhassakin käännöksessä mukana herra Peruukki tai neiti Leivon Antero). Vuonna 2010 ilmestyneessä painoksessa on myös Marika Maijalan reipas nelivärikuvitus. Marika Maijala on Karoliina- ja Sylvi Keppos -kirjojen kuvittajana tullut perheelleni tutuksi ja ihailen hänen töitään. Maijalan jälki on helposti tunnistettavissa. Se on enimmäkseen rikkaus, vaikka hahmot eri kirjoissa näyttävätkin osin samanlaisilta. Maija Poppaseen Maijalan aina reippaalla tavalla konstailematon tyyli sopii.

Onko kirjassa sitten Lontoota? Eri paikat, kaupat ja talot, voi varmasti sovittaa mihin tahansa kaupunkiin, mutta kyllä Lontoo on tunnistettavissa puistoissa, eläintarhassa ja tapakulttuurissakin - ainakin, jos niin haluaa. Kirjassa toki poiketaan sinne sun tänne joko mielikuvituksen siivin tai oikeasti. Oliko kaikki totta vai ei?

Kokonaisuudessaan Maija Poppanen on erinomainen lastenkirja, jonka toivoisin päätyvän jokakodin kirjahyllyyn. Travisin klassikkoteos jättää miltei anarkistisella tavalla riemukkaan olon sekä suuren ripauksen haikeutta.

28 kommenttia:

  1. Tykkään kirjoista joissa Lontoo näkyy...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, niin minäkin. Lontoo antaa upeat kulissit romaanien tapahtumille.

      Poista
  2. Kirjasta kovastikin pidin, trailerien perusteella filmi on hieman "siirappisempi", tosin en ole nähnyt koko filmiä. Iloinen postaus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, elokuva on tosiaan paikoin sellaista tyypillistä Disneytä, mutta raikas ja herttainen. Suosittelen sitä, vaikka kirja on kipakampi.

      Poista
  3. Kiitos vinkistä, pitää laittaa muistiin. Rakastan tuota Maija Poppanen elokuvaa siinä missä mainitsemiasi Sound of Musicia ja Ihmemaa Oziakin. Burnettista pidän myös, josta tuli nyt mieleeni mainitsemasi Pikku prinsessa, jota en ole lukenut, mutta Salainen puutarha on yksi lempparikirjoista ja nimenomaan kesälukemisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hietzu, eipä kestä. :) Maija Poppanen on hauska elokuva, mutta Ihmemaa Ozin voittanutta ei varmaankaan ole.

      Lue ihmeessä Pikku prinsessa, se on ihana. Salainen puutarha on minunkin mielestäni hieno kirja - sopii kesän lisäksi kevääseen. :)

      Poista
  4. Ihana kun mainitsit Pikku prinsessan, se pitäisi taas vuosien tauon jälkeen lukea. Omistan niin resuisen Pikku prinsessan että sillä on jo todella suuri tunnearvo :)
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, Pikku prinsessa on ihana. Se on itselleni yksi rakkaimmista lasten klassikkokirjoista. Lue se ja bloggaa, olisi hauska lukea ajatuksiasi. :)

      Poista
  5. Hehe, hauskoja nuo nimet Anja ja Veikko ja olisi hauska tietää, miten ne on ennen käännetty. Sound of Music on munkin nuoruuden suosikkeja, satoja kertoja katsottu ja Maija Poppasen olen myös nähnyt pariin kertaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika metkoja, tosiaan. Kuten Liisa tuolla alempaa kertoo, ovat aiemman suomennoksen nimet suoraan alkuteoksesta: Jane ja Michael Bank. Monet musikaalit ovat mainioita.

      Poista
  6. Ihana kuvitus kannen perusteella!

    VastaaPoista
  7. En ole lukenut Maija Poppasia, mutta kuuntelin pienenä niitä äänikirjoina. Muistan pitäneeni Poppasista todella paljon, joten ehkä pitäisi joskus kokeilla kirjoinakin, jos ehtisi. Elokuva ainakin olisi joskus katsottava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annami, suosittelen kokeilemaan. Kipakka nainen tuo Maija. :)

      Poista
  8. Rrrrakastin Maija Poppasia lapsena, muistaakseni erityisesti kahta ensimmäistä kirjaa. En tiennytkään, että Poppanen on suomennettu uudelleen. Suomennetut nimet tuntuvat hassuilta, kun on tottunut siihen, että esimerkiksi perheen lapset olivat nimeltään Jane ja Michael Bank. :) Joitakin henkilöhahmojen nimiä varmaan oli vanhassakin versiossa kuitenkin suomennettu - olihan Maija Poppanenkin. Sinänsä on loogista, että kaikki nimet ovat samalla kielellä.

    Kirjoissa ihaninta olivat ne kaikki taianomaiset asiat, jotka Maija Poppanen sai tapahtumaan. Ja tietysti koko Poppasen hankilöhahmo on aivan ainutlaatuinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, ihana kuulla! Minä en muista lukeneeni Maija Poppasia lapsena, mikä on outoa, koska luin niin paljon. Elokuvan sen sijaan katsoin moneen kertaan. Kiva, että kerroit nuo alkuperäiset nimet: Bankista on siis tullut Lipas. Maija Poppasessa on käynyt toisin kuin Pepeissä, Pepin joulukuusenriisujaisissahan herra Tossavainen onkin yllättäen herra Nilsson, mitä en oikein hyväksy, koska Tossavainen on niin vakiintunut.

      Maija Poppanen on ihan mahtava!

      Poista
  9. Minä en tiennytkään, että Maija Poppasesta on tullut uusi painos. Se on minun ikiaikainen suosikkini. Kerran teimme töissä kortin, jossa jokaisen piti olla joku satuhahmo. Minä olin ehdottomasti Maija Poppanen! Taitava piirtäjä sitten piirsi minulle Poppasen vartalon ja kasvojen paikalle tuli minun valokuvani. Se kuva on yksi aarteeni edelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, luulen että pitäisit tästä uudesta suomennoksesta ellei vanha ole jo liiankin rakas. :) Ja samoin luulen, että sinussa on aimo annos Maija Poppasta. Ihana kuulla piirustuksista / kortista.

      Poista
  10. En ollut ihan taapero, sillä luin Poppaset itse kirjastosta löytäminäni kokoelmateoksina, mutta muistan pitäneeni niistä kovasti. Poppasen kipakkuudessa on jotakin lumoavaa, kuten tekstistäsi käykin ilmi. Tuli taas Poppasta ikävä... En muista suomennoksesta yksityiskohtia minäkään, mutta sydäntä lämmittää, että Kapari-Jatta on tehnyt tässäkin arviosi mukaan hyvää työtä. Olen edelleen hapan siitä, että Ihmemaassa vieraileva Liisa on uusimman käännöksen mukaan Alice, joten olen kaksin verroin hyvilläni että Poppasen uudessa suomennoksessa on Veikkoja ja Anjoja. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maukka, juuri tuo kipakkuus on minunkin mieleeni. Kapari-Jatta on tässäkin huippu, joten suosittelen kirjan lukemista. Liisalle Alicena taisi käydä samoin kuin herra Tossavaiselle Nilssonina. Toki alkukielinen nimi on aina se aito ja oikea, mutta vakiintuneita suomennoksia ei saisi sorkkia!

      Poista
  11. Tykkäsin pienempänä Maija Poppasesta, siitä Disneyn elokuvasta siis, mutta jotenkin ei tullut koskaan mieleen, että siitä voisi olla kirjakin olemassa. Ehkä sen vuoksi, etten ole kovin aktiivisesti ajatellut Poppasta enää vuosiin... Mutta kiitos tästä, pitääkin tutustua myös kirjaversioon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, se Disneyn elokuva on ihana. Sen muistan itsekin lapsuudesta ja olen nyt aikuisenakin katsonut. Kirjaversio on mainio, kannattaa tutustua. :)

      Poista
  12. Muistan lukeneeni lapsena ainakin yhden Maija Poppas-kirjan (niitähän kai on suomennettiin aikoinaan useampiakin). Kirja meni lukukokemuksena varmaankin 'siinä muiden sivussa', sillä en muista kirjasta juuri mitään. Elokuvasta pidin kovasti.

    Uudessa suomennoksessa kaikki nimet on näköjään muutettu suomalaisiksi... Tästä voi olla tietenkin montaa mieltä, mutta itse nautin lapsena siitä, että kirjoissa seikkailevilla henkilöillä oli minulle uusia, vieraalta kuulostavia, eksoottisiakin nimiä. Se toi lukukokemukseen lisäjännitettä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, Maija Poppasia suomennettiin tosiaan useita ja sitten varmaan yhteisniteitä nimellä "Maija Poppanen".

      Totta on, että nimien suomennoksen suhteen voi olla montaa mieltä. Koska en ole itse lukenut aiempia suomennoksia, olen tyytyväinen Anjaan, Veikkoon ym., mutta jos olisin mieltynyt vanhoihin, voisin olla eri mieltä.

      Poista
  13. Pelastin viime vuonna kirjamessuilta käytettyjen kirjojen osastolta Maija Poppasen, mutta se odottaa vielä lukemistaan. Rakastin elokuvaa lapsena ja olisi kiva katsoa se uudelleen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukka, hankitko juuri tämän käännöksen? Toivottavasti pidät(te lasten kanssa). Elokuvan aion minäkin katsoa uudelleen, kunhan sen käsiini saan. Muistaakseni se uusitaan säännöllisesti, tai ehkä se on Netflixissä.

      Poista
    2. Ostamani versio on Marikki Makkosen kääntämä, yhdeksäs painos v. 1995. Toivottavasti sekin on hyvä :)

      Poista