torstai 25. huhtikuuta 2013

Joonas Konstig: Totuus naisista


Joonas Konstig: Totuus naisista
Kustantaja: Gummerus 2012
Kansi: Tuomo Parikka
Sivuja: 348
Kotimainen romaani

Tapani oli tähän ikään mennessä nähnyt riittävästi maailmaa tietääkseen, ettei täällä niin kamalan monta ihmeellistä asiaa lopulta ollutkaan, paitsi yksi, se suurin ja kulunein ja silti, siksi, kaikkein tosin ihmeellinen asia: kuinka aika kuluu niin nopeasti ja sitten sitä ei enää ole, ja kuinka sitä tyttöä, jolle joulupukin näyttelijä oli hymyillyt partansa takaa - näyttelijä, sillä se hymy ei ollut osa esitystä - sitä tyttöä ei enää ollut. Nyt sen tilalla oli tuo nuori nainen, josta oli äkkiä tullut hänelle niin vieras.

Espoolaisella Proteteus Plasticin talousjohtajalla Tapani Koskikarilla on huolia, vaikka kaappi on täynnä laadukkaita pukuja, rivitaloasunto hyvällä alueella ja kaunis Tiina-vaimo on kasvatustieteen tohtori. Tapanin esikoistytär Ronja on Tori Amosta (jee!) kuunteleva maailmanparantaja, jonka  Facebook-kuvaa koristaa jostain syystä Pikku Kakkosen logo. Kuopus Roosa käy lukiota, on vanhojen päivän aika ja Roosa tuntuu olevan ihastunut turkkilaistaustaiseen Micoon, joka on kuin toisesta maailmasta. Micon osallisuus Roosan elämässä on suistaa Tapanin raiteiltaan. Voiko omaa lastaan suojella tarpeeksi? Tarvitseeko häntä suojella?

Joonas Konstigin Totuus naisista pureutuu vanhemmuuden vaikeuteen, toisistaan kaukana olevien sukupolvien koko ajan kasvavaan kuiluun, yritykseen ymmärtää sitä maailmaa, jota ei enää voi tavoittaa sekä myös oikeanlaisten solmioiden valintaan. Vaikka omaa lastaan rakastaa varauksetta, niin lasten ystävien kohdalla raja voi tulla vastaan.

Olethan sinä hyvä minun tytölleni?
Missä maailmassa ja kuka ihminen voisi käyttää tällaisen repliikin? Se tuntui yhtä aikaa ensimmäiseltä ja vihonviimeiseltä repliikiltä mitä tässä voi sanoa.
Minä olen vaihtanut sen vaipat.


Konstig kirjoittaa hyvin. Totuus naisista on niitä kirjoja, joista en muuttaisi juuri lausettakaan. Kieli on paikoin kaunista ja miltei viipyilevää. Konstig pysähtyy Tapanin silmin pohtimaan pukujen villalaatujen eroja ja viinien ja väkijuomien tuomaa nautintoa. Kaikki on miltei ironiaan saakka keskiluokkaista ja niin espoolaista. Roosan maailman kuvauksessa kieli sen sijaan on tyystin päinvastaista. Vallan ottaa lukiolaisten dialogi, jossa ollaa jossain fakin Suomenojalla ja muijal alkaa nousta kusi päähän. Tiedättehän? No ä-lä! Totuus naisista on samaan aikaan erittäin porvarillinen perhekuvaus, kierroksiaan hurjaksi lisäävä tarina toisaalta sukupolvieroista ja isän huolesta, toisaalta teinien raadollisesta maailmasta ja kolmanneksi toisesta - kumpi se sitten ikinä onkaan - sukupuolesta, joka pysyy mysteerinä, vaikka asuu samassa talossa.

Kierrokset käyvät kovilla, miltei uskomattomassa, ja silti kirja on koko ajan tosi. Totuus naisista ei selviä, eikä varmasti totuus miehistäkään, mutta keski-iän ylittäneen miehen ajatusmaailmaa ja teini-ikäisten maailmaa Konstig kuvaa hyvin. Hän osaa luoda elämänmakuista perhedynamiikkaa ja pitää lukijan otteessaan. Tällaisia kirjoja haluan lukea, vaikka minunkin on myönnettävä, että Roosan ja tämän ystävien toimet vaikuttavat enemmän yläkoulu- kuin lukioikäisten menolta.

Kirjan kansiliepeessä kerrotaan, että Konstig haluaa kirjoittaa tarinaa, joka kolhii ja hoitaa lukijaansa. Sitä Totuus naisista todellakin tekee. Roosan ja koululaisten maailman kuvaus miltei pelottaa: millaista on sitten, kun omat lapseni ovat isoja? Micon tarinassa on hätkähdyttäviä piirteitä ja Tapani on koko ajan hieman hukassa marmoroituine pihveineen ja oxford-kenkineen. Kolhuja tulee niin kirjan henkilöille kuin lukijallekin. Teoksen sen sijaan loppu hoitaa. Se suorastaan keinuttaa - ja muistuttaa siitä, että elämä on, mitä on. Näillä mennään!

4,5/5

Totuuteen naisista ovat tutustuneet myös Minna, Leena Lumi, Amma, Maria, Arja, Suketus, Kirjakirppu, Mari A ja Erja. Huh, onpa ollut luettu kirja - ja ansaitusti!

20 kommenttia:

  1. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Huh! Minuakin tämä kirja kiinnostaa, mutta nyt se alkaa suorastaan jo poltella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Morre, jokohan ehdit lukea tämän? Mulla oli melkein kuukauden mittaiset blogiunet :)

      Poista
  3. Kyllä, tämä oli melkoinen yllättäjä! En uskaltanut odottaa oikein mitään ja kieltämättä provoisoiduin teinikielestä mutta siitä viis, Konstig kirjoittaa loistavasti :)

    Mitähän sitä kirjailijalta seuraavaksi lukisi...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, minä osasin odottaa hyvää ja sain, mitä odotinkin.

      Poista
  4. Tuot ihanasti ja hauskasti esiin oleellisen tästä kirjasta!

    Minä vähän ärsyynnyin kaikesta siitä tekstiilistä. Näin jälkikäteen ajatellen se kuitenkin taisi olla aika oiva keino tehdä kuvaa Tapanista. Hän sitten oli sitä mitä oli; isä putoamaisillaan kartalta, mutta täynnä hyvää tahtoa ja rakkautta tyttäriä kohtaan.

    Kyllä Konstigin seuraavakin on varmaan pakko lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erja, tekstiileillä ja hienoilla ruuilla Konstig maalasi aika onnistuneen kuvan Tapanista. Pidin tästä kirjasta ja sen henkilöistä.

      Poista
  5. Jostain syystä minäkin olen tästä nyt kovasti kiinnostunut, vaikka aiemmin en ajatellut tähän koskea ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, kirja on lukemisen arvoinen, ainakin minun mielestäni. :)

      Poista
  6. Tuo kirjan nimi on aika hyvä;D
    Tämän voisinkin lukea...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, olen samaa mieltä kirjan nimestä. Ja kuten huomasit, pidin kirjastakin.

      Poista
  7. Samaa mieltä kuin Jael, nimi on hyvä :)

    VastaaPoista
  8. Kirjoitat taas niiiin hyvin. Kiinnostuin tästä jo aiemmista bloggauksista, ja sinä vahvistat mielenkiintoa.

    VastaaPoista
  9. Oho, minulta on tämä kirja mennyt jotenkin ihan ohi. Nyt on kyllä pakko varata tämä hetsillään kirjastosta, sillä herätit kiinnostukseni. Kirja, josta et haluaisi muuttaa juuri lausettakaan, sen on pakko olla hyvä. Ja tuokin, että kirjailija haluaa, että kirja kolhii ja hoitaa - se kuulostaa juuri sellaiselta kirjalta, jota kaipaan. Kiitos siis vinkistä (taas kerran :)).

    VastaaPoista
  10. Katja, täysin samaa mieltä! Viipyleivyyden ja kauniin kielen juhlaa, mutta mukana perheen teinin iso irtiottoyritys kaikesta, mitä omat vanhemmat edustavat. Niinhän se yleensä menee.

    Tämä oli kirjakevääni suomalainen yllätys, mutta en olisi uskonut, että yllätyksiä tuleekin kaksi...

    VastaaPoista
  11. Oi jee, tämä on jo lukupinossa ja olen olettanutkin hyvää lukukokemusta, mutta juttusi ja antamsi pisteet nosti ihanan lisäodotuksen kuplinnan vatsanpohjaan, kiitos <3

    VastaaPoista
  12. Kiitos kaikki kommenteista. Konstigin kirja on todellakin hurjan hyvä! Palaan paremmin kommentein sitten (joskus :)), kun blogikirja on taitossa.

    VastaaPoista
  13. Kuten tuolla omassani jo kirjoitin, minua aika moni asia tässä kirjassa ärsytti. Siis lähinnä Tapanin mielipiteissä ja ajatuksissa, mutta sillähän saikin hyvin luotua kuvaa miehestä, kuten Erja tuolla edellä kirjoitti.

    Tuosta olen samaa mieltä, että enemmän nämä nuoret vaikuttivat yläasteikäisiltä kuin lukiolaisilta =) Ja tuo espoolaisuus se vaan on, jotakin niin - vaikeasti sulavaa?

    Mutta siis hieno kirja, kaiken kaikkiaan. Musta tuo ärysttävyys oli siis positiivinen asia =)

    VastaaPoista
  14. En syttynyt tälle muuten kuin kielen tasolla. Ja samaa mieltä, enemmän nuoriso oli tässä yläkouluikäistä kuin lukiolaista. Ja sekin oikeastaan ärsytti. Mutta tosiaan kielellisesti hieno rakennelma.

    VastaaPoista