sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Tove Appelgren: Vesta-Linnea mieli mustana


Pimeän kirjan viikko
Tove Appelgren: Vesta-Linnea mieli mustana
Kustantaja: Tammi 2008
Alkuteos: Vesta-Linnéas svartaste tanke 2008
Suomennos: Tittamari Marttinen
Kuvitus: Salla Savolainen
Sivuja: 36
Kotimainen lasten kuvakirja

Vesta-Linnea kyllä tietää, ettei perheessä ole hänelle oikeastaan edes tilaa. Ei hänellä ainakaan ole suurta väliä.
"Toiset eivät varmaan edes kaipaisi minua, jos kuolisin", hän ajattelee ja tuntee kyynelten puskevan silmäluomisensa alta.
"He eivät varmaan edes itkisi minun hautajaisissani".


Vesta-Linnean perhe viettää kesälomaa mökillä. Elämä on suloisen joutilasta, on uimaranta, kaislikko, hyvää ruokaa ja prinsessaleikit. Vesta-Linnean siskoista pienin, Freja, suostuu leikissä kaikkeen, mitä Vesta-Linnea vain päättää ja leikit sujuvatkin mainiosti. Tai sujuisivat, jos toinen pikkusisko Wendla ei tulisi sotkemaan leikkejä ja haluamaan prinsessaksi. Se suututtaa Vesta-Linneaa niin, että hän kokee äidinkin olevan Wendlan puolella. Vesta-Linnea mököttää ja säälii itseään. Olisi parempi jos hän olisi kuollut! Silloinkin varmaan vain mummi ja isoveli Paul-Axel kaipaisivat häntä, mutta äiti ja pikkutytöt olisivat vain helpottuneita, ihan varmasti!

Tove Appelgrenin Vesta-Linnea-kirjat ovat perheessämme kestosuosikkeja. Vesta-Linnea ja hirviö-äiti sekä Vesta-Linnea ja samettikuono löytyvät tyttäreni kirjahyllystä ja niitä luemme edelleen usein, vaikka ekaluokkalaiseni lukee itsekin jo pitkiä lastenromaaneja. Vesta-Linneaa mieli mustana (2008) emme kummallista kyllä olleet lukeneet ennen kuin nyt, kun lainasimme kirjan kirjastosta pari päivää sitten. Jo oli aikakin, voisin sanoa. Nimittäin perheessämme luettavien kuvakirjojen määrä on vähentynyt huimasti etenkin esikoiseni lukemistossa, hänen viisivuotias veljensä on onneksi vielä parhaassa kuvakirjaiässä, mutta valitsee mieluummin liikennepainotteisia kirjoja, jos ja kun saa kirjastolainansa itse valita.

Vesta-Linnea mieli mustana on kirjoitustyyliltään ja kuvitukseltaan tuttu kaikille sarjaa tunteville. En voi kuin ihailla tapaa, jolla Appelgren tuo arkisia pohdiskeluja kirjaansa tavalla, joka on samaan aikaan hauska ja koskettava. Appelgrenin kirjojen maailma on tosi: poloinen Vesta-Linnea on niin yksin mustasukkaisuudessaan. Hänen mielensä on tosiaankin niin  musta, kun hän kuvittelee omia hautajaisiaan, joissa äitikään ei sure, vaan haluaa vain olla pikkusiskojen kanssa. Ajatusmaailmasta on helppo saada kiinni, lapsen - ja ehkä joskus aikuisenkin - mieli menee toisinaan syvälle konkretiaan.

Appelgrenin kirjassa Vesta-Linnean mielipaha on yksi taso: se, josta tarina lähtee liikkeelle ja jonka ympärille kaikki kiertyy. Vesta-Linnea mieli mustana pitää sisällään paljon enemmänkin. Se kertoo uusperheen elämästä, jossa on sekä yhteisiä että äidin aiemmasta liitosta olevia lapsia. Tämä tietenkin antaa lisää pohjaa Vesta-Linnean ajattelulle. Lapsen maailmassa perhedynamiikka voi järjestyä kuvitteellisen suosikkijärjestyksen ehdoilla. Kirjassa kulkee myös aikuisten maailman taso. Vesta-Linnean maailma on turvallinen, uusperheen elämä on samalla kertaa boheemia ja silti kotoisaa, suojaisaa. Pelot ovat tavallisia lapsen pelkoja ja hyvä niin. Vesta-Linnea mieli mustana näyttää, että äitikin voi joskus väsyä ja turhautua. "Miksi sinä käyttäydyt tuolla tavalla?", äiti sähähtää ja vannottaa, ettei Vesta-Linnea saa pilata muiden lomaa. Lukijana ja äitinä tunsin piston omassa sydämessäni: kuinka monta kertaa itse sähähdän lapsilleni? Ja kuitenkin, se on normaalia arkea, lapsen ja vanhemman suhde on silti hyvä ja läheinen.


Jokainen Vesta-Linnea-kirja toimii hyvin tarinan tasolla, mutta Salla Savolaisen kuvitus tekee hahmoista ja maisemista Vesta-Linnean näköisiä. Savolainen osaa kuvittaa kodin tai kesämökin kotoisan sotkuiseksi, lasten ilmeet näiden mielialoja kuvaaviksi ja sähähtävän äidin villiminkiksi. Vesta-Linnean kuvitteellinen ruumisarkkukin on niin mielikuvituksellisen oikean näköinen, että riipaisee. Kuvitus on myös värikylläistä, yksityiskohtia pursuilevaa ja elävää. Vesta-Linnea-kirjoissa teksti ja kuvitus todellakin kulkevat käsi kädessä.

Vesta-Linnea mieli mustana antaa paljon niin lapsi- kuin aikuislukijoillekin. Se koskettaa, hauskuuttaa, saa aikaan keskustelua ja jättää lopulta hyvän, turvallisen olon. Se on lastenkirja, joka täyttää tehtävänsä ja antaa oivalluksia.

****

16 kommenttia:

  1. Oi että Vesta-Linnea on ihana! Hirviö-äiti on ollut meillä pienimmän suosikki (siis vielä koululaisenakin), tätä ei olla luetukaan, täytyy hakea kirjastosta. Niin osuvaa tekstiä ja kuvitusta, elävästä elämästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, Vesta-Linnea on niin mainio. Niin tosi! Meillä tyttö tykkää kirjoista edelleen nyt koululaisena, mistä olen iloinen.

      Poista
  2. Vesta-Linneat ovat meillä varsinkin äidin suosiossa, ainakin Hirviö-äiti.

    Tämä kirja on ollut liian pelottava meidän nyk. 6-vuotiaalle. Minustakin se on aika karmaiseva noide kuolemajuttujen takia. Ehkä tässä asia tulee liiankin konkreettiseksi, ja 5-vuotiaamme (siis aiemmin sen ikäisenä) alkoi kammoksua tätä ja ehkä vähän muitakin Vesta-Linnea-kirjoja. Miten teidän lapset kokivat kirjan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari A., Hirviö-äiti on ihan paras. :)

      Meillä tämä kirja luettiin vasta nyt ja ekaluokkalainen otti kirjan hyvin vastaan. Hän pystyi samaistumaan Vesta-Linnean mietteisiin eikä ihmetellyt kuolemaa, koska Vesta-Linneahan kuvitteli sen itsesäälissään ja kirja loppui onnellisesti. Ihan toisin käynyt kirjoissa, joissa kuollaan oikeasti, kuten Veljeni Leijonamielesssä.

      Poista
  3. Nämä kirjat ovat olleet meilläkin suosittuja ja töissä olen niitä lukenut, herättävät keskustelua ja ajatuksia. Ensi syksynä, kun menen taas eskareille, otan Vesta-Linneat taas esiin. Salla Savolainen on ihana kuvittaja, kuvitus tosiaankin kulkee käsi kädessä tekstin kanssa. Salla Savolaisen kuvituksia seuraan muissakin lastenkirjoissa. Riina Katajavuoren kirjoittama Mennään jo kotiin on yksi suosikkini, erityisesti töissä.
    Hyvää alkavaa viikkoa, toivottavasti aurinkoista sellaista, nyt ainakin näyttää siltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanna, oli erityisen ihana kuulla sinun mielipiteesi, koska sinulla on kokemusta sekä omien lastesi mietteistä että Vesta-Linneoista työkäytössäkin. Nämä kirjat antavat paljon niin lapsille kuin aikuisillekin. Ja Salla Savolainen on huippu!

      Kiitos, aurinkoista viikkoa sinullekin. Toivottavasti kevät tuo lämmintä säätä mukanaan. :)

      Poista
  4. Vesta-Linnea on meillä aivan tuntematon, vaikka olen kirjakaupassa näitä joskus hypistellyt. Postauksesi perusteella kirja olisi meillä varsin ajankohtainen. Kiitos suosituksista! Täytynee suunnata kirjastoon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, suosittelen tutustumista Vesta-Linneoihin. Kirjat antavat paljon 4-8-vuotiaille. Kannattaa ehkä aloittaa jostain muusta kuin tästä kirjasta, esimerkiksi Nukuhan jo, Vesta-Linnea voisi olla hyvä.

      Poista
  5. Meilläkin on liettu Vesta-Linnea -kirjoja ahkerasti. Tämä tuntui minusta vähän rankalta, mutta lapset eivät olleet moksiskaan. Kuvitus on tosiaan runsaudessaan upeaa, kuvissa riittää tutkittavaa pitkäksi aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, minustakin tuntuu, että kirja on rankempi aikuiselle kuin lapsille. Näin ainakin meillä. Kuvituksen runsaus, realistisuus ja hauskuus on ihastuttavaa!

      Poista
  6. Vesta-Linnea on ihan paras! Meillä on viime aikoina luettu Vesta-Linnea ja hirviöäiti sekä se "koira-aiheinen), jonka nimeä en muista, ja sekä äiti että lapset viihtyvät ja löytävät samastumispintaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, niin on! Se koira-aiheinen on tuo linkittämäni Vesta-Linnea ja samettikuono. Se on ollut meillä melkein ajankohtainen, kun lapsilla on kova koirakuume (mutta koiraa meille ei tule ainakaan muutamaan vuoteen). Ja nimenomaan, äitinä kirjoista löytyy samaistumispintaa vaikka kuinka!

      Poista
  7. Pakko kommentoida tänne, että rakastan Vesta-Linneoita. Halusin aina lukea noita lapselle ääneen. Ja kyllä harmittaa, ettei ole enää ketään, jolle lukea ääneen. Mistä mä saisin sellaisen lapsen, joka kuuntelisi satuja...täytyy varmaan laittaa etsintäkuulutus johonkin ruokakaupan ilmoitustaululle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, sinä oletkin ihana! Voisitkohan ottaa yhteyttä kirjastoon ja tarjoutua satutuokion tädiksi? <3 Vesta-Linneat ovat niin hyviä!

      Poista
  8. Vesta-Linneat on kyllä ihania! :) Meillä on ollut Mieli mustana jo useamman vuoden, mutta sitä ei ole pitkään aikaan luettu. Kuolema-aihe ei varsinaisesti järkyttänyt äitiä eikä tytärtä, mutta jotenkin se kirja meni tytöltä vielä silloin ohi. Pitääkin kaivaa esiin!

    Hirviöäiti on miun oma suosikki! Nukuhan jo, Vesta-Linneassa oli aikanaan tytön mielestä pelottava "noita tulee kaivosta" -kohtaus, ettei sekään välttämättä sovi ihan herkille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna Maria, olen samaa mieltä. Ensi syksynä muuten ilmestyy uusi Vesta-Linnea. :)

      Hirviö-äiti on omakin suosikkini. Meillä A tykkää eniten Samettikuonosta.

      Poista