lauantai 16. maaliskuuta 2013

Marianne Cedervall: Tästä talvesta tulee musta


Pimeän kirjan viikko

Marianne Cedervall: Tästä talvesta tulee musta
Kustantaja: Atena 2013
Alkuteos: Svartvintern 2010
Suomennos: Ulla Lempinen
Kansi: Niina Leino
Sivuja: 353
Ruotsalainen (pehmo)jännäri


"Talvesta tulee musta, varjot joutuvat jo. Lapsosia etsitään, isien ja äitien tuhotöitä tutkitaan, ja raskas kosto lankeaa pettureiden ylle",

näin ennustaa Yhdysvalloista kotiseudulleen Torniojokilaakson Ruotsin puoleiseen Lappiin lentänyt Hervor; nainen, jossa on paljon maailmannaista ja enemmän kuin ripaus pohjoisen noitaa. Hän palaa vanhalle kotiseudulleen ystävänsä Mirjamin tueksi. Ystävykset ovat aiemmin asuneet Gotlannissa, jossa tapahtuneet omituiset asiat ovat saaneet Mirjamin pakenemaan Kuivalihavaaraan. Elämä pohjoisessa ei suju toivotun rauhallisesti, siellä ensin paikkakunnalle saapuu kuuluisa oopperalaulajja Ralph Sörarve ja hieman myöhemmin Ralphin perimästä vanhasta hotellista löytyy kauheuksia. Kuivalihavaaran omalaatuiset asukkaat ottavat naiset sekä Ralphin vastaan kukin omin tavoin ja lisäksi menneisyys kummitelee Mirjamin ja Hervorin mielessä.

Marianne Cedervallin esikoisromaani Ajattelen sinua kuolemaasi saakka oli kepeällä jännityksellä maustettu naisten veijaritarina, jonka luin kernaasti välipalaksi, mutta jonka lopun koin vähintäänkin kyseenalaisena. Tästä talvesta tulee musta (2010) on jatkoa erikoisia kykyjä omaavan Hervorin ja lääkäri-Mirjamin tarinalle. Nyt pääosaa esittävät myös meänkieltä puhuvat ihmiset, pienen kylän ennakkoluulot ja omalaatuinen yhteisöllisyys sekä vuosikymmeniä vanha arvoitus.

Varovasti hän avasi viimeisen haruaan taitoksen ja henkäisi rajusti. Hän nousi pystyyn liian nopeasti. Silmissä musteni. Ilmassa kieppuva pöly pani yskimään. Hän valaisi löytöä uudestaan. Hyvä Jumala, tämä ei voinut olla totta. Ei saanut olla.

En odottanut suuria Cedevallin kirjalta. Odotin mukiinmenevää romaania, joka tarjoaa herttaista jännitystä sujuvasti kirjoitettuna. Juuri sellaisen romaanin sainkin. Tästä talvesta tulee musta pitää otteessaan. Kirjan lukaisee nopeaan, etenkin Hervor on mainio romaanihenkilö, Lapin luonto revontulineen lumoaa ja Ajattelen sinua kuolemaasi saakka -romaanin  mielestäni kyseenalainen ajattelumalli on poissa.

Suomalaisille lukijoille Tästä talvesta tulee musta antaa paljon tarttumapintaa etenkin kielen ja nimien osalta: romaani vilahtelee meänkieleen viittaavia sanoja, Tony Niskan ja Olavi Törmän kaltaisia nimiä, lestadiolaisuutta muistuttavan herätysliikkeen ja mainitaanpa kirjassa vielä suomalais-urgilaisten kielten professorikin. Kaikki edellä mainittu tulee paketissa, joka on eksoottisuudessaan läpensä tuttu, aavistuksen kliseinenkin. Cedervallin teksti on myös opettavaista, mutta mitäpä se haittaa, kun opetus koskee suvaitsevaisuutta ja tarinakin rullaa kelpo page turnerin tavoin. Tästä mainiosta välipalakirjasta jää kuitenkin puuttumaan oikea jännityksen taso enkä osaa sijoittaa teosta mihinkään genreen, ehkä se on jonkinlainen mysteerin sisältävä lukuromaani. Romaanin arvoitukset ovat nopeasti ratkaistu ja yllätyksellisyys puuttuu tyystin. Cedervallin esikoinen oli jännittävämpi, mutta episodimaisempi. Tämä jatkokirja on selvästi ehjempi kaunokirjana, mutta mitään suurta romaani ei tarjoa - eikä sen tarvitsekaan, se täyttää viihdyttävän tehtävänsä tällaisenaankin.

On makuasia viihtyykö paremmin Gotlannissa vai Torniojokilaaksossa. Gotlanti on varmastikin enemmän oma paikkani, mutta pienellä kirjallisella välipalamatkalla voi hyvin pistäytyä myös pohjoisessa, sillä Cedervallin romaanien maisemista pohjoisessa on enemmän luonnetta.


***

24 kommenttia:

  1. Kiinnostavaa. Tämä on minulla hyllyssä odottamassa, mutta en ole vielä tarttunut kirjaan. Kuten sinulla, minulle jäi melkoisen ristiriitaiset tunteet edellisestä kirjasta. Vähän petyin, kun huomasin minne ja milloin tämä sijoittui, sillä kesä ja Gotlanti oli minulle parasta. Mutta ilman muuta aion tämänkin jossain välissä lukea, kiitos mainiosta arviostasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, tiedätkö, vaikka annoin tällä vähemmän tähtiä kuin sille edelliselle kirjalle, saatoin kuitenkin pitää tästä enemmän. Ajattelen sinua kuolemaasi saakka on jännittävämpi ja Gotlanti-kuvaus viehättää, mutta Tästä talvesta tulee mustasta puuttuu onneksi se kyseenalaisuus. Minä luin tämän välipalan mielelläni. En saanut mitään suurta, mutta en myöskään pettynyt mihinkään. :)

      Poista
  2. Katja, minähän päätin sen edellisen Cedervallin jälkeen, että ei ole riittävästi minulle, mutta kun tämä kirja tuli minulle, koin etiäisen, että tämä olisi 'lepokirja'. Se, jota nyt kaipaan. Arviosi vain vahistaa, että luen tämän, mutta milloin...ehkä huhtikuulla, sillä kaksi kiinnostavaa kirjaston kirjaa odottaa, että pääsen niihin kiinni. Nyt sinä ratkaisit, sillä lepokirjaksi riittää hyvin tuo 3 pistettäsi ja se, mitä kirjasta kerroit. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, tämä on nimenomaan lepokirja. Ei suurta kirjallisuutta, ei tippaakaan jännittävä (ja minä kun olen palannut osin dekkarien pariin!), mutta nautittava. Sopii hyvin välipalakirjaksi vaikka jonkun järisyttävän hyvän jälkeen.

      Poista
  3. Molemmilla näistä kirjoista on vähän harhaanjohtavat nimet, jos kyseessä ovat veijaritarinat... Kun näin tuon nimen Tästä talvesta tulee musta, ajattelin automaattisesti, että kyseessä on jonkinlainen talvinen sarjamurhatapaus. :D Samoin tuo Ajattelen sinua kuolemaasi saakka kuulostaa hyvin uhkaavalta dekkarilta. Hienot nimet kumminkin, houkuttelevat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anki, minun mielestäni se Ajattelen sinua kuolemaan saakka on veijaritarina, tämä ei niinkään. Nimi ei kuitenkaan johda kummassakaan tapauksessa harhaan: esikoisessa on paljonkin kuolemaa ja vähän sellainen "ajatusleikkikin", tässä taas ollaan pimeässä pohjoisessa. Uhkaavuutta ei kuitenkaan löydy.

      Poista
  4. Oi että, Tornionjokilaaksoon olisi ihana tehdä kirjamatka... lempeä dekkari kuulostaa hyvältä. Kiitos vinkistä, pistän korvan taakse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, minä luulen että tämä voisi olla sinulle sopiva jännityskirja. Ei pelottava eikä kauhea. Ja pohjoista sekä siellä asuvia ihmisiä kuvaillaan hauskasti.

      Poista
  5. Meänkieli varsinkin on ihanaa! Minulle tuli yhdessä vaiheessa jopa Met-lehti...

    VastaaPoista
  6. Tämähän on sitten ihan sieltä meän perältä. Nyt on tullut ja on tulossa paljon kirjoja Lapista, mutta en ollut kunnolla reagoinut, että tämäkin sieltäpäin. Aion myös lukea tämän pehmoisen jännärin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, kyllä sieltä teiltä päin on, Ruotsin puolelta vaan. Oli kiva lukea tämä kirja. Ei "hyvä" kirja, mutta juuri sopiva välipalakirjan kaipuuseen.

      Poista
  7. Kiitos taas esittelystä:) Voisin lukea tämän ruotsiksi.

    VastaaPoista
  8. Minullakin tämä odottaa tuolla hyllyssä. Cedervallin edellinen oli minullekin ihan kiva välipalakirja kesäpäivänä, mutta ei sen enempää. Mutta joskus sekin on riittävästi!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, tämä uusi kirja jatkaa samalla linjalla. Lue joskus sopivana hetkenä. :)

      Poista
  9. Kirjan nimi on aika lumoava! En ole lukenut Cederwallin ensimmäistäkään, jompaa kumpaa voisin kyllä kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulia, Cevervall osaa nimetä kirjansa. Hän kirjoittaa mukavia kirjoja. Esikoinen on ovelampi ja parempi, mutta pidin tästä toisesta enemmän.

      Poista
  10. Ihanaa, pehmojännäri :) Minäkin luen tämän, mutta vielä en tiedä missä välissä on sopiva aika tällaiselle.

    VastaaPoista
  11. Minulle ihan uusi kirjailija. Todella hyvin kirjoitit ja kuvailit teosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjanainen, kiitos. Tämä on sellainen harmiton romaani, jossa on hiukkasen jännitystä ja enemmän pohjoisen ihmisten elämää.

      Poista
  12. Tämä kuulostaa semmoiselta sopivalta välipalakirjalta. Kannattaisiko nuo Cedervallin kirjat lukea kronologisessa järjestyksessä, jos tämä on siis jatkoa Ajattelen sinua kuolemaasi saakka -kirjalle? En ole siis lukenut sitäkään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, tämä on nimenomaan välipalakirja. Minä lukisin Cevervallit järjestyksessä, koska tässä kerrotaan aika paljon edellisestä osasta.

      Poista