lauantai 9. maaliskuuta 2013

Hannu Väisänen: Toiset kengät


Hannu Väisänen: Toiset kengät
Kustantaja: Otava 2007
Kansi: Anna Lehtonen
Sivuja: 367
Kotimainen romaani

Tunsin olevani hyrrän kaltainen. Kaaduin ja kuolin, jos en kieriskellyt jonkun pakkomielteen liikkeelle piiskaamana. Pyrin tekemään öisiä piruetteja, jottei uneton vuoteeni olisi litistänyt minua seinää vasten ja vaatinut käräjille.
Kun uni ei tullut etsimälläkään, luovutin, pukeuduin, kompuroin ulos, otin jonkun omaani paremman pyörän telineestä ja lähdin polkemaan, tietämättä useinkaan mihin suuntaan renkaat halusivat.

Pyörän dynamo vaan hurisee, kun teini-ikäinen Antero ajelee pyörällään Oulun hiljaisessa yössä. Kuu ja pyöränvalo heijastuvat lätäköihin ja Antero tuntee olonsa rauhalliseksi, pohtii elämänsä tulevia päätöksiä. Viisilapsisen, äidittömän perheen taiteellinen poika kokee olonsa ulkopuoliseksi Perämeren kaupungissa, jossa on helpompi naittaa lattiaharja Ruotsin kuninkaalle kuin löytää seurustelun itu teinihipoista; jossa mormonipojat tuovat lupauksen suuresta maailmasta, kanjoneista ja avoautoista, ja jossa kehitysvammainen isoveli Sakari panee kuumalla säällä ylleen lämmintä ja kulkee kylmällä vähissä vaatteissa ja avopäin. Antero tekee taidekokeiluja, haaveilee sileäpintaisista mokkakengistä ja alkaa murtautua ulos Oulun seudun ahtaista raameista kohti omaa itseään.

Minun on jo kauan ollut tarkoitus lukea kuvataiteilijanakin tunnetun Hannu Väisäsen tuotantoa. Luin hänen esikoisensa Vanikan palat tuoreeltaan ja pidin kirjasta, mutta jostain syystä en ole tullut lukeneeksi Väisäsen muuta tuotantoa. Minnan kirjoitus kirjailijan tuoreimmasta romaanista Taivaanvartijoista ihastutti minua niin, että muistin hyllystäni löytyvät Väisäsen romaanit ja tartuin Finlandia-palkittuun Toisiin kenkiin (2007).

Siinä varjokuvien ja musteharsojen välissä istuessani nautin ehkä eniten siitä että yksikään noista kuvista ei ollut kenenkään lahjojen tuotetta eikä tullut kenenkään muistista.

Hyvä, että tartuin. Nyt nimittäin ihmettelen, miksen lukenut kirjaa heti sen ilmestyttyä. Toiset kengät jatkaa Anteron tarinaa siitä, mihin Vanikan palat jäi. Koti kasarmilla on muuttunut kodiksi uudella asuinalueella, mutta isä ura armeijassa säätelee edelleen perhe-elämää, vaikkakin koko ajan vähemmän ja vähemmän Anteron ja hänen veljiensä koetellessa itsenäisyytensä rajoja. Mielikuvituksen rinnalla taiteen merkitys kasvaa koko ajan, kun Antero tekee kokeita jopa kalanmaksaöljyllä ja toisinaan piirtää vaikka veteen. Savonlinnan taidelukio kutsuu voimakkaammin kuin oululainen kasarmin ja vankilan piirtämä maisema.

Väisäsen romaanit ovat omaelämäkerrallista fiktiota. Antero on romaanihenkilö, mutta romaanin takakannen antamien viitteidenkin mukaan hän rinnastuu kirjailijaan itseensä. Lukijalle hän on Hannu Väisänen. Koska luin norjalaisen Karl Ove Knausgårdin omaelämäkerrallisen romaanisarjan ensimmäisen osan muutama viikko sitten, en voi Väisäsen kirjan yhteydessä olla pohtimatta tunnustuksellisia sävyjä saavaa autofiktiota. Omasta elämästään kun ammentavat monet kirjailijat Kalle Päätalosta Merete Mazzarellaan ja John Irvingiin. Olisi väärin verrata Knausgårdia ja Väisästä - kahta niin erilaista kirjailijaa - toisiinsa, mutta en tietenkään lukijana voi mitään sille, että teokset pakostikin vertautuvat ainakin osittain. Siinä, missä Knausgård on väkevä ja vakava, on Väisänen aistikkaampi ja hauskempi - kummallakin isän alkoholismi ja tietty ulkopuolisuuden tunne antavat oman sävynsä kerrontaan. Väisänen kuitenkin viettelee sanoillaan dokumentoivaa Knausgårdia enemmän, hän kirjoittaa tyylitellysti, hauskuudessaan haikeasti. Kummankin kirjailijan tekstistä pidän suunnattomasti.

Väisäsen kirjoitustyyliä ei voi kuin ihailla. Hänen lauseensa ovat hiottuja, mutta ajatus silti lentää. Ja voi, miten se lentääkään! Toiset kengät voisi olla täydellinen romaani, mutta paikoin kerronta tuntuu irralliselta kirjan tarinasta. Tämä tosin selittyy sillä, että taiteellinen, seksuaalista identiteettiään hakeva Antero on osin irrallaan ympäröivästä arjesta. Hän katsoo maailmaa toisin, näkee valoa jopa juuttisäkkiin sullottuna, vaikka tiedostaa samalla kaiken säkin ulkopuolella olevan. Toisissa kengissä Anteron sisäisen maailman kuvaus korostuu ja juuri se tekee Väisäsen romaanista niin rakastettavan ja niin taidokkaasti kerrotun.

Toiset kengät on ihana (!) kirja. Se on täynnä ironiaa ja haaveita, napakkaa sanailua ja yksityiskohtiin suuntautuvaa kauneudentajua. Se on täynnä elämää, elämän- ja taiteennälkää, kuvausta nuorukaisesta, joka uskaltaa epävarmuudessaankin olla erilainen niin perheensä sisällä kuin kouluyhteisössä. Toiset kengät katsoo välillä aika hulluakin maailmaa lempein silmin aina Oulusta Savolinnaan; se luo elämän virtausta uuteen, käänteiseen suuntaan.

****½

Toisiin kenkiin on ihastunut myös Luru. Jaakko piti etenkin kirjan kielestä, niin minäkin!

37 kommenttia:

  1. En muista tästä kirjasta muuta kuin että jokin pisti ärtyneeksi. Olisikohan ollut ihan typerä kielioppivirhe...joka toistui toistui toistui. Mutta siis muuten taisin sekä pitää että en tästä. En ole tosin tämän luettuani lukenut muuta Väisäseltä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, joskus joku asia voi häiritä kirjoissa. Minua kielioppivirheet häiritsevät usein, mutta Väisäsen tyyli kertoa on niin omintakeinen, että jos kirjassa oli mahdollinen toistuva kielioppivirhe, meni se minulla varmaankin tuon omintakeisen taiteellisuuden piikkiin. :)

      Poista
  2. Ihmettelin kovin, että seksuaalisuuttaan etsivä Antero näkee vakoa juuttisäkissäkin, mutta ilmeisesti hän näkee valoa? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Freudilaista touhua tosiaan! Ja onnistui hämäämään aika pitkäksi aikaa... :)

      Poista
  3. Olisi varmaan syytä vihdoinkin ottaa anopin suosituksista vaari (heh) ja tarttua Vanikan paloihin, kun Apupadastakin pidin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pekka, sinulla on kyllä sana hallussa. :D Ota vaari!

      Poista
  4. Väisäsen uusin kirja on ollut niin suosittu myynnillisesti, että olen vähitellen alkanut itsekin pistää hänen teoksiaan mieleni tbr-listalle jo odottamaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, Väisäsen uusinta on varmasti odotettu innokkaasti. Suosittelen tutustumaan Väisäsen tuotantoon. :)

      Poista
  5. Kiva kirja, minäkin tykkäsin kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, totta, hyvä kirja. Minulle muuten tuli paikoin mieleeni Olli Jalosen Poikakirja, joka on tuoreempi. Sama herkkyys kuvata pojan mieltä.

      Poista
  6. Tämä on siis ilmeisesti kirjasarja, joka kannattaa lukea järjestyksessä? Kovasti alkoi kyllä kiinnostaa tämän arvion perusteella. Taas täytyy nolona tunnustaa, että Väisänen on ihan tuntematon nimi minulle ennestään. Ehdottomasti laitan kyllä nimen ylös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, kirjasarjaa on aina paras lukea järjestyksessä, mutta Väisänen kirjoittaa niin, että jokaisen kirjan voi lukea erikseenkin.

      Poista
  7. Kylläpä kuulostaa kiinnostavalta. Minun on pitänyt lukea tämä sarja siitä lähtien, kun näin Väisäsen haastattelun jossain lehdessä, mutta vettä on taas virrannut siitäkin aikalailla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, niihän se usein menee: on aikomus lukea jonkun kirjailijan teoksia, mutta aika vaan kuluu. Itse pysähdyin nyt ihan ihmettelemään, että miksi panttasin toista väisästäni liki 9 vuoden ajan. :)

      Poista
  8. Hieno postaus mielenkiintoisesta kirjasta. Kirja on juuri sitä, mitä kirjoitit. Ihmisenä Hannu Väisänen on monipuolinen taiteilija. Lienen onnekas, kun minulla on ollut mahdollisuus tavata ja keskustella kiireettömästi.

    Suosittu tuntuu olevan uusinkin kirja Taivaanvartijat. Varasin sen juuri ja olen sijalla 37. Onneksi on useita teoksia kierrossa. Ehdottomasti kannattaa tutustua Hannu Väisäsen kirjoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, onpa hienoa ja kiinnostavaa kuulla, että olet tavannutkin Väisäsen. Hän on hurjan lahjakas monella saralla.

      Toivottavasti kirjaston varausjonot etenevät nopeasti!

      Poista
  9. Ilahduin niin, kun näin, että tälle kirjasarjalle on ilmestynyt tuo jatko-osa. Nämä ovat kirjoja, jotka olen halunnut hankkia itselleni, joten Taivaanvartijat on nyt ostolistalla. Näitä on luettava nautiskellen, Väisänen kun maalaa loistavasti sekä sanoin että kuvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Clarissa, Väisänen nimenomaan maalaa sanoillaan! Olen ihastunut. Vaikka luin Vanikan palat vuosia sitten, olin tavallaan unohtanut kuinka hyvä Väisänen on.

      Poista
  10. Voi että kun minä en ole vielä Väisästä lukenut! Pakko korjata tämä nopeasti. Kiitos hienosta ja innostavasta arviostasi :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, oi, lue Väisästä! Kannattaa varmasti aloittaa Vanikan paloista. :)

      Poista
  11. Olen lukenut paljon Väisäsestä haastatteluja, mutta kirjansa ovat jostakin syystä jääneet. Nyt sain kipinän, pakko lukea koko Väisäsen tuotanto. Kiitos Katja / Lumiomena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anja, mukavaa, että innostuit nyt Väisäsestä. Suosittelen, samaan aikaan niin hauskaa ja haikeaa kerrontaa.

      Poista
  12. Toivottavasti sunnuntain päätös sujui mukavasti.

    Sinulle on haaste blogissani! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen kirahvi, kiitos, sujui se. Korjaamon tunnelma oli niin letkeä. :)

      Ja oi, kiitos!

      Poista
  13. Väisäsen alkupään tuotantoon täytyy minunkin vielä tutustua. Luulen, että aloitin väärästä päästä, kun luin ensimmäisenä Taivaanvartijat, enkä oikein päässyt sisään kirjaan. Pitänee siis palata alkuun! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, aah, Taivaanvartijat oli ensimmäinen väisäsesi. Sitten kannattaa ainakin kokeilla noita alkupään romaaneja. :)

      Poista
  14. Sait minut kiinnostumaan tästä kirjasta:)

    VastaaPoista
  15. Olen ihan varma, että rakastaisin tätä kirjaa, mutta jostain kumman syystä en ole lukenut yhtään Väisästä. Ja jotenkin se harmittaa juuri nyt esimerkiksi vietävästi. Luulen,että olen jäänyt paitsi jostain koskettavasta. Mutta eipä hätää. Onneksi kirjat eivät katoa mihinkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, luulen, että Väisänen on sinun kirjailijasi. Koskettavaa, kyllä, samalla ihan hillittömän hauskaa ja täydellisen kaunista. On totta, etteivät kirjat katoa.

      Poista
  16. En uskaltanut ihan koko arviota lukea, mutta ihanaa, että pidit! Minulla tämä odottelee omassa hyllyssä "sitä oikeaa hetkeä" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, pidin kovasti. Sen oikean hetken odottaminen on varmasti viisasta, koska vaikka Väisänen kirjoittaa upeasti, vaatii hänen kirjojensa tunnelmaan pääsyn sellaisen valoisanhaikean mielialan. :)

      Poista
  17. Väisänen voisikin olla hyvä pääsiäiskirja(ilija)! Kävin lainaamassa Ilselän tuoreimman Väisäs-arvion jälkeen Vanikan palat, mutten ole ehtinyt kirjaa vielä lukea. Ja Helsingin-humputtelureissulla löysin divarista tämän ja Kuperat ja koverat puoli-ilmaisiksi, joten nyt pitäisi vain löytää aikaa lukea nämä kaikki varmasti hienot kirjat. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, Väisänen on ihana! Tai ainakin kirjoittaa ihanasti. Olen varma, että pidät. <3

      Poista