torstai 21. helmikuuta 2013

Alan Hollinghurst: Vieraan lapsi


Alan Hollinghurst: Vieraan lapsi
Kustantaja: Otava 2012, Otavan kirjasto
Alkuteos: The Stranger's Child 2011
Suomennos: Markku Päkkilä
Kannen valokuva: Rodney Smith
Sivuja: 535

"Ja sitten Cecil kirjoitti sinulle kuuluisimman runonsa. Sinä olit varmaan otettu", sanoi rouva Riley nautiskellen tilanteesta.
"Niin Cecil tosiaan teki", Freda sanoi.
"No jaa... Oikeastaan Cecil kirjoitti sen meille kaikille", Daphne sanoi. Runo kaikkinensa herätti nyt lähinnä ihmetystä, samoin nolot muistot siitä, mitä se oli hänelle aikanaan merkinnyt.


Hurmaava ja aristokraattinen nuori runoilija Cecil Valance vierailee ystävänsä George Sawlen kotona Two Acresin maalaiskartanossa. On kesä 1913 ja koko maailma tuntuu olevan täynnä mahdollisuuksia Englannin nuorille toivoille. Cecil hurmaa kaikki, etenkin Georgen ja tämän pikkusiskon Daphnen, jonka muistikirjaan hän kirjoittaa runon. Runosta tulee tulevaisuuden klassikko, ja sen arvo kohoaa entisestään, kun Cecil kaatuu ensimmäisessä maailmansodassa. Cecilin runot puhuttelevat lukijoita ja kirjallisuudentutkijoita, myös hänen elämänsä herättää uteliaisuutta. Kuka Cecil Valance oikeastaan oli? Mitä tapahtui kesällä 1913 ja kenelle Two Acres -runo oli omistettu? Vuosikymmeniä myöhemmin nuori Paul Bryant haluaa ottaa kaikesta selvää.

Alan Hollinghurstin ensimmäinen suomennettu romaani Vieraan lapsi (2011) on melkoinen tiiliskivi. Yli viisisataasivuinen romaani käy läpi miltei sadan vuoden ajanjakson alkaen ajasta ennen ensimmäistä maailmansotaa ja päätyen 2000-luvulle. Kirjallisuus, Englanti ja kaunis kansi vetosivat minuun niin, että päätin rakastaa kirjaa jo ennen sen lukemista.

Yhä selin Ceciliin hän kumartui tähyilemään veteen, joka oli ruskehtavaa ja savista ja jatkuvassa liikkeessä siihen laskeutuvan pienen puron virtauksesta. Vastaranta kimalteni auringonvalossa reilun viiden metrin päässä. Hän työnsi jalkansa veden kylmään pintakerrokseen ja heittäytyi aikailematta sen purevan hyiseen syliin. Hän pyörähti ympäri, pysähtyi ja henkäisi: "Fantastista!"

Kulunut viikko on ollut oikea Vieraan lapsi -viikko blogimaailmassa. Ilselän Minnan ja P.S. rakastan kirjoja -blogin Saran arviot osoittavat, ettei Blogistaniassa olla suinkaan yksimielisiä kirjan suhteen. Koska olen Saran tavoin jonkinasteinen anglofiili, huomasin hänen lukukokemuksensa olleen melko samanlainen kuin omanikin. Olen kuitenkin Minnan kanssa samaa mieltä siitä, että kaikkea vatvotaan liiaksikin. Lukukokemukseni oli näin ollen ristiriitainen: rakastin kirjan alkua, pitkästyin jossain vaiheessa ja hämmennyin lopussa - missään vaiheessa kirja ei jättänyt kylmäksi.

Kokonaisuudessaan Vieraan lapsi toimii. Hollinghurst luo huikeaa ajankuvaa vuosisataisesta Englannista, hän käsittelee salattua ja julkista lukuisten yksilöiden näkökulmasta ja käyttää tässä hyväkseen näkökulmatekniikkaa, joka haastaa lukijansa: kestää oman aikansa saada selville, kuka kokee ja mikä aikakausi on kyseessä. Vieraan lapsi on laajuutensa vuoksi sekä Valancen ja Sawlen suvun vaiheisiin keskittyvänä kronikkamainen. Se on myös hienovaraisen (homo)eroottinen sekä kirjallisuus- ja runoussitaatteineen jossain määrin korkeakirjallinen. Henkilökuvaus toimii hyvin yksittäisten kohtausten tasolla, mutta runsas henkilömäärä sekä laaja ajallinen kaari syövät osan heidän syvyydestään: Vieraan lapsen henkilöihin ihastuu ja heidän elämänsä kiinnostaa, mutta romaanin rakenteesta johtuva hyppäys toiseen aikakauteen nostaa esiin koko ajan uusia ja uusia henkilöitä, minkä vuoksi jopa oma suosikkihenkilöni Daphne jää etäiseksi.

Kaiken kaikkiaan romaani on kuitenkin nautittavaa luettavaa. Hollinghurst kirjoittaa kaunista kieltä (Markku Päkkilän suomennoskin on erinomainen), perienglantilaisuus viehättää ja jaarittelun uhallakin pikkuseikkoihin pysähtyminen, hetkien merkitys, lisää koko romaanin vahvaa tunnelmaa. Hollinghurstin vahvuutta miljöö- ja yhteiskuntakuvaajana on pakko kehua erikseen: maaseututalot ja vehmaat jokivarret takaavat romanttisen ja alakuloisen tunnelman, koululaitos, kirjalliset keskustelut, homoseksuaalisuuden kuvaus ja maailman muutokset aikaansaavat kaunokirjallisen matkan jonnekin saavuttamattomaan.

Pidin Vieraan lapsesta, ihastuin Hollinghurstin luomaan menneeseen maailmaan (uusia terveisiä Ilselään!), mutta en varauksetta. Vieraan lapsessa on kaikessa kiehtovuudessaankin liikaa henkilöitä, turhan paljon tyhjäkäyntiä. Brittiläisen yläluokan, osin jo kadonneen elämänmuodon, kuvaajana Hollinghurst on taitava, eräänlaisen kaunokirjallisen homoseksuaalisen historian kirjoittajana pätevä, romaanikirjailijana selvästi akateemisesti oppinut. Vieraan lapsi on kuin matka jonnekin saavuttamattomaan - se on ajallisesti hyppelehtivä, mutta kaunokirjallisesti kiehtova.

****
Vieraan lapsi taisi tehdä minuun lopulta samanlaisen suuren, mutta hämillisen vaikutuksen kuin Karoliinaankin. Brittiläinen etäisyys sopii minulle, kuten se sopii Liisallekin. Leena nosti kirjan vuoden 2012 parhaimmaksi ja löysi kirjasta lähestulkoon petollisen rakastajan. Amma ei löytänyt yhtään henkilöhahmoa, josta olisi pitänyt.

21 kommenttia:

  1. Pysähtyminen, hetkien merkitys, vaikka vain auringonläikkä seinällä, varjo toisen kaulalla...Tulee niin mieleen Virginia Woolf!

    Ne yhdet juhlat Vieraan lapsessa...kuin Woolfia.

    Onneksi pidit;-) Minulle tämä on kauneinta mitä tiedän, kauneinta mitä on. Siis Woolfin jälkeen.

    Myönnän, että tämä 'rakastaja' ei ollut helpoimmasta päästä. Tähän meni kaksi viikkoa! Ja silti tiedän, että luen kirjan kerta kerran jälkeen uudestaan, kuten olen lukenut Mrs. Dallowaynkin, ihan oikeasti puhki.

    Menneen maailman tuulia tyylillä Britanniasta!: Mitä enempää ihminen voi toivoa....

    Nyt voin taas hnegittää.Olen niin odottanut, että luet tämän. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, tässä on tosiaan osin samaa kuin pohdintaa kuin joissakin Woolfin teoksissa. Samaa tarkkanäköisyyttä ja korkeakirjallista tunnelmaa.

      Pidin tästä kirjasta paljon. Helppo tämä ei tosiaan ollut eikä muutenkaan täydellinen romaani, mutta jollakin tavalla ihan minun kirjani. Brittiläisyys sen tekee - ja taitava kerronta!

      <3

      Poista
  2. Mulla oli tämä lainassa ennen joulua, mutta en ehtinyt sitä lukea. Ehkä jossain vaiheessa, mutta en ole aivan täysin vakuuttunut, että olis mun kirjani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari A., vaikea sanoa, mutta luulen ettei tämä tosiaan olisi ihan sinun kirjasi. Hieno romaani, mutta mitä makuasi tunnen, niin ei. :)

      Poista
  3. Minulla oli Vieraan lapsi juuri luettavana. Olin jo valmis jättämään sen kesken, juuri runsaan henkilögallerian ja hypplehtivyyden takia. Pidän kuitenkin brittlaisen elämänmenon kuvaamisesta ja kronikkamaisuudesta, joten jäin kirjan seuraan. Haluan saada selville, mistä olit hämmentynyt kirjan lopussa. :) Pitää siis lukea loppuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, suosittelen lukemaan loppuun. Minuakin kirjan runsaus vieraannutti hieman. Samasta syystä Byattin Riivaus on ollut kesken jo muutaman kuukauden. Hollinghurstin kirjassa on kaikesta huolimatta jotain taikaa ja viehätystä. :)

      Poista
    2. Katja, olihan tässä ainakin minulle jotain käsittämätöntä, sillä tiedät, miten herkkä olen liian runsaalle henkilömäärälle ja liian täyteen tupatulle kirjalle. En voi sanoa, että sielukirjani, mutta takuulla listalla 'elämäni TOP10'.

      Poista
    3. Leena, minäkin löysin sen käsittämättömän. :) Pidin paljon - ja luin alle viikossa!

      Poista
  4. Viimeistään siitä huomaan, että Vieraan lapsi teki suuren vaikutuksen, että laukkaan heti innoissani lukemaan, kun huomaan jonkun bloganneen tästä. :)

    Hauskaa, että useimmat tuntuvat pitäneen kirjan alusta eniten, kun minä taas hiukan pitkästyin alussa, ja ihastuin kirjaan vasta pikkuhiljaa edetessäni. Kuten Saralle juuri kommentoin, ihastuin 60-lukua kuvaavaan jaksoon, ja niin sitten kirja voitti minut puolelleen. Saa nähdä jos joskus luen kirjan uudelleen, pidänkö silloin kirjasta alusta asti.

    Ei tämä virheetön ole, ja karsia olisi voinut, mutta ehkä sitten loppujen lopuksi pidin kirjasta juuri sen takia, että se oli vähän liian runsas ja rönsyilevä ja akateeminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, ihana olet!

      Minä luulen, että kirja teki minuunkin suuren vaikutuksen - kaikesta jaarittelustaan huolimatta. Minullakin on tapana pitää tällaisista hieman pitkästyttävistä kirjoista. Hieman saman minulle teki nimittäin Eugenideksen Naimapuuhia, vaikka siinä kehys on toki erilainen.

      Poista
  5. Olen vakuuttunut siitä, että tämä on MINUN kirjani. Kirjoittamasi teksti vain vahvistaa mielikuvaani kirjasta... Olen yrittänyt saada tätä käsiini, toistaiseksi tuloksetta. Huomenna ryhdistäydyn ja laitan varaukseen !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Petriina, minä luulen just samoin♥

      Poista
    2. Petriina, niin minäkin luulen. Toivottavasti saat kirjan pian! <3 Mulla oli onni saada tämä lainaan ystävältä, mutta nyt pitäisi raaskia palauttaa kirja. Nyyh. ;)

      Poista
  6. Minulla oli tämä lainassa kirjastosta ja luin vähän alkua, mutta kirja ei temmannut heti mukaansa, luin väliin muuta ja sitten joku varasi kirjan ja jouduin palauttamaan... Hauska lukea Vieraan lapsesta "teesejä, antiteesejä ja synteesejä" -- monet arviot saivat minut kiinnostumaan siitä, Ilselän Minnan kirjoitus sai minut tuntemaan, että en pidä kiirettä kirjan lainaamisella uudestaan, ja tämä sinun arviosi kääntymään sille kannalle, että palaan kirjaan vielä joskus :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, on aina mielenkiintoista, kun kirja herättää ristiriitaisia mietteitä. Leenan arvion jälkeen innostuin tästä, Amman jutun luettuani poistin joulupukin kirjeestä, Karoliinan ja Liisan mietteet saivat minut pyytämään kirjan lainaksi ja lopulta pidinkin kirjasta paljon. :) Palaa siis joskus, olisi mielenkiintoista kuulla, mitä sinä pidät tästä!

      Poista
    2. Katja, hauska kommentti sinulta;-)

      Poista
  7. Sait innostumaan tästä kirjasta! Katselin jo ennen joulua tätä SSKK:N lehdestä, mutta en jostain syystä uskaltanut pyytää joululahjaksi. Pitää muistaa varata tämä kirjastosta tässä lähipäivinä(:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenna, kiva kuulla! Toivottavasti pidät kirjasta. :)

      Poista
  8. Tämä oli kyllä hieno romaani, kaikesta jahkaamisestaankin huolimatta. :) Vaikutuin aika lailla ja kuten olikin jo puhetta, erityisesti kirjan ensimmäiset kolme osaa hurmasivat minut lähes täysin. Loppuosa olisi kyllä kaivannut tiivistämistä.

    Tämä oli minulle niitä kirjoja, joiden jälkeen mikään muu kirja ei hetkeen tuntunut miltään, muutamaksi päiväksi iski pieni lukujumi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, totta. Hieno kirja, jonka tunnelmaan voisi uppoutua vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Minäkin ihastuin kirjan alkuun enemmän kuin sen loppuun.

      Vaikka ihastuin tähän, en vaikuttunut yhtä suuresti kuin sinä. <3

      Poista