perjantai 4. tammikuuta 2013

Helmi Krohn: Eeva-Liisa


Kuukauden tyttökirjaklassikko
Helmi Krohn: Eeva-Liisa. Entisen koulutytön päiväkirja
Kustantaja: Otava 1943 (2. painos 1952)
Sivuja: 120
Kotimainen tyttökirjaklassikko

Kotona, lokakuun 30 p. 188-.

Tänään täytän 16 vuotta. Isä sanoi toivottaessaan minulle onnea, että olen vasta hiirenkorvalla, mutta omasta mielestäni olen jo melkein täysikasvuinen. Onhan minulla jo pitkät hameet, ja hiuksetkin ovat nutturalla.


Eeva-Liisa on 16-vuotias suomenkielisessä tyttökoulussa opiskeleva tyttö, joka elää akateemisessa fennomaaniperheessä Helsingin keskustassa. Hän saa päiväkirjan syntymäpäivälahjaksi isältään, ja alkaa aluksi hieman haparoiden kirjata siihen oman arkensa havaintoja aina lokakuulta seuraavan vuoden loppukesään saakka.

Helmi Krohnin Eeva-Liisa (1943) on kirja, joka katselin lapsuudessani vuosia vanhempieni kirjahyllyssä. Jostain syystä en koskaan lukenut kirjaa tai en ainakaan saanut sitä loppuun, vaikka muuten olen aina ollut tyttökirjojen suurkuluttaja. Nyt joulun alla kaipasin lukujumiini jotain nopealukuista ja rentouttavaa. Koska koen suurimman osan tyttökirjoista mitä parhaimmaksi kirjaterapiaksi, päätin vihdoin ja viimein lukea Krohnin romaanin. Se kannatti, sillä nuoren Oskar Merikannon ja J.H. Erkon tuttavapiirissä liikkuvan perheen tyttären fiktiivisen päiväkirjan lukeminen vei mukanaan 1800-luvun lopun koululaiselämään.

Kertoessani suurista miehistä, joita olen nähnyt ja tavannut, unohtui setä Topelius minulta. Hänet olen tietysti tavannut monta kertaa koulun lussijuhlissa ja kevätyhtiön retkillä, vieläpä teatterissakin, kun Regina von Emmeritziä esitettiin. Mutta viime kesänä pääsin Koivuniemeen käymään. Asian laita on näet se, että minun oman äitini veli on naimisissa Topeliuksen tyttären kanssam ja lasken hieman sukulaisuuttakin hänen kanssaan, vaikka se onkin väärän koivun takaa. Mutta kun tytöt kehuvat jos jollakin koulussa, niin pitäähän minunkin kehua.

Usein tyttökirjat piirtävät hyvin myös ympärillä olevaa ajankuvaa: Anni Swanin Iris rukka sijoittuu vuosiin ennen Suomen itsenäistymistä, Mary Marck kuvaa 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenten (aina 1940-luvulle saakka) koululaiselämää ja Rauha S. Virtasen Seljat saavat 1950-luvun eloon. Kaikissa mainitsemissani kirjoissa kertomuksen tapahtuma-aika on lähellä teoksen kirjoitusaikaa. Krohn ei kuitenkaan kirjoita 1940-luvusta, vaan sijoittaa sota-aikana kirjoittamansa kirjan omaan nuoruuteensa, 1880-luvulle. Aikakausi on kiehtova ja Krohn kirjoittaa siitä niin hyvin, että nykylukijan silmissä Eeva-Liisa todellakin elää fennomaanien aikaa.

Fennomaanit, suomalaismielinen älymystö, nouseekin kirjan keskiöön. Eeva-Liisa on ruotsinkielisen, jo edesmenneen, äidin ja saksaisjuurisen isän tytär, jonka kotona puhutaan aina suomea ja jonka helsinkiläisperheessä ihaillaan niin Päijänteen sinisyyttä, tavallisen maalaisemännän Kreetta Haapasalon soittoa sekä körttikansan yksinkertaisuutta. Suomen kieli ja Suomen kansa nostetaan juhlapuheissa kuin alhaalta laaksosta korkealle vuorelle, mutta maalainen suomalaisuus on ihailtavuudessaankin eksoottista. Kaupunkilaisten fennomaanien tapaan omaa arkea värittävät enemmän vanhempien akateemisten keskustelujen seuraaminen sekä koululaisten lussijuhlien valmistelu. Eeva-Liisan suomenmieliset viittaukset selittyvät Helmi Krohin omalla suvulla: Julius Krohin tyttärenä ja myöhemmin E.N. Setälän vaimona hän sai elää aitiopaikalla suhteessa suomen kielen sanaston sekä myös suomalaisen kansanrunouden tutkimuksen kehittymiseen.

Romaanina Eeva-Liisa kantaa hyvin tyttökirjojen perintöä: Eeva-Liisa on kirjoittava - vaikkakin kirjoittajana aloitteleva - tyttö, jonka keskeishuolenaiheena ovat koululaisten sosiaaliset suhteet sekä se, kuinka vaikeaa on olla ystävällinen kaikille, vaikka haluaisi ollakin juuri sellainen. Päiväkirjassaan Eeva-Liisa käy läpi oman arkensa pieniä kohtaamisia, retkiä ja ulkomaanmatkan-suunnitelmia sekä muistelee edesmennyttä äitiään. Kirja ei ole erityisen hauska, kuten monet tyttökirjat, eikä se ole tapahtumarikaskaan siinä mielessä, että romaanissa sattuisi hauskoja kommelluksia. Eeva-Liisan sisäisen maailman kuvailukaan ei ole kovin syvää, mutta siitä huolimatta kirjassa on lämpöä ja viehättävyyttä. Eeva-Liisaa on ilo lukea nimenomaan kirjan kulttuurisen kontekstin vuoksi.

Kaiken lisäksi Krohn kirjoittaa hyvin, varmasti tarkoituksellisen vanhahtavasti, mutta silti helppolukuisesti. Eeva-Liisa on hyvin suloinen kirja. Sen 16-vuotiaat ovat nutturoistaankin huolimatta lapsekkaita ja 1880-luvun suomalaismieliseen henkeen sopivasti toiveikkaita tulevaisuuden suhteen. Keski-ikäistyvä lukija voi vain hymyillä kaikkitietävästi Eeva-Liisan huudahdukselle: Miten ihanaa on olla nuori!

****

Eeva-Liisan on lukenut myös Vauhko.

24 kommenttia:

  1. E.N.Setälän äidinkielen oppikirja? Eeva Krohn on minulle kirjailijana aivan outo nimi.

    Tässä on minulle kiinnostavaa nimenomaan fennomaanit, joista saa lukea, kun löytää sen aikaisten suurmiesten elämänkertoja. Oh, miten kaipaankaan nyt kunnon elämänkertaa!

    Nyt minun on aivan pakko kysyä sinulta: Oletko lukenut Z.Topeliuksen Välskärin kertomukset?

    Siinä on yksi ikimuistoisimman lapsuuden kesäni lukukokemus yhdessä parhaan ystäväni Merin kanssa. Istuimme heidän sukutilansa jättimäisessä vaahterassa muilta piilossa ja siellä luimme nuo kirjat yhdessä.

    Tätä kirjaa ei ole äitini kirjastossa, mutta onneksi sain sieltä Bronten Syrjästäkatsojan tarinan...

    Jälleen täydellinen kuva, itseasiassa yksi parhaistasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, Helmi Krohn oli samaisen E.N. Setälän vaimo, sittemmin erosivat. Helmi Krohn oli myös Aino Kallaksen isosisko, joten tuli kiinnostavasta suvusta. Oli myös spiritismin Suomeen "tuonut" henkilö, lastenlehden päätoimittaja, Otavan toimittaja jne.

      Tyttökirjanakin Eeva-Liisa on herttainen. Välskärin kertomuksia aloittelin aikoinaan Iris rukan innoittaman, mutta en tainnut koskaan lukea kuin sieltä täältä. Pitäisi lukea ihan yleissivistyksen vuoksi!

      Poista
  2. Voi miten kaunis kuva, nimenomaan valokuva. Ja kirjan kansi, kerrassaan viehättävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johanna, kiitos. Itse en arvosta tuota kuvaani, koska räpsäisin sen äsken pullanleivonnan lomassa. Mutta kirjan kansi on ihana.

      Poista
  3. Voi että, tämä olisi kirjailijan suvun ja tuon historiallisen taustan takia kiinnostava kirja lukea, vaikka tyttökirjat ovat hieman oudompaa kirjallisuutta minulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari A., lue ihmeessä kahdesta syystä: kiinnostava kirjailija ja kirja sisältää melkoista "name droppingia", lisäksi sopivan lyhyt kirja, jos haluat tutustua hieman harvinaisempaan kotimaiseen tyttökirjaan. :)

      Poista
  4. Kuulostaapa tosiaan viehättävältä kirjalta. En muista tähän lapsena koskaan törmänneeni - suloinen kansikuvakaan ei näytä tutulta.

    Ehkä tuo kirjan historiallinen konteksti ja ajankuva voisi kiinnostaa nimenomaan aikuisena. Toisaalta on vaikea arvailla tai muistaa, mitä kaikkea lapsena kirjoissa arvosti, mitä niistä oppi, ja mitkä asiat ovat jääneet vaikuttamaan mieleen juuri lapsuuden lukukokemuksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, minä koin nimenomaan viehättävänä. Lapsena saatoin (miten en muista) lukea kirjaa, mutta se aukeni jotenkin tylsänä. Ja nyt aikuisena taas innostuin kaikista niistä nimistä, jotka ovat olevinaan Eeva-Liisan perheen ystäviä, sillä hehän kaikki olivat nuoren Helmi Krohnin perheen tuttavapiirissä.

      Se on totta, että aikuinen saa irti eri asioita kuin lapsilukija. Yleensä minulla(kin) liittyy tyttökirjoihin vahvasti nostalgia ja siksi oli hauskaa miltei ihastua tällaiseen kirjaan aikuisena.

      Poista
  5. Olen haaveillut Eeva-Liisan lukemisesta siitä asti, kun luin siitä Vauhkon blogista, en vain ole saanut vielä aikaiseksi hankkia kirjaa.

    Kontekstoit kirjan todella kiinnostavasti aikaansa ja tyttökirjagenreen tässä postauksessa, mielenkiintoni Eeva-Liisaa kohtaan vain kasvoi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, Eeva-Liisa on lukemisen arvoinen. Se ei ole samalla tavalla hyvä kuin parhaat tyttökirjat, mutta siinä on paljon kiinnostavaa ja kokonaisuus on viehättävä. Siksi suosittelen lämpimästi!

      Poista
  6. Katja, sinulla lukee kirjailijana Eeva Krohn, siksi ehkä Leenakin meni sekaisin.

    En ole tätä lukenut, mutta vaikuttaa kuin Helmi Krohn tässäkin teoksessaan kirjoittaisi vahvasti oman historiansa kautta, kuten hän tekee aikusille suunnatuissa kirjoissaan, joista muun muassa M. Leskelä-Kärki puhuu.

    Tämä voisi olla mielenkiintoinen juuri ajan kuvana, vaikka tyttökirjat sinällään eivät minua innostakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, kiitos huomiosta! Onneksi otsikossa luki Helmi Krohn, samoin leipätekstissä, Eeva oli (jostain alitajunnasta varmaan) lipsahtanut tuohon esittelykohtaan.

      Minäkin mietin, että Eeva-Liisassa on mukana Krohnin omaa henkilöhistoriaa ja siksikin kirja oli mielenkiintoinen. Tuntuu, että sain tästä itse paljon irti tyttökirjana, mutta enemmän vanhana folkloristina. :)

      Poista
  7. Katja, kiinnostavaa lukea tästä! Minulla on Eeva-Liisa, mutta en ole pitänyt sen lukemisella kiirettä, koska olen ajatellut, että se ei ole sellainen koululaisromaani aikalaiskuvauksena, mitä haen. Se on tavallaan kirjoitettu 50 vuotta myöhemmin. Minkä ikäinen Krohn oli kirjoittaessaan Eeva-Liisan? Ja minkä verran koululaiselämää kuvataan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, mietinkin sinua tätä lukiessani. Tässä on jonkun verran koululaiselämän kuvausta: suunnitellaan juhlia, opettajalla on lempinimi, mietitään kaverisuhteita ja paikoin minulle tulivat mieleeni Mary Marckin kirjat. Mutta enemmän tässä on muuta, noita viittauksia kulttuurielämän vaikuttajiin ja teinitytön haaveilua.

      Krohn oli jo yli 70-vuotias kirjoittaessaan Eeva-Liisan, mutta ajallisesti romaani sijoittuu 1880-luvulle, jolloin Krohn oli juuri päähenkilönsä ikäinen.

      Poista
  8. Intresanttia, intresanttia. Nimenomaan ajankuva ja nuo viittaukset ajan moniin merkkihenkilöihin kiinnostavat.

    Minulla ei ole aikoihin ollut sellaista tyttökirjaoloa. Ehkä se on ihan hyvä merkki, yleensä niitä tulee luettua jonkinlaiseen itsesääliin/haipuuseen/nostalgian nälkään :D

    Mutta ihanaa että nostit tämän kirjan esille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unni, intresanttia onkin sopiva ilmaisu kommentoida tätä kirjaa! Sopii hyvin Eeva-Liisan maailmaan. :)

      Minulla on aika usein tyttökirjaolo, koska luen niitä rentoutuakseni, joskus myös itsesääliin ja väsymykseen. Tämä Krohnin kirja oli hauskaa luettavaa, koska tuo kulttuurihistoriallinen "name dropping" oli melkoista ja silti Eeva-Liisan päiväkirjaan sopivaa.

      Poista
  9. Aivan ihastuttava kansikuva, joka jo vetoaa minuun. En ole lukenut tätä kirjaa, mutta tekisi kyllä mieli tutustua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino, kirjan kansi on tosiaankin viehättävä. Suosittelen lukemaan Eeva-Liisan ihan Helmi Krohnin persoonan ja oman elämäntarinankin vuoksi.

      Poista
  10. Kiva, että Eeva-Liisa herättää kiinnostusta. Kirja on viehättävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauhko, se on nimenomaan viehättävä. Oli hauska lukea se.

      Poista
  11. Tuli jo ihan suloinen olo tästä esittelynkin lukemisesta. Ja aika hassua, että joku on saanut elää ja kasvaa tuollaisessa kulttuurikodissa. Olen monta kertaa miettinyt, miten paljon lapsuudenkoti muokkaa meitä. Lapsena sitä ei varmaankaan vain tajua, kuinka erityisessä ympäristössä elää. Oli se sitten millainen tahansa, sitä pitää vain ihan normaalina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, ihana kuulla. :) Se on totta, että lapsuudenkoti on jokaiselle se oman arjen perusta. Ei kulttuurikoti ole sen kummempi kuin työläiskoti tai maatilakaan - arki on aina arkea. Mutta oli tätä hauska lukea!

      Poista
  12. Ooh, en ollut ikinä kuullutkaan tästä kirjasta - syystä tai toisesta se ei ole tullut vastaan - mutta nyt kun luin kirjoituksesi, tahdon ehdottomasti lukea sen. Olen tyttökirjafani muutenkin, ja tuo aikakausi Suomessa kiinnostaa minua kovasti ja juuri nuorten ihmisten elämä siinä maailmassa. Ja Krohnilla tietysti on siitä kuitenkin omakohtaista kokemusta. Sitä paitsi olen pitänyt Krohnin tavasta kirjoittaa esim. erinäisten suomalaisten taiteilijattarien elämäkertoja samoin kuin hänen suomennoksistaan, joten varmaan nauttisin tästäkin. Kiitos siis mainiosta vinkistä, täytyy lähteä metsästämään tätä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, Eeva-Liisa on kirja, josta monikaan ei ole kuullut. Minäkään en lukenut tätä lapsena, ainakaan kokonaan, mutta onneksi nyt aikuisena bongasin kirjan lapsuuskotini kirjahyllystä. Lukemisen arvoinen pieni kirja, joka selvästi kiinnittyy Krohnin omaan elämään. Toivottavasti löydät kirjan!

      Poista