tiistai 8. tammikuuta 2013

Haruki Murakami: Sputnik-rakastettuni

Haruki Murakami: Sputnik-rakastettuni
Kustantaja: Tammi, Keltainen kirjasto 2003
Alkuteos: Supuutoniku no koibito 1999
Käännös: englanninnoksesta "Sputnik Sweetheat" kääntänyt Ilkka Malinen
Kansi: Jenni Tuominen ja Jukka Pylväs
Sivuja: 252
Romaani, Japani

Minä olen rakastunut tähän naiseen, Sumire tajusi hätkähtäen. Ei epäilystäkään. Jää on kylmää, ruusut ovat punaisia, minä olen rakastunut. Ja tämä rakkaus on viemässä minut jonnekin. Virta on niin voimakas, ettei minulla ole valinnanvaraa. Se voi hyvin olla jokin aivan erityinen paikka, paikka jota en ole koskaan aikaisemmin nähnyt. Siellä voi piillä vaaroja, jotakin sellaista mikä voi haavoittaa minua syvästi, kohtalokkaasti. Saatan lopulta menettää kaiken. Mutta paluuta ei ole, Voin vain kulkea virran mukana. Vaikka se sitten merkitsisi poroksi palamista, loppua.

Hullu rakkaus on määräävä kaikkien elämää: nuori tokiolainen opettaja K, romaanin minäkertoja, on rakastunut opiskelutoveriinsa Sumireen, boheemiin tyttöön, joka haaveilee kirjailijanurasta ja haluaa olla kuin Kerouacin kirjasta; Sumireen, joka ei ole kaunotar, pikemminkin poikamainen, mutta jossa silti on erityislaatuista. K ja Sumire ovat parhaat ystävykset, jotka voivat keskustella mistä tahansa. Sumire ei tunne seksuaalisväritteistä rakkautta K:ta kohtaan, vaan rakastuu itseään seitsemäntoista vuotta vanhempaan naiseen nimeltä Miu, omaan Sputnik-rakastettuunsa. Salaperäisen Miun kohtaaminen muuttaa Sumirea ja naiset matkustavat Kreikkaan, jossa Sumire katoaa. Kun K matkustaa Välimerelle, kohtaa hän vain Miun sekä Sumiren kirjoittamia tekstejä. Voiko K tehdä mitään - tarvitseeko hänen edes? Mitä merkitystä Miun kokemuksilla tai K:n omilla on Sumiren katoamisen suhteen?

Haruki Murakami on vajaan kahden viime vuoden aikana noussut erääksi suosikkikirjailijakseni. Kafka rannalla vei oudompaan ja samalla paremmin kirjoitettuun maailmaan kuin suurin osa muista lukemistani kirjoista, Norwegian Wood vetosi tunteisiini enemmän kuin mikään muu kirja viimeisen - hmm - liki viiden vuoden aikana, Suuri lammasseikkailu puolestaan hämmensi hyvällä tavalla. Ei siis ihme, että säästelin syksyllä ostamaani Sputnik-rakastettuani (1999) monta kuukautta. Lähtökohdat kirjan lukemiseen olivat kaukana neutraalista ja odotukset asetettu todella korkealle.

Milloin nuoruus oikein karkasi minulta? ajattelin äkkiä. Sehän on jo ohi, vai mitä? Tuntuu siltä, että vielä äskettäin olin keskenkasvuonen. Huey Lewis and the News julkaisi niihin aikoihin pari hittiä. Ei siitä ole monta vuotta. Ja tässä minä nyt pyörin ympyrää tietäen etten pääse mihinkään, mutta pyörin siitä huolimatta. On pakko. On pakko pysyä siinä tai muutoin en selviydy.

Korkeat odotukseni eivät osoittautuneet vääriksi, eivät tietenkään, sillä vaikka Murakami toistelee tiettyjä elementtejä - unenomaisuutta, seksuaalisia jännitteitä, ihmisten välisiä valtasuhteita, populaarikulttuuria ja maagista surrealismia - kuin John Irving (karhut, paini, kirjailijuus) tai Joel Haahtela (unenomaisuus, eurooppalaisuus, arvoituksellisuus tietynlainen anonymiteetti) konsanaan, voisi Murakami kirjoittaa varmasti vaikka tietokirjan sähkövatkainten historiasta ja saada siitä ihan omanlaisensa ja erityisen kiinnostavan. Kiinnostava on nimittäin varsin osuva adjektiivi luonnehtimaan Murakamin mitä tahansa teosta. Hänen kirjoissaan voi todellakin tapahtua melkein mitä tahansa voi tapahtua.

Sputnik-rakastettuni on varsin tyypillinen Murakamin romaani, niin väitän ja luulen, etten saa vastaväittäjiä. Niin Sputnikiin kuin jokaiseen aiemmin lukemaani Murakamin romaaniin sisältyy arvoitus ja matka niin jonnekin fyysiseen paikkaan kuin päähenkilön muistoihin, toiveisiin ja pelkoihinkin. Unenomaisuus ja realismi, arki ja jonkinlainen todellisuusvääristymä määrittävät tarinan kulkua. Murakamin kohdalla unenomaisuus ei tarkoita maailmasta irti leijailevaa haahuilua, vaan toisaalta päähenkilön omien ajatusten sovittumista mitä epätodennäköisempiin tapahtumiin ja toisaalta rajujenkin kuvitelmien ja todellisuuden kehyksen kohtaamista. Surrealistisesta unenomaisuudestaan huolimatta Murakamin kirjat ovat kerronnaltaan enemmän juonivetoisia kuin tajunnanvirtaisia, mikä varmasti osaltaan selittää niiden suosiota. Hyvin kirjoitettuna hänen tekstiään on ilo lukea. Kaikkein puhtaimman realismin ystäville tai omituisuuksia pelkääville Murakami ei paljon tarjoa, mutta muuten mitä erilaisimmat lukijat saavat tarttumapintaa hänen romaaneistaan. Sputnik-rakastettuni sijoittuu mielestäni jonkinlaisella Murakamin-"omituisuusasteikoilla" helpommin lähestyttävien joukkoon ja siksi suosittelen romaania vaikkapa ensimmäiseksi murakamiksi.

Niin paljon kuin kirjasta pidinkin, ei K:n, Sumiren ja Miun tarina saanut minussa aikaan samanlaista lumoutumista kuin Kafka rannalla. Sputnik-rakastettuni on hyvä romaani, muttei niin erinomainen ja erikoinen kuin Kafka. Mentaliteetiltaan kirja on lähempänä Murakamin ehkä realistisinta teosta Norwegian Woodia, mutta Sputnik jää etäisemmäksi - varmasti tarkoituksella. Sputnikista ei siis tullut suosikkimurakamiani, mutta romaani vahvisti entisestään Murakamin asemaa yhtenä lempikirjailijanani, mikä ei ole ihan vähän sekään.

****½

Linkitän nyt blogiarvioista tuoreimman, Marian tekstin, koska se sisältää linkkejä muihin arvioihin. Lisäksi Marian lukukokemus ja Sputkinin sijoittuminen suhteessa Kafkaan rannalla sekä Norwegian Woodiin ovat tismalleen samat kuin omani.

32 kommenttia:

  1. Minulle tämä oli ensimmäinen Murakami. Luin sen aika uunituoreeltaan ja tavallaan tykkäsinkin, mutta jotenkin ei kolahtanut täysin. Nyt olen vihdoinkin tarttunut taas Murakamiin, aika paksukaiseen vielä. Saa nähdä onko aika tehnyt tehtävänsä eli pääsen sisään Murakamin maailmaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, harmi ettei ihan kolahtanut. Minulle Sputnik on ehkä "huonoin" lukemani Murkamin kirja, mutta kuten antamani tähdet osoittavat, on kirja silti ihan huikea. Toivottavasti pidät nyt lukemastasi murakamista!

      Poista
  2. Hyvin sanottu! Minulle jäi tästä kirjasta jotain pientä hampaankoloon: tykkäsin kyllä, mutta olisin halunnut ja voinut tykätä vielä enemmän. Uskoisin tämän toimivan entistä paremmin toisella lukukerralla, joka epäilemättä on luvassa joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pekka, kiitos! Minulla ehkä hieman samoin. Pidin tästä paljon, mutta en ihan niin kovasti kuin toivoin. Hieno tämäkin toki oli!

      Poista
  3. Kuvaat hyvin Murakamin kirjojen ominaislaatua, ja tuo mitä sanoit sähkövatkaimesta, on varmasti totta ;). Esim. juokseminen ei (sen enempää teoriassa kuin käytännössäkään) kiinnosta minua ollenkaan, mutta Murakamin Mistä puhun kun puhun juoksemisesta aion lukea.

    Sputnik oli ehkä vähän sellainen "välipala-Murakami" ainakin minulle, jännä kokea 1Q84 sitten muutaman kuukauden päästä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, kun tuita sähkövatkainta alkaa miettiä, niin sehän voisi jopa sopia Murakamin kirjaan. :) Minunkin pitäisi lukea se juoksukirja.

      Sputnik on hieno, mutta moneen muuhun verrattuna tosiaankin välipalamainen.

      Poista
  4. Unenomainen surrealismi, jesh! Kafka oli minustakin selvästi... öh, painavampi? tehokkaampi? En oikein tiedä sille sanaa, mutta jos Sputnik oli brunssi kuohuviinillä niin Kafka oli viiden ruokalajin shampanjaillallinen. Murakami <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Booksy, jesh, tosiaan! Kafka on enemmän kaikkea: se on sekä painavampi että tehokkaampi, mutta myös kiehtovampi, pitempi ja silti intensiivisempi. Totta tosiaan pitkä illallinen kera samppanjan. Ainutlaatuinen!

      Poista
  5. Juuri tuossa Sputnikin etäisessä tunnelmassa oli minusta jotakin todella kiehtovaa ja koukuttavaakin, vaikka minäkään en rakastunut tähän ihan samalla tavalla kuin Norwegian Woodiin.

    Maltan tuskin odottaa, että pääsen lukemaan Kafkan rannalla - aion lukea sen mahdollisimman pian, kunhan saan kirjastokirjojen eräpäiväsuman selvitettyä...Odotukset Kafkan suhteen ovat huiman korkealla, mutta en usko pettyväni. Täytyy kompata Booksya ja sanoa: Murakami <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, tunnelman Murakami tosiaankin hallitsee. Norwegian Wood miltei pakahdutti, tämä kiehtoi, mutta ei tullut samalla tavalla liki.

      Toivottavasti pidät Kafkasta. Sinun on pakko! <3

      Poista
  6. Minullekin ensimmäinen Murakami ja pidin kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, hauska kuulla, että tämä oli ensimmäisesi. Minulle neljäs, mutta nyt tuntuu, että olisi ollut erittäin sopiva siksi ensimmäiseksi.

      Poista
  7. Hullu rakkaus on aina yksi kirjallisuuden kiehtovimpia aiheita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, totta! Ja Murakami kirjoittaa siitä ihan omalla tavallaan. En voi verrata muihin.

      Poista
  8. Ihastuin Murakamiin Norwegian Woodin lukiessa.Sputnik minulla on puhelimessani mutta en ole sitä vielä lukenut.Muutenkin puhelimessani on aika monta Murakamin kirjaa;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yaelian, Norwegian Wood oli minulle viime vuoden paras käännöskirja. :) Pystytkö lukemaan kirjoja puhelimella? Vau. Itse en, näyttö on liian pieni.

      Poista
  9. Minä luen Kafkaa parhaillaan. Kiitos tästä.

    Ihanaa keskiviikkoa, voi hyvin!

    VastaaPoista
  10. Täällä olisi Murakamia tarjolla joka nurkassa, mutta en ole vielä(kään) tarttunut täkyyn. Vaikka monet hänen kirjansa ovat useissa kirjablogeissa saaneet hyviä mainintoja, niin omat ennakkoluuloni vain pysyvät.

    Hiplailin Norwegian woodia juuri pari päivää sitten, mutta jätin kauppaan. Takakannen perusteella se ei vain ole minun kirja. Tosin takakannet nyt ovat mitä ovat.

    Olenko ymmärtänyt oikein, että nämä ovat rakkaus- ja/tai ihmissuhdekirjoja? Ei siis mitään harlekiinia tmv. vaan syvällisempää. Minulla on joku ongelma kaikenlaisten kirjojen kanssa, joissa keskeinen teema on rakkaus (toiseen ihmiseen).

    Ehkä pitäisi tarttua härkää sarvista ja oikeasti lukea joku Murakamin kirja, niin ei tarvitsisi rypeä ennakkoluuloissa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta Murakamit eivät ensisijaisesti ole rakkaus- eivätkä ihmissuhdekirjoja vaan elämäkirjoja. :) Ei ehkä mitään ihan tavallisinta elämää, mutta elämää kuitenkin, iloineen ja suruineen.

      Poista
    2. Komppaan Pekkaa, ja mainio termi tuo "elämäkirja". Se kuvaa hyvin Murakamin teoksia, vaikka välillä elämä niissä voi olla hyvinkin kummallista ja epätodellista. Monissa teoksissa sivutaan myös kuolemaa tai sen mahdollisuutta, eli tavallaan elämää laidasta laitaan ja vähän laidan ylikin. :)

      Poista
    3. Nimenomaan laidan yli! Palaan paremmin kommentein myöhemmin, mutta Elegialle sanon, että rakkautta Murakamin kirjoissa on - samaan tapaan kuin missä tahansa romaanissa. Ne eivät ole rakkauskirjoja perinteisessä mielessä. Murakamin teoksissa on aina sitä laidan yli menoa, omituisia ja epäloogisia asioita, jotka sovittuvat täydellisesti kirjan tarinaan. Suosittelen kokeilemaan ja sinulle suosittelen ensimmäiseksi Kafkaa rannalla. :)

      Poista
    4. Okei eli todennäköisesti ennakkoluuloni perustuvat (jälleen kerran) joihinkin epämääräisiin itse luomiini harhoihin. :)

      Voisin jossain vaiheessa kokeilla tuota Kafkaa rannalla. Nyt kun on kirjastokortti, niin ei ole siinä mielessä huolta, että tulee vikaostos, jos ei se miellytäkään ;)

      Poista
    5. Elegia, ehkä! Mutta kokeilemalla se selviää. Lainaa Kafka ja kerro joskus, miten kirjan kanssa kävi. :)

      Poista
  11. Hämmennyitkö kirjan lopusta? Minä melkeinpä ärsyynnyin siitä, kun en ehkä ihan ymmärtänyt sitä. Luin tämän Kroatiassa rantakirjana ja pidin kovasti, tunnustaudun myös Murakamiin hurahtaneeksi, olen siis "hurakami" :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, vähän. Minun piti lukea loppu kolmesti ja silti se jäi hämärään. "Hurakami" on loistava ilmaisu. Saanko lainata sitä, jos (kun!) ihastunun seuraavaan murakamiini?

      Poista
    2. Juu, juu, tottakai saat lainata :) Ja hyvä, että loppu hämmensi sinuakin, en jäänyt yksin hämmennykseni kanssa. Myös tytär hämmentyi siitä, joten meitä on ainakin kolme.

      Poista
  12. Minun mittapuullani tämä on lukemistani toiseksi paras Murakamin teos (järjestykseni on siis Norwegian Wood, Sputnik, Juoksukirja ja Lammasseikkailu), mutten olekaan vielä lukenut esimerkiksi Kafkaa. Jännittävää nähdä mihin se asteikollani asettuu. :)

    Murakami on kyllä huikea, niin lahjakas ja raikkaan erilainen, suorastaan poikkeuksellinen kirjailija. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, minylla on tuo juoksukirja vielä lukematta. Oma järjestykseni on Kafka, Norwegian ja sitten tämä ja Lammasseikkailu asettuvat aika rinnakkain. Toisen omituisuus kiehtoo, toisen tunnelma viehättää.

      Olen samaa mieltä, että Murakami on poikkeuksellinen. Niin hieno kirjailija!

      Poista
  13. Voi kun odotan, että ehdin lukea lisää Murakamia. Norwegian Wood on yksi suosikkikirjoistani ikinä ja juoksukirjaankin rakastuin. Lammasseikkailu odottaa hyllyssä, ehkä luen sen ensin :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, toivottavasti ehdit pian Murakamin ääreen. Norwegian Wood on yksi omakin suursuosikkini. Lammasseikkailu on todella outo, mutta kiehtova.

      Poista
  14. Luin vasta nyt Sputnik-rakastettuni -kirjan. Hyvin samaan tapaan asetan sen kanssasi Murakameissa: Kafka rannalla on ylitse muiden, 1Q84 on laajuudessaan hyvä ja hieno suoritus, muut kirjat ovat hyviä, mutta eivät näiden veroisia.

    VastaaPoista