lauantai 3. marraskuuta 2012

Prinsessoista Ääneen ja vimmaan - 10 huonoa kirjaa

Huonon kirjan viikko alkaa vedellä viimeisiään ja vaikka olen jollain masokistisen kieroutuneella tavalla nauttinut itselleni kehnon kirjallisuuden lukemisesta, alkaa olo olla aavistuksen hyytynyt ja mieli kaipaa hyllyssäni odottavien oletukseni mukaan hyvien romaanien ääreen. Kaksi aloittamaani huonoa kirjaa jäi kesken: Paulo Coelhon Paholainen ja neiti Prym (en vain kyennyt) sekä appeni suosittelema klassikko, Leon Urisin Taisteluhuuto (hyydyin ensisivuilla). Aloin jo luonnostella bloggausta näistä keskenjääneistä, mutta päätin sitten kirjoitella hieman muuta lukemistani: listata kymmenen huonoa kirjaa, jotka olen lukenut kokonaan tai osittain ja jotka kaikki löytyvät oman kotini kirjahyllyistä.

Kuten koko huonon kirjan viikko, myös alla oleva lista kertoo siitä, millainen lukija minä olen. En siis julista William Faulkerin kaltaista klassikkoa huonoksi, vaan tunnustan hänen kaikki ansionsa. Samoin olen nauttinut useistakin Virpi Hämeen-Anttilan kirjoista, mutta Perijät oli minulle huono lukukokemus. Listallani haluan osoittaa, että samakin lukija voi kokea huonoksi kirjoja mitä erilaisemmista lajityypeistä aina laatukirjallisuudesta kotimaiseen realismiin ja chick litistä (muka)filosofiseen pohdiskeluun. Kyse ei siis ole kirjan sijoittamisesta kaunokirjallisuuden kentälle tai suoranaiseen kaanoniin (hah), vaan edelleen oman lukijuuteni rajojen määrittelemisestä.

Pitemmittä puheitta: 10 satunnaista huonoa kirjaa omasta hyllystäni aakkosjärjestyksessä (linkit vievät mahdollisiin blogiarvioihini ja lainausmerkkeihin olen pannut itseni kirjoittamia mietteitä)

Paulo Coelho: Veronika päättää kuolla

Veronika päättää kuolla on minulle luultavasti koko blogi"urani" vastenmielisen kirja. Täyttä paskaa (anteeksi). Kirjoitin Veronikasta blogiini näin: "Vaikka Coelho osaa kirjoittaa miellyttävästi, vaivaa minua hänen kirjoissaan tietty laskelmoivuus sekä oman itsen liiallinen esiintuominen. Monien muiden Coelhon päähenkilöiden tapaan Veronika on kaunis ja ennen kaikkea nuori nainen, jonka henkinen kasvaminen tapahtuu seksuaalisen vapautumisen avulla. Jostain syystä tämä ärsytti minua etenkin tässä kirjassa. Myös kuvaukset astraalimatkoista olivat ainakin minulle täyttä hölynpölyä."

William Faulker: Ääni ja vimma

Amerikkalaisen kirjallisuuden klasikkon, nobelisti William Faulkerin romaani ei ole huonoa kirjallisuutta. Päinvastoin, kirjailijan keskeisteos rikkoo perinteisen romaanin rakennetta, tuo shakespearelaisuutta syvän etelän tunnelmiin, käyttää lukuisia näkökulmia ja tajunnanvirtaa. Äänessä ja vimmassa on kaikki ne elementit, joita arvostan. Luin tämän suurteoksen kymmenisen vuotta sitten - hammasta purren, mutta luin kuitenkin. Nyt vuosien jälkeenkin vajaamielisen Benjyn ulina on voimakkaana mielessäni. Pitäisikö minun kokeilla Ääntä ja vimmaa uudelleen vai uskoa, että hieno kirja on minulle huono enkä vain yksinkertaisesti tule sitä koskaan ymmärtämäänkään?

Virpi Hämeen-Anttila: Perijät

Pidin Suden vuodesta ja Alastonkuvista, koukutuin Sokkopeliin, mutta sen jälkeen kaikki lukemani Hämeen-Anttilan kirjat ovat olleet minulle pettymyksiä. Perijät lupasi hieman uudenlaista Hämeen-Anttilaa: sukukronikan, jossa on jännitystäkin mukana. Vihaa ja rakkautta riittää, samoin niin maaseudun kuin yritysmaailman koukeroita ja Hämeen-Anttila osaa koukuttaa lukijansa, mutta minulle kirja tarjosi lähinnä juonivetoisia kliseitä. Perijät on minulle huono kirja ennen kaikkea siksi, että katkaisi oman Hämeen-Anttilan lukemiseni. Ehkä taas joskus palaan hänen romaaniensa maailmaan, luultavasti en.

Elizabeth Noble: Lukupiiri

"Valloittava tarina" naisista, jotka kokoontuvat kuukausittain keskustelemaan kirjoista. Ja millaisista kirjoista? Smithin Linnanneidon lokikirjasta, McEwanin Sovituksesta, du Maurierin Rebekasta ja Chevalierin Tytöstä ja helmikorvakorusta. Vai keskustellaanko kirjoista ylipäätään? Naiset toki kokoontuvat lukupiiriin säännöllisesti, mutta kirjoja keskeisempää on se, kuka kenenkin kanssa makaa, kuka uhraa oman uransa miehensä vuoksi ja kenen teini-ikäinen on taas vaikeuksissa. Ei siinä mitään, mutta Lukupiiri ei tarjoa edes elämänmakua. Stereotypioita, rakastumisia ja muuta vatvomista riittää niin, että minulle riitti lukupiirin huhtikuun jälkeen.

Kira Poutanen: Rakkautta on the rocks

Suomalaista chick litiä onnistuneen anoreksiakuvauksen Ihanan meren kirjoittajalta. Kiinnostavaa! Tai sitten ei: "Joskus on hyvä mennä oman kirjallisen mukavuusalueensa ulkopuolelle. Mutta useimmiten on syytä uskoa, että omassa lukijanlestissään pysyminen kannattaa. - - WFTOMG? Miksi käyttää sähköpostilyhenteitä silloin, kun henkilöt eivät kirjoita sähköpostia tai surffaa netissä, vaan puhuvat toisilleen? Repliikkeihin olisi ihan hyvin voinut kirjoittaa reilusti, että what the fuck. Silloin olisi välttynyt sellaiselta ololta, että lukee pikakirjoitusta eikä kaunokirjallisuutta. Laran elämässä moni asia on yhyy tai EVVKHaloo! Onneksi sentään on skumppaa ja macaronleivoksia mainion pariisilaisystävättären kanssa."

Tatiana de Rosnay: Mokka

Monet blogiystäväni kehuivat kovasti de Rosnayn aiempia romaaneja Avainta ja Viimeistä kesää. Ota riski ja rakastu kirjaan -haasteessa Viimeinen kesä oli yksi kirja, jolla minut haastettiin mukaan. Olin jo aikeissa lukea sen, kun posti toi yllättäen Mokan. Aloin lukea kirjaa innoissani, mutta kesken jäi. Käännyin. Näin että Andrew itki. Andrew, tuo kallio. Andrew, jota sanottiin Darth Vaderiksi, koska hän oli niin vahvasti panssaroitu. Ärsyynnyin. En pitänyt. En voinut pitää kirjasta, jonka lauseet ovat tuollaisia. Lyhyitä. Pätkittyjä lauseita kaikkialla. Eikä kirjan psykologiseksi mainostettu antikaan juuri mitään antanut. Luin kirjaa puoliväliin ja jätin äidin surua käsittelevän romaanin sikseen: Mokasta tuli minulle moka. Kynnys tarttua Viimeiseen kesään on kieltämättä aika korkea.

David Safier: Huono karma

Huono karma on ehkä tämän kirjavuoteni suurin pettymys. En siltä toki suuria odottanutkaan, mutta aidosti hauskaa tarinaa. Sen sijaan: "Kirjan kaksi suurinta ongelmaa ovat vitsin venyminen sekä stereotyyppisyys. - - Safierin naiskuva ärsytti minua ehkä kaikkein eniten. Menestyvät ihmiset ovat pinnallisia, ulkonäkökeskeisiä laatuviinien juojia. Työttömät ja duunarit sen sijaan elävät tietenkin ikävässä läävässä betonilähiössä ja voivat lihavana ruhona syödä havaijipitsaa vaaleanpunaisissa alushousuissaan. Minun on pakko sanoa, että kirjan hauskaksi naamioitu asenteellisuus - suuntaan tai toiseen - sai minut kiehumaan."



Dawn Sirett + ryhmä: Leikitään prinsessaa. Ihana kätkökirja

Minä pidän prinsessoista: katson televisiosta mielelläni kuninkaallisia häitä ja rakastan Disneyn klassikkoelokuvia, Ruususta, Tuhkimoa, Lumikkia. Arjessakin voi joskus olla kimallusta ja meillä löytyy useita ihania lastenkirjoja. Mutta Leikitään prinsessaa on pahvisivuinen pikkulasten kurkistuskirja, joka tuo hiustenkuivaajat, hajuvesipullot ja mekkojen valitsemisen vaikeuden jo 1-2 -vuotiaiden tietoisuuteen. Oma tyttäreni rakasti tätä kirjaa alle kaksivuotiaana, mutta minä kävin kaivamassa vaihtoehdoksi vanhan kunnon Maisan. Ok, Leikitään prinsessaa on oikeasti melko harmiton tusinatuote, mutta se saa nyt edustaa niitä lastenkirjoja, joissa ei ole juuri kunnianhimoa, omaperäisyyttä tai edes hyvin kopioitua hauskuutta käytetty. Ja kyllä minua kirjan naiskuvakin ärsytti.

Paul P. Thompson & Tonya R. Carter: Darkness & Light (Dragonlance)

Haa! Blogini lukijoista suuri osa ei varmasti arvaa, että olen jossain vaiheessa elämääni lukenut fantasiaakin. Pidän edelleen Pasi Ilmari Jääskeläisen reaalifantasiasta, Ali Shawn kaltaisten kertojien aikuisten saduista ja suorastaan rakastan Haruki Murakamin kirjojen kummallisia, arkea ja fantastisia elementtejä sekoittavia romaaneja. Mutta nämä Dragonlancen tusinatuotteet ovat kansitaidettaan myöten minulle hankalia. Mieheni keräsi Dragonlance-sarjaa nuorempana ja silloin tulin lukeneeksi pari, joista Darkness & Light toimii tyyppiesimerkkinä.

Elina Tiilikka: Punainen mekko

Prostituoidun elämästä kertova kirja puudutti: 
"Suosittelenko Punaista mekkoa muiden luettavaksi? En osaa sanoa. Jos haluaa tarkastella prostituutiota yhteiskunnallisena ilmiönä ja kuulla yhden naisen tarinan, niin kyllä tämä lukemisen arvoinen on, mutta prostituutiosta on julkaistu hyvää tutkimuskirjallisuuttakin. Jos taas kaiken tuon vereslihalle saakka yltävänjyystämisen ja keltahampaisten asiakkaiden kohtaaminen tuntuu puuduttavalta, tylsältä tai vaikealta, en voi kirjaa suositella. "



Ovatko listaamani kirjat tuttuja? Jos ovat, mitä olette niistä pitäneet? Huonon kirjan viikko ei pääty tähän. Tarjoilen huomenna vielä yhden kirjan, joka lie oikea sokeri pohjalla koko viikolle.

Hyvää pyhäinpäivää (meillä on sytytelty kynttilöitä edesmenneiden läheisten muistoksi), halloweenia (kurpitsakin on koverrettu ja hohtava hämäkinseitti viritetty viisivuotiaan huoneeseen) tai kekriä (kovasti on herkuteltu) - mitä ikinä sitten vietättekään!

62 kommenttia:

  1. Syksyisen ankeaan päivään ihanan pirteä postaus! Pidin erityisesti siitä, että olit mukaan ottanut myös lastenkirjat. Niissä on nimittäin kaspäin hyvää, mutta sitten väliin mahtuu aina noitakin, joista miettii, miksi ihmeessä ne on lähdetty edes tekemään. Mur. Onneksi minulla ei ole tyttöjä, niin ei tarvitse edes tutustua tuohon esille nostamaasi. Sinänsä fööneissä ja meikeissä ei ole mitään väärää, mutta jos ne ovat elämän ainoa sisältö, voi kamalaa! Tulee mieleen tällä viikolla kuulemani kuvaus erään julkkismiehen (olisiko ollut Paul Anka) ex-vaimosta, joka piti ainoana tehtävänään näyttää kauniilta. Hohhoijaa. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, kiitos! Lastenkirjojen pohtiminen tässä yhteydessä oli vaikeaa. On esimerkiksi hurja määrä "tusinatavaraa", mutta koska lapset rakastavat sellaisiakin kirjoja, on vaikea pitää niitä huonona. Leikitään prinsessaa saakin edustaa kehnoja lastenkirjoja ihan yleisellä tasolla. Olen samaa mieltä, ettei meikeissä tms. ole mitään pahaa, mutta alle kaksivuotiaille suunnatuissa kirjoissa en niistä erityisemmin pidä. Tyttäreni kyllä piti. ;)

      Poista
  2. Dragonlance :D
    Tunnustaudun faniksi, mutta en suinkaan loukkaannu siitä, että jollekin ne eivät kolahda. Minulla on hyllyssä kaikki suomennetut ja tulevat varmaan olemaankin. Niillä on minulle erityinen nostalgia-arvokin. Aloitin niiden lukemisen joskus yläasteiässä.
    Ymmärrän kuitenkin sen, miksi joku pitää niitä kliseisinä ja suorastaan huonoina. Ovathan ne. Tavallaan. Ikään kuin fantasiamaailman Cartlandia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Morre, mieheni on niin ikään fani. Tai oli ainakin aiemmin, ei enää kerää sarjaa, mutta keräsi sitä innolla 1990-luvulla ja vielä 2000-luvun alussakin. :)

      Poista
  3. Moi Katja!

    Päivän paras bongaamani postaus. Olen tänään lueskellut useita blogeja (tosin muita kuin kirjablogeja), ja tämä pelasti turtumukselta. Kiitos, Katja!

    Terveisiä Joensuusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. TarjaK, moi! Ja mahtavaa. Mukavaa, että tämä postaukseni piristi päivääsi. Terkkuloeta takaisin. :)

      Poista
  4. Listaltasi olen lukenut vain yhden, Perijät, jota pidän edelleen toiseksi tai kolmanneksi parhaana H-A:n kirjana, jonka olen lukenut, Alastonkuvat jätin kesken :) Poutaselta olen lukenut Rakkautta au lait, tämän on the rocksin edeltäjän, joka oli hattaramaisen kevyt ja kopioi genren kliseet sellaisenaan esikuvista. De Rosnaylta olen lukenut Viimeisen kesän ja Avain on hankittuna, mutta hyvä tietää, että Mokkaa ei kannata hamstrata ainakaan omaksi ;) Coelholta luin Neiti Prymin, huono!!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsi, minulle Alastokuvia on rakas kirja, mutta se ei johdu niinkään kirjasta, vaan siitä elämäntilanteesta, jossa sen sain. :)

      Poutasen kirja oli minulle suuri pettynyt. Odotin hyvää suomalaista chick lit:iä, mutta en sellaista saanut. Mitä muuten pidit Viimeisestä kesästä? Mokan (puolikkaan) jälkeen pelottaa tarttua siihen.

      Poista
  5. Minä jouduin edelliskesänä lukemaan Äänen ja vimman yhtä kirjatenttiä varten ja jaan mielipiteesi siitä. Joo, hieno teos varmaan, mutta ei minua varten kirjoitettu. En muistaakseni tainnut päästä loppuun asti edes, sellaista taistelua sen lukeminen oli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna J., Ääni ja vimma ei muistaakseni ollut meillä tenttivaatimuksissa (tosin en ole varma, koska luin aineopintojen tenttiin kotimaista), mutta luin kirjan huvikseni (!). Ihan harmittaa, etten tajunnut kirjaa, vaikka se varmasti mestarillinen onkin.

      Poista
  6. Hieno postaus huonoista kirjoista ;). Olit kyllä urhea tällä viikolla, nauti nyt oikein kunnolla hyvistä (mielellään erinomaisista!) kirjoista!

    Tuo Ääni ja vimma on tosiaan sellaista yliopiston vakiokamaa, en mäkään siitä nauttinu mut en muistele pahalla. Tuo Veronika-kirja kuulostaa sellaiselta, että en koskisi pitkällä tikullakaan.

    Lukupiiri-kirjassa oli ihana idea, mutta kirja oli aivan liian pitkä ja juonenkäänteet kliseisiä. Kirjoissa, joissa käytetään klassikoita "myyntikikkana", pitäisi olla joku peruste, miksi ne ovat mukana - esim. että jotkut tapahtumat olisivat vertautuneet Rebekkan juoneen tms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, kiitos! Tähän urheuteen sisältyi yllättävän paljon hauskuuttakin. Oli omalla tavallaan mukavaa venyttää oman lukemiseni rajoja.

      Kuten Anna J:lle totesin, en itse lukenut Ääntä ja vimmaa tentiin, mutta kiinnostuin kirjasta ihan itsesivistykseni vuoksi. Nyt voin kehua lukeneeni Faulkneria, vaikken kirjasta mitään irti saanutkaan!

      Lukupiiristä olen samaa mieltä.

      Poista
  7. Hohoo, hyvä kun varoitit: mies osti mulle kripparilta tuon Lukupiirin enkuksi! Ja on vielä turhan paksu että jaksaisin viettää huonon kirjan viikkoa sen parissa... mitään noista listasi kirjoista en ole lukenut ja hyvä niin, saavat lukematta jäädäkin.
    Oman hyllyni huonoin kirja on luultavasti Mazarine Pingeotin "Ensimmäinen romaani" jossa on kaikkea sitä mistä en pidä ranskalaisissa romaaneissa, eikä mitään mitä ranskalaisissa romaaneissa rakastan, i fyou know what I mean... ;) En tosin ole lukenut sitä loppuun, jonnekin puolivälin paikkeille vain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, kyllä se Lukupiiri välipalana menee. Moni on pitänytkin! Minulla kirja jäi kesken, koska se on jotenkin liian köykäinen.

      "kaikkea sitä mistä en pidä ranskalaisissa romaaneissa, eikä mitään mitä ranskalaisissa romaaneissa rakastan" - joo, luulen tietäväni, mitä tarkoitat. :)

      Poista
  8. Noista pistää silmään Kira Poutanen, jonka kirjaan (muistaakseni Rakkautta au lait) tartuin innoissani mutta en tajunnut sen naivia viihdepuolta ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjnainen, samat sanat tuosta "on the rocksista". Liian lapsellinen, jotenkin.

      Poista
  9. En ole lukenut yhtään listasi kirjoista, mutta Faulkneria ja Hämeen-Anttilaa olen lukenut muuten. Faulknerilta Villipalmut, josta en tajunnut yhtään mitään. Olin ehkä kirjalle vähän nuori, ehkä 16-vuotias. Hämeen-Anttilalta pidin Suden vuodesta hyvinkin paljon, mutta Alastonkuvia oli minusta aivan surkea. En kestänyt sitä taiteilijamiehen korottamista lähes täydelliseksi enkä seksikohtauksia enkä oikein mitään muutakaan kirjan puolivälin jälkeen.

    Mikäköhän on viikkosi sokeri pohjalla? Jännittävää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, minä en tältä listalta suositella mitään. ;) Tai ehkä kuitenkin Faulkneria. Mietin sen uudelleen lukemista.

      Minäkin pidin Suden vuodesta. Alastokuvia taas sain merkityksellisenä aikana elämässäni, minkä vuoksi kirjasta on tullut minulle rakas. En osaa arvottaa sen hyvyyttä.

      Poista
  10. Listasi kirjoista olen lukenut vain Perijät, joka oli minustakin huono. Jo Suden vuosi oli minulle pettymys, ei suorastaan huono, mutta petti odotukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Margit, Perijät edustaa minulle huonoa Hämeen-Anttilaa. Mutta tuotteliaan kirjailijan uraan mahtuu monenlaista.

      Poista
  11. Yhtäkään näistä en ole lukenut, mutta kuvauksesi Veronika päättää kuolla kirjasta olisi ihan yhtä hyvin sopinut myös saman kirjailijan Yhteentoista minuuttiin. Karmea.
    Lisäksi sait harkitsemaan uudelleen muutamaakin kirjaa, joita olen joskus pyöritellyt kirjastossa kätösissäni. Enpä tiedä jaksanko enää vaivautua Huonon karman äärelle. Ääntä ja vimmaa olen myös harkinnut, Hämeen-Anttilalta pitänee ehkä lukea jotain muuta kuin nyt mainittu, samoin kuin de Rosnaylta. Kiinnostava lista, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sonja, minä aikanaan pidin Alkemististä, mutta luulen että kaikki Coelhot ovat lopulta aika karmeita.

      Kirjan huonous on aina makuasia ja siksi kannattaa lukea niitä kirjoja, joita on aikonut. Moni on pitänyt esimerkiksi Huonosta karmasta. Ja Ääni ja vimma on klassikko. :)

      Poista
  12. Veronika päättää kuolla oli musta hauska, muistan hämärästi nauraneeni siinä useassakin kohdassa...? :D Coelhon lukeminen saa ristiriitaisuutta aikaan, tykkään toisaalta (ne mitkä olen lukenut kokonaan, niistä olen oikeasti pitänyt) ja sitten kuitenkin niissä on juuri jotakin ärsyttävää, sellaista, ettei mitenkään voi heti ottaa seuraavaa Coelhoa käteensä...olisiko se juuri tuo mainitsemasi oman itsen liiallinen esille tuominen...en tiedä, mutta nyt tuntuu siltä, että pitää hakea tuo Veronika käsiin uudestaan! :D

    Kiitos näistä ja voi hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, hauska?! Ymmärrän kyllä hyvin sen ristiriidan, jonka Coelhon kirjat saavat aikaan. Hänen teoksensahan puhuttelevat hurjaa ihmisjoukkoa, joten niillä on selvästi paljon annettavaa. Ja silti ne ovat samaan aikaan ärsyttäviä. Jos luet Veronikan uudestaan, niin kerro ihmeessä, mitä siitä nyt pidit. :)

      Poista
  13. Lukupiiristä minun täytyy olla eri mieltä... Siitä tykkäsin; minusta siinä oli mukavaa, kevyttä aivot narikkaan meininkiä, ei tosin parhaasta päästä, mutta viihdyin kuitenkin kirjan parissa. Olen lukenut pari muutakin Noblen kirjaa, ja ne taas eivät yllä lähellekään Lukupiirin tasoa.. Sinulle varmasti kauhua! =D

    Kira Poutaselta olen lukenut varmaankin sen ensimmäisen Lara-kirjan ja kiristelin hampaitani koko kirjan ajan; ei pieksut sentään, tässäkö on Suomen chiclitin taso?! Anna mun kaikki kestää! (En tietenkään ollut yhtään katkera enkä mitään, toivoo nimimerkki ikuisesti viihdesepostuksiaan kustantamoille tarjoileva neiti -81.) =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene K, ymmärrän hyvin, että Lukupiiri on viihdyttänyt sinua. Sitä odotin itsekin, mutta tuskastuin. Kepeys ei ole minulle kauhua (sentään ;)), vaan olen pitänyt kovasti vaikkapa Bridget Jones -kirjoista. Mutta Lukupiiriltä odotin jotain enemmän ja ehkä siksi kirja oli pettymys.

      Toivottavasti Suomessa julkaistaisiin aidosti hyvää chic lit:iä! Onnea siis sinun käsikirjoituksillesi!

      Poista
  14. Mahtava postaus, luin suurella mielenkiinnolla! Pari kirjaa listastasi löytyy jotka olen lukenut, ja olen niistä kanssasi samoilla linjoilla. Punainen mekko meinasi jäädä kesken aikoinaan, ei vain ei..Poutasen chick lit- kirjat ovat pahinta kuraa (anteeksi!) mitä olen koskaan lukenut, vaikka muuten tykkään kyseisen genren kirjoihin toisinaan tarttua. Joskus kirjalistausta näinkin päin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, kiva että luit! Punainen mekko oli tosiaan huono, mutta samalla aika vetävästi kirjoitettu. Minä pidin hurjasti Poutasen Ihanasta merestä ja siksi odotin paljon hänen chick lit:iltäänkin, mutta ei.

      Poista
  15. Ihanan raikas postaus! :-)
    Täysin samaan mieltä Hämeen-Anttilasta. Suden vuosi oli niin hyvä, että odotukset ovat olleet tosi korkealla sen jälkeen. Alastonkuvat saavutti jotakin samaa, mutta Virpin myöhemmät jutut ovat kaikki jääneet kesken. Viimeisin Tapetinvärinen viime kuussa 50 sivun jälkeen. Surettaa.
    Lukupiirissä oli houkutteleva idea, mutta lopputulos surkea.
    Veronika oli meillä lukupiirin kirjana muutama vuosi sitten. Luin sen ihan mukisematta ja sen jälkeen vielä Coelhon 11 minuuttia, mutta muut kohelot eivät ole napanneet...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, kiitos! Suden vuosi ja Alastonkuvia (ja minulle vielä Sokkopeli) ovat ihan hyviä lukuromaaneja, niiden parissa viihtyy. Mutta nämä muut, voi itku.

      Oliko Veronika sinulle ensimmäinen lukemasi Coelho? Minulle ensimmäinen oli Alkemisti ja pidin siitä, se tuntui raikkaalta. Sen sijaan muut ovat sitten olleetkin saman vanhan kierrätystä.

      Poista
    2. Joo, Veronika oli ensimmäinen Coelho minulla.

      Poista
  16. Hehee, mitään juuri näistä en ole lukenut mutta...

    Dragonlance-sarjoja olen lukenut joitain ja niihin ihan ensimmäisiin (Syyshämärän lohikäärmeet jne) kieltäydyn suhtautumasta objektiivisesti enkä varmaan pystyisikään vaikka haluaisin, niistä pidän. Ja pari muuta hyvää roolipelifantasiaa on tullut luettua mutta suuri osa niistä kyllä on sellaista Cartlandin vastinetta.

    Paholaista ja neiti Prymiä luin ehkä jotain 30-40 sivua ja jätin kesken, kirjoittajasta tuli sellainen "smug bastard"-olo.

    Ja Faulknerin Kun tein kuolemaa olen lukenut, ja siinä oli hetkittäin hyviä pätkiä ja jos joku olisi lähtenyt tekemään siitä vähän suoraviivaisempaa teosta niin se olisi ehkä ollut hyväkin mutta se kerrontatekninen kikkailu...ei, minä en lue kirjaa joka pitäisi lukea kolmeen kertaan samalla tehden muistiinpanoja että siitä tajuaa jotain, mieluummin vaikka niitä Dragonlanceja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reijo, haa, etkä varmaan luekaan?

      Meillä mieheni on lukenut Dragonlanceja ja muitakin roolipelikirjoja, tykkää muutenkin fantasiasta ja scifistä ja hänen vanavedessään minäkin yritin...

      Smug bastard, kyllä!

      Äänestä ja vimmasta tuli samanlainen olo. Tai minun aina palata kirjassa taaksepäin enkä silti ymmärtänyt, että mistä on kyse. Haastava kirjailija tuo Faulkner!

      Poista
  17. Minä olen lukenut näistä vain yhden eli Hämeen-Anttilan. En muista, että olisin pitänyt kirjaa niin huonona silloin kun luin sen, mutta nyt tajusin, että minullakin se on jäänyt viimeiseksi Hämeen-Anttilaksi...ehkä se siis olikin minusta huono.

    Ja Coelhoa, jotain hänen kirjoistaan, yritin joskus lukea, kun moni niitä kirjoja kehui ja puuduin ensimmäisille sivuille. Ihan kamalaa minun mielestäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, ehkä se viimeiseksi jääminen kertoo huonoudesta? Ei Perijät ole huono moneen muuhun verrattuna, mutta minut se sai lopettamaan Hämeen-Anttilan lukemisen.

      Coelho taas... Nimenomaan!

      Poista
  18. Hih, oli pakko linkittää tänne, koska minun blogissani taas on marraskuussa (viikonloppuisin) ihanien kirjojen teema. Lukijoilla on valinnanvaraa, haluaako märehtiä marrasankeudella vai yrittää nauttia marraskuusta. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, metkaa! Minä oikeasti pidän marraskuusta, mutta ajattelin, että mieluummin huonoja kirjoja nyt kuin huhtikuussa (joka on mulle ankea ). :)

      Poista
  19. LIstaamistasi kirjoista olen itse lukenut Coelhon teoksen, mikä on kaikista lukemistani Coelhoista surkein. En enää edes juuri muista, mitä teoksessa tapahtui. Teos ei koskettanut tai puhutellut millään lailla.

    Ystäväni vannotti jonkin aikaa sitten, ettei kannata tarttua tuohon Punaiseen mekkoon. Ystäväni oli sen lukenut ja pitänyt sitä huonoimpana teoksena, minkä on koskaan lukenut.

    Huonon kirjan viikkoasi on ollut mielenkiintoinen seurata, vaikka en ole vielä kaikkia tekstejäsi ehtinyt lukea. Iloa jälleen seuraaviin, kenties mukavempiin, kirjoihin! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, minullekin Veronika on äärimmäisen surkea kirja. Niin huuhaata kuin kirja vaan olla voi.

      Punainen mekko on kehno, ystäväsi on tainnut kokea sen vieläkin huonompana kuin minä!

      Ja kiitos, nyt on uusi viikko ja toisenlaiset kirjat. :)

      Poista
  20. Olen kanssasi samaa mieltä Paulo Coelhon Veronikasta, se oli huono. Olen lukenut häneltä myös Alkemistin, mutta en oikeasti löydä kummastakaan kunnolla sitä suurta filosofiaa, minkä "kaikki viisaat" varmasti löytävät heti. Melko tekotaiteellisia ovat minun mielestäni. Samoin en yllättynyt Kira Poutasen teoksen "tuomiosta", olen lukenut häneltä pari muuta teosta ja ne olivat sanalla sanoen tylsiä.

    Huonosta karmasta pidin paljonkin, mielestäni se oli hauska ja hyvin kärjistetty, vaikka välillä vähän tahmeasti etenevä (kuin muurahainen suklaakakussa konsanaan). Samoin Elina Tiilikan Punainen mekko oli mielestäni todella hyvä silloin kun sen luin (silloin kun se ilmestyi). Ajatuksena olisi lukea se joskus uudelleen ja katsoa ajattelenko siitä yhtä samoin. Olen huomannut, että moni sanoo joko pitävänsä siitä tai sitten ei: saakin siis sanoa, että kyseinen teos jakaa mielipiteitä aika rajusti. Tiilikan Myrsky sen sijaan on mielestäni ehkä huonoin lukemani kirja ikinä, tai ainakin kuuluu kategoriaan "älä tuhlaa aikaasi tähän".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, tekotaiteellisuus onkin hyvä luonnehdinta Coelhon kirjoista. Tai mukafilosofisuus!

      Moni on pitänyt Huonosta karmasta, minua kirja yksinomaan ärsytti. Sen huumori peilaa asenteilla, vaikka kirjan idea on toki mainio. Punainen mekko oli mielestäni vastenmielinen, mutta (ilmeisesti) omakohtaisuudessaan kiinnostava.

      Poista
  21. Erittäin kiinnostavaa;-) Minusta Mokka on ehkä huonoin kirja, mihin olen vuosikausiin törmännyt...,miten sitä muka niin luetaan ja miten muka kirjailija on niin suosittu, vrt. satu keisarin uusista vaatteista.

    No juu, nyt en sitten enää IKINÄ; IKINÄ lue Coelhoa, sillä kolmesta olen pitänyt ja yksi niistä oli Veronika. Kun luin sitä, en tajunnut tuota, mitä kerrot, mutta nyt nousevat jo karvat inhosta pystyyn, karvat...no, jotkut karvat, ihokarvat tms. Sanoit juuri oikean adjektiivin: Laskelmoivuus!!!

    Noihin muihin minulla ei ole ollut kosketusta - onneksi.

    Miten sää jaksoit/pystyit/kestit...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, Mokka, huoh... Siitä kirjoittelimmekin syksyllä. Se jäi minullakin kesken.

      Luulen, että moni pitää ensimmäisistä lukemistaan Coelhoista, koska niissä on jonkinlaista raikkautta ja erilaisuutta, mutta kun hänen kirjojaan lukea useamman, huomaa että mies kertoo saman tarinan aina uudelleen ja uudelleen.

      Ja hih, tämä teemaviikko oli siitä mukava, että muistan taas oman lukijuuteni rajat!

      Poista
    2. Sinulle on kevyt kysymys blogissani;-)

      Poista
  22. Minulle listasta on tuttu vain Coelhon kirja ja allekirjoitan. Itse en syttynyt lainkaan. Joku vielä sanoi, että Veronika päättää kuolla on Coelhon paras kirja. Tiedä sitten... Coelholta luin myös Zahirin, joka oli jotain niin kökköä, että ei luoja. Sain sen kuitenkin luettua!

    Mutta kivan erilainen lista tosiaan! Hauska joskus, kun joku tekee tällaisen tunnustuksen huonoista kirjoista. Joskus tuntuu, että vähän turhan paljon sievistellään, kun on kyse kirjoista ja niiden arvioimisesta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, minäkin aloittelin joskus tuota Zahiria, mutta se jäi kesken ensimmäisten sivujen jälkeen.

      Ja kiitos, huonon kirjan viikon ajatuksena oli venyttää omia lukijuuden rajojani. Luen kirjallisuutta laidasta laitaan, mutta olen silti ennakkoluuloinen. Viikko taisi vain vahvistaa omia ennakkoluulojani. :D

      Poista
  23. Voi kun ihqu postaus.

    jukka s.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jukka S., mukavaa että tämä kirjoitus on mielestäsi ihana.

      Poista
  24. Kiitos, Norkku. Tulipa hyvä mieli! :)

    VastaaPoista
  25. Tätä koostetta oli nautinto lukea :D Erityisesti nauratti tuo Coelho, sillä sinusta muodostamaani mielikuvaan ei paska-sana ihan helpolla sovi ;) Raikas ruodinta (vai ruoskinta?) huonoista kirjoista. En ole lukenut noista yhtäkään, mutta ainakin Tiilikaisen Punainen mekko on TBR-listallani, odotukset tosin ovat aika ristiriitaiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukka, hi hii! Mielikuvat eivät aina vastaa todellisuutta. :D En nyt avaudu enempää, mutta olen blogiani aika tavalla kipakampi ja ehkä siksi onkin niin ihanan (!) rentouttavaa pitää tällaista vaaleanharmonista blogia. Ja kiitos, itselleni huonon kirjan viikko oli ilo.

      Poista
    2. Apua, olen järkyttynyt luonteenpiirretunnustuksestai ;D

      (No en oikeasti... Tunnistan nimittäin itsessäni samaa, tietyssä määrin.)

      Poista
  26. Olipas virkistävää kuulla vaihteeksi kunnon avautumista! :D En ole kirjoja lukenut ja arvioittesi perusteella tuskin niihin tartunkaan. Tämä on mielenkiintoinen listaustapa, ärsyttävät ja huonot kirjat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hietzu, kiva että virkistyit! Minuakin tämä teemaviikko piristi aika tavalla, koska huonojen kirjojen lukeminen muistuttaa siitä, miten paljon roskaa julkaistaan ja kuinka suosittua se on - ja ennen kaikkea se muistuttaa, että on myös paljon todella hyvää kirjallisuutta.

      Poista
  27. Jännää tämä kirjojen huonous. Kuten Lumiomena sanotkin viisaasti, kirja on aina juuri lukijalle hyvä tai huono. Esim. Coelhon Alkemistia ovat monet haukkuneet, minulle se sopi kyseiseen elämäntilanteeseen kuin nyrkki silmään. Se oli kuin lähde janoiselle, kuin kartta eksyneelle. Luin kirjan espanjaksi, mikä sai ajattelemaan erästä toista asiaa. Luin taannoin Erland Loelta ruotsisi kirjan Päivät Nigellan kanssa (muistaakseni suomeksi kirja oli tämänniminen). Löysin suomennoksen kirjastosta ja selailin huvikseni, koska kääntäjäksi kouluttautuneena minua kiinnosti se kuinka kääntäjä oli muutamat asiat ratkaissut. En tykännyt suomennoksesta lainkaan - siis kirja ei vedonnut minuun samalla tavalla kuin ruotsinkielinen. Olenkin miettinyt sitä, miten suuri merkitys käännöksellä on lukukokemukseen? Vai oliko tuo otollinen hetki elämässäni sitten mennyt ohi, ruotsinkielinen teos kanonisoitunut mieleeni lähtemättömästi ja mikään muu ei koskaan yltäisi samaan. En tiedä. Et tykännyt myöskään Huonosta karmasta, joka on lukulistallani koska eräs toinen hyvä ystäväni sitä suositteli ja tykkäsi kovasti. Odotan nyt innolla että löytäisin aikaa lukea kyseisen kirjan ja nähdä itse miten asiat ovat. Siksikin pidän arvokkaana sitä että julkaistaan paljon erilaista kirjallisuutta - jokainen teos osuu maaliinsa joskus! Jos ei yhdelle tietylle lukijalle, niin sitten toiselle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tikru, totta, kirjojen huonous on aina lukijakohtaista. Toki jotkut kirjat kohotetaan korkealle ja toiset julistetaan roskaksi ihan yleisessäkin kirjallisuuskeskustelussa, mutta tämän oman listani tarkoitus oli kertoa niistä kirjoista, jotka ovat olleet huonoja minulle. Minäkin muuten pidin Alkemististä. Se onkin ainoa Coelhon kirja, josta olen pitänyt. Muita olen melkein vihannut - tai ainakin inhonnut. :)

      Käännöksellä on varmasti suuri vaikutus lukukokemukseen. Hyvä suomentaja on kullanarvoinen. <3

      Poista
  28. ite tykkään tosta veronikasta^^ mutta kira poutanen on huhhu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zelda, moni tykkää Veronikasta. :) Kira Poutasen kirjasta taidamme olla samaa mieltä.

      Poista
  29. Oi, olipa herkullinen postaus! Arvasin, että huonon kirjan viikkosi olisi menestys:D Veronika on tuttu, ja itse asiassa ainoa kirja josta taas olen pitänyt Coelhon tuotannosta. Itse tykästyin siihen, että kirjassa oli ihan juoni verrattuna muihin lukemiini Coelhon "filosofisiin" jaarituksiin. Ja kirjan juoni Veronikan kuolemisesta oli mukava yllätys.

    Moniin mainitsemistasi kirjoista en edes uskaltaisi tarttua, mutta suosittelen kyllä Hämeen-Anttilan uusinta Tapetinvärinen -kirjaa, vaikka arvasinkin juonen jujun - ja varmaan arvaisit sinäkin lukiessasi. Mutta kuitenkin, hyvä lukukokemus. Prinsessakirjoilla osataan näemmä rahastaa kunnolla, mutta yksi ihana prinsessateos on muutama vuosi sitten julkaistu Prinsessa vailla valtakuntaa, mutta ehkä oletkin jo lukenut sen lasten kanssa?

    Nyt melkein tekee mieli itsekin lukea huono kirja:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sonja, kiitos! Huonon kirjan viikko oli yllättävän antoisa.

      Tuosta Veronikasta pitää sanoa, että minua juuri tuo juoni Veronikan kuolemisesta tökki pahasti. Siihen löytyy selitys omasta elämästäni ja siksi ärsyynnyin kirjaa lukiessani ihan tavattomasti. :)

      Minä olen pitänyt monista Hämeen-Anttilan kirjoista, joten voisin hyvin kuvitella lukevani Tapetinvärisen.

      Ja Prinsessa vailla valtakuntaa on ihana! Pidän monista Prinsessa-kirjoista, mutta nostin tuon Leikitään Prinsessaa esille siksi, että se on silkkaa rahastusta.

      Oi, lue joku huono kirja!

      Poista