tiistai 13. marraskuuta 2012

A. S. Byatt: Pieni musta kirja


A.S. Byatt: Pieni musta kirja
Kustantaja: Teos 2012, Baabel-sarja
Alkuteos: Little Black Book of Stories (2003)
Suomennos: Kersti Juva
Kansi: Iira Oivo
Sivuja: 204
Novellikokoelma, Iso-Britannia



Näissä muukalaisperheissä he tunsivat eksyneensä unimaailmaan, jossa vallitsevia fyysisiä ja sosiaalisia sääntöjä he eivät tunteneet. Jos he jälkeenpäin muistelivat evakkoaikaa, he muistivat sen niin kuin unet muistetaan, avainvälähdyksinä joiden avulla ihminen yrittää kiskoa takaisin sen mikä herätessä haihtuu. Primrose muisti, millaista ääntä maito pitää ruiskutessaan ämpäriin, ja Penny muisti papinrouvan tyhjät luiset kureliivit roikkumassa pyykkinarulla. He muistivat voikukkapallot, mutta ne eivät muistoina vieneet tiettyyn paikkaan tai aikaan.

Lontoon pommitusten aikaan kaksi tyttöä, Primrose ja Penny, joutuvat monien muiden lasten tavoin evakkoon maaseudulle. Metsässä he kohtaavat eräänlaisen hirviön, Olion metsässä, jonka muisto ei jätä heitä rauhaan. Vuosikymmenten jälkeen naiset kohtaavat sattumalta ja päättävät lähteä lapsuutensa metsiin. Synnytyslääkäri ja nuori taiteilijanainen kohtaavat sairaalassa, lääketieteelliset kuriositeettikokoelmat antavat nimen Kehotaidetta-novellille. Kivinainen on äitinsä menettänyt nainen, joka alkaa muuttua kiveksi. Kun hän kohtaa islantilaisen kivenveistäjän, saa hänen elämänsä uuden suunnan. Materiaalia, monenlaista, on tiedossa luovan kirjoittamisen kurssilaisille ja lopulta Pinkissä nauhassa demontoitunutta vaimoaan hoitava mies kohtaa ihmeellisen naisen, kenties aaveen.

Lasten kirjallaan minua suuresti ihastuttaneen A.S. Byattin Pieni musta kirja (2003) venyttää toden ja tuonpuoleisen, reaalisen ja taianomaisen, rajoja. Kokoelman kaikki viisi novellia pitävät sisällään arjen ja magiikan elementtejä: mahdoton yhdistyy tavanomaiseen varsin karmivissakin tarinoissa.


Thorsteinn sanoi että Ines oli jotakin, mitä hän oli osannut vain kuvitella. Koko ikäni olen halunnut havainnollistaa muodonmuutosta teoksissani. Metamorfoosia, joka on ihmismitassa hidasta. Nopeaa sen maan mitassa, jota me asutamme. Sinä olet kävelevä muodonmuutos.

Byattin novellit nojaavat vahvasti tarinaperinteeseen ja ovat novelleina tyylipuhtaita haukkanovelleja. Niissä kaikissa on käänne, jonka jälkeen ennakko- tai alkuasetelma näyttäytyy toisenlaisessa valossa. On virkistävää lukea kokoelmaa, jonka jokainen kertomus kulkee miltei vanhanaikaisesti kunnon tarinankertontaa kantaen, mutta silti yllättäen ja lukijaansa sivistäenkin. Paikoin Pieni musta kirja on niin hieno, että voisin itkeä pelkästä sen lukemisen ilosta. Byatt on taitava - ja Kersti Juva hänen suomentajanaan on vähintään yhtä taitava. 

Lasten kirjan tavoin Pieni musta kirja nojaa vahvaan kulttuurihistorian tuntemukseen. Byatt saa Pinkin nauhan Jamesin näkemään pesukoneen lingossa kieppuvissa Teletapeissa taivaan, kiirastulen ja helvetin piirit; vastaavasti Materiaalia-novellissa, suosikissani, mustattu liesi johdattaa elohopeaan, hammaslääketieteeseen ja lopulta takaisin kotiin.

Kuten Sara toteaa, on Pieni musta kirja näennäisen helppolukuinen, mutta se vaatii kuitenkin aikaa ja paneutumista. Pienessä mustassa kirjassa on paljon sellaista, jotka on vaikea ymmärtää. Novellit imaisevat heti mukaansa, jokainen tarina on kiehtova ja otteessaan pitävä, mutta mitä pitemmälle mikä tahansa kertomus etenee, kohtaa lukija väistämättä suuria kysymyksiä tai pieniä yksityiskohtia, jotka ihmetyttävät, menevät kenties osin ohikin. Tämän vuoksi - tai ansiosta - Pieni musta kirja kestänee useita lukukertoja. 
Byattin novelleissa on, hieman ristiriitaisesti, minimalistista runsautta. Byatt ei missään nimessä ole hillityn pelkistetty kertoja, mutta Lasten kirjan runsaudensarveen verrattuna kerronta on nyt tiivistä - ainakin byattmaisessa mittakaavassa, esimerkiksi henkilöhahmoja on vain muutama novellia kohden ja myös paikka on usein rajattu, vaikka kertomuksissa liikutaankin sairasvuoteelta Islannin avariin maisemiin.  


Kokonaisuudessaan Pienen mustan kirjan paikon melko karseat tai hyytävät aihepiirit sopivat hyvin marraskuussa luettavaksi.  Byatt ei vain kirjoita, vaan hän luo kokonaisia uusia maailmoja ja mielentiloja. Niiden ansiosta lukijan olo on samaan aikaan hämmentynyt ja tyytyväinen. Tyytyväinen olen siihen, että olen löytänyt Byattista erään uuden lempikirjailijani, hämmentynyt olen kaikkien niiden kulttuuristen merkitysten äärellä, joita Byatt tiiviiseenkin kertomukseen sijoittaa. Suosittelen Pientä mustaa kirjaa kaikille brittiläisyyden ystäville sekä tietenkin kaikille Byattin jo tunteville. Niille, joita Lasten kirjan ja Riivauksen runsaus pelottaa, voi Pieni musta kirja olla hyvä teos aloittaa Byattin tuotantoon tutustuminen.


Pienessä mustassa kirjassa on samaa kuin Primrosen ja Pennyn muistoissa, jotka herättävät tunteen unesta: en pääse pois,  tämä on totta ja olemassa.

****½

22 kommenttia:

  1. Hienolta vaikuttaa, mutta en kyllä muuta Byattilta odotakaan. Toivottavasti tämä tulee joululahjaksi. :-)

    Byattin uusin kirja Ragnarök näkyy olevan ensi vuonna ilmestymässä Keltaisessa kirjastossa. Hyvä, että saadaan lisää suomennoksia, mutta ahneuksissani toivon, että niitä tulee vielä senkin jälkeen paljon lisää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outi, toivottavasti joulupaketista tulee esille hyvä kirja - tämä kirja! :)

      Huomasin samoin, että Ragnarök on ensi kevään uutuus Suomessa. Mielenkiintoista, että se on Keltaisessa kirjastossa, koska aiemmat suomennetut byattit ovat olleet Teoksen Baabel-sarjan kirjoja. Mutta laatukirjastoja/kirjasarjoja molemmat. Ihana odottaa uutta Byattia (minulla on tosin vielä Riivaus lukematta).

      Poista
  2. Tämä kuulostaa kiehtovalta, ja kieltämättä olisi houkuttelevaa lukea Byattilta myös jotain lyhyttä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, tämä on kiehtova ja hieman "vaarallinenkin". Suosittelen kyllä.

      Poista
  3. Kiitos ihan uudesta tuttavuudesta! Never heard;-), vaikka tuntuu, että brittiläisyys on nyt vahvana jälleen kerran tämän vuoden vahvimmissa kirjoissa.

    Ihmettelin vastikään, miten olen lukenut taas liikaa, mutta sehän on kiitos tämän rikkaan kirjablogimaailman: On tullut otettua suositusten perusteella eräitäkin kirjoja vuoden aikana ja yllättäen tammikuussa päättämäni luku on tuplaantunut...

    Marraskuun kuulas kuura on saapunut: Siitä iloitkaamme! Kaunista loppuviikkoa ja hieno kuva, jossa viehättävää kontrastia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, hyviä kirjailijoita on niin paljon, ettei kaikista ole voinut millään ehtiä kuulemaan. ;) Byatt on saanut aika hyvin palstatilaa Suomessakin, ainakin Hesarissa.

      Ja niinhän se menee, ettei "hiljennän tahtia ja luen vähemmän" voi millään toimia, kun kirjat ovat yksi elämän suola. Ja kun hyviä kirjoja julkaistaan koko ajan ja blogeissa tosiaankin tulee loistavia vinkkejä tuon tuosta. :)

      Kuura on kaunista, ihailin sitä tänään. Ihanaa viikon jatkoa, Leena!

      Poista
  4. Minäkin sain tämän juuri kirjastosta, hieman jännittäv ja pelottaakin kun olen aika herkkä menettämään yöuneni... mutta tuntuu että Byattin takia olen valmis ottamaan sen riskin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, tämä on osin aika karmiva kirja, mutta Byattin vuoksi suosittelen lämpimästi. :)

      Poista
    2. Mutta ei illalla sängyssä juuri ennen nukahtamista ;)

      Poista
    3. Ettei tule liian jännittäviä unia. ;)

      Poista
  5. Minä olen jo jonkin aikaa halunnut lukea Byattia, erityisesti Lasten kirjan, mutta ehkä juuri se järkälemäisyys on estänyt tarttumasta tuumasta toimeen. Ehkä voisin tosiaan aloittaa tällä, varsinkin kun olen viime aikoina oppinut nauttimaan novellien lukemisesta.

    Näissä Byattin kirjojen suomalaiset kannet ovat muuten valtavan kauniita - senkin takia kirjat houkuttavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, olen ihan varma, että pitäisit Lasten kirjasta. Ehkä enemmän kuin tästä, mutta totta kai suosittelen tätäkin. Hienoja kertomuksia.

      Olen samaa mieltä Byattin kirjojen kansista. Tyylikkäitä ja kiehtovia samalla kertaa.

      Poista
  6. Olisinkohan pikkuhiljaa valmis pääsemään yli pelkuruudestaani kauhua&yleispelkotiloja aiheuttavia teoksia kohtaan? Kuulostaa nimittäin sen verran hyvältä että voisin uhrata muutamat yöunet tämän tähden :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jami, koska Byattin kirja ei ole kauhukirja ja sen aikaansaama pelkokin on enemmänkin yllättävää karmivuutta kuin pelkotiloja, uskallan suositella. :)

      Poista
  7. Byatt on minunkin uusin suosikkini. Lasten kirja oli huikea, Riivaus oli myös hieno kirja. Tätä en ole lukenut vielä, mutta olen aikeissa kyllä, kunhan selviän ensin Eugenidesista ja Oatesin uusimmasta jajaja...

    Tykkään niin kovasti tyylistäsi arvoida kirjoja, kertoa niiden tunnelmasta ja sisällöstä paljastamatta kuitenkaan liikaa ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Petriina, minulla on vielä Riivaus lukematta, mutta säästelen sitä joulukuulle. Ja oi, Eugenides! Mitä kirjaa luet? Itse luin Naimapuuhia huhtikuussa ja pidin paljon.

      Ja kiitos. <3

      Poista
    2. Naimapuuhia kesken minullakin. Tykkään ainakin siitä, mitä olen tähän mennessä saanut siitä luettua. Palaan tänne sitten, kun joskus saan sen loppuun. Lukeminen on nykyään niin tuskaisen hidasta !

      Poista
    3. Ihanaa, että olet pitänyt Naimapuuhista. Minäkin pidin - ja luin kirjaa melko hitaasti. :)

      Poista
  8. Tämä meni lukulistalle - Minun pitäisikin saada TBR100 lista valmiiksi vuoden loppuun mennessä, mutta vasta ollaan jossain 60 paikkeilla... muita hyviä vinkkejä ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna Vuo-Cho, julkaisetko TBR 100 -listasi blogissasi sitten, kun saat sen valmiiksi? Pitää tulla katsomaan, mitä olet viime aikoina lukenut ennen kuin osaan vinkkejä antaa. :)

      Poista
  9. Pakko tunnustaa, että jätin Riivauksen kesken. Tai en tainnut päästä siinä edes alkua pidemmälle. Uskon, että se oli ihan oma vikani. Mutta voisin siis aloittaa tästä, sillä sait minut nyt himoitsemaan tämän kirjan lukemista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, mulla on Riivaus vielä lukematta. Odotan siltä paljon, mutta säästelen joulun (kuvittellisen) hitaisiin päiviin. Mielenkiinnolla odotan, mitä tästä tykkäät, jos luet.

      Poista