torstai 11. lokakuuta 2012

Ulla-Lena Lundberg: Jää


Ulla-Lena Lundberg: Jää

Kustantaja: Teos & Schildts & Söderströms 2012
Alkuteos: Is 2012
Suomennos: Leena Vallisaari
Kansi: Helena Kajander
Sivuja: 366
Kotimainen romaani

Kun meri jäätyy, on pidettävä korvat auki ja oltava silmä kovana. Miten jää makaa, missä virtapaikat ovat. Mistä tuuli käy. Mustat läikät sulaa, vihreät sileää jäätä, maidonsininen kuin sokean silmää peittävä kalvo, sitä on muistettava varoa. Itsestään selviä asioita. Jäänaskalit täytyy aina pitää mukana ja puukko vyöllä. Kuuntele, millä tavalla jää natisee. Älä pelkää, sillä silloin et selviä minnekään. Älä ole uhmakas, sillä silloin sinun käy huonosti. Meri on kylmä, paina se mieleesi, ja syvä.


Eletään toisen maailmansodan jälkeistä aikaa, vuoden 1946 kesää. Pieni saaristoluoto saa uuden papin, kun Petter Kummel Mona-vaimonsa ja pienen Sanna-tyttärensä kanssa muuttaa Luodolle. Karu ja kaunis saaristo jakaa ihmiset itä- ja länsiluotolaisiin, ja pastorista odotetaan joko heidän yhdistäjäänsä tai sitten hänen odotetaan päätöksenteossa asettuvan idän tai lännen asukkaiden puolelle. Huumorintajuinen ja viisas nuori pappi odotetaan lämpimästi vastaan ja hän sulattaa monien sydämet. Kirkko täytyy seurakuntalaisista. Toimelias pastorska hallitsee maatalon työt ja tuo ahvenanmaalaisiin ruokiin tottuneeseen ympäristöön myös oman kotiseutunsa Uudenmaan herkkuja, kuten tuoretta limppua. Saariston erottamat ihmiset tarvitsevat kuitenkin pastoria myös tasapainottamaan itä- ja länsiluotolaisten välistä kaunaa, henkilökohtaista vihaakin.

Vuodenkierto, ennen kaikkea jäiden tulo ja lähtö, rytmittää Ulla-Lena Lundbergin romaania Jää (2012). Jää yhdistää ihmisiä talviaikaan, kun liikkuminen luotojen ja saarien välillä on helpompaa. Jää myös erottaa, ja jään alla vellova meri voi olla vaarallinen. Kesäaikaan Luoto täytyy vierailijoista, talvella elo on hiljaista. Kolmen vuodenkaaren mittainen Jää on paitsi kertomus luotolaisyhteisöstä, ennen kaikkea Kummelin perheen tarina. Se kattaa niin parisuhdeen, hellyyden ja ankaruuden, uutteruuden ja haaveilun, kuin vanhemmuudenkin kysymykset.

"Ei vielä! Ensin saat pastoralisoida kaksi viikkoa iltamyöhään asti."
Se on pappispariskunnan tapa harjoittaa syntyvyyden säännöstelyä. Töitä niin että niihin on hukkua, että sänkyyn pääsee aivan liian myöhään ja kaatuu kuin nuijittuna. Päiväsaikaan kuka tahansa voi milloin tahansa astua taloon, mikä edistää pidättyvyyttä ja siveyttä.


Jää käynnistyy hitaasti. Minun oli ensin vaikea päästä kirjan maailmaan, saaristolaisten ajatuksiin, luonnonolojen säätelemän elämän rytmiin ja Lundbergin vivahteikkaaseen tekstiin. Luin kirjaa neljän päivän ajan hyvin verkkaisesti, etenin vain muutaman sivun kerrallaan. Sitten aivan äkkiä huomasin kaipaavani luodolle miltei vimmatusti, kaipaavani henkilöiden elämää, arkea, juhlaa, syntymää ja kuolemaa. Olin päässyt fiktiiviseen "saaristolaiseen mielentilaan".

Jää on romaani, jota en voi moittia oikeastaan mistään. Vaikka hitaus vaati pientä totuttelua, ihastutti Lundbergin teos kokonaisuudessaan. Se on hyvin kypsä kaunokirja; siinä on tarttumapintaa tarjoavien henkilöiden, kauniin ja ankaran saaristoluonnon ja hiljakseen kehittyvän tarinan ohella paljon symboliikkaa, mihin kirjan nimikin viittaa jään konkreettisen tason ohella, sekä koko joukko auki kirjoitettuja ja piilotettuja tunteita, joissa heijastuvat kehen tahansa - meihin kaikkiin - juurtunut yksityinen.

Lundberg kirjoittaa romaaniinsa lukuisia elämänmakuisia kohtauksia. Itselleni kaikkein rakkaimmaksi muodustuu talvinen yö, jolloin pastori katsoo revontulia pikku-Sannan kanssa: koko maailmaa loimuaa valkoista ja vihreää, ja lapsi merkitsee vanhemmalleen armoa ja iloa. Armon ja ilon vastapainoksi Jäässä on myös armottomuutta, kielteisiä tunteita ja surua. Ja arkea, hyvää arkea navetassa ja keskusteluissa kyläläisten kanssa, oikeaa yhteisöllisyyttä. Myös juhla on läsnä, niin tapakulttuurissa kuin ruoassakin:  on juuri kirnuttua voita, lehtisalaattia, kananmunia, ahomansikoita. 
Lundberg kirjoittaa kaiken niin, että saaristoseudun elämä muuttuu todeksi, se pakahduttaa, jännittääkin. Lundbergin tekstiä on helppo myötäelää, sen kanssa on luontevaa olla silloinkin, kun tarina surettaa.

Jää kertoo arjesta saaristossa, mutta siinä on jotain elämää suurempaa. Kuten Lundberg kirjoittaa, ei ihmisen tarvitse omistaa sitä, mitä rakastaa.

****½

Unnin sydän jäi luotojen saarelle, Maria alkoi pohtia oman lukijuutensa "superkirjoja". Helsingin Sanomien Antti Majander kiinnittyi niin ikään ajatukseen rakastamisesta ja ei-omistamisesta, ja pitää romaania Lundbergin tuotannon huipentumana.

27 kommenttia:

  1. <3

    Enpä nyt tässäkään osaa sanoa muuta... Ihana kirja, ja kuten sanoit, kypsä - upeaa, miten vuosikymmenten kirjailijanura näkyy teoksen taidokkuudessa ja ennen kaikkea elämänviisaudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, niinpä! Tämä kirja nappaa palan sydäntä. En ole lukenut muuta Lundbergiä, mutta nyt on pakko lukea ainakin Marsipaanisotilas.

      Poista
  2. Mietiskelin itse säästäväni tämän jouluksi. Minua aina vähän hirvittää hitaasti alkavat kirjat (kärsimätön kun olen) mutta jospa juhlapyhinä tämän tunnelmaan pääsisin. Toisaalta kirja kiehtoo valvavasti -en ole varma jaksanko odottaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika K., hitaat kirjat ovat minulle ristiriitainen juttu: toisinaan kärsivällisyys ei riitä, joskus juuri hitaudessa on voimaa. Ja tämän kirjan hitaus oli, ainakin minulle, vain alussa. Ihastuin!

      Poista
  3. Huokailen tätä kirjaa vieläkin... Olen lukenut viimeisiä lukuja uudestaan nyt.

    Minut herätti kirjaan nimenomaan tuo hesarin kritiikki. Tuli sellainen olo, että tätä kirjaa en vain voi sivuuttaa.

    Unni (en jaksa kirjautua toisella tilillä sisään ü)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unni, en ollenkaan ihmettele huokailuasi. Minä olen lukemassa nyt yhtä toista romaania, mutta se ei tunnu miltään. Onneksi valitsinkin jo lähtökohtaisesti keskinkertaisen teoksen, sillä moni hienokin romaani voisi olla tämän jälkeen laimea!

      Poista
  4. Kuulostaa aivan ihanalta, panen muistiin korvan taakse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, suosittelen, mieleenpainuva ja hyvin kirjoitettu romaani.

      Poista
  5. Kiitos, menee minunkin lukulistalleni. Hienon kuuloinen. Jää kuulostaa juuri sopivalta kesälukemiselta. Meillä on jo mittari noussut 37 saakka ja tänäänkin 35. Jospa tuo jäästä lukeminen viilentäisi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sannabanana, no, kieltämättä Jää voi hieman viilentää sikäläistä kevätkesää. :) Lundbergin romaanissa liikutaan kesässäkin, mutta saaristossa on aina hieman viluisaa.

      Poista
  6. Hei! Kysyisin hieman aiheesta poikkeavan kysymyksen :) Minulla on pieni vauva ja kaipaan kovasti lukemista, tällä hetkellä siihen ei ole vielä aikaa. Sinulla on ilmeisesti alle kouluikäisiä lapsia, ja haluaisinkin kysyä, milloin sinulla aikaa alkoi olla lukemiseen?

    Mukavaa syksyä!

    Toivottaa Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anu! Kiitos hyvästä kysymyksestä. :) Silloin, kun esikoiseni oli vauva, pääsin lukemisen rytmiin vasta kun hän oli liki vuoden vanha. Kuopuksen kohdalla oli jotenkin helpomaa: sain ajoitettua lasten päiväunet mukavasti.

      Ihanaa syksyä sinulle ja pienelle vauvalle!

      Poista
  7. Suomen kuvalehdessä oli jokin aika sitten Lundbergin haastattelu, jossa kirjailija kertoi tästä kirjasta ja sukunsa tapahtumista, johon tämä kirja perustuu. Kiinnostus kyllä heräsi. Minulla on vain kesken toinen saaristolaissukutarina, Tapio Koivukarin Luodetuulen maa (jatko-osineen), pitää lopetella se ensin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outi, aa, tämä perustuu Lundbergin suvun tapahtumiin. Se on mennyt minulta ohi, nyt tekisi mieli lukea kirja hieman erilaisin silmin. Hieno romaani.

      Poista
    2. Jos en väärin muista, pastori perustui Lundbergin isään. Lehden sivuilla on kuvia kirjailijan lapsuuden maisemista. :-)

      http://suomenkuvalehti.fi/kuvat/kuvakertomukset/takaisin-saarelle

      Poista
  8. Tämän kirjan haluan ostaa ja lukea piakkoin. Omasta hyllystä löytyvät aikaisemmin ilmestyneet kirjat Leo ja Marsipaanikuningas ja molemmat olen lukenut kahteen kertaan. Pidän erittäin paljon Lundbergin tavasta käsitellä saaristolaisten elämää. Kirjoissa ei puhuta kiireestä mitään.
    Oma kokemukseni saaristoon ja Ahvenanmaahan liittyy parin jakson työssäolo Maarianhaminassa sekä mökkeily Ahvenanmaalla.
    Kiitos Katja hienosta arviostasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, suosittelen! Sinua tuntematta voisin kuvitella tämän sopivan hyvin kirjamakuusi. Itse ihastuin suuresti. :)

      Poista
  9. Kuulostaa hienolta, juuri sellaiselta jota nyt kaipaan. Löysin tänään kirpparilta Lundbergin Sateen,ja mukaanhan se lähti. Siinä onkin sopivasti teemana Afrikka, johon olen seuraavaksi suuntaamassa kirjamatkani puitteissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, lue pian tuo Sade! Ihastuin niin tähän, että haluan pian kuulla lisää Lundbergin kirjoista.

      Poista
  10. Huomasin juuri, että olen jättänyt parin kustantajan kirjauutuudet vilkaisematta. Koska olen rannikolta kotoisin, meri, jää ja tuuli herättävät aina kiinnostusta. Tässä jäin miettimään tuota pastoripariskuntaa. Olivatko juuri he kirjaan kiinnostavuutta tuovat vai sitä vähentävät..., mutta sehän on vain makuasia. Luvialla on näytelty Myrskyluodon Maijaa intohimolla, pääosassa laulaa Merin kummitäti ja ohjaaja on entinen kuvaamataidonopettajani.

    Tuo ensimmäinen lainaus oli henkeä pysäyttävä ja juuri noin se on. Jään kanssa. Hyvä valinta sinulta.

    Ja Elma Ilona mainitsee Lundbergin kirjan Sateesta...Ehkä minäkin, kunhan ensin luen kirjan Meri.

    Kirja, jota et voi moittia mistään. Sellainen oli minulle tältä vuodelta myös Lumen syli. Lumikin laukaisee tarpeen lukea kirjan. Lumen taju on tai sitä ei ole. Sama on jään kanssa.

    Ei omisteta jäätä, lunta, merta, revontulia. R

    ♥akastetaan niitä vain!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, Suomessa on niin paljon hienoja kustantamoja, ettei ihme jos ei ihan kaikkien valikoimaa ehdi katsoa. :)

      Luulen, että voisit pitää tästä. Pastorispariskunta lisää kirjan kiinnostavuutta, koska he tuovat jotain uutta luodolle. 1940-luvulla noin syrjäiseen kolkkaan eksyivät uusia tuulia tuomaan vain lääkäri, opettaja ja pappi.

      Lundbergin kieli on koko ajan hienoa, kuten tuossa alun lainauksessa.

      <3

      Poista
  11. PS. R. eli Rakas tuli kutittamaan juuri kun olin lopettelemassa tekstiä sinulle;-) Olen luvannut olla nyt paljon poissa koneelta, mutta kun.

    VastaaPoista
  12. Tämä kirja kuulostaa niin täydelliseltä! :) Melkein ihaninta, mitä voisin juuri nyt (tai koskaan) kuvitella, olisi olla jossain kaukana saaristossa ja lukea verkkaista, kaunista, elämänmakuista kirjaa... Aionkin hankkia tämän vanhempieni mökkikirjahyllyyn, jotta tuo unelma voi joskus toteutua.

    Kirjaa edes näkemättä tuntuisi, että verkkaisuus tai jopa hitaus sopii ja suorastaan kuuluu saaristokirjaan, kun kesää lukuunottamatta saaristo on hiljainen ja rauhallinen. Minäkin olin muuten aikeissa vinkata saaristo- ja historiakirjallisuuden ystäville Tapio Koivukarin saaristotrilogiasta. Sekin löytyy mökkihyllystämme ja on ihastuttanut jo ainakin muutamia lukijoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, luulen, että tämä olisi sinulle aika täydellinen kirja. Hieno luettava missä vain, mutta oi jos sitä vain saisi lukea meren rannalla!

      Jäässä muuten kuvaillaan paljon myös kesää ja siinä saaristoelämän vilkkauskin huomioidaan. Talvella hiljaista, jään määräämää eloa, kesällä vieraita, ahomansikoita, veneitä...

      Poista
  13. Kuulostaa ihanalta talvikirjalta, hytisyttää hyvällä tavalla. Kiitos Katja taas kerran lukuvinkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, tämä on ihana, mutta mukana myös alavireisiä sävyjä - ja kesääkin kaiken jään vastapainoksi.

      Poista